Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ikuisena suunnittelijana tämäkin projekti kai jää puolitiehen, mutta..
Omistan Aria Pro II-basson 80-luvun alusta(?), noita on jonkun verran myynnissä näkynyt hintaluokkaan 300-400e, en tiedä sitten kuinka moni niistä sen maksaa. Aiemmin olen jo terästänyt vanhaa sotaratsua EMG:n 35DC-mikillä, mutta nyt olisi suunnitelmissa laittaa peli kokonaan uuteen uskoon, hioa puille ja värivahata Warwick henkeen mm.. Aihiona vehje on mitä parhain, kokovaahteraa ja neck-through-body- painaa kuin synti, mutta sekös nyt basistia haittais. Riippuen innosta saattaisi muodotkin saada pientä tuunausta, logolla varustetut virittimet lähtee myös yms.
Ainoastaan mietityttää toi laitteen ikä ja perinteet, olenko idiootti jos raiskaan vanhan kaunottaren peruuttamattomasti entisöintikelvottomaan kuntoon? Onko laite kenties tulevaisuuden keräilyharvinaisuus? Vanha humppari on tallessa, toistaiseksi ton saa viellä alkuperäiseen kuntoon.. Alkuperäinen lakka on tosin jonkun verran kolhiintunut, ja messinki talla ja satula tummuneet. Vintagepuristit tietty tulee heti päin näköa, mutta toisaalta, tehdäänhän lähes museokuntisille autoillekkin vaikka mitä..

Ainoastaan mietityttää toi laitteen ikä ja perinteet, olenko idiootti jos raiskaan vanhan kaunottaren peruuttamattomasti entisöintikelvottomaan kuntoon?
 
Mun mielestä ne on idiootteja, jotka palvoo vanhaa sarjatuotantotekniikkaa niin, että pitää panna vahvarin vaihtokonkat ruskeaksi maalattujen vessapaperirullien sisälle.
 
Mulla on unelmana hankkia huippukuntoinen Tweed-Bassman ja tunettaa siitä viimosen päälle mauton high-gain-peli.

Eiköhän tuon soittimesi voi tuunata, eipä sillä arvoa ole kuin omistajalleen.

Itse olen perinteisesti kuulunut siihen koulukuntaan, jonka mielestä soittimet ovat työkaluja, eivät taideteoksia, joten niitä on täysin oikeutettua muokata (kulloiseenkin) tehtäväänsä paremmin sopivaksi.
 
Käsintehdyt ja historiallisesti merkittävät soittimet ovat ehkä asia erikseen. Mutta jos kysymys on instrumentista, jonka (lähes) identtisiä siskoja ja veljiä on maailmassa runsaasti, niin siitä vaan. Käyttöarvo kasvaa, keräilyarvo alkaa kasvamaan sitten kun sinusta tulee kuuluisa. 8-)
 
No, onhan minulle joku lähettänyt joskus sydämistynyttä mailia päädyttyään sivulle, jossa kerron mitä kaikkea olen tehnyt vuoden 1974 Rickenbacker 4001:lleni (joka sekään ei totisesti ole mikään uniikkiharvinaisuus - tehtaan tuotantoluvut olivat tuolloin melkoiset ja se näkyy osin työjäljessäkin). Koirat haukkuu ja niinpoispäin.