Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
Twinkle: Kuitenkin kyse on ennen kaikkea siitä, mikä olisi vähin millä tässä hommassa pääsee alkuun. Toki sitä ei tiedä kukaan ennen kuin kysyy.
 
Ja lukemattomia kertoja on täällä mnetissäkin kysytty.
Ja kysymyksiin vaihtelevasti vastauksia saatu.
 
Taattuun mnettyyliin viestiketjut kuitenkin lipsahtavat herkästi kyrvänmittailutalkoiksi, Jollaiset etenkään tällaista varttuneempaa eivät oikein enää jaksa kiinnostaa joten jättää mieluummin kokonaan osallistumatta jos vauhtiin on jo päästy ;).
 

 
Oletuksella että ruuvareita, vasaroita, ymv. kodin "perustyökaluja" löytyy jo nurkista, oma vuosikymmenten kokemukseen nojaava mielipide lähinnä bodyjen askarteluun vaadittavasta työstökalustosta jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä omasta mielestä on:
 
#1 Työpöytä, mitä tukevampi sen parempi, ja vinkoja kikareiden siihen kiinnittämiseen ja liimauspuristamiseen.
#2 laadukkaita mittoja, työntö-, teräs- ja rulla-.
#3 Kunnolliset kouru- ja tasataltat ja puunuija niiden koputteluun.
#4 Porakone, ei väliä onko vintilä, akkuporakone vai johdollinen sähköporakone.
#5 Kunnolliset terät edelliseen.
#6 Käsihöyl(i)ä.
#7 Kunnolliset viilat, raspit ja hiomapaperit/-kankaat.
 
Noilla jos ei body synny, ei kovin korkealla todennäköisyydellä synny monipuolisemmillakaan kaluilla.
Vähemmillä kärsii lopputuloksen ulkonäkö, tai teinitsesäästin turaaja kun joku työkalu lipsahtaa paikkaan johon ei olisi ollut tarvis lipsahtaa.
 

 
Kun eteenpäin mennään ja halutaan säästää aikaa/vaivaa:
 
#8 Yläjyrsin ja terät (muuttavat ainakin omasta mielestä homman aivan toiselle tasolle).
#9 Sirkkeli, mieluummin pöytä- kuin käsi-, mutta käsisirkkelilläkin kyllä pärjää jos työpöytä on tukeva.
#10 Vannesaha.
 
Kun otelauta-askarteluun perehdytään:
 
#11 Nauhasaha.
#12 Messinki- tai pronssivasara jos naputtelee nauhat uriinsa.
#13 Nauhaviilat.
 
Pintakäsittelyyn tarvitaan lisäksi valitusta pintakäsittelystä riippuen erilaisia välineitä.
Sähkötöihin johtoa, juotin ja juotoslisäainetta.
Säätötöihin kuusiokoloavaimia ja satulan nakertelemiseen jonkinlaiset satulaviilat.
 
Jo aiemminkin mainittu leikkaavien työvälineiden terotus pitää opetella tietysti myös, aika nopeasti hoksaa senkin oliko valkkautuneet taltat, terät, ymv. oikeasti laadukkaita (helppo terottaa ja pitävät teränsä) vai ei.
 
T:Samuli

Yksi tärkeä juttu puuttuu eli välineet talttojen, höylien, puukkojen yms terätyökalujen teroitukseen ja taito teroittaa ne. Ei ole kallista eikä vaikeaa mutta vaikuttaa ihan hitosti työn mielekkyyteen ja aikaansaatuun jälkeen.

MPU: Yksi tärkeä juttu puuttuu eli välineet talttojen, höylien, puukkojen yms terätyökalujen teroitukseen ja taito teroittaa ne. Ei ole kallista eikä vaikeaa mutta vaikuttaa ihan hitosti työn mielekkyyteen ja aikaansaatuun jälkeen.
 
Tästä olen erittäin samaa mieltä. En ole yhtään kitaraa ainakaan vielä väsäillyt, mutta hyvin käsityöpainotteisia puutöitä elannoksenikin tehneenä pitää kyllä painottaa tätä. Jos ei ole kiire, luonne on kärsivällinen ja jaksaa tuijottaa ja miettiä, niin ihmeen yksinkertaisilla työkaluilla saa ihmeellisen paljon aikaan. Kalujen terävyys on kuitenkin aivan olennainen seikka kaikenlaisissa työkaluissa, ja siitä ei oikein voi tinkiä. Tylsällä taltalla tai höylällä ei synny oikein mitään, ei hitaasti eikä nopeasti.

MPU: Yksi tärkeä juttu puuttuu eli välineet talttojen, höylien, puukkojen yms terätyökalujen teroitukseen ja taito teroittaa ne. Ei ole kallista eikä vaikeaa mutta vaikuttaa ihan hitosti työn mielekkyyteen ja aikaansaatuun jälkeen.
 
