Bassot ›

Moi.
 
hollstro: Fender vei lankkukitaramarkkinan Gibsonin nenän edestä olemalla aikaisemmin liikkeellä.
 
Aikaisemmin liikkellä oleminen on toki totta, mutta ainakin näin jälkikäteen insinöörin silmin katsellessa Leon massatuotantoon sopivampi design joka puolestaan mahdollisti suuremmat voitot/matalamman myyntihinnan oli suuremmassa roolissa.
 
Missään nimessä ei voi myöskään sivuuttaa ainakin jokaisessa itse lukemassani historiikissa painotettua asiaa Fenderin menestyksen takana: joka ikinen muutos testautettiin tarkkaan rivimuusikoilla ennen kuin varsinainen tuotantodesign lyötiin lukkoon.
 

 
hollstro: Sitten kun Gibsonille oli selvää mitä oli tapahtunut, alkoi kova kiri. Lähes jokainen lankkumalli oli jonkunlainen pettymys ja tuotantoluvuista se selviää.
 
Totta.
 
Toisin kuin Leo, joka ei osannut soittaa kuin auttavasti haitaria ja auliisti otti vastaan kaiken kokemuksen suoman tietotaidon minkä vain pystyi, Gibsonilla "tiedettiin" tasan tarkkaan mitä ostajakunta haluaa.
Neuvoa tai mielipiteitä protoista ei juurikaan kerätty, ja jos historiatietoon on luottamista, ainoa Les Paulin ensimmäiseen nimeään kantavaan kitaramalliin mukaansaama innovaatio oli trapetsi-talla, johon kielet kiersivät alakautta, eli demppaaminen oli mahdotonta.
Ja jos ostajakunta ei syttynyt, taottiin jääräpäisesti lisää soittimia mantralla: "Kyllä ne siihen ennenpitkää tottuu ja oppii."
 

 
Kefiiri: Onko edes olemassa kahteen eri suuntaan pyöriviä banjokoneistoja?
 
On, alkupään EB sarjalaisten virityskoneistot.
 
Nykyäänhän taas Klusonilta saa sekä Firebirdiin sopivaa 6:n settiä, että bassoissa käytettyä 2+2 settiä.
 
Mainostavat alkuperäisellä koneella tehdyksi, mutta ainakin itse muistelisin että kun Gibsonilla takavuosina tekivät materiaalijärjestelyitä tulikukon avustamana, alkuperäisen koneen läjäksisulamista voivoteltiin ympäri Gibsonuskovaisten leiriä.
Kultturiteko oli, ainakin nuo mun -90'n virikoneistot ovat aivan kamalat käyttää, mutta onneksi löytyi Gibson-leimattu hienoviritysperäkappale jolla virittämisen saa inhimilliseksi.
 
Aikoinaan kun tuohon kyseiseen poikkikaulafirebirdiini koneistoja metsästin, olisi pitänyt tilata koko setti Jenkeistä.
Ja olisikos ollut 1200mk hintalappu. Etukäteen tietty.
 

 
anapena: Jumankekka se punanen flying V kammella vasta näyttääkin rajulta, ei mitään rajaa!
 
Tuon historia osaston perusteella musakauppias Glenn Hughes on ihan omin pikku kätösin tehnyt konversion.
 
Lienee toimiva, vaikkei kenties ihan sieltä kauneimmasta päästä :).
 
Mutta työkalujahan nuo tuohon(kin) aikaan vain olivat, ulkonäköseikat eivät olleet kaiketi se päälimmäinen huolenaihe.
 
T:Samuli

Tuo Flying V taitaa olla ns. Lonnie Mack Flying V. Suomessahan on näkynyt Cherry Red '67 Flying V Bigsbyllä. Siinä taisi tosin olla puinen palikka tuon metallin sijaan. Levytukussa taisi olla joskus. Muistaakseni Himin Linde ja Amorphiksen Holopainen sillä soitteli, kun joskus keikalla näki. Vähän tähän tyyliin:
http://www.vibramate.com/images/Vibramate-V7-v-600.jpg

Moi.
 
trih: Tuo Flying V taitaa olla ns. Lonnie Mack Flying V.
 
Ei ns., vaan The.
 
Se aito ja alkuperäinen Lonnie Mack:in kitarahan tuo on.
 
T:Samuli

basisti1971:
Aikoinaan kun tuohon kyseiseen poikkikaulafirebirdiini koneistoja metsästin, olisi pitänyt tilata koko setti Jenkeistä.
Ja olisikos ollut 1200mk hintalappu. Etukäteen tietty.
 
T:Samuli
 
Kutakuinkin tuota luokkaa hinnaltaan oli tosiaan Klusonin banjot, aikoinaan (joskus 80-luvulla muinoin) tein duunia yhden soittajan Firebird V:n kanssa ja jouduin tilaamaan virikoneet. Silloin oli Hämeenlinnassakin tullikammari, ja siellä oli keskustelua, että voiko todellakin virikonesatsi olla tuon hintainen...
 
