Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Taitaa olla aika minunkin korkata m.net-neitsyyteni projektikertomuksella, kun valmiit projektit-ketjussa tuntui keskustelua herättävän. Löysin keväällä käytettynä pilkkahintaan merkittömän basson Laneyn combo kylkiäisinä, ja kun basson sain käsiini, en voinut huutonaurua pidätellä. Body vaikutti kirveellä veistetyltä männyltä, jonka pintakäsittely on ollut varsinaista soutamista ja huopaamista niin, että lopputulos on todella epämääräinen (kuva1). Oranssinpunainen petsi on imeytynyt vähän sinne tänne ja vain pienet alueet ympäriinsä kertovat lakan olemassaolosta. Seisaaltaan soittaessa jää toki keltaiset rasvatahrat paitaan, ei hyvä. Otelauta oli myös millin klähmäkerroksen alla (kuva2) ja parin nauhan kohdalla ilkeä haljennut kuoppa. Klähmäjälkiin tuli kokeiltua kaikki kitaranpuhdistusaineet mitä kaapista löytyi, ja lopulta päädyin vahvimpaan Ajaxiin siivouskomerosta. Virittimistäkään ei kahta samanlaista löytynyt, ovat ilmeisesti lauenneet yksi kerrallaan ja laitettu tilalle mitä ensimmäisenä vastaan sattunut (kuva3). Kesäpäivinä sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa projektin - katsotaan onko tuo edes oikeasti puuta vai etäisesti sitä muistuttavaa rakennusmateriaalia. Rumempaa jälkeä tuskin saa aikaiseksi, vaikka miten hällä väliä -asenteella tekisi.
 
Monen tunnin hionnan jälkeen ja erikeeper-paikkailujen ihmettelyn jälkeen projekti alkoi yllättäen vaikuttaa lupaavalta, epämääräisen maalikerroksen alta löytyi todella tyylikäs, tukeva ja oksaton mäntylankku (kuva4). Bodyn muotoja oli tosiaan korjattu puuliimalla varsinkin 2mm paksulla kerroksella yläkulmasta, olipa mukava huomata lämmenneen liiman katkusta.
 
Koska bassossa oli aina ollut ydinsodan jälkeisen pula-ajan osista kasatun soittimen tuntu, en kehdannut pintakäsittelyyn kalliita aineita miettiäkään. Eipä moiset toisaalta olisi tasaisesti imeytynetkään, koska entinen lakka ei pelkällä pinnan hiomisella lähde. Toho lainaan ja takapihalle rusketusta kokeilemaan (kuva5). Ensimmäisen liekkikosketuksen jälkeen epätoivo palasi taas; puun syiden välistä alkoi tiristä oranssia nestettä ilkeän näköisinä laikkuina. Toho kiinni, autotalliin ja katsomaan mitä hiomapaperi moisille tekee. Onnekseni vielä kuuma, miltei nestemäinen lakka irtosi pinnasta todella helposti jättämättä pahempia jälkiä. Takaisin siis liekin ääreen. Ensimmäinen kunnollinen rusketuskerta jäi varsin hillityksi (kuva6), tarkoituksena oli vain katsoa mitä liekki puulle tekee. Nälkä kasvaa syödessä, kun kerta polttamaan ruvetaan niin poltetaan sitten kunnolla! Toisella kerralla siis pinta kävi hiiltymisen rajamailla, ja varsinkin soololovea tummennettaessa alasarvi otti turhan paljon liekkiä (kuva11). Tasoittelin pinnan 320:sellä hiomapaperilla kostealla pyyhkeellä väliin hangaten niin pitkään, ettei sormiin tai rättiin jää mitään mustaa jälkeä, mutta kuitenkin niin, ettei ruskea pinta vaalene liikaa (kuva7&8).
 