Niin no: "...hyvä opetella perustekniikoita. Esim. työkalujen teroitus, juottaminen, maalaus, mittaaminen. "

okabass: Niin no: "...hyvä opetella perustekniikoita. Esim. työkalujen teroitus, juottaminen, maalaus, mittaaminen. "
 
No niinpäs olikin. Tuskin voi liiaksi muistuttaa ja korostaa. Tylsillä työkaluilla jälki on kuin rotan puremaa.

basisti1971: Ja lukemattomia kertoja on täällä mnetissäkin kysytty.
Ja kysymyksiin vaihtelevasti vastauksia saatu.
 
Juu ja sillä minä aattelin että jos koostettaisiin joku ihan aito jäsennelty FAQ - esimerkiksi toi tekemäsi listaus on hyvä, mutta tosiaan taas jemmattuna yhteen ketjuun ja sen sitten muistaa ne jotka muistaa ja löytää.
 
Se on kuitenkin aidosti näitä "useimmin esitettyjä kysymyksiä" mitä voisi laittaa vastauksineen laittaa yhteen paikkaan. Meillä on tommoinen FAQ tuolla missä on linkkejä, mutta sitäkään ei ole olla päivitetty 15 vuoteen ja osa linkeistä vanhentuneita.
 
basisti1971: Taattuun mnettyyliin viestiketjut kuitenkin lipsahtavat herkästi kyrvänmittailutalkoiksi,
 
Joo, kyllähän sen tässäkin ketjussa taas huomasi että soitinrakennus mielletään vähän harrastukseksi missä pitää olla tietyt standardit mitkä pitää täyttää ennen kuin on mitään asiaakaan tähän sirkukseen mukaan. Pitää olla taitoja ja pitää olla välineitä, vaikka käytännössä ainoa asia mitä pitää harrastaessa olla on hauskaa.

MPU: No niinpäs olikin. Tuskin voi liiaksi muistuttaa ja korostaa. Tylsillä työkaluilla jälki on kuin rotan puremaa.
 
Juu, ja sitä ennen kaikkea pitää korostaa että se ei todellakaan ole mitään vaikeaa hommaa. Tottakai maailmassa on erilaisia harrastajia joille asioiden terottaminen harrastus jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärää, mutta työkalujen teroittaminen käyttökuntoon että niiden ylläpito ei ole kallis eikä vaikea operaatio.
 
Se faq pitäis melkein tehdä youtubeen, koska terottamisessakin se on helpompi näyttää kuin kertoa tekstinä.

Twinkle: Juu, ja sitä ennen kaikkea pitää korostaa että se ei todellakaan ole mitään vaikeaa hommaa. Tottakai maailmassa on erilaisia harrastajia joille asioiden terottaminen harrastus jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärää, mutta työkalujen teroittaminen käyttökuntoon että niiden ylläpito ei ole kallis eikä vaikea operaatio.
 
Se faq pitäis melkein tehdä youtubeen, koska terottamisessakin se on helpompi näyttää kuin kertoa tekstinä.
 
Noitahan on jo juutuubi täynnä. Myös niitä teroittamisen harrastajia, mutta myös niitä joissa teroitetaan jotta voidaan työstää puuta.

MPU: Noitahan on jo juutuubi täynnä. Myös niitä teroittamisen harrastajia, mutta myös niitä joissa teroitetaan jotta voidaan työstää puuta.
 
joo, youtube on täynnä kaikenlaista ja niissä on toisaalta se, että jokainen on olevinaan toista parempi ja hallitsevansa jotakin sellaista salatietoa mitä muilla ei ole.
 
Toisaalta vaikka me täällä tehtäisiin mitä vaan resursseja niin niissähän on se sama ongelma, että ollaanko me aidosti niin erikoisella tavalla hyviä että pärjätään jollekin satunnaiselle youtubessa itseään ylentävälle risuparralle. Toki sisältö mitä me tehdään tälle yleisölle ja yhteisölle niin on silläkin joku meriitti jo itsessään.

Twinkle: Juu, ja sitä ennen kaikkea pitää korostaa että se ei todellakaan ole mitään vaikeaa hommaa. Tottakai maailmassa on erilaisia harrastajia joille asioiden terottaminen harrastus jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärää, mutta työkalujen teroittaminen käyttökuntoon että niiden ylläpito ei ole kallis eikä vaikea operaatio.
 
Se faq pitäis melkein tehdä youtubeen, koska terottamisessakin se on helpompi näyttää kuin kertoa tekstinä.
 
Kaikkihan riippuu siitä lopputulosta koskevasta vaatimustasosta.
Onhan kautta maailman synnystä alkaen ihmiskunta tehnyt omia soittopelejä niistä kamoista ja välineillä mitä on löytynyt.
Vertaa mm. jenkkien rotusorron kultavuosina tummien orjien väsäämät kitarat ym.
Ei ne kummoisia olleet mutta silti niillä on syntynyt mitä makeimpia blues kuvioita, niiden säestämänä on laulettu ja tanssittu eikä ole yhtään vaivannut vaikka olivat vähän rupisen näköisiä. Nykyisin on taasen tämä sikarilaatikko kulttuuri , kolme tai jopa yksi kieli riittää. Bassoa on soitettu pesusoikolla ja harjan varrella hyvällä meiningillä.
Eli homma on ihan kiinni siitä mitä halutaan ja vaaditaan, jos halutaan priimaa pintaa ja jälkeä niin silloin satsataan työkaluihin, jos halutaan pelkästään soittokelpoinen niin syntyy vähemmällä.

