Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Äänitin pari viikkoa sitten ensi kertaa projektin 96 khz (ja 24 bitin) tarkkuudella (musiikki oli raskasta jumitusheviä). Mutulla sanoisin, että äänenlaatu oli parempi kuin 44,1 tai 48 khz:n äänityksissä. Tuntui, että kaikki soittimet oli selkeän kuuloisia ja miksaaminen oli helpompaa kuin tavallisesti. Tosin tämä voi mennä psykologisen harhan piikkiin. Sama projekti pitäisi varmaan äänittää erikseen 44,1 khz:n ja 96 khz:n tarkkuuksilla, jotta pystyisi tekemään varmoja havaintoja 96 khz:n tarkkuuden paremmuudesta.
 
Negatiivinen puoli tarkemmassa näytteenottotaajuudessa oli, että konetehojen ja kiintolevytilan tarve kasvoi järjettömästi. Tuntui, etten saa miksattua mitenkään 13 audioraidan biisiä 3,2 Ghz:n P4 koneella.
 
Onko muilla kokemuksia/mielipiteitä näistä asioista. Mitä tarkkuutta käytätte? Millaisia havaintoja eri näytteenottotaajuuksien eroista? Onko jollain tarkempaa faktaa asiasta?

Näistä voi varmaan kiistellä hamaan loppuun asti, että mikä on paras mihinkin. 24/48 on jo aika hiton hyvä laatu mihin tahansa. Mutta jos cd:tä lähtee alun alkaen tekemään niin 44.1:llä olisi toisaalta hyvä mennä alusta asti. Jos dvd:lle joskus haluaa tuotoksiaan niin 48:lla kannattaisi tehdä. Ainakin mielestäni huonompi asia on jos joutuu tekemään suuria muunnoksia jatkuvasti. Itse käytän yleensä 24/48:a kun se bittisyvyys tuo lisää pelivaraa ja 48 on adatin maksimilaatu ja dvd laatu.
 
Siinä köyhät perusteluni.
 
- Li'oN

Itselläni on useimmissa projekteissa 44,1 khz / 24 bit.
 
Aiemmin käytin 48 khz taajuutta, muuta vaihdoin sitten 44,1:een. Tästäkin voidaan kiistellä loputtomiin, kumpi loppupeleissä on parempi, mutta itse uskon, että tuo 44,1 toimii paremmin nettilevitteisissä biiseissä. Muuten biisin joutuu joka tapauksessa lopuksi muuttamaan 44,1 khz:iin, jolloin lähtee se 48 khz tuoma hyöty, ja laatu alenee muutoksen myötä luonnollisesti alusta asti 44,1:ssä tehtyä projektia alemmaksi.
 
Joten mun käytäntö on: 41,1 tai 82,2 khz CD:ille ja nettiin, 48 tai 96 khz DVD:lle. Nuo 24 bittiä on hyvä pitää joka tilanteessa.

Mulla on ollut sellainen käsitys, että jos noita muunnoksia ei oteta huomioon, noissa on ihan oikeastikin kuultavia eroja. Periaatteessahan tuo 44,1 kattaa jo koko sen alueen jonka ihmiskorva kuulee. Erot tulevatkin (käsittääkseni) nauhoitusvaiheessa. Nauhoitusvermeillähän on tapana tehdä sellainen lehmän häntää muistuttava lasku taajuuskäyrässä sinne korkeimmalle alueelle. Kun nauhoitetaankin 96khz tarkkuudella, siirtyy tämä lehmänhäntä niin korkealle, että ne korkeatkin taajuudet tulevat nauhalle kunnolla.
 
Näin olen jostain lukenut, mutta korjatkaa ihmeessä.

Näin olen jostain lukenut, mutta korjatkaa ihmeessä.
 
Jeh, 44.1:llä taajuskaista on pakko leikata poikki melko jyrkästi siitä 22khz paikkeilta ennen digimuunnosta, sen yläpuoliset äänet sotkisivat homman. Taasen 96khz:lla leikkuri voipi olla hirmuisen paljon korkeammalla ja loivana, kun ei ole ollenkaan kuuloalueella.