Autotallista sattui veljeni kitaraprojektin takia löytymään litra Danish Oilia, jolla hän loppujen lopuksi olikin vain kaulan käsittelemässä. Lakkaamista oli siis turha miettiä, tuleepahan tärkeämpää projektia varten tuokin tavara testattua. Kolme kerrosta pintaan, yöksi kuivumaan, välihionta 600:lla, toiset kolme kerrosta ja talon turvallisimpaan paikkaan saunan lauteille kuivumaan. Parin päivän kuivattelulla tahmeus hävisi ja pinta on varsin vahva ja kiiltävä (kuvat 9&10). Kulutuspinnassa ei lakkoihin voi verrata, mutta omat odotukseni öljy ylitti täysin. Ainut miinus lopputuloksessa on ikävä halkeama bodyn läpi kaulataskun alareunaan päättyen. Halkeama näkyi hieman alunperin, vaan polttaminen sai puun elämään niin, että rako leveni hieman lisää. Vielä muutama päivä, carnaubavahat pintaan, rojut kiinni ja ensimmäiset sävelet. Koputtelussa hionta, poltto ja öljy toi alkuperäiseen kumeutta, voimaa ja napakkuutta, alkuperäinen sointi kun oli hengetön kolahdus. Toivotaan että samaan suuntaan kääntyy myös kielien kanssa.
 
Vaikka alkuperäinen tilanne on varsin mollaten kirjoitettu, tarkoitus ei missään nimessä ole haukkua basson alkuperäistä tekijää. Päinvastoin, olisin kiinnostunut kuulemaan basson työstövaiheista, jos puuseppä basson kuvista tunnistaa. Myös osien alkuperä kiinnostaisi, ainut logo bassossa kun on mikkien Marina, josta en ole paria viittausta stratokopioiden yhteydessä enempää kuullut.
 
Kuvat http://sinuhe.jypoly.fi/~d4428/basso

Komeaa ja siistiä mäntyä muuten. Mänty sinänsä olisi ihan kivasti toimiva soitinpuu jos vain löytäisi tarpeeksi kuivaa ja siistiä ja mielellään suht oksatonta.
 
Lopputulos näyttää mukavalta, itse olisin hiillostanut tosin vähän maltillisemmin.

No niin, rojut kiinni ja hyvin soi. Virityskoneistot kun vielä uudet löytyisi ja myöhemmässä vaiheessa uudet mikit, niin hyvä on meikäläisen räpellykseen. http://sinuhe.jypoly.fi/~d4428/basso/12_VALM.JPG tommoinen siitä tuli, nyt voi hyvin mielin todeta projektin onnistuneeksi.

Katoppa tuolta: http://www.spelektroniikka.fi/kuvat/gp9.pdf näkyy olevan 5-kielisen setti 26 egeä ynnä postit. Jää yksi vielä varaosaksikin.

Kiitos vinkistä, vaan samoja olen katsonut ja kohta "Fixing hole dia.max. 13,5mm" vähän epäilyttää. Ei kyllä ole kuin puolesta millistä kiinni, vaan edellisissä on tuo holkki tasan 14, eli eivät varmasti yhtä tukevasti paikallaan pysy.
E: Vai tarkoittaako tuo lause holkin maksimikokoa tehtaan toleransseissa? Pitääpä ottaa maanantaina asiasta selvää.

Turisas: Kiitos vinkistä, vaan samoja olen katsonut ja kohta "Fixing hole dia.max. 13,5mm" vähän epäilyttää. Ei kyllä ole kuin puolesta millistä kiinni, vaan edellisissä on tuo holkki tasan 14, eli eivät varmasti yhtä tukevasti paikallaan pysy.
E: Vai tarkoittaako tuo lause holkin maksimikokoa tehtaan toleransseissa? Pitääpä ottaa maanantaina asiasta selvää.
 
Eiköhän se sitä reiän maksimimittaa tarkoita. En kyllä usko, että tuo puoli milliä vaikuttaa mitään, tuleehan sinne takapuolelle vielä ruuvi varmistukseksi.
Itse laitoin presariin Fender American Standard jatsarin koneiston, lavan reikä on 18mm ja tuon uuden koneiston holkki 17mm. Kiinnitys tapahtuu samalla tavalla holkkia kiristämällä, pari pientä tappia tulee lapaan lisävarmistukseksi. Eikä heilu mihinkään kun kunnolla kiristää.