Twinkle: joo, youtube on täynnä kaikenlaista ja niissä on toisaalta se, että jokainen on olevinaan toista parempi ja hallitsevansa jotakin sellaista salatietoa mitä muilla ei ole.
 
Toisaalta vaikka me täällä tehtäisiin mitä vaan resursseja niin niissähän on se sama ongelma, että ollaanko me aidosti niin erikoisella tavalla hyviä että pärjätään jollekin satunnaiselle youtubessa itseään ylentävälle risuparralle. Toki sisältö mitä me tehdään tälle yleisölle ja yhteisölle niin on silläkin joku meriitti jo itsessään.
 
Kun katselee sen kymmenen videota niin niistä saa sen olennaisen selville. Tuskin tosiaan ollaan niin ihmeellistä uutta keksitty että kannattaa käyttää aikaa videon tekoon. Mielummin teroitan työkaluja senkin ajan.

lehmänostaja:
Tere. Itsellä on kasvanut suuresti mielenkiinto omien sähkökitaroiden rakentamiseen. Minulla ei tällä hetkellä ole puitteita tähän, mutta haavena olisi joskus toteuttaa tätä. Mietinkin että minkälaista soitinrakennus on? Onko homma minkälaista ja mistä se kannattaisi aloittaa?
Itsellä haaveena olisi joskus pykätä Juice-mallinen suomikitara, mutta tästä on tuskin hyvä aloittaa.
---
Kiitos ihmisille nevoista! Olen itsekkin pitänyt parhaimpana vaihtoehtona tuota työväenopiston kurssia, sillä oma puutyökokemus on rahin teko ala-asteella ja hedelmäkori yläasteella.
 
Jos ei ole mahdoton kiire harrastuksen pariin niin sittenehkä kannattaisi ensin käydä työväenopistossa jokin geneerinen puutyökurssi jolla saisi ohjausta ja kokemusta oiko- ja tasohöylien, vannesahan, ylä- ja alajyrsimen ym. hieman vaarallisten koneiden käyttöön. Samalla voisi kyllä jonkun edullisen kitarakitinkin tilata netistä ja esim. ko. puutyökurssilla mahdollisuuksien mukaan viimeistellä se ja opetella samalla esim. ruiskumaalausta (kitaran petsaus ja lakkaus PU-lakalla).
 
Sitten sillä varsinaisella soitinrakennuskurssilla voisi hypätä suoraan syvään päätyyn ja rakentaa opettajan ohjauksessa esim. Telecaster-mallinen kitara alusta loppuun. Tämän jälkeen olisikin jo valmiuksia sitä Suomi-kitaraa alkaa suunnitella (jos Suomi vielä itsenäinen maa, ja jos niin minkämuotoinen).

Twinkle: Juu, ja sitä ennen kaikkea pitää korostaa että se ei todellakaan ole mitään vaikeaa hommaa. Tottakai maailmassa on erilaisia harrastajia joille asioiden terottaminen harrastus jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärää, mutta työkalujen teroittaminen käyttökuntoon että niiden ylläpito ei ole kallis eikä vaikea operaatio.
 
Se faq pitäis melkein tehdä youtubeen, koska terottamisessakin se on helpompi näyttää kuin kertoa tekstinä.
 
Miten ja millä teroitat höylän terän, että saat pienellä voimalla tasaista ja ohutta lastua esim. vaahterasta? Kokemukseni mukaan se on taito, joka vaatii tekemisellä oppimista ja minäkin olen rakentanut enimmäkseen hevikitaroita 25 vuotta.
 
Mielestäni soitinrakentamisen työssä palkitsevin hetki on onnistunut höylääminen ja lempi työkaluni on iso nr7 höylä. Kesti vuosia löytää toimivat keinot ja työkalut siihen, eikä se varsinaisesti ollut halpaa tai helppoa. Höylällä oikaisen bodylankut, laminoidut kaulan palat, otelaudat ja höyläämällä teen myös kaikki liimapinnat ja liimaan leikatun pinnan ollessa tuore. Niin ikään myös tasoitan kaiken höylällä. Jälki on yhtä hyvää tai parempaa mitä koneellisilla oikohöylillä ja tasohöylillä saa aikaiseksi.
 
Otelautoja teen enimmäkseen eebenpuusta ja ruusupuusta, kaulat vaahterasta ja mahongista (swietenia macrophylla) ja ne ovat kovia ja vaikeita puita höylätä, joskin mahonki on helppo ja kiva höylätä. Hankalia höylätä ovat myös loimuvaahterat ja birds eyet. Jotta höylällä saa aikaiseksi varmuudella tasaisuuden ja 90 asteen kulmat lusikoimatta ja repimättä puuta, on terien oltava erittäin teräviä ja mielellään suoria. Höylänkin oltava laadultaan sellainen, että säätö on varmaa ja terä ei käytössä liiku tai vapise. Ei onnistu motonetin Stanley höylillä.
 
