Bassot ›

Tästä on puhuttukin joskus mutta haku näytti olevan pois toiminnasta niin laitetaan tuoretta asiaa liikkeelle.
Mitä arvostatte rumpalissa? Kuinka moni on löytäny itselleen sopivan "komppiparin"? Vinkkejä, kokemuksia.

Tästä on puhuttukin joskus mutta haku näytti olevan pois toiminnasta niin laitetaan tuoretta asiaa liikkeelle.
Mitä arvostatte rumpalissa? Kuinka moni on löytäny itselleen sopivan "komppiparin"? Vinkkejä, kokemuksia.
 
Tukevaa soittoa, biitin pitää potkia, perverssi. Mina saan soitella semmosen rumpalin kanssa, joka omaa kaikki mainitsemani jutut. Mulla synkkaa perskeleen hyvin Tietäjän kanssa, ei mitään mega kikkailua, mutta homma toimii. Ymmärrämme toisiamme, eikä kumpikaan hypi toistensa alueille liikaa, kun kumpikaan meistä ei tiedä musiikista mitään.

Ensinnäkin rumpalin pitää olla sellainen että se tajuaa olevansa basistin "partneri". Eli jos kaveri vaan paukuttaa niitä kannujaan siellä eikä havainnoi ollenkaan ympäröivää maailmaa, niin se on jo alkuunsa menetetty peli. Mutta jos rumpali ymmärtää yhteistyön merkityksen, niin ollaan jo hyvällä alulla. Linkki pitää olla hyvä ja toimiva. Minä saan olla niin onnekas että minun ei tarvitse huudella mitään treeneissä rumpalille eikä rumpalin minulle, ilmeet ja pään nyökäytykset riittävät yleensä. Tietysti persoonallisuuksienkin pitää synkata: jos rumpali on kusipää niin sen kanssa ei ehkä ole yhtä helppo soittaa kuin sellaisen, jonka kanssa tulee muutenkin toimeen. Soitannosta sen verran saattaisin sanoa, että unelmarumpalilla tärkeitä ominaisuuksia ovat mielikuvitus ja tyylitaju. Homman pitää groovata.
 
Itse asiassa olen soittanut niin harvojen rumpaleiden kanssa, etten oikeastaan osaa sanoa enempää. Tämänhetkinen rumpali on minusta oikein hyvin basistille käypä ja ihminen, jonka kanssa muutenkin tulee hengattua.

Nykyinen ja ikuinen rumpalimme on paras kaverini, jonka olen tuntenut abouttiarallaa 18 vuotta, joten kemiat on kohdallaan. Yhdessä olemme olleet eri bändeissä jonkun 7-8 vuotta, joten kumpikin tuntee toisensa soittotyylin. Lisätään tähän soppaan vielä se että kyseinen jannu on teknisesti perkeleen pätevä ja mielikuvituksekas rumpali, niin enpä enempää voisi toivoa.

Rumpaleita on niin moneen junaan ja niin monella tavalla hyviä soittajia että tekisin vääryyttä tätä hienoa ammattikuntaa kohtaan määrittämällä vain tietyt ominaisuudet "hyviksi". Toiset svengaa paremmin, joku toinen taas kuuntelee muita paremmin, kolmas taas ei ehkä soita niin über-hyvin mutta on vastaavasti mainio seuramies, neljäs on tasapainoinen sekoitus kaikkea hyvää, viides on re-inkarnoitunut Keith Moon jne jne... Rumpalin toimivuus komppiparin puoliskona kun riippuu todella monista asioista, joiden välinen korrelaatio on vähintäänkin epämääräistä. Ja osa näistä em. asioista todellakin on täysin ulkomusiikillisia. Keikkahommissa ainakin se itse soitto on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta.

Ilokseni olen saanut soittaa useiden kymmenien, tod.näk ainakin n.50-60 eri rumpalin kanssa vuosien varrella. Yleisesti ottaen on todettava että suurin osa heistä on mainioita soittajia. Suomalaisten rumpalismiesten taso on aivan järjettömän hyvä nykyisin. Aivan kuraa ei joukossa ole ollut kuin ihan muutama ja sitten niitä aivan huippujakin (enkä tarkoita nyt ns.huippurumpalia, vaan omaan soittooni parhaiten istuvaa työparia) on vain kourallinen. Gaussin käyrä rulettaa siis täälläkin.
 