Jeh, 44.1:llä taajuskaista on pakko leikata poikki melko jyrkästi siitä 22khz paikkeilta ennen digimuunnosta, sen yläpuoliset äänet sotkisivat homman. Taasen 96khz:lla leikkuri voipi olla hirmuisen paljon korkeammalla ja loivana, kun ei ole ollenkaan kuuloalueella.
 
Nyqvist folding frequency (NFF).
Näytteenottotaajuuden pitää olla 2n+1, jos n on korkein haluttava taajuus ja n:ää korkeammat taajuudet aiheuttavat virheitä eli ne on suodatettava pois.
 
Äännetään muuten "naikvist", jenkki.

Itse olen enimmäkseen käyttänyt 48 kilohertsiä (ja nyttemmin 24 bittiä, kun äänikortti siihen pystyy) juuri tuon kone- ja levytilan käytön vuoksi. 48 antaa kuitenkin niille filttereille _vähän_ enemmän tilaa toimia, ja kaikessa prosessointi- ja miksaus- ja muussa numeronmurskaustoiminnassa koneella on vähän enemmän laatua työstettäväksi. Miksaus 32-bittiseksi, viimeistely siinä ja vasta aivan viimeiseksi pudotus 44,1/16:een.
 
Mutta. Tuli tuon EMUn tullessa taloon kokeiltua sen maksimiarvoja, eli 192 kilohertsiä. Pistin olohuoneeseen kaksi pallokuvioista mikkiä metrin päähän toisistaan ja niiden eteen tuolin ja resonaattorikitaran nojaamaan sitä vasten. No, sitten palasin tänne työhuoneeseen käynnistämään äänityksen ja kävelin olohuoneeseen soittamaan kitaraa.
 
Kun kuuntelin nauhoitusta sitten kuulokkeilla (AKG K240M) ja oli vähän väliä suorastaan pakko vilkuilla taakse, kun tulos etenkin niiden askelten osalta oli niin hyperrealistisen kuuloinen... pudotin Auditionissa näytteenottotaajuudeen 48 KHz:iin ja tunne todellisuudesta katosi.
 
(Juu, asiaan tieten auttaa se, että meillä on melkoisen narisevat puulattiat. Pitäisi joskus äänittää homma uudestaan eri taajuuksilla ja pistää nettiin näytille.)

Ei pitäs, mun kamat ei soita 192:aa. :)

Mulla on ollut sellainen käsitys, että jos noita muunnoksia ei oteta huomioon, noissa on ihan oikeastikin kuultavia eroja.
 
Ongelma onkin siinä, että se muunnos on pakko ottaa huomioon. Jos biisi levitetään CD:llä, on sen oltava 44,1 khz, ja näin myös useimmiten netissäkin.
 
192 ja 96 khz -laatujen välillä ei takuulla huomaa eroa. Ensinnäkin, tämän hetken äänikorttien, jotka 192khz äänitystä tarjoavat, komponentit eivät ole tarpeeksi laadukkaita. Toiseksi, 96khz tarjoaa jo aivan tarpeeksi tarkkuutta: siinäkin on jo "ylimäärää", eli tuo extra tuosta 96:sta 192:een on hyödytöntä.
 
Ainoastaan äärimmäisen dynaamisessa, äärimmäisen "täyteen ahdetussa" huippuvälineillä äänitetyssä materiaalissa _huippuvälineillä kuunneltuna_ voi jonkinlaista eroa havaita.

pudotin Auditionissa näytteenottotaajuudeen 48 KHz:iin ja tunne todellisuudesta katosi.
 
Ehkä olisi pitänyt pudottaa jollain muulla. Paras tietokoneohjelma näytetaajuuden muutoksiin on Voxengo R8Brain Pro.
http://www.voxengo.com/product/r8brainpro/

192 ja 96 khz -laatujen välillä ei takuulla huomaa eroa. Ensinnäkin, tämän hetken äänikorttien, jotka 192khz äänitystä tarjoavat, komponentit eivät ole tarpeeksi laadukkaita. Toiseksi, 96khz tarjoaa jo aivan tarpeeksi tarkkuutta: siinäkin on jo "ylimäärää", eli tuo extra tuosta 96:sta 192:een on hyödytöntä.
 
