Bassot ›

Olen nyt ensi vuonna aloittamassa sbasson sivuaineena. Mietin, että kannattaisiko kolme vuotta kontrabassoa klassisella puolella ja jazzibändeissäkin soittaneen vaan ostaa se nauhaton, kun korva on tottunut kuuntelemaan ja soittokokemusta sbassosta on jonkin verran. Bändissä olen nyt viikoittain soittanut bassoa ja kokoajanhan tuo paremmin sujuu. Mitkä on hintaerot?

Eipä siinä hintaeroa periaatteessa ole nauhallisen ja nauhattoman välillä. Lähinnä soundipolitiikka on erona ja sekin merkityksellistä, jos välttämättä haluaa sitä nauhattoman soundia. Nauhallisesta sitä saa vähän huonommin kaivettua esiin.
 
Tosin voit ajatella myös siltä kantilta että ihan kaikki pojat on kateudesta vihreitä kun paikalle tulee tyttö, joka soittaa ne suohon. Ja vielä nauhattomalla.

Eipä siinä hintaeroa periaatteessa ole nauhallisen ja nauhattoman välillä. Lähinnä soundipolitiikka on erona ja sekin merkityksellistä, jos välttämättä haluaa sitä nauhattoman soundia. Nauhallisesta sitä saa vähän huonommin kaivettua esiin.
 
Tosin voit ajatella myös siltä kantilta että ihan kaikki pojat on kateudesta vihreitä kun paikalle tulee tyttö, joka soittaa ne suohon. Ja vielä nauhattomalla.
 
Paitsi minä, kun olen tottunut siihen jo kotona. Mut joo. Nauhallinen perus nelikielinen on kyllä aika varma peli melkein mihin vaan kevyen musiikin tilanteeseen. Nauhaton on sellainen erityisempi. Ja ennen kun joku tulee itkemään, niin voihan sillä nauhattomalla toki soittaa mitä vaan, mutta kyllähän se sellaista ekstra efforttia vaatii siinä missä esim presari on ns. plug and play.

Paitsi minä, kun olen tottunut siihen jo kotona. Mut joo. Nauhallinen perus nelikielinen on kyllä aika varma peli melkein mihin vaan kevyen musiikin tilanteeseen. Nauhaton on sellainen erityisempi. Ja ennen kun joku tulee itkemään, niin voihan sillä nauhattomalla toki soittaa mitä vaan, mutta kyllähän se sellaista ekstra efforttia vaatii siinä missä esim presari on ns. plug and play.
 
Juu, haasteellisempaa toki, mutta ei mielestäni liian.

Osta molemmat! Räkärokkia nauhallisella ja nauhattomalla sitten nyanssikkaampaa.

Juu, haasteellisempaa toki, mutta ei mielestäni liian.
 
Eipä - ja Kontrabasisti ei tosiaan liene nauhattomien otelautojen suhteen mikään aloittelija.
 
Oikeastaan ainoa asia mitä nauhattomalla on ERITTÄIN vaikea tehdä on Lemmy-tyylinen komppikitarointi. Muu menee kyllä treenaamisella ja miettimisellä.

Muu menee kyllä treenaamisella ja miettimisellä.
 
Mutta ei kuulosta samalta kuin nauhallisella, mikä voi olla hyvä tai huono asia.

Mutta ei kuulosta samalta kuin nauhallisella, mikä voi olla hyvä tai huono asia.
 
Ero on kuitenkin aika pieni, ja soittotekniikalla, equttamisella ja kompressoinnilla korjattavissa.
 
Paras neuvo lienee, että "kiertele vähän kaupoissa katsomassa ja kokeilemassa, ja osta se basso joka tuntuu hyvältä käsissä ja soundaa hyvältä korvissa jo ilman vahvistinta".

Ero on kuitenkin aika pieni, ja soittotekniikalla, equttamisella ja kompressoinnilla korjattavissa.
 
Paras neuvo lienee, että "kiertele vähän kaupoissa katsomassa ja kokeilemassa, ja osta se basso joka tuntuu hyvältä käsissä ja soundaa hyvältä korvissa jo ilman vahvistinta".
 