Joissain aivan kusenpolttamissa hasardi-tuurauskeikoissakin on juuri se mainio mahdollisuus aina läsnä että jostain sieltä Keski-Suomen kultaisesta humppakolmiosta pölähtääkin yhtäkkiä joku aivan käsittämätön svengikone komppipariksi ja sen jälkeen ilta onkin yhtä juhlaa. Joidenkin rumpaleiden kanssa vain on jo ihan heti ekassa biisissä kuin kotonaan. Fiilistä on vaikea täsmentää - timen kannalta ajateltuna sen huomaa parhaiten siitä kuinka paljon/vähän joutuu itse vääntämään saadakseen koneen svengaamaan. Toisaalta rumpali voi olla myös vaikkapa melodinen lähtökohdiltaan, jolloin vahvuutena ei olekaan hirveä groove vaan vaikkapa hienosti kokonaisuutena hengittävä biisi jota rumpali hienovaraisesti ohjastaa.
 
Silloin kun homma toimii hyvin, niin soitto sujuu kuin itsestään, mutta sitten kun ollaan vielä pari askelta korkeammalla, niin groove imaisee pienen ihmisen mukaansa, eikä yhtäkkiä tarvitsekaan enää "soittaa", riittää että "on". Siis ajatuksen tasolla. On tosiaan aika kulunut klisee sanoa että silloin "musiikki virtaa lävitse", mutta parhaimmillaan se on tosi ja silloin ollaan aivan siellä asian ytimessä, mikäli minulta kysytään.
...Nyt kyllä alkaa tämä adventti-monologi mennä vähän jo tuonne sielunmaisemoinnin ja ruumiista irtautumisen puolelle, sori. Ehkä nämä henkimaailman asiat ovat vähän pinnassa nyt joulun alla, parin pitkän keikkareissun marinoimassa aivokopassa. ;-)
 

 
EDIT---------------------------------------------------
 
Hyvät joulut teille kaikille m.netin hahmoille!
Olkoon pukki armollinen.
 
EDIT---------------------------------------------------
 

 
PS.
 
Helpompaa ja oikeudenmukaisempaa kuin vain listata yksittäisiä toive-ominaisuuksia olisi varmaankin listata ja edes vähän perustella niitä rumpaleita joiden kanssa haluaisi soittaa.
Minä aloitan:
(järjestys on sattumanvarainen)
 
Ulkomaanelävät:
-Ringo Starr (järjetön svengikone, omaperäistä musikaalista rummutusta)
-Keith Moon (ei kertakaikkiaan mitään kysyttävää)
-John Bonham (aika vähän kysyttävää tässäkin, vai mitä?)
-Carlton Barrett (se svengi...)
-Dave Grohl (musikaalista rokkirumpalointia parhaimmillaan)
-Dave Lombardo (speed/trash-kannutuksestakin voi tehdä taidetta)
-David Garibaldi (ne käsittämättömät kikka-kompit. jösses. miten ne voi toimia niin hyvin? eikö vähemmän olekaan enemmän?)
-Cindy Blackman (heterogeeninen komppipari? Hmm.)
-Ahmir ?uestlove Thompson (paha, paha jätkä)
-Butch Miles (kaikkien BigBand-rumpaleiden isä)
-Joe Chambers (kovin paljon ei jazzin soitto kiinnosta, mutta tuon kanssa voisi kokeilla... ;-)
 
Kotimaisista:
-Keimo Hirvonen (miten voi vetää niin taakseeeee ja silti kiskoa tuimasti eteenpäin?)
-Heikki Tikka (Suomen Ringo :-)
-Ronnie Österberg (ei komppeja vaan musiikkia, visionääri)
-Edvard Vesala (blitzkrieg, totaalista hävitystä kaikilla rintamilla)