Soisi teroituksen olevan myös tehokasta ja nopeaa, ettei kaikki aika kulu huoltotyöhön. Käytän Trend 1000/300 timanttilevyä terän profiilin hiomiseen ja Shaptonin 16000 grit keraamista lasikiveä viimeiseen teroitukseen. Kestää 1-2min teroitus, ellei terä ole rispaantunut. Maksavat 300-400e nuo kalut ja lasikivi (kuten kaikki kivet) kuluvat, joten nekin on säännöllisesti oiottava jottei terästä tule teroittaessa koveraa. Lasikiven oikomiseen käytettävä timanttioikoja on sen 300e, mutta käytän tähän Trendin 300 puolta. Höylänä minulla on muinainen huippulaadukas Stanley, jonka sain halvalla, mutta jos ostat merkkihöylän niin Veritakset ja Lie Nielsenit vastaavat ovat 500-1000e. Tormekin tahkot ovat 400-800 euroa, jolla tulkin kanssa teroitus on lastenleikkiä.
 
Samalla metodilla teroitan taltatkin. Jyrsinterät käytän ammattiliikkeessä. Tämä on mun teroitus/höyläys prosessi, johon olen päätynyt vuosien trial & errorin kautta ja sama käyty kaikkien muidenkin vaiheiden kanssa.
 
Inb4 vääjäämätöntä elitisti ja kyrvänmittailusyytöksiä sanon, että tämä ja kaikki muukin onnistuu _aina_ halvemmalla. Rajana on vaan mielikuvitus. En silti valehtele, että se olisi kivaa ja palkitsevaa tehdä improvisoiduilla/halvoilla tai tehottomilla kaluilla.
 
Halvemmalla usein tuppaa työssä kestämään monin verroin kauemmin, eikä jälki ole yhtä hyvää tai tekeminen palkitsevaa. Teeseitse työkalujenkin rakentamisessa, materiaalien metsästämisessä ja niiden noutamisessa ympäri kylää maksaa äkkiä bensakuluissa ja erityisesti ajassa sen mitä kerralla kunnollisen työkalun hankkiminen. Ylipäätään päättymätön aihion rassaaminen kuluttaa pois piirretyt merkkaukset ja keskiviivat ja ennemmin tai myöhemmin kolautat tai pudotat aihion kohtalokkaasti betonilattialle, jonka mahdollisuus kasvaa rassatessa.
 
Bodyn ja kaulankin voi isommasta pölkystä vuolla vaikka yhdellä puukolla jos niin haluaa. Vaan onko sellainen soitinrakentaminen joka on 95% vuolemista ja hiomista kivaa ja palkitsevaa on tekijästä itsestään kiinni. En jaksaisi tehdä sitäkään ilman työtiloja, jossa saa rauhassa sotkea tai vaappuvalla pöydällä. Rakentajan on syytä pohdiskella ja ratkaista itse millaisen lopputuloksen haluaa. Sellainen lopputulos, jossa soitin intonoi virheettömästi, pitää vireensä, saa matalan actionin ilman buzzeja ja tuntuu hyvältä ja maalipinta on kuin uusissa Harley Davidsoneissa vaatii työkaluilta enemmän ja se todennäköisesti vaatii rahan sijoittamista.
 
Näkemykseni mukaan ainoa ennakko standardi soitinrakentamisessa on turvallisuus; ilman kokemusta ja ymmärrystä esimerkiksi jyrsimiä ym. voimakkaita pyöriviä voimakaluja ei pidä operoida ilman perehdytystä, ihan vain välttääkseen tapaturmat ja kallisarvoisien materiaalien tuhoutumisen. Ihan sama kuinka moni olisi niitä käsitellyt ilman osaamista. Muut rakentamisen keinot oppii tekemällä, eli hankkimalla sopivaksi kokemansa puut ja alkaa työstämään sitä käsillä olevilla työkaluilla. Uusia kaluja voi sitten hankkia, jos homma jonkin puutteeseen tyssää ja parempaa soitinpuutakin voi sitten ostella kun tuntuu siltä.
 
Puun säilytys Suomen ääripään vuosiaikoina on oma juttunsa sitten.
 
Hinta vs hupifaktori päättää artisti itse. Työkaluista sanon sen, että yläjyrsin ja pienikin vannesaha sekä jormakone eli oskilloiva hiomakone helpottaa ja sujuvoittaa hommaa exponentiaalisesti. Kannattanee aloittelijan katsella youtube- videoita rakenteluista ja päättää itse mihin haluaa rahansa sijoittaa.
 
