Bassot ›

Olen soitellut bassoa satunnaisesti jo varmaan 15 vuotta perehtymättä sen suuremmin bassojen erilaisiin ominaisuuksiin. Olen soittanut sillä kepillä, mikä kulloinkin on ollut käsillä. Tällä hetkellä omistan tosi hyväkuntoisen 5-kielisen Yamaha BBG5A kitaran, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Nyt on soittoaktiviteetti ollut lisääntymään päin ja olen ruvennut suunnittelemaan 4-kielisen kepin hankintaa toiseksi bassoksi. Samalla olen koittanut alkaa perehtyä bassojen erilaisiin ominaisuuksiin. Vastaan on tullut erilaisia termejä kuten: jazz, precision, single coil, humbucker, aktiivi/passiivi jne. Näiltä palstoilta varmaan löytyy tietoa noista, mutta olis hienoa, jos joku asialle vihkiytynyt guru vois selventää esim. edellä mainitut termit lyhyesti. Minkälaiseen musaan sopii esim. presari ja kai jatsarilla voi soittaa muutakin, kuin jatsia jne. Kuulostan kai melko tyhmältä..mutta kuten eräs opettajani aikoinaan sanoi: se ei ole tyhmä, joka kysyy ! Niinpä niin.

Tässä vois olla hyvä faqin aloitus jos joku jaksaa vääntää...

Tässä vois olla hyvä faqin aloitus jos joku jaksaa vääntää...
 
Niin, en tiedä...ammattilaisille nämä jutut on kai tuttua kauraa, mutta tällaisen amatöörin pää menee herkästi pyörälle noista termeistä. Tosin, monesti on parempi olla kysymättä liikaa mielipiteitä eri merkeistä, malleista ja ominaisuuksista. Kun tuppa oleen niin, että itse kukin yleensä omistaa sen parhaiten soivan pelin. Eli varmaan kantsii ennakkoluulottomasti kokeilla ja kuunnella eri vaihtoehtoja, eikä vain tuijottaa mitä muut on mieltä. Silti, olis ihan kiva, jos joku tarttuis onkeen ja rustais "basson perusteet-lyhyt oppimäärä"

Paha rasti, mut heitetään nyt jotain alkuun ranskalaisin viiruin noista "perusbassoista".
 
Presari:
- kaikkien sähköbassojen isä ja äiti
- vallankumouksellinen mikki-innovaatio
- istuu kuin nyrkki perseeseen lähes kaikkeen
- hyvin leikkaava ja leipova soundi
- simppeli perustyökalu
 
Jatsi:
- hifimpi ja "naisellisempi" perusbasso
- nasaalin tallamikkisoundin edelläkävijä
- kaulamikillä pehmeämpiä sävyjä
 
Musari:
- kaksikelaisen murinasoundin luoja
- soundaa hienosti ilmavassa materiaalissa
- soundin nyanssit hukkuu helposti bändikontekstissa
- halutessa erittäin "hifi" aktiivisen eq:n ansiosta
 
Riku:
- erikoisin design
- soundissa omaperäinen klangi poikkeavien konstruktiivisten ratkaisuiden takia
- särösoundin edelläkävijä (tuuttaa kivasti putkinuppin kanssa)
 
Thunderbird
- ehkä eniten "Rock"
- ehkä vähiten hifi ja peukkumiehille
- sukellusherkkä design ison lavan takia
 
Periaatteessa kaikki em. bassot käy mihin tahansa musaan. Soittajalla on suurin vaikutus miten istuu mihinkin asiayhteyteen. Joku muu voi jatkaa muista malleista...

Ja Jukin listaan täydennystä mikkien ja muiden osalta:
 
Single coil = yksi kelainen mikki, esim jazz bassossa on kaksi single coilia
 
Humbucker = kaksikelainen mikki, nimi johtaa juurensa häiriöttömyydestä, joka on kaksikelaisuuden ansiota (esim. jazz basson "sinkut" hurisevat, jos vaina jompikumpi on päällä, hurinat katoavat kun molempien volume avataan), soundi on yksikelaista tymäkämpi
 
aktiivibasso = joko basso johon on asennettu sisäinen etuaste (bassosta löytyy esim. basso-, midle- ja treble säädöt), tai aktiivimikeillä (mikissä on esivahvistin, tuottaa voimakkaampaa signaalia) varustettu basso