Jos hakee nauhallisesta sellaista syvää botnea ilman selkeää yläpäätä, niin sen kyllä korvaa nauhattomalla melko helposti. Jos taas hakee nauhallisesta rähinää ja räimettä, niin eipä ihan noin vaan saakaan nauhattomasta irti. Mitä enemmän sitä atakkia soundissa on, sitä vaikeampi on miusta nauhatonta saada kuulostamaan nauhalliselta. Riippuu tietysti muusta bändistäkin ei sillä. Ja aika paljon on kiinni siitä millaisia bändikavereita ja ennenkaikkea millainen bändinjohtaja sattuu kohdalle.
 
Mutta nauhallisella soitettua plekukolinaa voi olla aika hankala imitoida nauhattomalla. Toki varmaan joltain mestarismieheltä onnistuu, tiedän minäkin soittajan joka saa halutessaan nauhallisen kuulostamaan nauhattomalta. Hämää kenet vain.

Musiikkityylit, mitä nyt on tullut pääasiallisesti soiteltua on jazz ja sen johdannaiset sekä kaikenlaista motown rämpytystäkin. Rankempaa musiikkia olen muutaman kerran soitellut, mutta jäi vain todella satunnaiseen. Eli luultavasti nauhattoman saundi olisi ihan jees käyttötarkoitukseen. Voisi olla että nauhat olisi vain tiellä...

Voisi olla että nauhat olisi vain tiellä...
 
Juuri tästä syystä suosittelen nauhallista. Nauhallinen sähköbasso tulee varmasti ajankohtaiseksi (lue: pakolliseksi) joskus muusikon urallasi. On paljon helpompaa ottaa nauhaton haltuun sitten joskus jos olet jo opiskellut kontraa ja nauhallista. Nauhallisen opettelu taasen pelkkien alastomien eebenlautojen jälkeen voi olla tuskaisen hankalaa.
Nauhattomassa yhdistyy mielestäni molempien soitinten hienoja puolia ja itse kehottaisin tutustumaan näihin "alkuperäisissä" olomuodoissaan ennen niiden fuusiota, nauhatonta.
 
Ja tämähän oli vain ja ainoastaan oma mielipiteeni. Ehkä siksi että itse etenin tuolla tavalla ja tuntui suht vaivattomalta ja loogiselta siirtymältä.

Mites, onko nauhattomassa ja nauhallisessa samanlainen otelauta muuten, äänet löytyy samoilta paikoilta...?
 
En kyllä usko että tuon nauhallisen opettelu kovin hankalaa olisi nauhattoman ja kontran jälkeen. Siis jos näin etenisi. Eihän sitä mitään otelautaa kuitenkaan tuijoteta, vaan kuunnellaan vaan ja käytetään lihasmuistia.

Ehkäpä tämä sähköinenkin tulis vaan kontrabasson "korvikkeeksi", semmoisiin bändeihin lähinnä, missä kontra saundais kivalta, vaan en jaksa kantaa. Ja soittotunneille tietysti, joilla nyt ei oo väliä kummanlainen soitin.

Mites, onko nauhattomassa ja nauhallisessa samanlainen otelauta muuten, äänet löytyy samoilta paikoilta...?
 
En kyllä usko että tuon nauhallisen opettelu kovin hankalaa olisi nauhattoman ja kontran jälkeen. Siis jos näin etenisi. Eihän sitä mitään otelautaa kuitenkaan tuijoteta, vaan kuunnellaan vaan ja käytetään lihasmuistia.
 
Se on taas tietty käyttökohteesta kiinni, miten mikäkin toimii. Tullutpa tässä pari päivää vongutettua tuota nauhatonta, ja onhan se hauska peli. Sellainen huomio vain niiltä ajoilta kun keikkailin sillä, että jos kuuntelu ei ollut kohdallaan oli vireessä soittaminen aika ankeaa. Siinä kun rummut ja sähkökitara pörräsi korvan juuressa ja kondran suora "kehoäänentoisto" puuttui, niin joutui miettimään asioita sen miksaajan ja yleisön vaatimusten ja oman kuuntelun suhteen pariinkin kertaan.
 
Mutta jos se fiilispuoli vetää nyt nauhattoman suuntaan, niin varmaan sellainen kannattaa sitten hankkia. Saahan siihenkin asennettua nauhat myöhemmin jos tarvetta tulee. Sellaisella soittimella on kiva harjoitella mikä tuntuu omalta ja sehän se on tärkeintä.
 
