Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Dunlopin naunat , valmiiksi pätkitty pussi, ovat vähän kaarella. Nyt vastassa on täysin suora, ei kaareva otelauta miten olette taivuttaneet nuo nauhat suoriksi ja oletteko jättäneet aavistuksen verran kaarevuutta nauhaan?

Moi.
 
Matias.: Dunlopin naunat , valmiiksi pätkitty pussi, ovat vähän kaarella. Nyt vastassa on täysin suora, ei kaareva otelauta miten olette taivuttaneet nuo nauhat suoriksi ja oletteko jättäneet aavistuksen verran kaarevuutta nauhaan?
 
Pätkänauhojen hallittu taivuttaminen on haasteellista, joten ainakin itse kehotan hankkimaan suorat nauhat (tai pitkiä pätkiä joista taivuttaa ja katkaisee itse) tuohon projektiin ja jättämään kaarevat sen kaarevuuden otelaudalle jolle ovat tarkoitettu.
 
Parhaiten taivutus onnistunee puuhaan suunnitelluilla/itse värkätyillä taivutuspihdeillä, mutta käsityötaidoista riippuen onnistuu ainakin jollain tapaa sahaamalla inan ylileveän nauhauran johonkin kovapuuhun, ja naputtelemalla varovasti suoraksi.
Vaarana tuossa on se että nauha menee propelille vaikka tasaisesti saisikin kaartumaan, josta aiheutuu luonnollisesti se ettei istu siististi otelautaa vasten.
 
Joka tapauksessa tiedossa on melkoinen jumppa, mutta tehtävissä toki kunhan on huolellinen
 
Jotta varmistetaan etteivät nauhan päät nouse, liimaamatta kiinnitettävien nauhojen kanssa ohjeissa joita itse olen nähnyt ja omaan kokemukseenkin nojaten, nauhan taivutussäteen pitää olla inan pienempi kuin otelaudan taivutussäteen.
Eli suoralle otelaudalle (=säde ääretön) joku suurehko taivutussäde.
Kaarevuuden ei tarvitse olla suuri, nauha- ja otelautamateriaalista sekä nauhaurien toleransseista riippuen jännevälillä joitain kymppejä, maksimissaan ~milli.
 
Jos nauhat on tarkoitus liimata käytetään yleensä samaa sädettä.
 
T:Samuli

Ok. Kiitokset! Tämä vahvisti omaa, nauha-asentajana noviisin näkemystä. Potilas on vanha banjon kaula johon kaveri oli itse hankkinut nauhat tuossa muodossa. Itsekin mietin sopivaa rakoa johon nauha tunkee ja sitten ajattelin jos sellaisella muutaman sentin leveällä kovakumisella telalla rullailisi päältä. Tuo naputtelu voi olla kyllä kontrolloivampi työtapa. On tuossa muutama ylimääräinen nauha harjoittelukappaleeksi onneksi.

Moi.
 
Matias.: Ok. Kiitokset! Tämä vahvisti omaa, nauha-asentajana noviisin näkemystä.
 
Ole hyvä.
Kokemus karttuu kyllä nopeasti, se on varmaa.
Ja kuten eräs musaliikkeen pitäjä mua 80-luvun puolenvälin tienoilla soitinrakennusharrastukseni alkutaipaleella valisti, mystiikka kitaroiden ja niiden korjauksien ympäriltä rapisee samaa tahtia sitä mukaa kun kokemus karttuu.
 

 
Matias.: Potilas on vanha banjon kaula johon kaveri oli itse hankkinut nauhat tuossa muodossa.
 
Niinpä tietysti :).
No, tuleepahan tuokin taito opeteltua.
 
Banjoja on tietysti monenlaisia, kuten ihmisillä mieltymyksiä nauhojen kokoonkin, joten noillakin seikoilla voi tässä tapauksessa olla merkitystä.
Mun ainoassa banjossa, iänpäivän vanhassa 22" LeFina:ssa on maniskakokoluokan nauhat, jotka melkoisella varmuudella suoristuisivat käsinkin.
 
