Bassot ›

Heh, meikäkin aloitti aktiivisen basson soiton yli kuukaus sit. :)) Muuten ennen olin soittanutkin yleensä musiikin tunteisin ja kavereiden kanssa jammailessa. Oon oppinut jotain 16 biisiä tässä ajassa ja ne on aika laidasta laitaan. :) Eka biisi minkä opettelin oli Misfitsin TV-casualty helpon rakenteensa takia ja toinen Misfitsin helppo on Descending Angel, koska siinäkin biisisä seikkaillaan yhdellä kielellä, tosin eri väleissä mutta silti. :) Mutta oon ite sitä mielt et kannattaa näin alkuun aloittaa klassikoilla ja sitten siirtyä vaikeimpiin miltä itestä parhaalta tuntuu, soittaminen ei saa tuntua turhauttavalta tai ''en haluu tehdä tätä'' tyyliseltä, mitä jotkut liian vaikeet biisit voi aiheuttaa. :) Keep it up !

Juurikin näin. Aivan sama kuinka yksinkertainen se biisi on - sitä treenaamalla löytää basistille kultaakin kalliimpaa alkuainetta: auringontarkkaa taimia. :)
 
Kun se homma on hyvin hallussa niin voi alkaa treenaamaan vaikka sointujen soittamista bassolla...

Kun se homma on hyvin hallussa niin voi alkaa treenaamaan vaikka sointujen soittamista bassolla...
 
Miten voi bassolla soittaa sointuja?

Iskisk: Miten voi bassolla soittaa sointuja?
 
Samalla tavalla kuin kitaralla ilman paria viimeistä kieltä :)
Riippuen monikielistä bassoa soittaa toki.
 
Eri asia kuinka tarpeellisia moiset on.

Seba: Samalla tavalla kuin kitaralla ilman paria viimeistä kieltä :)
Riippuen monikielistä bassoa soittaa toki.
 
Eri asia kuinka tarpeellisia moiset on.
 
Kuinka tarpeellista nyt mikään sitten on.
 
Mutta monesti "soinnuttelusta" bassolla puhuttaessa tarkoitetaan oikeasti sointujen äänistä rakennettavia bassokuvioita. Silloin niitä voi soitella bassolla vaikkapa arpeggioina. Jos tietää mistä äänistä soinnut rakentuvat, on sitten helpompi kehitellä kuvioita niiden pohjalta. Tieto lisää tuskaa, ja tuska taas lisää fiilistä, ja aina vain kauniimmin soi sitten blues.

Teijo K.: Kuinka tarpeellista nyt mikään sitten on.
 
Mutta monesti "soinnuttelusta" bassolla puhuttaessa tarkoitetaan oikeasti sointujen äänistä rakennettavia bassokuvioita. Silloin niitä voi soitella bassolla vaikkapa arpeggioina. Jos tietää mistä äänistä soinnut rakentuvat, on sitten helpompi kehitellä kuvioita niiden pohjalta. Tieto lisää tuskaa, ja tuska taas lisää fiilistä, ja aina vain kauniimmin soi sitten blues.
 
jep, mutta kyllä tulee silti joissain paikoissa käytettyä ihan 4 kielellä otettuja sointuja täytteeksi kun sillä tulee mukavia fiiliksiä :)
 
Loppuaika hakataan suoraa kasia..

No moi, itse olen kitaristi ja hankin juuri basson opetellakseni soittamaan sitä ja nauhoitellakseni (bändiä ei ole). Ajattelin, että lisään tähän ketjuun kokemukseni. Olen aikaisemmin veivannut lainabassoilla jotka usein ovat olleet jotakin epämääräisiä treenikämpän nurkkiin hylättyjä, mutta olen myös saanut kerran pari kokeilla hiukan parempaakin soitinta.
 
Olin hiljattain kaverini luona äänittämässä ja sain soittaa hänen MusicMan (Stingray tai Sterling) bassoaan (sellainen nelikielinen kahdella aktiivimikillä oleva). Se tuntui todella hyvältä soittotuntumaltaan ja saundeiltaan monipuolinen ja todella tömäkkä saundinen, jonka jälkeen nämä halvat bassot tuntuivat vähän heppoisilta. Se on kuitenkin itselleni liian kallis (varmaan toista tonnia sellaisesta pitää pulittaa käytettynäkin).
 
