Laulaminen ›

Ihan ummikkona ja huvin vuoksi kyselen asiasta joka kiinnostaa. Itselläni ei ole kunniaa päästä studioon äänittämään yhtään mitään :P Eli kun mennään studioon äänittämään lauluosuuksia, niin miten tämä käytännössä tapahtuu? Pitääkö koko biisi saada onnistumaan putkeen vai hiotaanko sitä osissa? Äänitetäänkö laulu ennen muita soittimia täysin a cappella vai kuunnellaanko taustoja samanaikaisesti kuulokkeista kun lauletaan? Miten monta ottoa (ja tuntia/päivää) voidaan olettaa kuluvan yhteen biisiin, olettaen että laulaja on vähintään keskinkertainen :P
 
Että tällaista, ihan mukava jos viitsitte vastailla.

Eli kun mennään studioon äänittämään lauluosuuksia, niin miten tämä käytännössä tapahtuu?
 
No esimerkiks näin:
 
Ensin bändi vetää nauhalle biisien pohjat, ja sen jälkeen alkaa vasta laulajan osuus. Ekalla kerralla kun biisin laulaa läpi, äänimies tsekkaa äänitystasot yms. kohdilleen ja säätää myös laulajalle luureista tulevaa ääntä sopivaksi (esim. miten voimakkaasti oma laulu suhteessa taustaan, haluaako erityisesti kuulla jotain tiettyä instrumenttia kovemmin yms.). Sitten aletaan vaan laulaa biisin mukana ja äänitetään. Yleensä hyviä ottoja alkaa tulla omalla kohdallani vasta parin kerran jälkeen, kun alkaa päästä paremmin biisin tunnelmaan ja äänikin on paremmin auki. Välillä laulaja sitten juoksee äänimiehen tarkkaamoon kuuntelemaan aikaansaannoksiaan hienoista hifi-kaiuttimista.
 
Osa otoista säästetään, ja ne, jotka laulaja sössii totaalisesti yleensä poistetaan samoin tein. Parhaassa tapauksessa joku otto onnistuu tosi hyvin, jolloin sitä sitten kuunnellaan ihan äärettömän tarkasti ja aletaan miettiä, että tarviiko jotain kohtaa korjailla. Jos tarvii, niin se kohta lauletaan uudestaan tai mahdollisesti otetaan jostain toisesta aiemmasta otosta copy-paste-meiningillä. Omalla kohdalla lähtökohtana yritän pitää sen, että sais laulettua kerralla mahdollisimman ehjän kokonaisuuden tunnelman ja tulkinnan yms. puolesta, ja sitten fiksaillaan jälkikäteen, jos on jotain pikkujuttuja, jotka hyppää sieltä liikaa korvaan. Itse on useimmiten omaa lauluaan kohtaan se kaikkein kriittisin tyyppi siellä studiossa.
 
Kun on saatu kaikkia osapuolia suunnilleen tyydyttävä ns. lead-laulu äänitettyä (tämä saattaa viedä aikaa paljonkin, tai sitten onnistua lähes heti), on vuorossa stemmalaulut ja tuplaukset (tai triplaukset). Varsinkin laulustemmoissa käytetään hyvin usein sitä, että ne samat osuudet lauletaan monta kertaa päällekkäin, jolloin saadaan muhkeammat köörit. Jos on useampi stemmalaulaja, niin voidaan vaihtaa eri otoissa myös keskenään paikkoja mikkiin nähden. Joissakin musatyyleissä lead-melodiakin tuplataan, tai sitten tämä on vaan joidenkin äänittäjien suosima juttu, en tiedä... Ja tuplaus se vasta tarkkaa ja hermoja raastavaa puuhaa onkin. Pitää osua aina joka otossa konsonantit, sävelet, rytmiset jutut ja mahdolliset korukuviot tms. samaan paikkaan. Ja kyllä, näitä pätkiä muokkaillaan, siirrellään, kopioidaan, leikataan ja liimataan tietokoneella ihan surutta. Myös tuplaukset voi tehdä tarvittaessa tietokoneen äänityssoftalla. Sitten kun laulut on purkissa alkaa armoton editointi (siistiminen), miksaus, soundien vääntö ja efektikikkailu yms.
 
Äänitykseen kuluva aika riippuu laulajan taidoista, biisien vaikeudesta, siitä miten hyvin on treenannut etukäteen ja tietää studiossa mitä tekee, laulajan sen hetkisestä fiiliksestä sekä fyysisesti että henkisesti, itsekriittisyydestä... joskus myös niistä ihmisistä siellä studion lasiseinän toisella puolella. Joidenkin tyyppien kanssa homma vaan toimii nopeasti ja vaivattomasti, ja toisten kanssa saattaa melkein palaa päreet... Jotkut äänittäjät / tuottajahenkilöt on rentoja ja rauhallisia + osaavat kannustaa ja saavat löytämään itsestään laulullisesti ne parhaat puolet juuri sillä hetkellä, ja joidenkin tyyppien kanssa homma saattaa takkuilla ja näkemyseroja olla enemmänkin.
 