Toisaalta, etenkin jos kyseessä on joku banjoperheen nelikielisistä edustajista, "kitaramittaan" pätkityistä kielistä saattaisi juuri ja juuri löytyä riittävästi mittaa jotta voisi suoristaa nauhamankelillakin.
Vaatii toki senkin että ko. mankeli on sellaisilla rullilla varustettu joilla voi nauhat suoristaakin, kaikki markkinoilta löytyvät eivät siihen taivu.
Eivätkä teeseitseversiotkaan ellei tule rakentaessa moinen mieleen.
 

 
Matias.: Itsekin mietin sopivaa rakoa johon nauha tunkee ja sitten ajattelin jos sellaisella muutaman sentin leveällä kovakumisella telalla rullailisi päältä. Tuo naputtelu voi olla kyllä kontrolloivampi työtapa. On tuossa muutama ylimääräinen nauha harjoittelukappaleeksi onneksi.
 
Virtuaalihatunnosto koekappaleiden mainitsemisesta :D.
 
Kokeile kumpaisellakin tavalla, telalla rullaaminen voi hyvinkin olla parempi vaihtoehto.
Nopeampi ainakin kun pitää koko nauha-arsenaali pätkinä muotoilla uudelleen.
 
Vaihtoehtoja on tietysti muitakin, mm. kaksilla (tylsytetyillä) sivu- tai päätyleikkureilla jalkaosasta kiinnipitäen vapaana taittaminen, samoin kaksilla nauhanmentävällä reiällä varustetuin pihdein vapaana taittaminen, em. haarukkapihtimallisilla nauhantaivutuspihdeillä taittaminen, jne.
 
Lopputulos -ja työhön kulutettu aika- on kuitenkin se määräävä tekijä, ei tapa millä lopputulokseen pääsee.
Pätee tietenkin kaikkeen tekemiseen, oli sitten kyseessä ammatti tai harrastus.
 
T:Samuli

Lainaan vanhaa ketjua kun en viitsi uutta aloittaa. Olkoonkin 1024 päivää vanha.
 
Mikä on nykytilanne mustien nauhojen suhteen? Mistä ja mitä ainetta? Rosterin värjäys ei ole ratkaisu. Jossain ulkomaan keskusteluissa vilahtaa ajoittain eloksoidun alumiinin käyttö vaan se ei ole kyllä mitään nauhamateriaalia. Ideoita?

Juhani_t: Mikä on nykytilanne mustien nauhojen suhteen? Mistä ja mitä ainetta?
 
Timantti- tai PVD-pinnoitus tai kuumana öljykylpyyn työkalujen tapaan. Mitähän muita tapoja tulisi mieleen? OErlikon tekee Suomessa tuota ensimmäistä.
 
Alumiinia en käyttäisi. Liian pehmeää titaanin tapaan.

Mä funtsin tuota nauhojen värjäämistä lämmittämällä jonnin verran. Olisihan se sateenkaaren värikin jotain muuta kuin kirkas teräs. Kestääkö öljykarkaisun väri kulutusta?

Mustista nauhoista tuli ensimmäiseksi mieleen 80-luvun Bond Electraglide ja sen musta, pykälöity fenolihartsiotelauta vailla erillisiä nauhoja: https://jazztimes.com/reviews/products-and-gear/bond-electraglide/
 
(Mulla on varastossa tallessa Kiinasta ostettu turisti-pipa, jonka otelauta on toteutettu samalla mutta vielä yngviemalmsteenimmalla tyylillä puusta: https://www.philadelphiachineseacad … instruments-pipa-%E7%90%B5%E7%90%B6 )

Aika haastavaa taitaa olla metallin läpivärjäys? Ja kokonaanhan se täytyisi värjättyä olla jos sitä yhtään meinaa kuluttaa.
 
Jos kiilto hirvittää niin laitat messinkinauhat vanhojen Landoloiden tyyliin, nehän hapettuvat äkkiä hyvinkin epäkiiltäviksi :)

Kefiiri: Aika haastavaa taitaa olla metallin läpivärjäys? Ja kokonaanhan se täytyisi värjättyä olla jos sitä yhtään meinaa kuluttaa.
 
Jos kiilto hirvittää niin laitat messinkinauhat vanhojen Landoloiden tyyliin, nehän hapettuvat äkkiä hyvinkin epäkiiltäviksi :)
 
Hevimiehillä on kuulemma jotain Black Metallia. Tuliskohan siitä komeat nauhat :D
 
Hetken mietin hiilikuitua ym. ei-metallista vaan se kulutuskestävyys on niin olematonta ettei viitsi edes kokeilla.