Keskustelua ollut kovasti kahden tehtaan tuotantoperiaatteista, itse katsoisin asiaa tältä kantilta: Fenderin tuotantoperiaatteena oli alunalkaenkin tuo näppärä "teollinen sarjatuotanto", Gibsonilla oltiin "perinteisen" soitintuotannon kannalla. Semminkin kun tuo Kalamazoon tehdas oli ns. "soft tool" -valmistamo. Siinä kun Fenderillä tuotettiin jatkuvasti runkoa ja kaulaa, Gibsonin Kalamazoon tehdas oli ankkuroitunut tuohon vanhaan systeemiin, jossa tehtiin soittimia 40 soittimen "batch" kerrallaan.
 
Kyllähän Gibsonilta noihin aikoihinkin sai "vaikka mitä", customshop-toimintaa siellä on käsittääkseni ollut ihan alusta asti. Yksittäisiä tilaussoittimia ei tietääkseni sen paremmin dokumentoitu (paitsi tehtaan sisällä) joten eipä siitä sen enempiä.
Nuo "maverickit" eli "karkulaiset" on sitten tyystin oma lukunsa..

Moi.
 
fox: Kutakuinkin tuota luokkaa hinnaltaan oli tosiaan Klusonin banjot, aikoinaan (joskus 80-luvulla muinoin) tein duunia yhden soittajan Firebird V:n kanssa ja jouduin tilaamaan virikoneet. Silloin oli Hämeenlinnassakin tullikammari, ja siellä oli keskustelua, että voiko todellakin virikonesatsi olla tuon hintainen...
 
90-luvun loppupuolella Hesassa, olisiko ollut Levytykku, ei sen kummemmin ihmetelty, todettiin vaan että tilaa tai ole ilman.
Onneksi sain korjattua, olisi ko. kitara palasina varmaan vieläkin, oli meinaten pirstottu koko moneen osaan.
-76 Firebirdin tapaan olisi tietysti voinut käyttää perus Grovereita, mutta ainakin omasta mielestä olivat rumat, ja myyntiinhän se -76 siten meni.
 

 
fox: Keskustelua ollut kovasti kahden tehtaan tuotantoperiaatteista, itse katsoisin asiaa tältä kantilta: Fenderin tuotantoperiaatteena oli alunalkaenkin tuo näppärä "teollinen sarjatuotanto", Gibsonilla oltiin "perinteisen" soitintuotannon kannalla.
 
Samaa mieltä minäkin, Fenderin ja Fordin samankaltaisia toimintamalleja lienne ruodittu Fenderin alkuajoista lähtien.
 
Fenderin malli mahdollisti myös ennennäkemättömän piraattiosien tuotannon, johon kaukokatseisesti puututtiin vasta omistuspohjan muututtua.
Eikä heti toki silloinkaan.
 

 
fox: Kyllähän Gibsonilta noihin aikoihinkin sai "vaikka mitä", customshop-toimintaa siellä on käsittääkseni ollut ihan alusta asti. Yksittäisiä tilaussoittimia ei tietääkseni sen paremmin dokumentoitu (paitsi tehtaan sisällä) joten eipä siitä sen enempiä.
 
Juu, tilaustuotantoa ja customointeja toki oli, mutta ainakin sen "tiedon" perusteella jota netistä olen löytänyt, tuo tuotanto painottui vahvasti akustisten soittimien puolelle.
Eikä välttämättä ole ihmekään, voi vain kuvitella sen vastenmielisyyden jota vanhat akustisten soittimien ammattilaiset sähkösoittimia kohtaan tunsivat.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
90-luvun loppupuolella Hesassa, olisiko ollut Levytykku, ei sen kummemmin ihmetelty, todettiin vaan että tilaa tai ole ilman.
 
Levytukkuhan se. Juu, lähinnä ihmettelivät HML tullikammarilla, että onko siellä paketissa nyt ollenkaan mitään "virityskoneita" kun tuo maksukuitti on summaltaan niin huomattavan ruhtinaallinen. Että josko onkin nyt vallan muuta. =)
 
Fenderin malli mahdollisti myös ennennäkemättömän piraattiosien tuotannon, johon kaukokatseisesti puututtiin vasta omistuspohjan muututtua.
Eikä heti toki silloinkaan.
T:Samuli
 
En nyt suoralta kädeltä muista, koska F tuon lapamallinsa Patent Officessa mallisuojasi, mutta tosiaan, Jenkeissähän oli esim. noita "vaihtokauloja" 80-luvulta alkaen monilla valmistajilla. Otetaan ny vaikka Schecter Guitar Research, Inc. jolla oli muistaakseni joku 15 eri puulajeista tehtyä vaihtoehtoa, ja mm. DiMarziolla oli kauloja, kuten myös Mighty Mitella.
Japanian puolellahan ESP aloitti toimintansa juurikin noitten "virityspalojen" tuotannolla ja myynnillä, vasta tais olla 90-luvun puolta kun ryhtyivät noita "valmiiksi kokoonpantuja" soittimia kauppaamaan, toki silloinkin omalla brändillä. Ettei suinkaan piratoimalla.