Komppipari? Yhtyeessä komppiin kyllä osallistuu muitakin kun basisti ja rumpali, komppikitaristi pitää laskea joukkoon mukaan vaikkei meillä nyt ole mutta pitäisi olla. Ne kolme sen kompin muorostaa

Komppipari? Yhtyeessä komppiin kyllä osallistuu muitakin kun basisti ja rumpali, komppikitaristi pitää laskea joukkoon mukaan vaikkei meillä nyt ole mutta pitäisi olla. Ne kolme sen kompin muorostaa
 
Pakko vielä vastata vaikka joululoma alkoikin jo: olet KMT sinänsä ihan oikeassa. Jossain biisissä voi laulajan heiluttelema tamburiinikin olla oleellinen osa komppia. Mutta nyt ei olekaan kyse siitä että basso ja rummut muodostaisivat "kokonaan" sen kompin, vaan kyse on ryhmätyön luonteesta. Basistin ja rumpalin välillä ryhmätyön tiiveys ja intensiivisyys on aivan pakosti erilaista kuin muiden bändin jäsenten kesken. Monissa tyyleissä rummut ja basso ovat kokonaisuuden kannalta katsottuna yksi ainoa soitin, jota soittaa kaksi ukkoa. Tai siltä sen ainakin toivoisi kuulostavan.
Tämäkin on karkea yleistys, mutta pääpiirteittäin asia on näin. Usko pois. Kaikella kunnioituksella komppikitaristeja ja perkkatautureita kohtaan.

Absqua luki ajatukseni. Näin se on ja menee.

Luoja on suonut mulle sopivan kannunkilkuttajan kaveriksi, ollaan soiteltu kimpassa jo kymmenisen vuotta, joten toisen metkut on aika hyvin tiedossa.
Itsellä ottaa pari kolme biisiä oudon rumpalin kanssa ennen kuin alkaa sujumaan, jos on sujuakseen.

Perkeles, mulle tärkein pari on se kauniin naisen juliste meidän treeniksellä... :)
 

 
No ei siel edes ole semmosta....

Perkeles, mulle tärkein pari on se kauniin naisen juliste meidän treeniksellä... :)
 
No ei siel edes ole semmosta....
 
Meilläpä on meistä riippumattomista syistä noin kolme vuosikertaa Jalluja ja Kalleja ja varmaan EM:ääkin seinillä. Koitappa siinä sitten keskittyä musiikkiin kun "yleisö" vahtaa...

Meilläpä on meistä riippumattomista syistä noin kolme vuosikertaa Jalluja ja Kalleja ja varmaan EM:ääkin seinillä. Koitappa siinä sitten keskittyä musiikkiin kun "yleisö" vahtaa...
 
Sehän on oivaa treeniä sellaista keikkatilannetta varten, kun tytöt tulevat avokaula-aukoin lavan eteen...

Sehän on oivaa treeniä sellaista keikkatilannetta varten, kun tytöt tulevat avokaula-aukoin lavan eteen...
 
Kiitokset mahtavista vastauksista. Pitääkin tulostaa vielä noista muutamat ja ottaa iltalukemiseksi.

Ulkomaanelävät:
-Ringo Starr (järjetön svengikone, omaperäistä musikaalista rummutusta)
-Keith Moon (ei kertakaikkiaan mitään kysyttävää)
-John Bonham (aika vähän kysyttävää tässäkin, vai mitä?)
-Carlton Barrett (se svengi...)
-Dave Grohl (musikaalista rokkirumpalointia parhaimmillaan)
-Dave Lombardo (speed/trash-kannutuksestakin voi tehdä taidetta)
-David Garibaldi (ne käsittämättömät kikka-kompit. jösses. miten ne voi toimia niin hyvin? eikö vähemmän olekaan enemmän?)
-Cindy Blackman (heterogeeninen komppipari? Hmm.)
-Ahmir ?uestlove Thompson (paha, paha jätkä)
-Butch Miles (kaikkien BigBand-rumpaleiden isä)
-Joe Chambers (kovin paljon ei jazzin soitto kiinnosta, mutta tuon kanssa voisi kokeilla... ;-)
 
Rumpalina on tässä kohtaa kiintoisaa huomata että ainankin yllä olevasta listasta puuttuvat lähes täysin kaikki kovat tekniika-timot, eli rumpaleiden keskuudessa yleisesti arvostetut jannut. (Virgil Donati, Dave Weckl, Vinnie Colaiuta jne.)