Metallin läpivärjäys? Miten se voisi tapahtua? Tietääkseni sekoittamalla sopivia materiaaleja keskenään. Kultaa on muun muassa keltaista, valkoista, pinkkiä, punaista, vihreää ja mustaa. Seosaineilla onnistuu tiettyyn rajaan saakka mutta samalla seoksen ominaisuudet muuttuvat. Pinnoitus on oikeasti järkevä tapa.
 
Kova ja kestävä mutta samalla hauras materiaali olisi keramiikka. Nauhat voisi tehdä vaikka hammaskeraamista, jonka voisi muotoilun jälkeen kovettaa mutta prosessi olisi viittä vaille hankala ja takuulla kallis. Värit onnistuisivat kyllä.
 
Pinnoitus kestää parhaiten, jos perusaine on oikeasti kovaa. Juuston voi pinnoittaa timantilla mutta koska emmental myötää, pinnoite lentää taivaan tuuliin. Mikä tahansa teräskään ei tarjoa kunnollista tukea pinnoitteille. Karkaistu työkaluteräs olisi kyllä hyvä alusta.

Moi.
 
ituvirtanen: Metallin läpivärjäys? Miten se voisi tapahtua?
 
Ei ole käytännössä mahdollista lainkaan.
Ei ainakaan niin että saisi perusvärejä aikaiseksi.
Sävyä voi vähän muuttaa sopivalla seostuksella, mutta musta on tekemätön paikka.
Vähänkään värikkäämmät metallit ovat yleensä myös joko terveydele haitallisia tai jopa tappavia, joten vaihtoehdot ovat vähissä.
Lähimmäs mustaa "turvallisemmilla" metallailla päässee Volframilla, muttei ainakaan mun määritelmää mustasta täytä.
 

 
ituvirtanen: Pinnoitus on oikeasti järkevä tapa.
 
^Tämä.
 
Ja:
 
ituvirtanen: Kova ja kestävä mutta samalla hauras materiaali olisi keramiikka. Nauhat voisi tehdä vaikka hammaskeraamista, jonka voisi muotoilun jälkeen kovettaa mutta prosessi olisi viittä vaille hankala ja takuulla kallis. Värit onnistuisivat kyllä.
 
^Tämä.
 
Keraamisista nauhoista löytyy runsaasti infoa netistä, muistelen että joskus oli tarjolla kaupallisiakin versioita, mutta ainakaan pikainen googlehaku ei moisia enää löytänyt?
 

 
ituvirtanen: Pinnoitus kestää parhaiten, jos perusaine on oikeasti kovaa.
 
Tiettyyn rajaan asti totta, mutta absoluuttista kovuutta tärkeämpää on se että pinnoitteen ja perusaineen ominaisuudet ovat mahdollisimman lähellä toisiaan, Toki tolkun rajoissa tuokin koska tässä(kin) käyttötarkoituksessa kulutuskestävyys on olennaisessa asemassa.
 
Jo niklaaminenkin vaatii kuparikerroksen pinnoitettavan kappaleen välikerrokseksi muodonmuutosvoimien tasaamiseksi, ja kromi vaatii tietysti sekä kuparikerroksen että nikkelin tai jonkun muun vastaavan metallin alleen.
Muuten ei pysy, tai ei onnistu lainkaan.
 
Mikä tahansa pinnoitettu nauhamateriaali vaatii tietenkin sen että nauhat pystytään asentamaan ilman tarvetta jälkikäteen suoritettavalle nauhatyölle, viilaa tai muuta hiomavälinettä kun pinnoitteeseen näyttää on peli menetetty.
 

 

 
Varteenotettava vaihtoehto värillisille nauhoille -josta bassopuolella on kaupallisiakin vaihtoehtoja tarjolla- on delrin.
Bassoissa ainakin kestää kohtuullisesti, kitaran paljaat kielet voivat olla haastavammat.
Muitakin komposiitteja löytyy toki myös, mm. keittiötasoissa käytettävä Corian.
Tuostahan jenkksoitinrakentajat tykkäävät tehdä satuloita ja talloja.
Samoin hiilikuitukomposiitit, tosin tuolloin todennäköisyys sille että hiilikuiturispeet uppoavat sormiin on likipitäen väistämätön.
 
