Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi,
 
Elikkäs on tällänen stratoprojekti menossa ja ajattelin, että saisiko jollain vahoilla mahdollisesti sellasta kiiltävää pintaa joka tuntuu kuitenkin puulta eikä lakalta? Ja onko jollain suositella jotain ainetta? Muitakin vaihoehtoja voi esittää tietenkin. Pistän kuvia kun saan kameraa lainaan.
 
Edit. Ja vielä, että tuon kitaran kaulan hioin tasaiseksi, otelaudan siis, niin mitähän ainetta siihen kannattaisi käyttää?

Sellakkapulituuri.
Marko

Elikkäs on tällänen stratoprojekti menossa ja ajattelin, että saisiko jollain vahoilla mahdollisesti sellasta kiiltävää pintaa joka tuntuu kuitenkin puulta eikä lakalta?
 
Kyllä tuo on mahdoton yhdistelmä sekä teoriassa että käytännössä. Kiilto syntyy pinnan äärimmäisestä tasaisuudesta ja puu taas tuntuu puulta juuri siksi, että pinta ei ole tasainen.
 
Ehdotettu sellakkapulituuri (tai selluloosa/spriilakka plus pulituuri) on hyvä menetelmä, jos haluaa kiiltävää ja kovaa pintaa ilman muovisuuden tuntua.

Kyllä tuo on mahdoton yhdistelmä sekä teoriassa että käytännössä. Kiilto syntyy pinnan äärimmäisestä tasaisuudesta ja puu taas tuntuu puulta juuri siksi, että pinta ei ole tasainen.
 
Ehdotettu sellakkapulituuri (tai selluloosa/spriilakka plus pulituuri) on hyvä menetelmä, jos haluaa kiiltävää ja kovaa pintaa ilman muovisuuden tuntua.
 
Kyllähän puun saa kiiltämään, kun hioo sen sileäksi ja sitten vaan kiillottaa sitä kankaalla. Joku vaha helpottaa toki kiillotusta.

Kyllähän puun saa kiiltämään, kun hioo sen sileäksi ja sitten vaan kiillottaa sitä kankaalla. Joku vaha helpottaa toki kiillotusta.
 
Pitää vaan olla tiivis puu. Esmes joku saarni on aika mahdoton kiillottaa ilman syiden täyttämistä.
Marko

Eli tälläinen sivu löytyi sellakkapulituurista:
 
http://www.wanhawiljami.fi/lakat.htm
 
Taitaa ihan asiaa olla tuolla? Aivan, asiaan. Eli siellä oli tämmöinen tuote kuin "Borma Wachs - Sellakkapulituuri, kova" vaikuttaisi aika hyvältä kitaraan kun kestää kovaa kulutusta ja voidaan vahata päälle? Onko kellään kokemuksia? Ja vielä, että mitähän vahaa siihen kannattaisi laittaa päälle?
 
Kiitos jo etukäteen vaivannäöstä!

jos on tarpeeksi tiheää puuta, niin perusteellinen hiominen papereilla ja lopuksi ihan hienolla teräsvillalla. sitten danish oilia päälle. kiiltää.

jos on tarpeeksi tiheää puuta, niin perusteellinen hiominen papereilla ja lopuksi ihan hienolla teräsvillalla. sitten danish oilia päälle. kiiltää.
 
Kovettuvat öljyt on tosiaan yksi hyvä ratkaisu. Jenkkilän puolella kehutaan/käytetään kovasti Tru-Oilia. Pakkohan sitä oli testata ja sen kanssa läträäminen oli todella helppoa. Levittyy käsin hyvin, voi läträtä vaikka olohuoneen lattialla tai keittiön pöydällä, ei paljoa haise. Näyttää hyvältä, kiillottuu hyvin ja kovettuu suht kovaksi - ei tietystikään kovetu lakan veroiseksi ja kolhiintuu, kun ottaa kolhuja.
Lakkapinta on lakkapinta ja sitä ei saa millään muulla kuin lakalla. Sitähän tässä ei kuitenkaan edes haeta

Osmo ja sitä saa rautakaupoista.

Eiköhän näillä ohjeilla tuhota kitara =) Ei vais, kiitoksia hyvistä neuvoista. Tuota Tru-Oilia kehuit sen verran hyvin, että pakkohan sitä on kokeilla. Pitää laitella kuvia sitten ennen ja jälkeen kuvista, että saa kokonais kuvaa mistä lähettiin ja mihin tultiin.

Tuota Tru-Oilia kehuit sen verran hyvin, että pakkohan sitä on kokeilla.
 
Joko on paikka selvillä, mistä hankit? Omalla kohdallani tämä meinasi muodostua ongelmaksi. Itse tilasin briteistä, kun tuli postikuluineen halvemmaksi kuin Suomesta hankkiminen. http://www.thegunshop.co.uk/
 
Haluatko kitaraan hyvin tasaisen peilimäisen pinnan, vai vain pintasilauksen öljyllä? Tästä vähän riippuu, että miten kannattaa menetellä alusta asti. Voin antaa pari vinkkiä ihan kokemuksen puolesta.