Pieni sanastoselvitys voisi myös auttaa:
 
Presari: Fender Precision Bass ja sen kopiot
Jatsi: Fender Jazz Bass ja sen kopiot
Musari: Musicman (StingRay) ja sen kopiot
Riku: Rickenbacker (4000-sarja) ja sen (harvat) kopiot
Thunderbird: Gibson Thunderbird ja sen kopiot

Pieni sanastoselvitys voisi myös auttaa:
 
Fender Precision Bass ja sen kopiot
Fender Jazz Bass ja sen kopiot
Musicman (StingRay) ja sen kopiot
Rickenbacker (4000-sarja) ja sen (harvat) kopiot
Gibson Thunderbird ja sen kopiot
 
No niin, alkoihan täällä olla juttua basson saloista. Kiva, että tällainen uusi kyselijä saa asioista enemmän ymmärtävät kirjoittelemaan kommentteja. Ei kun lisää asiaa kehiin, jos siltä tuntuu. Kävin tänään paikallisessa musaliikkeessä hipelöimässä muutamaa bassoa, jotka on tod.näk. vaihtoehtoja, jos alan tosimielellä hankkimaan 4-kielistä. Rahaa olen ajatellut uhrata n. 500 €. Merkeistä kiinnostaa mexikon Fenkut tai myös Tokai, mutta erityisesti G&L Tribute 2000 tai JB2. Noista Geeällistä kuulisin mielelläni kokemuksia. Jotain jo löysinkin näiltä sivuilta, mutta jos on jotain mielessä kerro ihmeessä. Harmitti hiukan, kun en päässyt testaamaan tänään niitä bassoja kun joku hevikitaristi oli kokeilemassa vahvistimia yhtä aikaa. Meinaan että oli liikaa desibelejä.

G&L Tributet on oikein mainioksi havaittuja bassoja. Aiemmin tehtiin Koreassa, nykyisellään tuotanto siirretty ilmeisesti Indonesiaan, mikä selittää hinta-alen. Joidenkin mielestä soundissa on liian omaleimainen piirre, mutta mua ko. pelit on kyllä miellyttäneet. Mikit on todella kuumat (eli mökää riittää) ja soitettavuus erittäin jees.

G&L Tributet on oikein mainioksi havaittuja bassoja. Aiemmin tehtiin Koreassa, nykyisellään tuotanto siirretty ilmeisesti Indonesiaan, mikä selittää hinta-alen. Joidenkin mielestä soundissa on liian omaleimainen piirre, mutta mua ko. pelit on kyllä miellyttäneet. Mikit on todella kuumat (eli mökää riittää) ja soitettavuus erittäin jees.
 
Meidän ex-basistilla on tuommoinen G&L tribute 2000 jotai 5-kielinen. Sinänsä ihan napakka tatsinen kepakko, mutta mun mielestä soundas parhaalta ns. passiivi-tilassa. Mä en oikein mitää järkevää soundia siitä irti saanut. Mutta olenkin aina tykännyt yksinkertaisista bassoista kuten presarit ja jazz-bassot. Eli nippelimiehille jees IMO.
 
Parasta oli se, kun yritin tarjota ex-basistille, että rokittaisi ilman sitä aktiivimössöä. Vastaus oli, että sitä käytetään kun siitä on maksettu. Yli puolet halvempi musarikopio, minkä hän omisti myös, soundasi paremmalta. Styrkkarina oli MarkBass little mark 2x10 kombo

Paha rasti, mut heitetään nyt jotain alkuun ranskalaisin viiruin noista "perusbassoista".
 
Presari:
- kaikkien sähköbassojen isä ja äiti
- vallankumouksellinen mikki-innovaatio
- istuu kuin nyrkki perseeseen lähes kaikkeen
- hyvin leikkaava ja leipova soundi
- simppeli perustyökalu
 
Jatsi:
- hifimpi ja "naisellisempi" perusbasso
- nasaalin tallamikkisoundin edelläkävijä
- kaulamikillä pehmeämpiä sävyjä
 
Musari:
- kaksikelaisen murinasoundin luoja
- soundaa hienosti ilmavassa materiaalissa
- soundin nyanssit hukkuu helposti bändikontekstissa
- halutessa erittäin "hifi" aktiivisen eq:n ansiosta
 
Riku:
- erikoisin design
- soundissa omaperäinen klangi poikkeavien konstruktiivisten ratkaisuiden takia
- särösoundin edelläkävijä (tuuttaa kivasti putkinuppin kanssa)
 
Thunderbird
- ehkä eniten "Rock"
- ehkä vähiten hifi ja peukkumiehille
- sukellusherkkä design ison lavan takia
 
Periaatteessa kaikki em. bassot käy mihin tahansa musaan. Soittajalla on suurin vaikutus miten istuu mihinkin asiayhteyteen. Joku muu voi jatkaa muista malleista...
 
Juki luonnehti muut luonnehdinnat suohon. Panomiehiä.

Yli puolet halvempi musarikopio, minkä hän omisti myös, soundasi paremmalta. Styrkkarina oli MarkBass little mark 2x10 kombo
 
Mitä...eiks se menekään silleen, että kalliimpi on aina parempi ? Eihä halvalla hyvää saa.

TB-miehenä heitän omat kommenttini sekaan... ;)
 
Thunderbird
- ehkä eniten "Rock"
- ehkä vähiten hifi ja peukkumiehille
 
So true!
 
- sukellusherkkä design ison lavan takia
 
Totta tämäkin. Mutta sukellusherkkyys, a.k.a neck-dive, johtuu kyllä varmasti huomattavasti enemmän siitä, että T-birdeissä etuhihnatappi on huomattavasti lähempänä soittajaa ja kauempana lavasta, kuin lähestulkoon kaikissa muissa tavallisissa yläsarven omaavissa bassomalleissa. TB:n tappihan on siinä kaulan ja bodyn yhtymäkohdan takana, jotakuinkin 16. nauhan tietämillä, kun esim. presarissa hihnatappi on siinä yläsarvessa, about 12. nauhan kohdalla.
 
Ja kuten erityisesti rikulla, niin ehdottomasti myös thunderilla saa oikein mukavat ja rouheat murinat ja pörinät putkikoneiden kanssa. ROKROK!

Meidän ex-basistilla on tuommoinen G&L tribute 2000 jotai 5-kielinen. Sinänsä ihan napakka tatsinen kepakko, mutta mun mielestä soundas parhaalta ns. passiivi-tilassa. Mä en oikein mitää järkevää soundia siitä irti saanut. Mutta olenkin aina tykännyt yksinkertaisista bassoista kuten presarit ja jazz-bassot. Eli nippelimiehille jees IMO.
 
Parasta oli se, kun yritin tarjota ex-basistille, että rokittaisi ilman sitä aktiivimössöä. Vastaus oli, että sitä käytetään kun siitä on maksettu.
 
Mulla on Tribute L-2000 ja itsekin tykkään siitä eniten nimenomaan passiivisena, mikit sarjassa. Aktiivitilassa basso tuuttaa niin vahvan signaalin, että mun mikki-hiiri styrkkari kyykähtää :) Voisi olla tuo aktiivipuolikin ihan käyttökelpoinen paremmalla vahvistimella, ei se ainakaan kohise tai pilaa muuten soundia tms. niinkuin halpisaktiivit usein tekee.
Onhan siinä niitä säätöjä reilusti joo, mutta on ne myös tosi simppeleitä käyttää, jos tarvetta on. Selvästi on tehtaalla mietitty myös käytettävyyttä pelkän nappulakikkailun sijaan.
 
Soittotatsi on mun bassossa ihan huippua ja tuonjälki on kauttaaltaan hyvää. Suosaarni-body natural värillä ja vaahtera otelaudalla, nami! Me likes....

G&L tribute L-2500 on rokkibasso, ainakin minulle. Runsaiden ja hyvin toimivien säätömahdollisuuksien takia se sopinee monen muunkin musan soitteluun. Suosittelen.

Itelläni on Fender Jatsi, toimii bilemusassa ja suomirokissa. Ainakin mulla.
Riku on tulossa...

Tässä kun olen hiukan perehtynyt eri bassoihin, päätin lähteä kokeilemaan muutamaa eri versiota eilen. Fenderin jazzit ja presarit tuntuu löytyvän lähes kaikkien listoilta, joten niitä kokeilemaan. Vaan kuinka kävikään...kokeilin ensin mexikon presaria. No, jotenkin vain ei tahtonut löytyä miellyttävää soundia. Muuten asiallinen käteen. Sitten ajattelin saada tähänastisen elämäni musikaalisen huippuhetken aidolla jenkkijatsilla, mutta pettymysten pettymys...en saanut siitä lähellekään sellaista soundia, kuin olisin toivonut vaikka ruuvailin potikita edestakaisin, en sitten millään. Lisäksi se oli tosi raskas soittaa, kielet oli tosin aika korkealla. Säätämällä tatsi olis varmaan parantunut. Kaula on mun makuun liian ohut. Tottumiskysymys ? Tai sitten vahvistin oli huono. Tein kyllä sillekin erinäisiä säätöjä, mutta ei. Lieneekö sillä vaikutusta, että soitin aika pienellä volumella. Mitä, jos olis lisänyt volaa...? Tosiasia on kuitenkin, että ei mulle kyllä tullut fenkku kuumetta. Taitaa olla hiukan yliarvostettu soitin ! Kokeilin vielä Tokain jazzbassoa, mutta ei sekään loistanut sen enempää. Kaula tahkea paksun lakkakerroksen takia. Viimeisimpänä nappasin yhden halvahkon Yammu BB414:n, kun sattui olemaan siinä jakkaran vieressä. Sehän istui kuin hanska käteen ja soundikin oli aivan toista luokkaa, kuin edellisissä. Epäilin tuossa aikaisemmin, ettei halpa voisi olla parempi, mutta voi se ! Opin myös sen, että kokeilemalla se basso pitää löytää, ei muiden puheiden perusteella. Enkä kyllä vielä ole valmis uskomaan, että fenderit olisi noin kehnoja soittimia. Vielä kun pääsen kokeilemaan G&L bassoja...Nykyisen Yamahan arvo nousi kyllä, ei se niin huono olekaan, kuin olin ajatellut.

Ihan näin hätäsesti, ei se ensituntumakaan aina ole se autuaaksi tekevä. Toki vaikuttanee ostopäätökseen jos noita yhden testi perusteella ostelee. Tietty jos on joku tietty maku mitä haluaa vaalia, niin silloin kannattanee pysytellä siihen omaan tassuun heti sopivassa vehkeessä. Voi kuulostaa vähän epäloogiselta jutulta mutta näin minulla. Ihan omasta kokemuksesta vaan voin kertoa, että ne aluksi oudoimmilta tuntuneet soittimet on pitkässä juoksussa itselleni muodostuneet pitovehkeiksi.

Suosittelisin silti että käyt vielä kokeilemassa paremmin säädettyjä jenkkejä tai japsipresareita jos tuntui käteen sopivalta muuten. Vaikka en mikään fendämies olekkaan, niin presari on jossakin välissä hankintalistalla mielellään Big Block mallina.
 
Giban t-birdejä ei ihan joka puljussa ole tarjolla kokeiltavana, eikä epiluurilla ihan samaan tatsiin päästä, mutta jos sellainen sattuu eteen niin suosittelen kokeilemaan.

mulla on sellainen muistikuva että noi jammut on nimenomaan ensituntumalta aika helpposoutuisen tuntuisia käteen. tosin siitä on aikaa kun olen viimeksi testannut enkä tosiaan ikinä omistanut. itselläni on ollut noita kapeakaulaisia pelejä alla niin on tuntunut muunalaiset hieman kömpelöiltä aluksi lapaseen, olisiko tässä sellaista myös kyseessä?
 
tämän päivän hesarissa oli muuten aikamoinen tyylivirhe jos joku sattui huomaamaan. honda jazz -mallisen auton mainoksessa olikin presari kaunistamassa kuvaa=)

Epäilin tuossa aikaisemmin, ettei halpa voisi olla parempi, mutta voi se
 
Joo, kun mehutit tuota Yamahaasi, niin täytynee oman Yammun puolesta sanoa myös, että erittäin hyvä peli, varsinkin sen jälkeen kun aktiivietusen kaivoin siitä vittuun. Minusta sillä on juuri hyvä soittaa ja soundaa erittäin hyvälle. Pari päivää sitten mietin jos ostaisi jopa toisen semmosen ja tekisi saman rempan siihen. Maksoi kuitenkin alle 300e.