Muusikoiden.net
27.02.2021
Soittajasta muusikoksi | Kymen Konservatorio 

Bassot »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: K ohmi
1
brain123
30.09.2020 16:52:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joku välkky voisi kertoa minulle vähän basso pickuppien K ohmeista,eli millaisia soundeja on esim Fender yosemite-vastaan Fender vintage?Pitäisi saada omatekemään jazzbassoon -60 luvun soundit,eli mitkä on silloin mikkien kohmit?Noita mikkejä näemmä yleensä myydään vain nimen perusteella-Ei mitään mainintaa kohmeista,ja mitä eroa on keraamisella,ja tavallisella.Kiitos jo etukäteen vastauksista,jotka saa olla tyhjentäviä.:-)
 
J.Nikkanen
30.09.2020 17:00:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei ne ohmit yksinään mitään kerro, käytetty lanka ja magneetit sen saundin tekee, DC resistanssi ei ole suoraan verrannollinen saundiin.
 
Mutta jos jotain arvoja haluat niin avataan peli nyt vaikka arvolla 7,5 K ohmi.
 
ituvirtanen
02.10.2020 13:17:00
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Listaan tähän asioita, jotta mikkien ominaisuudet hiukan aukeaisivat.
 
1) Suoran langan sähköiset ominaisuudet. Ohut kelarunkoa kiertävä lanka voi olla monen paksuista ja se on helpoin mitata joko sähköisesti tai pitkää tietä purkamalla pituuden mukaan. Mikkejä kuvataan kirjallisuudessa leimallisesti niitten tasasähkövastuksen (DC resistance, R) mukaan. Lankoja on kokeiltu hyvin monenlaisia: suoria, palmikoituja, ohuempia, paksumpia... tyypillinen lanka on ohutta lakattua kuparia.
 
2) Melko suoraviivainen asia: hyvin pieni määrä lankaa tuottaa pienen signaalin, suurempi määrä suuremman signaalin. Sen sijaan taajuusvaste on (ainakin periaatteessa) pienemmällä määrällä laajempi. Toisaalta hyvin pieni signaali vaatii muunnoksen joko aktiivisesti (EMG operaatiovahvistimilla ja paristolla) tai passiivisesti (Alumitone muuntajalla).
 
3) Kela on sähköinen komponentti itsessään ja siihen liittyy vaihtosähköllä taajuudesta riippuva termi impedanssi (Z). Impedanssi muuttuu taajuuden (frequency; Hz) mukaan eikä ole vakio. Impedanssi on monipuolisempi versio resistanssista. Se muodostuu edellä mainitusta resistanssista ja induktanssista. Kun sähkö on tasaista, voidaan sanoa, että induktanssit jäävät pois. Kun taajuus alkaa vaikuttamaan, induktanssit iskevät mukaan. Käytännössä kitaran tai basson mikrofonin tyypillinen vaste on alipäästösuodin (tai oikeammin kaistanpäästösuodin) eli tietyn taajuuden jälkeen ulostuleva signaali vaimenee. Tämä tapahtuu muutaman kilohertsin kohdalla. Impedanssia ja induktanssia voi muokata mikrofonin suunnitteluvaiheessa esimerkiksi langan määrällä ja kelan mitoituksella.
 
4) Kelaus liittyy hiukan edelliseen. On paljon puheita maagisista käsistä, laitteista ja tekijöistä mutta perusidea on saada riittävä määrä lankaa rullalle. Näitä kelarunkoja voi olla yksi tai useampi. Esimerkiksi 5-kieliseen bassoon löytyy kymmenkelaista viritelmää (https://www.herrickpickups.com/).
 
5) Sähköinen signaali syntyy kelassa, kun johtava lanka (soittimen kieli) liikkuu magneettikentässä (esimerkiksi sähkömoottorit perustuvat tähän samaan ajatukseen). Näin ollen magneetin voimakkuus ja kelan sähköiset arvot vaikuttavat signaaliin ja sen voimakkuuteen.
 
6) Magneettimateriaali on minusta tässä vähän toisarvoinen asia. Siitä puhutaan paljon mutta taustalla lienee kiertoilmaus magneettivuon tiheydestä.
 
Magneettivuon tiheyden ("magneettikenttä") yksikkö on Tesla. Vanhentunut Gaussi liikkuu edelleen ja käy pyydykseen, 1 T = 10 000 G. Maapallon magneettivuon tiheys on keskimäärin noin puoli Gaussia, eli 50 mikroteslaa. Kompassi tarttuu siihen. Mikrofoneissa on reilusti tymäkämpi vuon tiheys.
 
