Bassot ›

Tällä kertaa kysytään millä bassolla aloititte soittamisen. Joillekin ensimmäinen on saattanut olla rakkain kaikista, ikuinen häpeänkohde tai muuten vain kovia kokenut. Ohessa voi myös kertoa bassoon mahdollisesti liittyvän tarinan ja miten tai millä tavalla on soittimensa hankkinut.
 
Oma eka bassoni oli - nimenomaan oli - halvin T-kaupasta löytynyt musta Harley-Benton presari. Se toimi aloittelijabasistille ihan hyvin, vaikka haavena olikin vähän laadukkaampi ja parempi basso. Kyseisen soittimen hankin säästämilläni rahoilla. Tiensä päähän Harrikka tuli tämän vuoden kevättalvella, kun elektroniikka petti lopullisesti, eikä sitä jaksanut panna kuntoonkaan varsinkin, kun uuteen keppiin olin jo säästänyt tarpeeksi rahaa. Niinpä pistin Harrikan silloisella treenikämpällä paskaksi. Tarkemmin sanottuna revin vaihtamattomat kielet irti, hakkasin kirveellä, heitin tikkoja siihen ja lopuksi suuren maailman tyyliin mäiskäsin sitä maahan niin kauan, kunnes kaula irtosi.

Eka bassoni oli Harley Bentonin halvin jazzari, ostin vissiin 2003. Kyllä mä sillä 7 vuotta soittelin, kunnes nyt keväällä kaula meni ropellille. Jos kaula ois säilyny ehjänä ni soittaisin sillä edelleen.
 
Vedin siitä jostain syystä maalit pois, ja liimasin runkoon kuvia alastomista naisista.

Eka ikioma oli Washburn force 40. Ikuisesti vituttaa että luovuin.

Yamaha BB404 4-kielinen basso.
Ostettu Musa-Fasun Outlet myynnistä.
 
Tuollaisen ostin kun bassokin kiinnosti soittimena.

Musta Ibanez GSR200.

Eka (laina)basso oli englantilainen kaulapainoinen Wilson (omissa kuvissa). Eka oma basso oli 80-lukulainen Ibanez Roadstar presarikopio (mallista en ole ihan varma).

AceOfBass: Oma eka bassoni oli - nimenomaan oli - halvin T-kaupasta löytynyt musta Harley-Benton presari. Se toimi aloittelijabasistille ihan hyvin, vaikka haavena olikin vähän laadukkaampi ja parempi basso. Kyseisen soittimen hankin säästämilläni rahoilla. Tiensä päähän Harrikka tuli tämän vuoden kevättalvella, kun elektroniikka petti lopullisesti, eikä sitä jaksanut panna kuntoonkaan varsinkin, kun uuteen keppiin olin jo säästänyt tarpeeksi rahaa. Niinpä pistin Harrikan silloisella treenikämpällä paskaksi. Tarkemmin sanottuna revin vaihtamattomat kielet irti, hakkasin kirveellä, heitin tikkoja siihen ja lopuksi suuren maailman tyyliin mäiskäsin sitä maahan niin kauan, kunnes kaula irtosi.
 
Juup. Vähän tinaa ja ehkä parin euron potikka/jakki, niin basso pelittäis ja olisit voinu vaikka myydä sen viidelläkympillä..
 
Edit: oma eka basso oli joku musta Rocky yhellä P-mikillä. Hirvee ritsa.

Oma ensimmäinen oli joku Charvelin jj-mikitetty basso, johon oli tehty itse kaula. Ihan asiallinen basso muistaakseni ja maksoinkohan siitä 150 markkaa. Jälkeenpäin ajateltuna ei tietenkään olisi pitänyt luopua...

Valkoinen Epiphone T-birdi. Täyty myydä muut soittimet ja pino LP-levyjä, että sai rahat moiseen. Ei oo ikävä sitä halkokaulaa (kaulapainoisuutta unohtamatta)vaikka komia pelihän se oli.

Ison Roban divarista ostettu Ibanez. Hienoa merkkiä, mutta ei totisesti tehtaan tuotannon kukkasia... sellainen pre-copy-ajan lelumainen vekotin, joka näytti vähän sunburst-jazzarilta, mutta oli lyhytskaalainen. Kaksi peltikuorista mikkiä. Halkeama lavassa. Taisin ostaa sen suunnilleen kolmellasadalla markalla ja myin sitten reilua vuotta myöhemmin sadallaviidelläkymmenellä, kun olin saanut ostettua Yamaha SB500S:n, joka oli sentään oikea, toimiva basso.

EKO lyhytskaalainen ja maksoi muistaakseni 120 mk.

Ibanez RB999

Washburn XB-120. 300e maksoin siitä, kesti punkbändin kyydissä koko olemassaolon ajan, vaikka viimeiseksi jäänellä keikalla mäiskinkin sitä ympäri lavaa turhautuneena. Lapa halkesi, mutta soitinkorjaja sai sen takaisin kuntoon. Epiphone Thunderbird sittemmin valloitti paikan ykkösbassona, joten basso jouti kiertoon.

Squierin Affinity-sarjan Presari. Hyvin pelas. Neljän vuoden aikana potikat vaihoin (tämäkään ei olisi ollut välttämätön), muita ongelmia ei ollut.

Hirveesti ei ole muistikuvaa, eikä valokuvaakaan. Vuosi oli -73, viulubasso se oli ja halvalla sain.

Mayan musta Jazz. Uutena ostin vuonna '84 muistaakseni Aron Soittimesta tai Huttuselta. Geddy Lee -kopio siis.

Hemby Custom Bass Rikukopio. Hirvvee kaulapinoinen ritsa, yök. Parempaan ei ollut varaa. Onnettoman ohut soundi. Kaulapainoinen. En omista enää, eikä ole ikävä.

Punainen EKO:n Les Paulin näköinen basso. Vuosi taisi olla joskus -86 tai sinnepäin.
Marko

Epiphonen Eb-0. Oli se musta SG vaan niin makian näkönen kaupan hyllyllä. Löytyy vieläkin kun tunnearvo on myyntiarvoa suurempi.... Noin 225euroa maksoi ja nykyään näitä saa uutena jollakin 130eurolla.

Washburn XB-100
 
Syntymäpäivälahja tuo oli ja ikää tuli mittariin tuolloin kymmenen vuotta.
Basson hankki tätini mies, joka on pidemmän linjan musiikinharrastaja.
 
Washburn roikkuu vieläkin seinällä. Säätää sitä pitäisi, kun kerkiäisi. Pientä kolhua on tullut ja uutta mikkiä, mutta toimii ja kukkuu erittäin hyvin. Hyvä aloitusbasso ja äänittelinpä sillä yhden biisin bassotkin bändini edelliseen demoon.