Bassot ›

Yleinen universaali vakio kaikessa soittamiseen liittyvässä keskustelussa on aina ollut basistivitsit ja basistien mollaaminen. Onko kenelläkään teorioita mistä kaikki alkoi?
 
Huom. Itseironia ennen kaikkea :)
 
Itse olen huomannut näissä hommissa, että terve itseironia on melkein "pääsyvaatimus" basson ihmeelliseen maailmaan.

Siitä että basisti on aina se hujoppi liuhuletti siellä rumpalin vieressä joka on vähä niinku omissa maailmoissaan. Eihän se nykyää mene niin mutta kun tsiigaat jotain 70-lukusia tallenteita niin basisti on aina siellä jossain takana kyykkimässä silleen poissaolevan näköisenä.

Siks koska basisti on se tyhmännäkönen hujoppi siellä rumpalin sivussa kuola suupielistä valuen unisonossa rämpyttäen.

Yleinen universaali vakio kaikessa soittamiseen liittyvässä keskustelussa on aina ollut basistivitsit ja basistien mollaaminen. Onko kenelläkään teorioita mistä kaikki alkoi?
 
Huom. Itseironia ennen kaikkea :)
 
Itse olen huomannut näissä hommissa, että terve itseironia on melkein "pääsyvaatimus" basson ihmeelliseen maailmaan.
 
Vaikea sanoa, on voinut alkaa vaikka Juntusesta. Niinkuin se Paranoid "vitsi" keikoillakin.
 
Ihan yleisellä tasolla tuosta ilmiöstä sellainen huomio, että sehän on suomalaiskansallinen. Tuolla maailmalla se bändin cro-magnon onkin rumpali. Eli ei ne basistivitsit nyt niin universaaleja kuitenkaan ole, mutta sitäkin kivampia näissä meidän pikku piireissä.

No kun rokkibändeissä ei ole alttoviulistia niinkuin jousikvarteteissa eikä tenoria niinkuin oopperoissa eikä banjonsoittajaa niinkuin kantribändeissä.
 
Ja kun basso ei ollut jossakin vaiheessa sillai "hieno" soitin jonka kanssa olisi päässyt loistamaan, niin sitä päätyi soittamaan se hiljaisin ja puolustuskyvyttömin kaveri. Ja soitti ilmeisesti sen verran hyvin, että ne ekstrovertit kitaristit ja rumpalit kuvittelivat olevansa itsekin hyviä ja fiksuja ja filmaattisia. Ja huumorintajuisia.

Yleinen universaali vakio kaikessa soittamiseen liittyvässä keskustelussa on aina ollut basistivitsit ja basistien mollaaminen. Onko kenelläkään teorioita mistä kaikki alkoi?
 
Tuota noin, itse asiassa vitsit lähtivät aikoinaan rumpalivitseinä silloin, kun kiertävät "humppapumput" yleistyvät. Tällöin katsottiin, että rumpaleiden ei paljoa tarvinnut tietää, kunhan jotakin tahtia heittelivät siellä taustalla. Tuossa joskus 60-70 luvun aikana samat vitsit siirtyivät koskemaan basisteja rock-musiikin ja kolmen soinnun tullessa kuvaan enemmän. Aiheesta on tehty tutkimustakin, mutta en nyt kyllä muista kuka, milloin tai miksi. Jostakin aikoinaan tämän luin. Ja tämä siis suomessa, universaaliin basismivitseyteen en ole perehtynyt, vielä ;)

Oikeastaan basistin "ala-arvostus" juontaa vuosikymmenien taakse ennenkuin bassokitaraa oli edes keksitty. Silloin bändissä oli kontrabasisti, joka usein oli samalla bändin kuski sekä ns. "rekvisiittamies". Eli antoi ns"katu-uskottavuutta" kun bändissä oli "isonviulun soittaja". Osa näistä soitti mitä sattui, koska ei se kuitenkaan kuulunut mihinkään. Jotkut eivät tosiaan edes osanneet soittaa yhtään, ainoastaan näyttelivät soittavansa tai humalassa nojailivat tyylikkästi basson kylkeen.
 
60- ja 70-luvuilla taas kun sähkökitarat yleistyi ja lähes kaikki halusi soittaa kitaraa, niin bändiä perustettaessa yleensä se heikoin kitaristi (enkä välttämättä tarkoita voimia) joutui basistiksi. Itsekin ajauduin tällätavoin basismin maailmaan.
Nykyäänhän monelle basso on se ensimmäinen soitin ja osataan heti soittaa sormin ilman plektraa jne....