Tyyppejä:
- keraaminen (rautapohjainen, ryyditetty strontiumilla), 0.2 - 0.4 T
- samarium-koboltti, 0.8 - 1.1 T
- AlNiCo (nimensä mukaisesti alumiini-nikkeli-koboltti), 0.8 - 1.2 T
- neodyymi (neodyymi-rauta-boori), 1.1 - 1.5 T
 
Kaikkien kohdalla on syytä kerrata, että esitetyistä ja hiukan teoreettisista numeroista (Tesla on hurjan paljon) huolimatta mikä tahansa tyyppi voi olla myös selvästi heikompi. Magneettiperheitten välillä on jo paljon hajontaa, muun muassa koko ja valmistustapa voivat vaikuttaa merkittävästi - siis hyvin paljon - lopputulokseen. Neodyymeistä löytyvät vahvimmat mutta hyvin pieni ja heikko Nd voi helposti jäädä keraamisen jyräämäksi.
 
7) Osat ovat kasassa, nyt ne pitää vielä yhdistää. Kela voi olla matala, korkea, moniosainen... valmis mikrofoni monikelainen, pinottu (stacked) tai jaettu vaikka kahtia (parallel humbucker). Kun vielä huomioidaan kielten materiaali ja näitten välinen etäisyys paikoituksineen, on soppa valmis. Saundi syntyy kokonaisuudesta, johon yksittäiselläkin parametrilla on vaikutusta mutta yksittäinen parametri ei takaa lopputulosta.
 
okabass
02.10.2020 13:41:05 (muokattu 02.10.2020 17:40:27)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuolla on hyvä vastaus.
URL="https://www.talkbass.com/threads/an … ickups.1157598/#post-17444545"An original 1965 Fender Jazz Bass pickups set: Worth it among vintage pickups?/URL
 
Lisäksi kannattaa muistaa, että tallamikki oli kauempana tallasta kuin 70-luvulla.
https://i.pinimg.com/originals/f5/5 … 552401f2adfef4e0271a73964392f29.jpg
 
Magneeteista. Alnicossa rautaa on n.30-40 %, loput lähinnä
näitä mainittuja seosaineita.
60-luvun JB oli Alnico 5 magneetit. Ne ovat siitä käteviä, että niiden vuon tiheyttä (kansankielellä voimakkuutta) voi helposti muuttaa voimakkailla neodyymimagneetilla. Siinä olisi hyvä olla gauss-teslamittari, jotta näkee, mihin voimakkuuteen magneetti asettui. Esim. joku kitaraseppä mahdollisesti osaa tämän.
 
s151669
07.10.2020 11:36:31
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitten vielä sellainen isojen poikien legenda.
 
Fenderin tehtaalla magnetoitiin mikkien magneetit laitteella jossa oli kela, automaattisulake ja traktorin akku. Napapala(t) kelan sisään, sulake päälle, räps. Akku ladattiin kerran päivään / silloin kun se oli tyhjä / tjsp. Tästä johtuen magneettien voimakkuus oli kovasti vaihteleva. Sitten nämä eri voimakkuuksilla olevat magneetit heitettiin samaan ämpäriin josta niitä napattiin sen kummemmin sovittelematta.
 
Saattoi siis olla että napapaloissa mikrofonien välillä oli "pientä" hajontaa.
 
Ilmeisesti myös mikrofonien kelat käämittiin täyteen sen kummemmin asiaa murehtimatta.
 
Eli kahta samanlaista mikrofonia ei tehtaalta ulos tullut.
 
Mikrofonin resistanssi ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Induktanssi kertoisi enemmän, se kun muodostaa kaapelin kapasitanssin kanssa resonanssipiirin (silloin kun volume on täysillä) joka aiheuttaa jonnekin ylämiddlen - treblen paikkeille resonanssipiikin. Tällä on ehkä suurin vaikutus soundiin.
 
Tätä resonansipiikkiä voi siirtää tilapäisesti vähäkapasitanssisemmalla kaapelilla (lyhyempi, kaapelin tyyppi) ylöspäin, suurikapasitanssisella (pitempi, kierrepiuha) alaspäin.
 
Tai siten tonekontrollilla. Soita ääni, ränkkää tonea 1:n ja 0:n välillä. Kirk Hammet Wah-polkimineen tuli juuri kylään.
 
Tai pysyvämmin kytkemällä kondensaattorin suoraan mikrofonin rinnalle. mahdollisesti kiertokytkimen ja eri arvoisten osien kanssa.
 
Toki resistanssi kertoo epäsuorasti induktanssista. Jos kelataan saman paksuista lankaa enemmän niin induktanssi ja resistanssi kasvavat. Koska sitä samanpaksuista lankaa ei mahdu kelaan määräänsä enempää niin sitten laitetaan ohuempaa joka osaltaan nostaa resistanssia.
 
Tajuankohan itsekään tästä mitään huomenna...
 
Antikitarasankari. Siis basisti.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2021, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti