Bassot ›

tein tässä yhteenvedon että kaikki lempibasistini ovat olleet lahjakkaita toisessa instrumentissa ennen tartuttua bassoon!(tietenkin on poikkeuksia).niin onko teidän mielestä sillä ollu paljon merkitystä herrojen soittoon/osaamiseen joka nostanut heidät huipulle/arvostukseen?.omasta mielestäni on merkitystä:).esim
lainaan wikipediaa
 
pekka pohjola:Pohjola is also a classically trained pianist and violinist.
 
lauri porra:Lauri Porra aloitti musiikin opinnot kuusivuotiaana. Soittimena oli aluksi sello, joka vaihtui myöhemmin bassokitaraan.
 
john entwistle(the who):
his initial music training was on trumpet, french horn, and piano

Ehkä moni vieroksuu bassoa ennen kuin alkaa ymmärtää sitä.

Ja Flea soitti kanssa jotain trumpettia ennen basistin uraa, tai soittaahan se sitä vielä valillä levyilläkin, ainakin Mother's milk levyllä oli.

Ehkä moni vieroksuu bassoa ennen kuin alkaa ymmärtää sitä.
 
Mä en ymmärrä sitä vieläkään, mutta se tuntuu hyvältä, se on varmaan joku sairaus.

Tyypillisesti kai musiikin harrastaminen aloitetaan alle 10v iässä ja siinä vaiheessa basso on ehkä vähän harvinaisempi valinta, samoin kuin kitarakin. Enste jotain pianoa/viulua ja myöhemmin sitä mistä ite tykkää.
 
Ainakin silloin kun olin junnu, tiedä vaikka nykyään olisi toisin.

tein tässä yhteenvedon että kaikki lempibasistini ovat olleet lahjakkaita toisessa instrumentissa ennen tartuttua bassoon!(tietenkin on poikkeuksia).niin onko teidän mielestä sillä ollu paljon merkitystä herrojen soittoon/osaamiseen joka nostanut heidät huipulle/arvostukseen
 
tuskimpa haittaakaan. oikeestaan mun mielestä ei olis kenellekään paha tuntea muitakin soittimia pintaa syvemmältä, kuin sitä ykkössoitintaan. kait se tuo monipuolisuutta ja "ymmärrystä" bändin yhteistoimintaa ajatellen. samalla vaikuttaa varmaan myös omaan soittotyyliin ja auttaa löytämään sen uniikin (tai vähemmän uniikin) omantyylin.
 
juttu voi tietysti toimia myös "kielteisesti" ja esim. aiheuttaa monelle kitarasta bassoon siirtyneelle pakollisia tilutusoireita. omalla kohdalla koskettimista soittamisen aloittaneena kohtalokkaaksi on osoittautunut iskujenvoimakkuuden vaihtelun hallitseminen kun se ei käy yhtä mallikkaasti (yllätys, yllätys) bassolla kuin koskettimilla ja kompuraa vierastan vieläkin. kaipa sitä jokupäivä sitten osaa :P
 
itsellä kuitenkin vielä tavoitteena saada pientä ymmärrystä ja soittotaitoa jousi- ja puhallinsoittimiin. basso pysynee kaiketi silti pääasiallisena soittimena.

Tyypillisesti kai musiikin harrastaminen aloitetaan alle 10v iässä ja siinä vaiheessa basso on ehkä vähän harvinaisempi valinta, samoin kuin kitarakin. Enste jotain pianoa/viulua ja myöhemmin sitä mistä ite tykkää.
 
mä oisin valmis antamaan aikapaljon jos olis itellekin tyrkätty jotain viulua/pianoa käteen muksuna. pienenä meiän naapurissa asu ammattimuusikko jonka lapset harrasti aika intensiivisesti musiikkia ja meillä sit oli soittimet kielletty kun "niistä lähtee niin hirveä möly". katkeruutta...

Meikäläinen aloitteli tuossa teini-iän kynnyksellä, ja bassoa ennen oli tullut soiteltua vaan ovikellolla ja puhelimella.
 
Pari vuotta bassolla, sitten vuosien taukoa, välillä vähän akustisella rämpyttelyä, taas bassoa välissä vuoden verran, vielä pidempi soittotauko kaikista soittimista, ja nyt on taas lapsenomaisella innolla vedelty pari vuotta.
 
Aloitin siis jo n. 18 vuotta sitten, enkä vieläkään osaa mitään :)
 
Pääasia että on kivaa.
 
Eikä olisi ollut yhtään paskempi homma jos olisi "pakotettu" junnuna treenaamaan jotain soitinta, mutta musikaalisuus pomppasi meidän suvussa yhden sukupolven yli, ja vaarin taidot ei siirtyneet eteenpäin, ja omat vanhemmat ei kumpikaan olleet kiinnostuneita musiikista.
 
Faija tosin hoiti meille teineinä ilmaisen treenikämpän niin pitkäksi aikaa kun intoa riitti soittaa. Eli tukea tuli sitten siinä muodossa.
 
Kiitos siitä ja R.I.P.

Ala-asteella, sillon ku olin about 10-vuotias niin musiikinopettaja laitto mulle basson kouraan ja sillä tiellä olen ollut jo 9 vuotta, tuota ennen en ollut soittanut kuin nokkahuilua, joka oli pakollinen.
 
Pienenä lisäpotkuna tähän soittamiseen vaikuttaa varmaan se, että suvussa on muitakin muusikoita/musiikin harrastelijoita, yhdellä serkulla on isohko kotistudio ja erinlaisia soittimia iso vinopino, joita sai pienempänä rämpytellä.
 
Myös kitaraa soittelen kohtuu menestyksellä. Ehkä se johtuu siitä, että soitin bassoa eka joku viitisen vuotta, niin kitaran soittaminen ei takkuillu alussa oikeen yhtään.
 
Mulle nää kielisoittimet on aina sopinu jotenki käteen ja oon kuulemma nopea oppimaan. Ainaki monet on sanonu ettei oo ikinä nähny kenenkää oppivan nuin äkkiä soittamaan kuin minä. Tiedä sitä sitten...

Beatlesin Macca oli kitaristi, Jaco Pastorius rumpali, Cisse Häkkinen kitaristi...
 
Musikaaliset ihmiset soittavat mitä vaan. Virtuoositeettiin tarvitaan aina valtava määrä ko. instrumentin soittamista koska soittimen hallinta on treenikysymys jossa toki geneettiset tekijät aina vaikuttavat kuina näpppäräksi voi tulla.
 
Parhaat instrumenttiensa taitajat ovat aina musikaalisia (koska he osaavat soittaa mielenkiintoisia sävelkulkuja) ja joskus myös virtuooseja. Ihan liikaa näkee ja kuulee soittajia joilla kyllä sormet ovat nopeita, mutta musiikillinen ajatus puuttuu ihan täysin.

Parhaat instrumenttiensa taitajat ovat aina musikaalisia (koska he osaavat soittaa mielenkiintoisia sävelkulkuja) ja joskus myös virtuooseja. Ihan liikaa näkee ja kuulee soittajia joilla kyllä sormet ovat nopeita, mutta musiikillinen ajatus puuttuu ihan täysin.
 
ehkä tän takia mäkin olen basisti. sormet on hitaat ja musiikillinen ajatus puuttuu :P

Olin rumpali. Huono sellainen ;) Totesin, että bassoa voi soittaa rennommin ja niin ettei kukaan juurikaan katsele :) Sille tielle jäin. Rumpuja on kiva soitella edelleen silloin tällöin.

Jos tiiätte sellasen kaverin ku Cliff Burton jostai kellaribändistä, joka soitti ekana pieanoa. Se taitaa olla kuollu.

Jack Bruce (Cream etc.) taisi olla alkuaan sellisti.
Mick Karn (Japan etc.) soitti muistaakseni klarinettia nuoriso-orkesterissa, vaikkei osannutkaan nuotteja edes silloin.

Aloitin soittamisen saksofonilla, jota soitin kuutisen vuotta ennen kuin vaihdoin bassoon. Kai tuo jollain tavalla soitossa kuuluu, ainakin nauhattoman kanssa, mene ja tiedä, jonkun muun korvat kertoisivat varmaan paremmin.

Meikä alotti selloilun 6v:na. Olisin halunnu kitaraa soittamaan, mutta olin liian nuori/pieni siihen viel silloin. Tosiasiassa mulla ei ollut edes käsitystä miltä sello näyttää ja sit mä valitsin sen, kuullosti kivalta laitteelta. Eikä ole kaduttanut.
 
Bassoon vaihdoin 2v. sitten, ensin soitin molempia ja kun sitten sain suoritettua perustason päättötutkinnon sellossa, alkoi motivaatio siihen hiipua ja lopetinkin sen n. 1,5v sitten kokonaan.
 
Tällä hetkellä olen tienannut sellokeikoilla enemmän rahaa kuin bassokeikoilla ja usemmain onkin kyselty juuri sellistin perään. Toki 8v. orkesteria tekee tehtävänsä ja onhan siinä karttunut varmuutta soittaa selloa orkesterin kanssa, bassoa kun on tullut niin paljon vähemmän rääkättyä.
 
Tosiasiassa kannattaa aloittaa siitä, mikä tuntuu hyvältä. Usein alle 10v:na aloitetun harrastuksen päättää hyvin useasti vanhemmat, mutta itse sain instrumentin valita aivan itse, eikä porukat sanoneet halaistua sanaa siitä, mikä kannattaisi valita. Vaihtoehdot oli oikeastaan viulu, piano tai sello, isosisko on viulisti ja kotona oli jo piano, pitihän sitä vielä yksi soittopeli sinne saada :).
 
Loppupeleissä on aika sama, millä hankkii musiikillisen taustansa. Esimerkiksi sellon jälkeen oli helppo sopeutua bassoon ja uskon samaa viulusta ja pianostakin. Ei kannata väheksyä myöskään klassisen musiikin opetusta, itse olen hyvin iloinen siitä, että olen sellaista saanut ja onhan siitä ollut toki hyötyäkin. Tietää säännöt mitä rikkoa ;)

6v:na piano,10v:na klarinetti,13v:na basso.Nyt 36v eli kolmannella osui.

8v kitara jota jaksoin soittaa vain hetken, mutta 14 vuotiaana se taas löytyi. 15 vuotiaana alotin basson soiton ja liityin bändiin. Pari vuotta sen jälkeen kitara jäi lähes kokonaan ja nykyään silloin tällöin akustista näppäilen. Basssoa veivannut nyt 8 vuotta ja olen tyytyväinen valintaani.

Pianoa soittelin enemmän ja vähemmän aktiivisesti reilut 20 vuotta, klassista kitaraa kymmenisen vuotta, sähkökitarakin oli kädessä useamman vuoden.
Nyt ei enään mikään tunnu miltään kun alataajuudet on saanut kokea.

Kitaralla alotin ja pianolla mutta aina kun piti perustaa bändin niin olikin 5 kitaristia.Uhrauduin basistiks mitä en ole katunu hetkeäkään.Ainoo mikä ketuttaa on se että lopetin soittamisen ja alotin 10 vuoden päästä uudestaan.Sähköbassoa oon vasta vuodesta 95 treenaillu ja vakavammin 2000 vuoden alusta.