Viimeksi mulla oli kotona lainassa samaisen frendin Squier Precision basso, joka oli kyllä ihan asiallisen oloinen soittopeli (maksaakin vain 199 euroa musafasulla). Siinä on vain yksi passiivinen mikrofoni joten saundivariaatioita on hiukan vähemmän, mutta kyllä sen bassoksi tunnistaa ja sopi hyvin omiin tarkoituksiini. Ainoa huomautettava asia siinä oli, että se kaula oli aika sontsa (ts. notkotti melkoisesti eikä kaula rauta oikein napannut kiinni en siis saanut/uskaltanut kiristää sitä kunnolla, kun ei ollut oma). Toinen huomautettava puoli oli jakki joka pätki jonkin verran (se on pystyssä pleksissä ei mielestäni täysin ideaalinen rtkaisu ja vaatii mieluummin kulmaplugin toimiakseen kunnolla) siis se pätkiminen johtui varmaan siitä, että tavalliseen plugiin aiheutuu niin paljon vääntöä pelkästään johdon painosta että kosketus kärsi. Mutta kaiken kaikkiaan olisin voinut hyväksyä itselleni tuon basson ihan helposti.
 
Basso piti palauttaa ja päätin sitten ostaa itselleni ihan omaksi "halvan" basson ettei aina tarvitse olla lainaamassa ja muutenkin ajattelin että yritän opetella soittimen ihan kunnolla niin lähdin sitten musakauppaan taskussani "liian" vähän rahaa ja mielessäni Squier Precision basso, josta siis oli ihan kohtuullisen hyvä kokemus. Musakaupassa tajuntani laajeni sitten niin, että ialoin haikailla Squier Jazz bassoa, joka on melko samanlainen kuin tuo P-basso, mutta siinä on kaksi mikkiä ja se oli hiukan kalliimpi. Lisäksi kiinnostuin Squier bronchosta joka on sellainen lyhyt skaalainen yhdellä yksikelaisella mikillä, mutta hinta edelleen sopiva eli se pari sataa. Höfner "viulu" basso oli myös magee, mutta hinta oli jo selkeästi korkeampi (liikaa omaan sieluntilaani nähden) ja muutenkaan en uskaltanut riskeerata, mutta kiinnostuin silti ja mielestäni se oli magee kaikin puolin. Se lyhytskaalainen squier tippui pois, vaikka lyhytskaala tuntui kitaristille tutulta ja luontevalta, mutta jäi arveluttamaan kun "oikeat" basistit eivät tunnu sellaista suosivan ja minulle sanottiin, että sellaisessa pitäisi käyttää ohempia kieliä eikä saundissa ole yhtä paljon botnea kun pitkäskaalaisessa (tiedä sitten miten asia on, mutta kun en itse kovin paljoa näistä ymmärrä niin pitää luottaa mitä myyjä sanoo).
 
Keskeisin mielenkiintoni kohdistui siis Squier jazz bassoon ja Yamaha bassoihin. Kiinnostuin ja lopulta ostin sitten Yamaha RBX 170 basson, joka tuntui hyvältä ja olen siitä paljon lukenut ja kuullut hyvää tai oikeastaan en ole kuullut tai lukenut kenenkään moittivan sitä (halpoja harvoin erityisesti kehutaan). Siinä on kaksi mikrofonia ja se muistuttaa Squierin Jazz bassoa, mutta on vain Precision basson hintainen joten mielestäni hyvä diili. Nyt pitää vain perehtyä tuohon säätämispuoleen (kitaroista on kokemusta joten eiköhän samoilla eväillä tämänkin kanssa pärjää). Loppumetreillä oli kahden vaiheilla ostaako musafasulta tuo passiivinen RBX 170 vai satasta kalliimpi saman mallin aktiivimikillinen versio (sellainen oli tarjouksessa 299 euroa). Keikuin kotvasen kahden vaiheilla ja päädyin sitten tuohon halvempaan passiiviseen malliin. Ajattelin, että jos basismi saa minusta vallan niin myöhemmin hommaan kuitenkin sitten paremman, mutta nyt tämä välttää oikein hyvin. Se aktiivimikkiversio oli ihan samanlainen tuntumaltaan, mutta siinä oli selkeästi jykevämmät mikit, mutta myyjä sanoi ettei sekään olisi kuitenkaan yltänyt sen Musicmanin saundimaailmaan joten en halunnut tuottaa itselleni pettymystäkään.
 
