Bassot ›

Olis tarkoitus alkaa veivaamaan bassoa akustisessa kokoonpanossa ja korvata toinen kitara bassolla ainakin jossain biiseissä. Onko noissa akustisissa bassoissa tarpeeksi jytinää vai pitäiskö suoraan vaan mennä sähköpuolelle. Eli mitä kokemuksia löytyy akustisista bassoista ja niiden mikityksestä? En oo vielä ehtinyt liikkeisiin kokeilemaan, kun on tuo basistin taival vasta suunnitelmissa tulevana keväänä.

Eiköhän noissa ole yleensä sisäänrakennettu piezomikkitsydeemi. Akustisesti ei vola ole ollut kovin kummoinen ainakaan niissä bassoissa joita itse on tullut testattua, joten vahvistinta tarvitaan.

Eiköhän noissa ole yleensä sisäänrakennettu piezomikkitsydeemi. Akustisesti ei vola ole ollut kovin kummoinen ainakaan niissä bassoissa joita itse on tullut testattua, joten vahvistinta tarvitaan.
 
Suurin osahan noista on tehty nimenomaan elektroakustisiksi, ei akustisiksi. Kapea koppa ja niin pois päin.
 
Joskus 3-4 vuotta sitten kokeilin Kihauksen soitinnäyttelyssä jonkun itäsuomalaisen rakentajan nauhatonta akustista bassokitaraa. En valitettavasti muista tekijän nimeä. Vehkeen kropassa oli kuitenkin puusuikaleista tehty kupera pohja - vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi luutuissa - ja ainakin siinä kokeillessa tuntui, että voilyymiä oli niin paljon että se kyllä pärjäisi hyvinkin akustisten kitaroiden kanssa. (Eli kovaäänisempi kuin 70-luvun klassinen Eko, joka oli siihen asti ollut lempparini akustisista bassokitaroista.) Muistelen, ettei hintakaan olisi ollut mitenkään merkittävästi näitä tuontivehkeitä korkeampi?

Etsin viime kesänä elektroakustista bassoa itselleni ja kiertelin pääkaupunkiseudun musaliikkeissä tutustustumassa tarjontaan.
 
Löytyi hyvää ja huonoa hintahaarukassa 500 - 1000 euroa. Kaikissa taisi olla piezomikki ja sisäänrakennettu etuaste.
 
Ostin sitten vähän käytytyn Deanin sopuhintaan.
 
Akustisesti olen treenannut ja jammaillut kitaristin kanssa. Homma toimii, jos kitaristi myös soittaa akustisesti tai malttaa olla ruuvaamatta volaa liian suurelle. Deanissä on tosin melko suuri kaikukoppa, mikä ilmeisesti auttaa sekä saundiin että voimakkuuteen.
 
Bändin kanssa lyön piuhan kiinni ja homma toimii sekä treeneissä että keikoilla. Olen huomannut, että ainakin tuo oma bassoni kiertää paljon herkemmin kuin lankkubassot. Ohuet rakenteet resonoivat helpommin.
 
Nyt basso on pajalla, koska kielien vaihdon yhteydessä muovinen satulan paska lohkesi! Se siitä amerikkalaisesta laadusta. Pyysin samalla katsomaan tallaa ja soitinta muutenkin, jos vaikka tatsia saisi kevennetyksi hieman...

Ostin sitten vähän käytytyn Deanin sopuhintaan.
 
Taisit minulta ostaa ?
 
Akustisesti olen treenannut ja jammaillut kitaristin kanssa. Homma toimii, jos kitaristi myös soittaa akustisesti tai malttaa olla ruuvaamatta volaa liian suurelle. Deanissä on tosin melko suuri kaikukoppa, mikä ilmeisesti auttaa sekä saundiin että voimakkuuteen.
 
Samat sanat, tosin huomasin että aika kovalla tatsilla pitää soittaa, itsellä ainakin tahtoi tulla rakkuloita sormiin.
 
Bändin kanssa lyön piuhan kiinni ja homma toimii sekä treeneissä että keikoilla. Olen huomannut, että ainakin tuo oma bassoni kiertää paljon herkemmin kuin lankkubassot. Ohuet rakenteet resonoivat helpommin.
 
Ainakin minun mielestä tuossa Deanissa on todella hyvä soundi vahvistettuna ja 4-alueinen EQ auttaa kummasti soundin hakemisessa.
 
Nyt basso on pajalla, koska kielien vaihdon yhteydessä muovinen satulan paska lohkesi! Se siitä amerikkalaisesta laadusta. Pyysin samalla katsomaan tallaa ja soitinta muutenkin, jos vaikka tatsia saisi kevennetyksi hieman...
 
No voi pentele, minä kun luulin että Dean on laatupeli !

Joskus 3-4 vuotta sitten kokeilin Kihauksen soitinnäyttelyssä jonkun itäsuomalaisen rakentajan nauhatonta akustista bassokitaraa. En valitettavasti muista tekijän nimeä. Vehkeen kropassa oli kuitenkin puusuikaleista tehty kupera pohja - vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi luutuissa - ja ainakin siinä kokeillessa tuntui, että voilyymiä oli niin paljon että se kyllä pärjäisi hyvinkin akustisten kitaroiden kanssa. (Eli kovaäänisempi kuin 70-luvun klassinen Eko, joka oli siihen asti ollut lempparini akustisista bassokitaroista.) Muistelen, ettei hintakaan olisi ollut mitenkään merkittävästi näitä tuontivehkeitä korkeampi?
 
Olisiko kyseessä Jyrki Pölkin Akubasso:
 
http://www.soitinrakentajatamf.fi/jyrki.htm

Olisiko kyseessä Jyrki Pölkin Akubasso:
 
Olen testannut tuommoista Akubassoa tai prototyyppiä yhdessä musaliikkeessä ja ei lämmittänyt. Volaa ei ollut suoraan sanottuna ollenkaan ja työnjälki oli hutaistun oloista.

Onko noissa akustisissa bassoissa tarpeeksi jytinää vai pitäiskö suoraan vaan mennä sähköpuolelle.
 
No ei niissä riitä puhti ilman vahvistamatta esim. akustisen kitaran kaveriksi. Minulla itsellä on vanha EKO merkkinen Italialainen soitin, tosi paksu koppainen 16 cm , mutta kyllä sitä sai soittaa kunnolla että kuulusi ilman vahvistinta. Tosin ei siinä alunperin ollutkaan mikkiä. Laitoin mikin siihen jälkeenpääin. Shadow mikki ja LR Baggs'in etuaste. Jaouduin kyllä täyttämään kaikukopan puoliksi vaahtomuovilla kierron estämiseksi joten "akustiseksi" siitä ei tällä hetkellä ole. Loistava soundi joka tapauksessa Gallien Krueger pikku combon kanssa. Joka tapauksessa kannatta kyllä laittaa akustinen bassokitara riippumatta siitä joudutko käyttämään vähan vahvistusta tai ei. Akustisessa kuitenkin on sellainen soundi joka istuu paremmin akustisen kitaran kanssa yhteen. Ei sähköbassosta voi koskaan saada sellaista timbreä ja särmää kuin akustisesta.

Olisiko kyseessä Jyrki Pölkin Akubasso:
 
http://www.soitinrakentajatamf.fi/jyrki.htm
 
Eipä ollut tuo. Kuten sanottu, koppa oli takaa kupera (kuin Ovationeissa) ja rakennettu puusuikaleista (kuten luuttujen kopat). Nauhatonkin oli, mikä tietysti minulle sopi erinomaisesti.