Ei ihan välttämättä. Ota huomioon, että äänen matkalla mikrofonista CD:lle on kaikenlaista digitaalista moulinexia ja vemputinta, jotka yleensä toimivat sitä paremmin, mitä kauempana käsiteltävät taajuudet ovat näytteenottotaajuudesta.
 
Väitteesi pitää varmaankin paikkansa, jos ääntä ei käsitellä mitenkään. Joissakin äänenvatkuttimissa on "high-quality"-moodi, joka sisäisesti ylinäytteistää signaalin vaikkapa niinkin ylös kuin 192kHz:iin.
 
En väitä, että ero olisi suuri, mutta en uskaltaisi sanoa, etteikö eroa huomaisi ehdottomasti missään tapauksessa.
 
Se on sitten eri asia, kannattaako tuhlata levytilaa johonkin ihmeen 192kHz:n äänitykseen. Varmaan aika tarkkaan 100%:lla tämänkin foorumin lukijoista on muussa signaaliketjussa niin paljon parannettavaa, että 192:n käytöllä olisi aivan mitätön merkitys mihinkään.

Se on sitten eri asia, kannattaako tuhlata levytilaa johonkin ihmeen 192kHz:n äänitykseen. Varmaan aika tarkkaan 100%:lla tämänkin foorumin lukijoista on muussa signaaliketjussa niin paljon parannettavaa, että 192:n käytöllä olisi aivan mitätön merkitys mihinkään.
 
Erittäin totta.
Se oleellinen syy, miksi olen pitäytynyt tuossa 48 kHz:ssa.
 
Mutta joskus, jos saan aikaiseksi, niin voisin äänittää tuon saman mikrofonien luokse kävelyn eri näytteenottotaajuuksilla ja pistää kuunneltavaksi. Siis minnekään äänitysnäytteenottotaajuuksia rukkaamatta. Eiköhän tuo levytila siihen riitä... sitten voivat kuunnella ne joiden kortit yltävät riittävän ylös 8-)

Itse en ole paljoa testaillut, mutta monet ovat sitä mieltä, että jo nosto 48kHz:iin parantaa laatua selvästi huomattavasti. Siinä on ongelmana lähinnä näytetaajuuden muunnos CD-tasolle, mutta se ongelma on ratkaistu Voxengon toimesta. ;)

Kyllä mä kuulen selkeän eron 48:n ja 96:n välillä. Korvat sen sanoo, joo, mut niin sanoo aaltomuotoanalyysikin. Mitä ylemmäs voidaan ruuvaa anti-aliasointi filtterin rajataajuutta, sitä varmemmin voidaan tallentaa transientit luonnollisesti, olettaen että muu signaaliketju ei puutu peliin radikaalisti. Kyllä mä uskon, että kaikki tosissaan ääntä tekevät käyttäsivät korkeinta mahdollista näytteistystä jos voisivat. Todellisuudessa esimerkiksi normimittavan 96kHz:n näytteenotolla tallennetun proggiksen miksaus kyykyttäisi monen koneet ja systeemit aika nopeesti. Puhumattakaan sitten 192:sta. Ite teen esimerkiksi seuraavan äänityssession varmasti 96:lla koskapa tiedän, että projektissa on koko ajan käytössä ammattilaitteisto ja lopputuote saattaa päätyä CD:n lisäksi muihinkin formaatteihin.

84 672 Hz vois olla aika optimaalinen teoreettinen näytteenottotaajuus.

Hyvä huomata etten kuullut täysin harhoja kun 96 khz:n äänitys kuulosti paremmalta kuin 44,1 khz:n. Ehkä tuo 48 khz olisi sopiva kompromissi äänityksiin ennenkuin tietokoneiden nopeudet kasvavat. Pienissä projekteissa tosin ajattelin jatkossakin käyttää 96 khz:n tarkkuutta.