Bassot ›

Mulla taas soundi on marssijärjestyksessä toisena, soitettavuus on kirkas ykkönen. Soundia voi aina vääntää styrkkarista/pöydästä, soitettavuutta ei oikein nappulasta voi lisätä.
 
Mulla myös näin, huonot kädet muutenkin näets.

Onhan siinä myös se, että hyvä soitettavuus --> hyvä tatsi --> hyvä soundi.

Onhan siinä myös se, että hyvä soitettavuus --> hyvä tatsi --> hyvä soundi.
 
Mä tuon vielä oman näkökulmani mukaan: olen Johanneksen kanssa samaa mieltä, mutta soitettavuuden lisäksi basson sointi on ihan oleellisen tärkeä ominaisuus. Enkä nyt siis puhu basson kokonaissoundista, vaan siitä miten basso resonoi ja mikä on eri kielten/sävelten sointivoimakkuuden suhde toisiinsa. Eli kaikesta siitä mitä tapahtuu ennen mikrofoneja.
 
Negatiivisena esimerkkinä vaikkapa just nämä Fendereiden ja Musareiden kuuluisat dead spotit.

Mä tuon vielä oman näkökulmani mukaan: olen Johanneksen kanssa samaa mieltä, mutta soitettavuuden lisäksi basson on ihan oleellisen tärkeä ominaisuus. Enkä nyt siis puhu basson kokonaissoundista, vaan siitä miten basso resonoi ja mikä on eri kielten/sävelten sointivoimakkuuden suhde toisiinsa. Eli kaikesta siitä mitä tapahtuu ennen mikrofoneja.
 
Negatiivisena esimerkkinä vaikkapa just nämä Fendereiden ja Musareiden kuuluisat dead spotit.
 
Got it. Eli mikään kieli/kohta kaulalla ei soi ylitse tai alitse muiden, ja sustainiakin olla pitää.
 
Ja jos ei pikkukeikalla ole muuta äänentoistoa bajolle kuin kombo(johon bassosta piuha suoraan toosaan ilman efektejä), niin silloin on sen basson ominaissoundikin tärkeä. Varsinkin jos siinä kombossa/muussa vaffarissa ei ole sitä soundillista säätövaraa.

Ja jos ei pikkukeikalla ole muuta äänentoistoa bajolle kuin kombo(johon bassosta piuha suoraan toosaan ilman efektejä), niin silloin on sen basson ominaissoundikin tärkeä. Varsinkin jos siinä kombossa/muussa vaffarissa ei ole sitä soundillista säätövaraa.
 
Niinhän se on. Tosin basso on matalahkon luonteensa vuoksi aina aika lailla soittotilan armoilla - soundia joutuu rukkaamaan backlinekeikoilla välillä aika rajustikin että päästään huminoista ja kuminoista eroon. Että sikäli voi jotain soundifriikkiä ruveta vähän korpeamaan siellä Vittulankulman työväentalolla kun joutuu täyteläisestä hifisoundista leikkaamaan kädet ja jalat irti. :-(
 
Ikävä heittää taas piikkiä tähän iänikuiseen keskusteluun, mutta kyllä meikäläisen kokemuspohjaa vasten Fenderit (eli "Fender-tyyppiset soittimet") on olleet ihan omaa luokkaansa keikkahommissa aina. Niiden ominaissoundi on sopiva sekoitus ei liian runsasta mutta kuitenkin olemassaolevaa muhevuutta ja toisaalta sitä oleellista middlepuukkoa (tästä hienosta yhdyssanasta menee Gramexit Harrille, kiitti!) jolla basso leikkaa kuuluville mökän seasta. Ei mahda mitn.
 
Toinen pointti tossa soundiasiassa isommilla keikoilla varsinkin on sitten se mitä tapahtuu miksaajan päässä.
Aika harvoin tulee keikkoja kuunnellessa vastaan bassosoundi joka kuulostaisi edes jotenkin mietityltä, siis musiikillisessa mielessä. Yleensä basso kompromissinomaisesti kompressoidaan tiiviksi ja toimivaksi pökäleeksi, mutta huonona puolena on yleensä persoonallisten soundifinessien katoaminen. Tietenkin hyvä ja svengaava soitto säilyy, ei siinä mitään. Mutta toisaalta ollaan koko ajan samalla pelipöydällä fysiikan lakien kanssa, yleensä vielä tosi paskoissa keikkamestoissa, eli sikäli täytyy kyllä antaa kaikki tunnustus miksaajille jo siitäkin jos tuloksena on äänikuva josta erottaa eri soittimet kunnolla.
 
