Bassot ›

En oikeastaan tiedä vastausta, koska olen kumpaakin. Kitara on nyt pääosassa, mutta bändihommissa olisin mielummin basisti.
 
Harmittaa kun tuntuu siltä että olen menettänyt bassonsoitosta mielikuvituksen. Olen niin täpinöissäni kitarariffeistäni, etten halua viedä niistä huomiota pois hienoilla bassokuviolilla. Soitan vaan pakonmaisesti perusjuttuja kitarasointujen mukaan. En edes yritä enää, äkkiä vaan bassot pois alta. Siinä olisi parannuksen paikka. Bassoahan oikeasti helvetin mukavaa soittaa.

Kauan sitten olin suon laidassa soittamassa kitaraa sekä kivittämässä variksia. Suon hyvä haltija ilmestyi minulle ja totesi: "Ei tuosta tule yhtään mittään. Minäpä teen sinusta pasisstin. Iha mahottoman hyvän passistin. Osta pullo 013-taikajuomaa, mene passon kanssa palokunnan talolle. Siellä on orkka pasistia vailla." Join pullon ja olin yhtä humalassa kuin kaikki muutkin päntissä. Pysyin kuitenkin koko illan pystyssä, jolloin kiitosten saattelemana muut hyväksyivät minut päntiin. Siitä se alamäki alkoi.

Mun kohdalla se meni niin, että mistä tiesin olevani basisti enkä huuliharpisti. No siitä, että huuliharppua on ihan pirun hankala soittaa, jos ei osaa.

Musta rytmimusiikki vei mennessään muutamia vuosia takaperin ja varmaan silloin alkoi basson soitto kiinnostamaan yhä enemmän.

Siitä että kuuntelin mielummin Cliff Burtonin, Jason Newstedin ja Johnny Christin soittoa kuin Kirk Hammettia tai Synyster Gatesia. (En siis kuitenkaan väheksy silti kumpaakaan mahtavia soittajia ja muusikoita hekin)

Kosketinsoittimilla alkoi amatööriurani. Mutta se ei ottanut tuulta purjeisiin ja jossain vaiheessa tulin kokeilleeksi bassoa.
 
Välissä on ollut pitkä tauko, mutta hiljattain olen taas jatkanut bassossa. Onhan siinä paaaaljon vähemmän liikkuvia osia kuin syntsassa. :-)