Komposiittinauhat ovat liki lähestulkoon aina poikkileikkaukseltaan pyöreitä, eli nauha liimataan puolipyöreään uraan.
Jos taitoa ja työkalut löytyy, mikään ei tietenkään estä suurentamasta nauhamateriaalin halkaisijaa ja asentamasta sitä otelaudan sivusta niin että vain segmentti on otelautapinnan yläpuolella.
 
T:Samuli

Noissa Samulin mainitsemissa komposiiteissa on se pehmeys ehkä ongelma. Coriania mainostetaan helposti työstettäväksi, joten kielet varmaan työstävät sitä helposti. Keraamisten materiaalien käyttö kotioloissa on aika tuskaa. Kaikenlainen hiominen ja katkaisu on työlästä, saatikka että sitä voisi taivutella. Hammaskeraami olisi kai jonninlainen ratkaisu mutta nauhat pitäisi valaa yksi kerrallaan, mielellään muotin kanssa, ja ehkä vielä jotenkin viimeistellä. Tähän pitäisi löytää joku asiasta innostuva hammaslääkäri kaveriksi.

Ei hammaskeraameja valaa tarvitse. Raaka-aihio työn alle ja valmis paketti uuniin kovettumaan.
 
Samulin näkemys pinnotteista perustuu jossain määrin niklaamistyyppisiin ratkaisuihin. Siellä välikerroksilla on todellakin väliä. Timantti- ja PVD-pinnat tehdään vaikka typessä ja siellä lähinnä puhtaus tulee vastaan. Jälkityöstö on infernaalista. Siksi nauhat pitäisi saada ensin mitoilleen ja sitten helyt uuniin väritettäviksi.
 
Kuidut ovat kulutuskestävyydeltään titaaninkin alapuolella eli juuston luokkaa. Supermateriaaleista yksikiteiset ovat lähtöaineista huolimatta kovia mutta mistä niitä saisi? Saattavat olla kaksikäyttötuotteita.
 
Hinta- ja kulutusmielessä teräkset ovat vahvoilla. PVD on toimivin värjäyksen muoto, jos kulutuskestävyys on mielessä. Muussa tapauksessa maali pintaan kerran kuussa ja kaksi kertaa maassa.

Onkohan tekemätön paikka yrittää oikaista 9,5" säteelle esitaivutettuja Jescarin ss-jumbonauhoja? Nauhat ovat 20 cm pätkissä.
Kaulassa on 16" radius eli tuo 9,5" ei tule oikein onnistumaan. Nauhan taivuttimen laitoin jo tilaukseen.
Samalla kyselisin mielipidettä Jescar ss vs muitten valmistajien rosterinauhat - onko merkillä väliä?

-KK-: Onkohan tekemätön paikka yrittää oikaista 9,5" säteelle esitaivutettuja Jescarin ss-jumbonauhoja? Nauhat ovat 20 cm pätkissä.
Kaulassa on 16" radius eli tuo 9,5" ei tule oikein onnistumaan. Nauhan taivuttimen laitoin jo tilaukseen.
Samalla kyselisin mielipidettä Jescar ss vs muitten valmistajien rosterinauhat - onko merkillä väliä?
 
Eikös tuo ole justiin oikein päin ? Tiukemmalla säteellä oleva nauha asettuu oikein nätisti loivempaan kaulaan kun muovipäävasaralla naputtelee.

s151669: Eikös tuo ole justiin oikein päin ? Tiukemmalla säteellä oleva nauha asettuu oikein nätisti loivempaan kaulaan kun muovipäävasaralla naputtelee.
 
Toi on vaan aika raju ero, voi olla että hyppää keskeltä ylös. Yleensä oon ite taivuttanu johonki 12-14" jos otelaudassa on 16".

Jeszse: Toi on vaan aika raju ero, voi olla että hyppää keskeltä ylös. Yleensä oon ite taivuttanu johonki 12-14" jos otelaudassa on 16".
 
Juu ja rosterinauhat on vielä hiukka jäykempiä eli jousiominaisuus on pehmeämpiä nauhoja voimakkaampi.