Yleinen universaali vakio kaikessa soittamiseen liittyvässä keskustelussa on aina ollut basistivitsit ja basistien mollaaminen. Onko kenelläkään teorioita mistä kaikki alkoi?
 
siitä kun bändissä piti löytää joku kenen viaksi kaikki laittaa.
ja onhan neljällä kielellä nyt helpompaa kun kuudella.
 
Itse olen huomannut näissä hommissa, että terve itseironia on melkein "pääsyvaatimus" basson ihmeelliseen maailmaan.
 
mutta rakastan neljän kielen huminaa, mieluiten kuitenkin viiden. enkä ole itseasissa joutunut kokemaan suurta sortamista vaikka olenkin basisti.
älyäni ei ole koskaan asetettu vaakakuppiin siitä syystä, vain siitä syystä että olen muuten kummallinen tapojeni puolesta.
 
E: rakasta itseäsi basistina.

Yleinen universaali vakio kaikessa soittamiseen liittyvässä keskustelussa on aina ollut basistivitsit ja basistien mollaaminen. Onko kenelläkään teorioita mistä kaikki alkoi?
 
Kaikki alkoi siitä, kun kettu sanoi jotta happamia ovat.

Jaa-a, ja piupali paupali. Itse vähän niinkuin siirryin kitarasta bassoon, koska tuon hirvityksemme saamiseksi piti laittaa sähkökitara vahvistimineen myyntiin. Että sinne katosivat ja vain akustinen jäi. Ja kaikki tämä täysin ilman ulkopuolisten painostusta. Musta basso on vain niin groove, mielummin vedän maulla liukkaita bassolinjoja taustalla kuin hinkkaan kitaraa. Tällaistakin tapahtuu. Surullinen maailma. :)

Kaikki alkoi siitä, kun kettu sanoi jotta happamia ovat.
 
"Paskoja omenia! sanoi konstaapeli kun sitruunaa puraisi".
 
Harvemmin soitinvalinta vaikuttaa kenenkään älylliseen kehitykseen.. tai toisinpäin..
Säälittävää on se, jos joku pitää soittotaitonsa perusteella itseään muita parempana ihmisenä.. tällaisiakin tapauksia tulee aina joskus vastaan.

Yleinen universaali vakio kaikessa soittamiseen liittyvässä keskustelussa on aina ollut basistivitsit ja basistien mollaaminen. Onko kenelläkään teorioita mistä kaikki alkoi?
 
Huom. Itseironia ennen kaikkea :)
 
Itse olen huomannut näissä hommissa, että terve itseironia on melkein "pääsyvaatimus" basson ihmeelliseen maailmaan.
 
en oo varma mistä toi on lähtösin mut luulisin et se johtuu siitä et bassossa on "vain" 4 kieltä...

Vaikea sanoa, on voinut alkaa vaikka Juntusesta. Niinkuin se Paranoid "vitsi" keikoillakin.
 
Jos tarkoitat Juho Juntusta ja hänen sarjakuviaan, selitys vaikuttaisi aika uskottavalta. Kyseessähän on kuitenkin suomalainen ilmiö.

Jos tarkoitat Juho Juntusta ja hänen sarjakuviaan, selitys vaikuttaisi aika uskottavalta. Kyseessähän on kuitenkin suomalainen ilmiö.
 
Ei suinkaan, kyllä basistivitsit tunnetaan kaikkialla missä basistitkin.

Ei suinkaan, kyllä basistivitsit tunnetaan kaikkialla missä basistitkin.
 
Kyllä minä olen kuullut, että muualla maailmassa bändin 'tyhmin' jäsen on rumpali.

Rumpalit ovat siellä pönttöjensä takana ja pitävät meteliä, kitaristit ja laulajat ovat ison egonsa kanssa aina esillä..
Eli mitä jää jäljelle meille basisteille.. Teemme rytmiä ja melodiaa tukevat bassolinjat luottavasti kuten aina, vakaina kuin tammi ja tukevana kuin peruskallio..
Olemme musiikin juuri ja sielu!
Kateellisia nuo muut meitä ilkkujat!

Silu Seppälä sanoi aikoinaan soundin haastattelussa, että hyvä basisti huomataan kahdessa tapauksessa: Kun se soittaa väärin, tai kun se kaatuu.
 
Maailmalla rumpali on se jolla on vähiten liikettä pääkopassa.