Välttämättömien työkalujen lista onkin erilainen kertojasta riippuen, mutta toimiva lista tuossa jo tuotettiin. Monet soitinrakennus spesifit työkalut ovat sellaisia, että ne eivät ole välttämättömiä, mutta nopeuttavat ja helpottavat merkittävästi eräitä työvaiheita, kuten pitkä radius blokki otelaudan kaarevuudelle. Nauhaväliboksi eli miter box tekee nauhojen välien sahaamisesta ja mittaamisesta naurettavan helppoa ja nopeaa. Lisäisin vielä oikoviivaimen tai hiusviivaimen eli straightedge: työkalu jolla tarkistetaan pitkien pintojen suoruus ja tasaisuus. Tyhjentävää FAQ:ta tästä on hankala vääntää ja vaikka sellaisen tekisikin niin houkutus ostaa/jättää ostamatta juuri tuo tai tämä työkalu ei katoa mihinkään. Youtube on tässäkin oiva resurssi.
 
Tämä harrastus siinä missä mikä tahansa muukin harrastus ei välttämättä onnistu ilman rahan upottamista, etenkään jos haluaa jotakin erityispiirteitä kuten isoja helmiäisupotuksia tai korkeakuvioista loimukantta vaahterasta.
 
Rakastan tätä harrastusta edelleen yli kaiken ja luultavasti tätä tekisin kaiken aikaa, jos eivät päivätyöt haittaisi. Keskustelen aiheesta mielelläni ja mikäli minulla jokin tieto siitä on annettavana minä annan sen mielelläni.
 
PS kun ostat nauhasahan, niin muista ostaa nauhamateriaali jonka kerf on sahan kanssa samaa paksuutta.

Moi.
 
Twinkle: Juu ja sillä minä aattelin että jos koostettaisiin joku ihan aito jäsennelty FAQ.
 
Ihan hyvä idea mutta omaan kokemukseen nojaten ensimmäinen kompastuskivi on se ettei fakkeja juuri kukaan lue.
Osittain siksi että keskustelupalstakulttuuri on sellaiseksi muotoutunut, osaksi siksi että ovat usein (mnetissä pääsääntöisesti) alunperin ja edelleen avoimia viestiketjuja joissa ydintieto katoaa muuhun löpinään ja kinasteluun.
 
Jos tuollaisia tehdään, pitää se mun mielestä tehdä niin että aihepiirin mode tmv. koostaa lukitun FAQ:n oikeasti asioista perillä olevien tahojen avustuksella ja eritoten YLLÄPITÄÄ SITÄ jos siihen sisältyy linkkejä.
Joko oma-alotteisesti tai ehdotusten kautta.
 

 
Twinkle: ...esimerkiksi toi tekemäsi listaus on hyvä, mutta tosiaan taas jemmattuna yhteen ketjuun ja sen sitten muistaa ne jotka muistaa ja löytää.
 
Totta, ja koska hakukaan ei pääsääntöisesti toimi eivätkä ihmiset enää osaa tehdä keskukstelupalstakohtaisia googlehakuja, ei hauistakaan apua ole.
 
Sen verran tuon listani "hyvyydestä" että kolmanteen "otelauta-askartelu" osioon asti noilla kaluilla syntyy vähintään 95% kaikista puukäsityön määritteen alle niputettavista asioista, eli ei ole millään tapaa aihekeskeinen lista.
 
Jätin myös tarkoituksella pois kaluja kuten (timpurin)sahan, suorankulman, kovasimet (terotukseen), nakertajan (kolme tai nelikulmainen "ruuvari" jolla merkataan reiän paikat ymv.), nauhahiomakoneen, kaikki pintakäsittelyvälineet ymv. jottei jo ennestään pitkänpuoleisesta (MOT ;)) tekstistä tulisi liian pitkä luettavaksi.
 
Josta päästäänkin oivaa aasinsiltaa pitkin siihen miten "soitinrakennus" terminä eroaa perus puutöistä mutta siitä oma mielipide tuossa hivenen myöhemmin.
 

 
Twinkle: Se on kuitenkin aidosti näitä "useimmin esitettyjä kysymyksiä" mitä voisi laittaa vastauksineen laittaa yhteen paikkaan. Meillä on tommoinen FAQ tuolla missä on linkkejä, mutta sitäkään ei ole olla päivitetty 15 vuoteen ja osa linkeistä vanhentuneita.
 
Joo, itse en tuollaista sillätapaa pidä tarpeellisena taustastani johtuen, mutta eipä tuo vaatine kuin ehdotuksen ylläpidolle/modeille, joku valtaapitävistähän moisen päätöksen kuitenkin loppupelissä tekee.
Sillä että itse todetaan jonkun kirjoituksen -omasta puhumattakaan- olevan FAQ ainesta, ei ole juuri merkitystä.
Kun katselee sillä silmällä mnetin alafoorumien FAQ ja Pysyvä ketjuja, ainakaan itselle ei ole auennut mitä nuo kriteerit voisivat olla.
 

 
Twinkle: Joo, kyllähän sen tässäkin ketjussa taas huomasi että soitinrakennus mielletään vähän harrastukseksi missä pitää olla tietyt standardit mitkä pitää täyttää ennen kuin on mitään asiaakaan tähän sirkukseen mukaan.
 
Totta, tosin astetta lievemmin kuin monessa muussa vastaavassa viestiketjussa.
 