Rumpalina on tässä kohtaa kiintoisaa huomata että ainankin yllä olevasta listasta puuttuvat lähes täysin kaikki kovat tekniika-timot, eli rumpaleiden keskuudessa yleisesti arvostetut jannut. (Virgil Donati, Dave Weckl, Vinnie Colaiuta jne.)
 
Nii-in, mietippä sitä.

Unelmarumpalin ominaisuuksia.
 
Vastaus on helppo.
 
ANSSI NYKÄNEN!!
 
Anssilla on beat hanskassa. Toimii

juoni: Rumpalina on tässä kohtaa kiintoisaa huomata että ainankin yllä olevasta listasta puuttuvat lähes täysin kaikki kovat tekniika-timot, eli rumpaleiden keskuudessa yleisesti arvostetut jannut. (Virgil Donati, Dave Weckl, Vinnie Colaiuta jne.)

Mynthor: Nii-in, mietippä sitä.
 
Tässä kiteytyy taas jotain olennaista hienosti.
 
Sen olen huomannut, että rumpali joka hehkuttaa "tekniikkaa" voi olla helvetillinen soittokaveri. Siis huonossa mielessä. Tosin tää taitaa päteä ihan minkä vaan soittimen soittajaan...
 
Itse lähinnä toivon rumpalilta vakaata taimia ja kuitenkin sopivan irtonaista groovea. Musiikin hahmottaminen kokonaisuutena ja sen tukeminen on hyvä piirre.
 
Aina on tietysti bonusta jos kompista löytää sen ykkösen ilman suurempia tuskia...

Sen olen huomannut, että rumpali joka hehkuttaa "tekniikkaa" voi olla helvetillinen soittokaveri. Siis huonossa mielessä. Tosin tää taitaa päteä ihan minkä vaan soittimen soittajaan...
 
Niin-no kyllähän juuri esim. Weckl ja Colaiuta ovat ihan "oikeastikin" arvostettuja rumpaleita, vaikka kovia tekniikka-timoja ovatkin.
Tekniikka on soittajan sanavarasto; Mitä enemmän tietää sanoja, sitä enemmän voi sanoa. Jos taas osaa vain sanoja, eikä tajua kieliopista mitään (tai ei omaa alkeellisintakaan kielikorvaa) , niin ketään ei tajua puheestasi mitään.

Niin-no kyllähän juuri esim. Weckl ja Colaiuta ovat ihan "oikeastikin" arvostettuja rumpaleita, vaikka kovia tekniikka-timoja ovatkin.
Tekniikka on soittajan sanavarasto; Mitä enemmän tietää sanoja, sitä enemmän voi sanoa. Jos taas osaa vain sanoja, eikä tajua kieliopista mitään (tai ei omaa alkeellisintakaan kielikorvaa) , niin ketään ei tajua puheestasi mitään.
 
Onhan ne kovia soittajia, olet oikeassa. Nuo mainitsemasi kaverit vaan on enämpi siihen setin plaraamiseen painottavia, tekniikkakeskeisiä, you know, ruokavalio/punttisali/salihousu/klinikka/32-osia tuplaspedulla-tyyppisiä hemmoja ja se on jotenkin... vistoa.
Paitsi ehkä Colaiuta, se on kuitenkin...ööö.... ollu Joni Mitchellin bändissä.

Paitsi ehkä Colaiuta, se on kuitenkin...ööö.... ollu Joni Mitchellin bändissä.
 
Colaiuta tuli kuitenkin kuuluisaksi Zappan bändissä, jossa se luonnollisesti pääsi tuulettamaan sydämensä kyllyydestä. Sen jälkeen se onkin tehny kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten juuri Mitchellit ja Stingit osoittavat. Oli muuten pari päivää sitten tv:ssä, Grammy-gaalassa.