Onneksi männävuosina valitettavan yleinen järkälemäisen suuri basarisoundi (ja muutenkin lähes täysin rumpusoundien ehdoilla miksaaminen) alkaa olla jo passé. Pahimmillaanhan se oli sitä että basarin rintalastaa heiluttava töminä peitti koko alakaistan alleen, jolloin basisti saattoi soittaa ihan mitä vaan tai olla vaikka soittamatta ja silti kuulosti ulos ihan samalta.
 
Ainoa nyt mieleen tuleva lähivuosien esimerkki oikeasti loistavasta bassosoundista oli laulu-ja sointinyhtye Quintessencen keikka Mocambossa n. vuosi sitten. 70-luvun funk-levyjä on varmaan tullut kuunneltua tiskin molemmin puolin, ja siisteintä olikin juuri se että tuo mielikuva välittyi niistä keikkasoundeista. (Heikki ehkä jatkaa tästä? :-)
Timangit soittajat + näkemyksellinen miksaaja, joka ymmärtää mitä soittajat ovat hakemassa. Siinä se salaisuus kait on.
 
EDIT: Sori kaikille, mopo suistui kylänraitilta pahasti offtopicin puolelle.

Kyllä eilen telkkarissakin tuo Quitecenssin basistin saundi ja soitto toimivat. Passollahan se vetelee.

Kyllä eilen telkkarissakin tuo Quitecenssin basistin saundi ja soitto toimivat. Passollahan se vetelee.
 
70-luvun lopun passolta näytti, mutta kai se on niin, että 'soundi lähtee käsistä' ;-)

70-luvun lopun passolta näytti, mutta kai se on niin, että 'soundi lähtee käsistä' ;-)
 
Näinpä on ;)

Onhan siinä myös se, että hyvä soitettavuus --> hyvä tatsi --> hyvä soundi.
 
No ei välttämättä. Asiasta on näköjään ainakin kaksi koulukuntaa ja molemmat ovat varmaan oikeassa. Tässä minun näkemys:
 
Mistä tahansa järkevästi tehdystä bassosta saa hyvä soitettavan kun osaa asiansa. Kun nauhat on tasattu, kaula oikein säädetty kielet sopivalla korkeudella ja intonaatio kohdallaan niin basso on soitetavuudeltaan hyvä. Ainakaan minun kohdalle ei ole sattunut yhtään sellaista josta ei soitettavaa saa. Silti iso osa niistä on sellaisia joiden saundi ei miellytä.
 
Jos perussaundi on pielessä ei se äänensävyjä säätämällä muutu hyväksi. Voimakas äänensävyjen säätely johtaa siihen että jotkut äänet korosutuvat ja jotkut vaimenevat. Parhaat basot ovat niin äändeltään kuin soitettavuudeltaan balanssissa.

Mistä tahansa järkevästi tehdystä bassosta saa hyvä soitettavan kun osaa asiansa. Kun nauhat on tasattu, kaula oikein säädetty kielet sopivalla korkeudella ja intonaatio kohdallaan niin basso on soitetavuudeltaan hyvä.
 
En voine olla samaa mieltä, koska tästä jäi nyt vielä kaulan paksuus, tasapaino ja soittimen paino yleensä sekä rungon muoto, jotka seikat näin ollen minusta vaikuttavat soitettavuuteen erittäinkin suuresti. Ihan hyviä sbassoja on olemassa moniaita, jotka eivät nyt vain minun käsiini em. syistä sovi. mm. Warwick, G&L Telecaster malli, Rickenbacker jne.

70-luvun lopun passolta näytti, mutta kai se on niin, että 'soundi lähtee käsistä' ;-)
 
Olikse se sunpursti?
 
EDIT: Sori, ei oo juuri kokemusta stingraystä. Pari kertaa soitellu kaverin musarilla ja kivalta tuntu.

Olikse se sunpursti?
 
Sunpursti mustalla pleksillä. Tiä vaikka ois ollut mun vanha pursti jonka, hullu, vaihdoin japanilaiseen jassokopioon 20v. sitten :(