Rupesin tuossa jopa tuumailemaan että olisikohan tuo omakin tatsi nauhattomaan parantunut kondratreenin myötä. Hmmm, sitä pitäisi päästä testailemaan bändikontekstissa.
 
Ps. Sähköbassoille on kolmea yleisesti käytettyä skaalan pituutta, ja niistä yleisin on 34 tuumaa. Eli toisin kuin kondran vähän fiiliksen mukaan usein menevät mittasuhteet ne on sähköbassoilla aika standardisoituja. Eli jos tuohon 34 tuuman standardiin lähdet niin äänet löytyvät samoilta paikoiltaan sekä nauhattomissa että nauhallisissa. Pientä soittoteknista muutosta ihan perussoittelussakin tarvitaan, mutta se on hyvin vähäistä. Nauhallinen "sallii" vähän lepsumman vasemman käden tekniikan, mutta kuulostaa toki paremmalta jos äänet painetaan siinäkin täsmällisesti nauhan vierestä.

Ps. Sähköbassoille on kolmea yleisesti käytettyä skaalan pituutta, ja niistä yleisin on 34 tuumaa. Eli toisin kuin kondran vähän fiiliksen mukaan usein menevät mittasuhteet ne on sähköbassoilla aika standardisoituja. Eli jos tuohon 34 tuuman standardiin lähdet niin äänet löytyvät samoilta paikoiltaan sekä nauhattomissa että nauhallisissa. Pientä soittoteknista muutosta ihan perussoittelussakin tarvitaan, mutta se on hyvin vähäistä. Nauhallinen "sallii" vähän lepsumman vasemman käden tekniikan, mutta kuulostaa toki paremmalta jos äänet painetaan siinäkin täsmällisesti nauhan vierestä.
 
Jes, kontrissa ärsyttää tuo otelautojen vaihtelevuus... Ja muutenkin mittasuhteet, jotka vaihtelee vieläkin enemmän. Toivottavasti vasemman käden tekniikka on suht kunnossa kontrabasson jäljiltä, onhan siinä kieliä kuitenkin raskaampi painaa.

Jes, kontrissa ärsyttää tuo otelautojen vaihtelevuus... Ja muutenkin mittasuhteet, jotka vaihtelee vieläkin enemmän. Toivottavasti vasemman käden tekniikka on suht kunnossa kontrabasson jäljiltä, onhan siinä kieliä kuitenkin raskaampi painaa.
 
Jos siirrät kontran tekniikan suoraan sähköbassoon, niin se on sitten Carol Keyen suosittelema tekniikka. Monet suosivat kuitenkin myös nimettömän käyttämistä itsenäisenä, eli "sormi per nauha". Molemmat toimii tietenkin ja ovat käyttökelpoisia.
 
Melkein enemmän voi ongelmaksi muodostua liika voimankäyttö, jolloin bassokitara ei enää soi kunnolla ja erilaisia räminöitä alkaa ilmaantumaan. Jos niitä räminöitä korjaa kieliä nostamalla häviää usein osa nauhattomalle ominaista soundia.

Ja soittotunneille tietysti, joilla nyt ei oo väliä kummanlainen soitin.
 
Ei väliä?

Ei väliä?
 
Opet on kuitenki iha tyhmii.

Ehkäpä tämä sähköinenkin tulis vaan kontrabasson "korvikkeeksi", semmoisiin bändeihin lähinnä, missä kontra saundais kivalta, vaan en jaksa kantaa. Ja soittotunneille tietysti, joilla nyt ei oo väliä kummanlainen soitin.
 
Ainakin oma maikka tykkää että mulla on nauhallinen mukana tunneilla. Voi keskittyä olennaiseen sen sijaan että kokoajan pitää pitää huoli intonaatiosta.

Jes, kontrissa ärsyttää tuo otelautojen vaihtelevuus... Ja muutenkin mittasuhteet, jotka vaihtelee vieläkin enemmän. Toivottavasti vasemman käden tekniikka on suht kunnossa kontrabasson jäljiltä, onhan siinä kieliä kuitenkin raskaampi painaa.
 
Kontrabasso ja sähköbasso ovat kaksi täysin eri soitinta. Se asenne kannattaa heti ottaa. Kaikki sormitukset ovat erilaisia, eikä soittimissa ole käytännössä muuta yhteistä kun rooli bändisoitossa.