Laulaminen ›

Hei. Olen aina rakastanut laulamista ja ihaillut sopraanoja, (ties mistä mokoma ajattelutapa on sitten tullut), mutta omaa ääntäni pidän kelvottomana. Sain nuorempana kuulla varsin negatiivisia kommentteja lurituksistani, ja jotenkin ne jäivät alitajuntaan vaikuttamaan. Harrastelin siis suihkulaulantaa ties kuinka monta vuotta, ja oikeastaan mitä vain, kunhan kukaan ei ollut kuulemassa. Nyt sitten lukiossa olen innostunut laulamisesta ihan uudelleen, kun valitsin kurssitarjonnasta musiikkia jalat tutisten. Ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoi, että hei, on olemassa sellainen kiva pikku juttu kuin laulutekniikka. Meinasin vollottaa onnesta, kun hän sitten ryhmälle kertoi, että siitä se osaaminen lähinnä on kiinni. "Yay, minulla on siis toivoa!" No siinä sitten sen kurssin verran musisoitiin (n. kuukausi), kolme kertaa viikossa plus omat lähes päivittäiset treenit, ja äänitekniikkani parani kehnosta ehkä heikkoon (plus pääsin ehkä kolme "nuottia" korkeammalle, kuin ennen). Samalla tuli himo että haluaa lisää. Ja mikä parasta; uskaltauduin jopa laulamaan muutamille ihmisille.
 
Kävin kurssin lopulla sitten palautteesa, joka oli suht asiallinen ja kannustava. Ensin testattiin hengitystä, mikä ei ollut ihan kunnossa. Uloshengitys kuulemma juu, mutta varsinkin laulaessa kaikki tuppasi unohtumaan ja tilalle änkesi sellainen perinteinen hengenhaukkomistila. No, tämä on varmaan vain harjoittelusta kiinni, eikö? Lauloin myös duu-duu-duuta pianosäestyksellä. Ääniala a-e, eli perus. Ongelma kuulemma siinä, että ylimenokohta on matalalla (f), ja nämä rintaäänet heikkoja, enkä saa kuin a-d:n soimaan rinnassa. Muutenkin ääneni kuulosti säälittävän pieneltä. Varsinkin nuo maksimiäänet tuottavat tuskaa, ei ihan kirjaimellisesti, mutta kurkku rasittuu, vaikka osaankin kääntää äänen päärekisteriin. Joskus kyllä onnistun saamaan nuo korkeat äänet suht puhtaina.
 
Tällaisia viestejä on varmasti tuhansia, mutta ajattelin pyytää näin vähän henkilökohtaisempaa vinkkiä. HALUAN oppia laulamaan kauniisti, kovempaa, ja korkealta. Eli kuinka saan kehitettyä matalia ääniä ja korkeita ääniä, myös vahvemmiksi, kuinka opin hengitystekniikan, mitä muita tietoja tarvitsen? Tämän kaiken voi myös kuitata sanomalla "mene laulutunnille", jos itseoppiminen on sinusta toivotonta.
 
Koulussamme on myös kuoro, johon haluaisin kovasti liittyä. Kannattavaa, vai ajan tuhlausta? (kuoro vs. laulutunnit vs. itseopiskelu)
 
Kiitos tuhannesti, jos vaivaudut, laulaminen on minulle hyvin rakasta.

Koulussamme on myös kuoro, johon haluaisin kovasti liittyä. Kannattavaa, vai ajan tuhlausta? (kuoro vs. laulutunnit vs. itseopiskelu)
Ehdottomasti kuoroon. Kuorolaulu kehittää sävelkorvaa ja laulutaitoa hurjasti. Opit kuuntelemaan omaa lauluasi suhteessa toisiin ja samaa ääntä laulavat kaverit antavat itseluottamusta vetää vähän rohkeammin.

(kuoro vs. laulutunnit vs. itseopiskelu)
 
Suosittelen näitä kaikkia, jos vaan aika riittää. Laulamiseen liittyy aina tietyllä tavalla itseopiskelu (=treenaus, asioiden miettiminen _itse_ jne), joten jos jo anyway treenaat itseksesi niin suosittelen kuoroa ja/tai laulutunteja siihen rinnalle tukemaan harjoitteluasi ja kehitystäsi. Molemmissa on puolensa. Kuoron kautta on helpompi päästä treenaamaan esiintymistäkin (kuorot yleensä keikkailee ainakin joulun ja kevään korvalla), mutta henkilökohtainen ohjaus saattaa jäädä todella vähälle. Laulutunneilla taas saa roppakaupalla sitä juuri SINULLE räätälöityä ohjausta (mitä juuri sun kannattaa tehdä juuri nyt ja millä tavalla) mutta ns. keikkoja ei välttämättä tule automaattisesti sitä kautta vaan tarttee olla enemmän itse aktiivinen (varsinkin, jos käy yksityistunneilla eikä esim. jonkun opiston kautta).
 
Mutta tosiaan, jos sulla intoa ja aikaa riittää niin parhauttahan on kehitellä itselleen sellainen kombinaatio mikä toimii. Itsellä olen huomannut että yksityisopetus+itseopiskelu+jonkinlainen yhteismusisointiporukka (kuoro/bändi/kamarimusapoppoo/säestäjä)+jonkinlainen TAVOITE on semmoinen yhdistelmä, minkä kanssa saan eniten aikaan.
- Itseopiskellen löytää juttuja joita ei välttämättä tiennyt olevan olemassakaan.
- Opettajan kanssa sitten katsotaan onko niistä omista oivalluksista jotain iloa just nyt vai säästetäänkö myöhemmäksi ja treenataan kurinalaisesti tekniikkaa ja ohjelmistoa.
- Kuoron/bändin/kamarimusaporukan kanssa näkee muitakin joille tämä juttu on tärkeää = kiva tehdä yhdessä, oppii muiden tekemisistä ja saa uutta näkövinkkeliä asioihin.
- Oman motivaation kannalta on hyvä olla jonkinlainen vuoden sisällä tapahtuva isompi ponnistus (keikka, näyttämöprojekti, tutkinto, koe-esiintyminen, äänitys, kilpailu) mikä auttaa silloin, kun on paha päivä ja pitää potkia itseään perseelle.