Toisaalta, "soitinrakennus" tarkoittaa liki jokaiselle vähän -tai huomattavastikin- eri asioita.
Ja sitämyöden myös kuvitelmat siitä millaisia työvälineitä oikeasti tarvitaan maaliinpääsemiseksi vaihtelevat samalla tapaa.
Määrittelyä työvälineistä ei myöskään helpota piiruakaan se että ammattilainen tai muuten vain työkaluja pakonomaisesti haaliva ei välttämättä osaa määritellä onnistuisiko sama askare yksinkertaisemmillakin välineillä, ja toisaalta noviisilla ei useinkaan ole käsitystä paremmasta.
 
Itse kuulun siihen aatesuuntaan jolle sähkösoitinaskartelu ei ole soitinrakennusta sanan varsinaisessa/perinteisessä merkityksessä, vaan perus puutöitä pienin erikoispiirtein ja nyanssein joita löytyy kaikista lukuisista puutyövariaatioista yhtälailla.
 
Enkä missään nimessä arvosta sähkösoitinaskartelua yhtään sen vähempää kuin mitään muutakaan puutyötä, mutten tosin juuri sen enempääkään.
 
Eniten arvostan kuitenkin sitä että ylipäätään tehdään asioita käsin, vaikka mm. peruskoululaitoksemme yrittää kaikin tavoin tuollaista suitsia :/.
 
Siinä vaiheessa kun rakennellaan akustisia soittimia -klasarisoittimia eritoten- ja rakentamisen lähtökohta ja päämäärä on pyrkimys akustisten ominaisuuksien optimoimiseen eikä kompromisseihin tyydytä, ollaan mun mielestä varsinaisessa soitinrakennuksessa ja siihen kykenevät erityisarvostuksensa ansaitsevat.
 
Kun esinepuusepälle selittää skaalan ja miksi nauhat ovat niissä asemissa kuin ovat, syntyy varmasti ihan oiva -tai ainakin hyvän näköinen- sähköinstrumentti, viulua, selloa, kontraa tuskin ainakaan laakista.
 
Vertailuanalogiaksi kelvannee venepuolelta vaikkapa optimistijollan vs. Dragon 29:n rakentaminen ;).
 
Aivan kuten vaikkapa ajoneuvoharrasteissakin, rajanveto siihen mikä lasketaan itse rakentamiseksi ja mikä valmisosien yhteen liittämiseksi, on tietenkin myös soitinrakennuksessakin ikuisuuspuheenaihe.
Kuten tietysti tuohon vahvasti sidoksissa oleva harrastajien kategorioiminen sen perusteella minkä verran tekevät itse, ja minkä verran käyttävät valmisosia.
 

 
Twinkle: Pitää olla taitoja ja pitää olla välineitä, vaikka käytännössä ainoa asia mitä pitää harrastaessa olla on hauskaa.
 
Hauskaa pitää olla, muttei kuitenkaan turvallisuuden kustannuksella, eli perustaitoja ja -työvälineitä on pakko olla tai ne on opeteltava ja välineet hankittava vieläkin yksinkertaisempia esineitä ensin askarrellen.
 
Nykyään itsetehdyin välinein harrastamisesta syntyvä mielihyvä varsinaisen tekemisen ilon lisäksi lienee kuitenkin yleensä se kannuste joka ajaa henkilön moiseen puuhaan, ja kumpainenkin taittuu tulevaisuudessa huomattavasti näppärämmin jollei verkko- tai anodijännite ole polttanut sormesta hermoja, tai ei ole tullut veistäneeksi/sahanneeksi sormesta jänteitä tai koko sormea poikki.
 
T:Samuli

Pauli Lappalainen: Hiukan olen eri mieltä tuosta vehkeiden ja tilojen vaativuudesta.
 
Eihän lankkukitaran teossa tarvita kuin huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.
Perus käsityökaluilla saa tuollaisen värkin veistettyä eikä siinä mitään sähkötyökalujakaan tarvitse, jos niitä ei ole.
 
Vaatimustaso tietysti ratkaisee, mutta vähemmälläkin pääsee.
 
Tuossa on asian ydin. Eikä keikkakelpoisen soittimen tekemiseen tarvita edes huolellisuutta eikä kärsivällisyyttä. Testattu homma!

basisti1971:
Eniten arvostan kuitenkin sitä että ylipäätään tehdään asioita käsin, vaikka mm. peruskoululaitoksemme yrittää kaikin tavoin tuollaista suitsia :/.
T:Samuli
 
Tämä tarttis nyt vähän perusteluja ja faktaa.
T: kaikenlaista käsin tekemistä kaikkeen opetukseensa tunkeva peruskoululaitoksen opettaja

Moi.
 
PITKÄ raapustus tapojeni mukaisesti sydäntä likellä olevasta aiheesta, joten jollei keski-ikäisen pohdinta siitä kuinka jotkin asiat olivat ennenvanhaan niiiin paljon paremmin ei kiinnosta tai suorastaan ärsyttää, skippaa suosiolla :).
 
Korkeintaan sivuaa alkuperäistä kysymystä, mutta osuu kyllä varsinaisen aiheen/ongelman ytimeen ainakin omasta mielestäni kuin nenä kaurapuuroon.
 

