Bassot ›

Olen huomannut, että monissa 60-70 -luvun vaihteen biiseissä on eräs tietty bassosoundi. Löytyy sekä ulkomaisista että kotimaisista, ehkä vähän iskelmään päin olevista biiseistä. Sellainen aika kirkas ja kaikuva, mutta kivasti tumpsahteleva, soitettu varmaankin plektralla ja Fenderin bassolla. Tähän hätään tulee esimerkkinä mieleen Pepe Willbergin "Saat miehen kyyneliin". Sittemmin juuri tuon tyyppinen soundi hävisi tyystin, millähän menetelmällä se saatiin aikaan kun ei enää myöhemmin kukaan ole käyttänyt sitä?

Saatu varmaan aikaan hiotuilla kielillä, jotka tuohon aikaan olivat vielä aika yleisiä. Vanhemmat tyypit täällä kertonevat milloin Suomessa alkoi enemmin näkyä hiomattomia.

Saatu varmaan aikaan hiotuilla kielillä, jotka tuohon aikaan olivat vielä aika yleisiä. Vanhemmat tyypit täällä kertonevat milloin Suomessa alkoi enemmin näkyä hiomattomia.
 
Jep. Hiotut kielet ja pleku on hyvä alku tuohon soundimaailmaan.

Jep. Hiotut kielet ja pleku on hyvä alku tuohon soundimaailmaan.
 
Pehmeähkö plektra auttaa - jotkut ovat kuulemma käyttäneet huopaplektroja.
 
Kyseisen soundin pioneeri Carol Kaye (joka soitti mm. Beach Boysien Good Vibrationsiin sekä soolo- että komppibasson) rullasi vielä tone-potikasta ylimääräiset räpseet pois.
 
.

Totta tosiaan pehmennetty plektra voi olla yksi keino päästä lähemmäksi hienoa "thumbs" soundia.
 
Yhtenä keinona suosittelisin vanhaa Motown-kikkaa: vanha sukka tai vastaava tallan viereen kielien alle syömään ylimääräinen sustain pois. Tuohon kun vielä lisätään tuhti putkinuppi ja Fenderin basso niin aah...
 
superia...
 
Kannattaa tosiaan käydä siellä Carol Kayen sivuilla.

Kannattaa tosiaan käydä siellä Carol Kayen sivuilla.
 
Ja se osotehan oli http://www.carolkaye.com

Pehmeähkö plektra auttaa - jotkut ovat kuulemma käyttäneet huopaplektroja.
 
Kyseisen soundin pioneeri Carol Kaye (joka soitti mm. Beach Boysien Good Vibrationsiin sekä soolo- että komppibasson) rullasi vielä tone-potikasta ylimääräiset räpseet pois.
 
Pehmeä plektra jeesa tosiaan, kannattaa kokeilla! Tone-potikkaa ainakin meikäläinen pitää kiinni ihan järjestelmällisesti muutenkin, ellen vartavasten halua metallista kolinaa. Tonen kiinni ruuvaaminen muhevoittaa soundia mainiosti ja karsii ne ainakin minulle tarpeettomat yläpäät mukavasti pois. :-)

Olen huomannut, että monissa 60-70 -luvun vaihteen biiseissä on eräs tietty bassosoundi. Löytyy sekä ulkomaisista että kotimaisista, ehkä vähän iskelmään päin olevista biiseistä. Sellainen aika kirkas ja kaikuva, mutta kivasti tumpsahteleva, soitettu varmaankin plektralla ja Fenderin bassolla. Tähän hätään tulee esimerkkinä mieleen Pepe Willbergin "Saat miehen kyyneliin". Sittemmin juuri tuon tyyppinen soundi hävisi tyystin, millähän menetelmällä se saatiin aikaan kun ei enää myöhemmin kukaan ole käyttänyt sitä?
 
Se muuten erottui aika hyvin muusta bändistä. Ei huono, yhtään. Minäkin haluaisin.

Toisaalta tuli mieleen, että siihen aikaan kun basso äänitettiin aina mikillä kaiutinkaapista, soundi oli jotenkin elävämpi ja mukana oli myös studion tilavaikutelma. Vedetäänköhän nykyään aina suoraan linjasta pöytään? Olikohan niin vai muistanko väärin, että jopa Abbey Roadin bassot soitettiin suoraan linjaan? Siihen nähden aika onnistunut tuotos...

randombass:
Vedetäänköhän nykyään aina suoraan linjasta pöytään?
 
Ei. Toiset vetävät, toiset mikittävät, toiset ottavat molempia. Mikä sitten on yleisintä, siitä voinee joku fiksumpi kertoa tarkemmin. Mutta pääsääntö tuo ei ainakaan oman kokemukseni ja isojen poikien juttujen mukaan ole=)

Toisaalta tuli mieleen, että siihen aikaan kun basso äänitettiin aina mikillä kaiutinkaapista, soundi oli jotenkin elävämpi ja mukana oli myös studion tilavaikutelma.
 