En mitään näistä tajua, mutta tämä ostamani Yamaha tuntuu nyt ainakin aluksi ihan hyvältä ja täysin hintansa arvoinen. Olen samaa mieltä tässäkin ketjussa esitetyn ajatuksen kanssa, että osta niin hyvä kun rahkeet riittää, mutta jos rahkeet loppuu tuohon kahteen sataan euroon, niin Yamaha ja Squier tuntuvat oikein hyviltä soittimilta. Mutta itsekin laadukkaampaa kokeilleena voin allekirjoittaa sen että parempi ja kalliimpi on parempi ja kalliimpi.

hallu: "oikeat" basistit eivät tunnu sellaista suosivan ja minulle sanottiin, että sellaisessa pitäisi käyttää ohempia kieliä eikä saundissa ole yhtä paljon botnea kun pitkäskaalaisessa (tiedä sitten miten asia on, mutta kun en itse kovin paljoa näistä ymmärrä niin pitää luottaa mitä myyjä sanoo).
 
Mm. Paul McCartney soittaa lyhytskaalaisella. Kyllä niissä botnea on. Myyjät nyt sanoo mitä sanoo..
 
Hyvää tekstiä muuten. Squierin bassot on tähän mennessä olleet kaikki asiallisia pelejä mitä oon testannu.

Nazareth: hallu:
 
Mm. Paul McCartney soittaa lyhytskaalaisella. Kyllä niissä botnea on. Myyjät nyt sanoo mitä sanoo..
 
Hyvää tekstiä muuten. Squierin bassot on tähän mennessä olleet kaikki asiallisia pelejä mitä oon testannu.
 
Kiitokset kehuista:-)
Tosiaan nyt kun sanoit, niin se Höfnerhän on tietenkin lyhtskaalainen. Aavistelinkin ettei asia ihan niin yksioikoinen ole sen skaalan suhteen, mutta kun ei ole omaa näkemystä ehtinyt kehittymään niin arvelin että pitkä on konservatiivisempi valinta.
 
Juuri nyt tuntuu, että tuossa soittamispuolessa on tarpeeksi tekemistä pitkäksi aikaa. Basso kun on kertaluokkaa vaativampi soitin kuin kitara (ts. falskius soitossa kostautuu kymmenkertaisesti).

Myyjä on ymmärtänyt tuon skaala-asian ihan päälaelleen. Lisääntynyt kielenpituus tuo nimenomaan yläpäätä lisää. Lyhytskaalaisissa tuppaa enemmin olevaan vähän tumpumpi soundi jos jotain.

....

hallu: En mitään näistä tajua, mutta tämä ostamani Yamaha tuntuu nyt ainakin aluksi ihan hyvältä ja täysin hintansa arvoinen.
 
En miekään tajua.
 
Miul on ollu Yamaha RBX 170 kolmisen vuotta, tosin tällä hetkellä ihan vaan kakkosbassona. Viritinkoneisto sais olla luotettavampi. Elektroniikka ei ole huipputasoa, olen kolvaushommiinkin joutunut. Toisaalta keppi sopii erittäin hyvin käteen ja on helppotuntuinen soittaa. Melko kevytkin se on. Hinta/laatu -suhteeltaan erittäin mainio vehje. En luovu.

Teijo K.: Myyjä on ymmärtänyt tuon skaala-asian ihan päälaelleen. Lisääntynyt kielenpituus tuo nimenomaan yläpäätä lisää. Lyhytskaalaisissa tuppaa enemmin olevaan vähän tumpumpi soundi jos jotain.
 
Näinpä. Se yläpää oikeastaan mun mielestä tekee siitä soundista ns. isomman. Enkä nyt tarkoita sellaista kilinkolinaa vaan ihan yläkerrannaisten sointia.
 
Se, miten paljon ne sitten vaikuttavat soundin selkeyteen ja käyttökelpoisuuteen on ihan eri juttu. Mun mielestä lyhytskaalaisesta saa toimivan soundin siinä kuin pitkäskaalaisestakin.