 
MPU: Tämä tarttis nyt vähän perusteluja ja faktaa.
 
Olen enemmän kuin mielissäni -voisi jopa sanoa haltioissani- jos olen väärässä, mutta viime vuosikymmenten uutisointi asian tiimoilta viittaa tismalleen väittämääni trendiin.
 
Samoin taannoin lyhyt pesti kuntouttavan työtoiminnan työnsuunnittelijana/-ohjaajana antoi kapean -ja suoraansanoen masentavan- kuvan nuorten aikuisten kädentaidoista.
(Omia toukkia ei ole tullut hankituksi, eikä sidosryhmilläkään ole joten ensikäden tietoa ei ole päässyt syntymään.)
 
Sillekin voinee uhrata ajatuksen jos toisenkin että jos käsityönopetus olisi edes 90-luvun tasolla, 80-luvun tasosta puhumattakaan, olisiko kellään ne pakkoleikkuulaudat /-korurasiat /tmv. askarrelleella tarvetta kysyä millä välineillä syntyy vähän haastavampi leikkuulauta = sähkösoittimen body.
 
Kysyä kannattaa aina jos joku asia askarruttaa, eli ylläesitetty kommentti EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLE KOHDISTETTU ASIASTA KYSYVÄLLE, vaan taholle joka on käsitöitä kysyjälle opettanut.
 
Omista peruskoulun käsityöajoista on toki vierähtänyt jo nelisen vuosikymmentä, ja viransijaisena (7-9 yläaste, EMU:t ala- ja yläaste) toimimisistanikin neljännesvuosisata, mutta noihin peilattuna ja sivusta seurattuna kehitys on ollut vähintäänkin hälyyttävää kädentaitojen perusopetuksessa.
Silti ollaan vuosi(kymment)en vieriessä menty lähinnä ojasta allikkoon, ainakin omasta näkövinkkelistä.
 

 
Vaikkakin Googlehakujen negatiivisiin asioihin keskittyvien tulosten painoarvo on mitä on, viiden kärjessä oli tuo:
 
https://www.tekninenopettaja.net/bl … skoulun-kaesityoe-tiensae-paeaessae
 
jonka mukainen omakin käsitys on ollut.
Kuudessa vuodessa on toki kaikki voinut muuttua päälaelleen, tosin ihan en moiseen usko enkä henkeäni pidättele että olisi ainakaan parempaan päin mennyt, päinvastoin.
 
Tuosta blogikirjoituksesta selviää myös se että vaikka kuinka huonolla tolalla (ent.) tekninen työ onkin, (ent.) tekstiilikäsitöillä mennee vielä rutkasti heikommin.
Kiitos tuosta lankeaa täysin pedagokiikan- tai ainakin järjenvastaiselle tasapäistämis-ideologialle jolla mm. 80-luvun lopulla matematiikan ja fysiikan tasokurssien poistamisella -asiantuntijoiden varoitteluista tuon taivaallista piittaamatta- tehtiin mittaamaton ja peruuttamaton vahinko jonka mätiä hedelmiä nyt nautimme.
Ja nauttia saamme vielä pitkään.
 

 
Tuolloin neljännesvuosisata sitten kun viransijaisuuksia hoidin, alamäki oli jo jyrkähkö, joka puolestaan vaikutti siihen etten vakipestiä vastaan ottanut vaikka sen olisin pelkän kasvatustieteiden apronkin suorittamalla saanut, ja senkin olisi saanut suorittaa kun siltä tuntuu koska tekninen pätevyys (Ins. AMK) löytyi.
Ja viiden vuoden sisään olisi ollut tarjolla virkakin, tosin siihen olisi pitänyt jo opiskella lisää.
 
Kun selvisi minkä tasoinen jantteri pestiin lopulta löytyi, kävi kyllä kovasti sääliksi oppilaita.
Mm. käsityökerhosta joka mun mielestä oli ensiarvoisen tärkeä vaikkei siitä mitään muistaakseni maksettukaan, oli ukon kommentti suurinpiirtein ollut: "en kyllä taida tuollaista viitsiä kun olisi vähän muutakin tekemistä".
Koneiden käyttö rajoittui minimiin koska ei jaksanut vääntäytyä konesaliin valvomaan kuten lainmuutos vaati, yritti toki nakittaa vanhemman lehtorin paimentamaan omiaankin oppilaita kun kaikkia vaadittavia esineitä ei koneitta -tai opettajan toimesta etukäteen oppilaiden kasattavaksi- voinut tehdä :/.
Jne.
 

 
MPU: T: kaikenlaista käsin tekemistä kaikkeen opetukseensa tunkeva peruskoululaitoksen opettaja
 
:D
 
Olet varmaankin pannut merkille että yksinäisen opettajan valta kansallisiin ja kunnallisiin suuntaviivoihin on kokolailla pyöreä 0.
Riippuen toki valmistumisajankohdastasi, aika moni noista linkittämässäni blogikirjoituksessa mainituista uudistuksistakin lienee ollut jo voimassa, eli ei oikeasti voi vaikuttaa vaikka kuinka tuntisikin tarvetta.
 