Lyhyitä, helppoja biisejä voi vetää montakin yhdessä päivässä, mut jos on pitkiä vaikeita biisejä, joissa on paljon stemmoja, niin yks biisi/päivä voi olla ihan hyvä saavutus. Studiotouhu voi olla hauskaa, mutta myös sen verran stressaavaa ja rankkaa äänellekin, että ei välttämättä jaksa tuntitolkulla peräkkäin. Ottojen määrää en oo ikinä laskenu, mutta useimmiten aika monta...
 
Niin, sit tietysti on myös vielä sellainenkin tapa äänittää, että kaikki soittaa ja laulaa yhtä aikaa. Jazz-musassa nuo ”sibiksen gurut” ja vastaavat tekevät sitä käsittääkseni aika paljonkin, että saadaan musiikkiin live-vaikutelmaa ja elävyyttä. Pop- ja rock-puolen jutuissa tätä kai harvemmin harrastetaan, paitsi live-keikkojen taltioinnissa... ja niitäkin muokkaillaan jälkikäteen.
 
Puh... Tulipa pisin teksti varmaan ikinä! :) Jatkakaa muut tästä ja lisäilkää mitä unohtui...

Lystiähän äänittely on, ainakin jos on hyvähermoinen ja huumorintajuinen tyyppi "puikoissa" eli tarkkaamon puolella. Kyä sitä oppii tekemällä.

Hannakatriina, erittäin asiallinen vastaus! Plussaa.
 
Eipä tuohon lisättävää. :)

Lystiähän äänittely on, ainakin jos on hyvähermoinen ja huumorintajuinen tyyppi "puikoissa" eli tarkkaamon puolella. Kyä sitä oppii tekemällä.
 
Jep. Helvetin hauskaa ja mukavaa hommaa. Henkilökohtasesti laulan mieluummin studiossa kuin stagella. Pingottaa ei kannata, jos ei ekalla otolla mee niin sitten seuraavalla. Tai sitä seuraavalla. Aika hyvin se jännitys häviää kun pääsee tositoimiin.

Studiossa on vaikee saada semmosta kunnon fiilistä lauluun. Se menee helposti vaan suorittamiseks. Ite tykkään vetää aina koko biisin putkeen samalla höngällä ja jos tulee mokia, niin uusiks koko paska. Tietyn kohdan uusiminen vie loputkin fiilikset. Mulla.
 
E: Niin ja tykkää ehdottomasti laulaa ennemmin keikoilla, kun studiossa.

Mä tykkään livelaulamisesta kyllä enemmän =) Ennen studioon menoa on tosi hyvä jos voi treenata studiotyöskentelyä vaikka bändikämpällä. Joskus 90-luvun alussa tehtiin kasettineliraiturilla demoja ja oli kyllä paljon hyötyä siitä, ennen kuin meni studioon. Plus että noissa omissa demoissa pääsee itse tekemään ja miksaamaan. Ihan opettavaa ja ehdottomasti kivaa.

Ihan mukavaahan tuo oli sen kerran mitä on tullut harrastettua. :) Jouduin kyllä odottelemaan vuoroani monta tuntia kun jätkät veivas pohjia nauhalle, ja ehdin sitten kerätä melkoiset paineet niin ettei ääntä meinannut enää tulla kun sitten minut seisotettiin siihen mikin eteen... Tokalla otoksellahan tuo sitten taisikin jo mennä jotenkuten purkkiin.
 
Mutta tästä on jo vuosia. Onneks pääsee kohta uudestaan, pitkästä pitkästä aikaa. Tällä kertaa en ajatellut jännittääkään niin pahasti. :D

Hannakatriinan vastaus oli hyvä.....
 
Itse laulan myös mielelläni suoraan nauhalle koko laulun ja korjaillaan jälkeenpäin kohtia, jotka korjausta tarvitsee.
 
Nytkin on menossa tsydeemi, että tarvitaan neljätoista laulua levylle ja niistä tehtiin parissa päivässä yksitoista (!) ja kolme on nyt sitten tekemättä. Mä yleensä laulan aika nopsasti kaikki pois alta. En tosin laula stemmoja, vaan ne on aina yksiäänisiä....

ja se on kans yks juttu - et millä taustoilla biisi tehdään. ja lisätäänkö soittimia vielä laulun nauhoittamisen jälkeen. jonkun verran tehny koneiden päälle, mihin sitten lisätty vielä pari raitaa ni jotku jutut ei enää soikaan vaan tarttee pistää stemmat uusiks (tai sanoo sedille että kuulkaas, en laita). joskus myös tilanne että biisin vokaalit muotoutuvat vasta studiossa - tämmöisiä tilanteita varten olis aika ehdotonta jos lauluja varten olis ihan oma päivänsä eikä tarttis kattella kun kitaristia v*tuttaa odottaminen. luo siinä sitten mitään.
 
mut studiosessiot on kyl järjestään mukavia :)