Itse asiassa monta kertaa lienee ollut kyse siitä, että basso kyllä vedettiin suoraan linjaan, mutta kun kaikki musikantit olivat samassa (pienessä) huoneessa ilman yksiäkään kuulokkeita tai väliseiniä, basistin monitorinaan käyttämän vahvistimen ääni vuosi etenkin rumpumikrofonien kautta narulle.
 
Näin on kuulemma syntynyt esimerkiksi 60-luvun alun Motown-levyjen hieno soundimaailma.
 
.

Olen huomannut, että monissa 60-70 -luvun vaihteen biiseissä on eräs tietty bassosoundi. Löytyy sekä ulkomaisista että kotimaisista, ehkä vähän iskelmään päin olevista biiseistä. Sellainen aika kirkas ja kaikuva, mutta kivasti tumpsahteleva, soitettu varmaankin plektralla ja Fenderin bassolla. Tähän hätään tulee esimerkkinä mieleen Pepe Willbergin "Saat miehen kyyneliin". Sittemmin juuri tuon tyyppinen soundi hävisi tyystin, millähän menetelmällä se saatiin aikaan kun ei enää myöhemmin kukaan ole käyttänyt sitä?
 
Samalta aikakaudelta löytyy muitakin vähintäänkin mielenkiintoisia räminäsoundeja bassosta, esimerkkinä nyt vaikka Blues sectionin levyt. Siellä on kyllä bassokolinoiden ohella myös sellasta linjaanvedettyä munanleikkuri-kitarasoundia että oksat pois.

Samalta aikakaudelta löytyy muitakin vähintäänkin mielenkiintoisia räminäsoundeja bassosta, esimerkkinä nyt vaikka Blues sectionin levyt. Siellä on kyllä bassokolinoiden ohella myös sellasta linjaanvedettyä munanleikkuri-kitarasoundia että oksat pois.
 
Pahin on varmaan Tolosen soundi Wigwamin Tombstone Valentinella. Aargh!
 
Hüsker Dün levyillä kitara-särön-kanssa-linjaan taasen toimii. :)

Hüsker Dün levyillä kitara-särön-kanssa-linjaan taasen toimii. :)
 
Asiaa! MXR:n Dist+ suoraan pöytään. Surinaa!

mulla on hiottuja kieliä mut en oo käyttäny niitä. haluuko joku ostaa?

mulla on hiottuja kieliä mut en oo käyttäny niitä. haluuko joku ostaa?
 
Palio?

mulla on hiottuja kieliä mut en oo käyttäny niitä. haluuko joku ostaa?
 
Ookkona iha ite hionu?

Samalta aikakaudelta löytyy muitakin vähintäänkin mielenkiintoisia räminäsoundeja bassosta, esimerkkinä nyt vaikka Blues sectionin levyt. Siellä on kyllä bassokolinoiden ohella myös sellasta linjaanvedettyä munanleikkuri-kitarasoundia että oksat pois.
 
En nyt tähän hätään muista Blues Sectionin bassosoundeja, mutta esim. Wigwamin debyytillä Mats Huldenin soundi on hieno! EB-3 soi aika naksuvasti.

Pienenä huomautuksena tähän väliin, että sillon kauan sitten (joskus 60-70-l.) ainakin Beatlesin pojjaat nauhotteli bassokaapinsa pörinää ruuvaamaalla sen (oletettavasti) 15":n elementin eteen toisen samanmoisen ja sitten tämän ulomman elementin navoista vetästiin signaali äänipöytään.
Jotakin tosin saattoi signaalitiessa olla vielä välissä, mutta tarkempaa muistikuvaa asiasta ei ole, kun tämä selostus tuli kuunneltua guru-tason äänimieheltä alan perinteisessä kokoontumisajossa (eli siis keikan jälkeen baarissa)
 
btw, näin nauhotustekniikoista, jos vielä maristaan, niin ennenhän ei kaapin eteen välttämättä tungettu dynaamista mikkiä, vaan konkka-, putki- tai nauhamikillä vetästiin nauhalle tavarat.
 
edit: kroitusvrheitä

Pienenä huomautuksena tähän väliin, että sillon kauan sitten (joskus 60-70-l.) ainakin Beatlesin pojjaat nauhotteli bassokaapinsa pörinää ruuvaamaalla sen (oletettavasti) 15":n elementin eteen toisen samanmoisen ja sitten tämän ulomman elementin navoista vetästiin signaali äänipöytään.
Jotakin tosin saattoi signaalitiessa olla vielä välissä, mutta tarkempaa muistikuvaa asiasta ei ole, kun tämä selostus tuli kuunneltua guru-tason äänimieheltä alan perinteisessä kokoontumisajossa (eli siis keikan jälkeen baarissa)
 
btw, näin nauhotustekniikoista, jos vielä maristaan, niin ennenhän ei kaapin eteen välttämättä tungettu dynaamista mikkiä, vaan konkka-, putki- tai nauhamikillä vetästiin nauhalle tavarat.
 
edit: kroitusvrheitä
 
Juuh, tossa näin mainoksen samalla periatteella myytävästä basarimikistä. Eli siinä on puinen virvelin pönttö, mutta kalvon tilalle asennettu bassoelementti. Se ständiin basarin eteen ja hopla!
 
Olis ihan mielenkiintosta kuulla miten toimii.