Toki jokainen opettaja voi omalla toiminnallaan jonkin verran vaikuttaa siihen kuinka paljon mitäkin asiaa opetuksessaan painottaa ja kuinka paljon opettamiseensa uhraa aikaa ja vaivaa, mutta esimerkiksi tuntikehykseen lienee nykyäänkin mahdotonta vaikuttaa.
 
Ainakin tuollon kun itse olin viransijaisena, kerhotunnitkin oli kokolailla tarkkaan rajoitettu, ja vain yhtenä päivänä viikossa koska tilat olivat myös kansalaisopiston käytössä, kuten mun käsittääkseni tapana on edelleenkin monissa kunnissa/kaupungeissa.
Joten useampaa kerhioiltaakaan ei voine pitää vaikka haluaisikin, ja vaikka kuinka tarpeelliseksi sellaiset tuntisikin.
 

 
Mutta...
 
Kuten alussakin mainitsin, kuulen enemmän kuin mielelläni hyviä uutisia käsityönopetuksesta kansallisella tasolla.
Kunnalliset- saati sitten koulukohtaiset- hyödyttävät ainoastaan ko. kunnan tai koulun oppilaita.
Joka tietenkin on vallan mainio asia niille joita ne koskettavat, kansallisella tasolla niillä ei ole juurikaan merkitystä, valitettavasti.
 
T:Samuli

Pääsin tutustumaan yläasteen veistoluokkaan vajaa vuosi sitten. Puukkojen (siis oppilastyöt) terät olivat hyvin kiillotettuja ja mukana oli jokunen damaskusterästäkin. Kakarat olivat askarrelleet itselleen Bluetooth-kaiuttimia, osa oli oikein siistejä.
 
Hämmästyin kahdestakin syystä: jälki oli niin hyvää ja luokka oikeasti todella pieni. Osalle oppi oli selvästi mennyt perille, vaikka olkapäät ovat varmasti kolisseet yhteen.

Minäkin olen kuvitellut käsityön opetuksen olevan nykyään retuperällä. Eikös niitä tuntimääriä ole tuntuvasti leikattu? Voihan se olla että tehokas opettaja saa nuorison lyhyessäkin ajassa innostumaan.

Alakoulun puolella (jossa työskentelen) ei ole ollut tuntimäärissä mitään muutosta sitten 70-luvun, jolloin itse kävin peruskouluni. Sisällöissäkään ei valitettavan usein ole tapahtunut mitään. Sitä samaa villasukkaa ja saunakauhaa tehdään edelleen. Onko käsityön historia- sisältöiselle oppiaineelle enää tarvetta? Mun mielestä ei. OPS ei juurikaan sanele sisältöjä, joten toteutus jää kouluille ja opettajille. Meillä on (tai siis mulla) elektroniikka, 3d- tulostus, vinyylileikkaus ja laserleikkaus suunnitteluohjelmistoineen ja lämpösiirtoprässi osana kässää. Käsihöylät ja vintilät pysyy kaapissa. En näe niiden käytön harjoittelua yleissivistävänä. Jos tarttee trhdä reikä, on akkupora, jos tarttee höylättyä lautaa, sitä saa kaupasta.
Kaikki oppilaat opiskelevat sekä teknisen että tekstiilityön sisältöjä ja työtapoja. En ole huomannut minkäänlaista alasajon tuntua käsityön opetuksessa. Yläkoulun puolella tuntimääriä on vähennetty ja siellä homma kusee vahvasti.
Teknisen työn opettajien järjestö on mun näkemyksen mukaan keskittynyt jo vuosia siihen, että toitotetaan sitä, että eihän me nyt enää mitään pystytä opettamaan koska tunnit ja tekstiilityö. Ajatusta ei juurikaan olla uhrattu sille, että miten opetusta saataisi järjestettyä mahdollisimman hyvin nykyisillä resursseilla ja raameilla. Ja juu, kansallisiin päätöksiin ei yksitäinen ope voi vaikuttaa, mutta hyödyttääkö niiden taakse piiloutuminen ketään? Miksei voisi silti tehdä työn niin, että siitä nauttii sekä ope että oppilaat? Ei hyödytä kaikkia, mutta hyödyttää itseään ja niitä oppilaita, joita opettaa ja sekin on parempi kuin kyrpä otsassa luokassa hiihtely ja makkarakeppien vuoleskelu.
Toisen asteen koulutuksen lähiopetuksen vähyys ei auta käsityötaitojen oppimisessa yhtään.
Peruskoulu ei instituutiona tee päätöksiä siitä, mitä ja miten paljon opetetaan. Sen määrittää opetussuunnitelmat ja kuntatason päätökset tunneista. Meillä kouluissa toteutetaan päätöksien linjausten mukaan eli jos etsitään syyllisiä niin koulusta niitä ei tuntimääriin ja sisältöihin löydy. Poliitikot, OPH:n asiantuntijat ja kuntapäättäjät on oikea osoite.