No siis kiiltävää vähän olisin hakemassa, toinen vaihtoehto olisi ns. vähän matempi pinta joka näytääkkin öljytyltä, jos tajuat mitä tarkoitan?
 
Jos viitsit noita vinkkejä kirjotella niin olen enemmän kuin valmis kuulemaan niitä!
 
EDIT: Tuolla sivulla näytti olevan tuota "BIRCHWOOD CASEY Gun Stock Wax 3oz(90ml)", joka tekee pinnasta tuon kanssa parhaan mahdollisen. Tuota siis kannattaa varmaan tilata kanssa samalla?

Kyllähän puun saa kiiltämään, kun hioo sen sileäksi ja sitten vaan kiillottaa sitä kankaalla. Joku vaha helpottaa toki kiillotusta.
 
Varmasti. Ei muuta sitä, että puu tuntuu puulta koska se ei ole tasainen ja kiiltavän tasaista pintaa ei yleensä tuntoaistin perusteella miellä puuksi. Mielestäni.
 
Noin muuten en ymmärrä sitä, miksi lakkaukselle etsitään vaihtoehtoja. Lakkaus on ylivoimaisesti paras kitaran viimeistelytapa niin kosteuselämisen kuin paskantorjunnan kannalta.

Noin muuten en ymmärrä sitä, miksi lakkaukselle etsitään vaihtoehtoja.
 
Omalla kohdallani ei oikeastaan ollut mahdollisuutta lakkaamiseen. Keskustan kerrostalokämppä, ei parveketta, ei pihaa, ei työhuonetta, pieni kylppäri, vauva kotona ja myrkyttömyys ehdotonta, puuverstaalla ei pysty tekemään lakkauksen vaatimia yhtenäisiä pitkiä sessioita, ei mitään järkeä viedä ulkopuoliselle lakattavaksi jne jne. Tässä vaihessa omalla kohdallani ainakin hain vaihtoehtoa lakkaukselle. Tru-oilista sen verran, että onnistuu kotona lähes missä vain. Haisee vähän, mutta ei häiritse. Kyllä kaikkeen tekemiseen yleensä on ihan järkevä perustelu. Omasta puolestani on hankala ymmärtää sitä että ei voida ymmärtää lakkaukselle haettavan vaihtoehtoja ;)
 
Toinen selitys on se, että joittenkin mielestä lakkaus vetää puun tukkoon ja ei vaan soi. Tästä voi sitten olla montaa mieltä :)
 
Tru-Oilin ksittelystä sen verran, että pohjatyö erittäin tärkeää, jos haluaa tasaista "peilimäistä" pintaa. Riippuen puusta, kannattaa filleröidä. Filleröinti onnistuu myös tuolla Tru-Oililla, kun vetää ensimmäiset kerrokset öljyä vesihiomapaperilla puun pintaan. Jos kyseessä mahonki (itsellä leppä), niin ihan kunnon filleröinti voi olla paikallaan.
 
Öljy kannattaa levittää sormilla. Siis ihan paljain sormin, kansi tai takakansi tai reunat yhdellä sessiolla. Itse ohensin loppuvaiheessa öljyä tärpätillä noin suhteessa: 30% tärpättiä ja 70% Tru-Oilia. Toinen vaihtoehto on aina ennen levitystä lämmittää 100% truoilia purkkeineen kuumassa vesihauteessa - aineesta tulee juoksevampaa.
Kerroksissa on erittäin tärkeää, että öljyä ei tule liikaa, mitä ohuemmalti, niin sitä nopeammin ja paremmin kuivuu. Maltti on valttia jälleen kerran.
 
Kerrosten välissä annetaan kuivua vähintään päivä (ihan sama mitä ohjeet sanoo) ja sen jälkeen sipaistaan vesihiomapaperilla tai teräsvillalla. Jos haluaa peilimäistä, niin välihionnat tasaisen apupalikan kanssa, jos puun syyt saa olla tuntumassa, niin teräsvillalla (0000). Välihionnat ei ole sitten mitään varsinaisia hiontoja, vaan pinta siloitetaan tasaiseksi pienistä röplöistä ja epätasaisuuksista. Kannattaa varoa, että ei hio kerroksista läpi. Todellakin.
 
Lopputuloksesta riippuen, kerroksia vedetään sitten 5 - 30. Viimeisen kerroksen jälkeen annetaan kuivua kunnolla vaikka noin viikko, tai pitemmästikin, jonka jälkeen loppukäsittely. Itse tein kiiltävän, jossa loppuhionnan jälkeen käytin hiontatahnaa (Scratch X), erittäin hionoa sellaista, jolla lopullinen kiilto saadaan aikaan. Ja lopuksi vetaisin päälle Korrekin TFX kestovahan (kaapissa oli valmiina (( tuo Birchwood-Casey on varmaankin hyvinkin oiva)) pariin kertaan.
 
Kaulan käsittelin myös Tru-Oililla. Lapa samalla tavoin kuin body ja kaulan tausta noin viidellä kerroksella, jonka jälkeen teräsvillalla kevyesti satiininen pinta.
 
Kaikki hommat kannattaa testata testipalikkaan ennenkuin alkaa varsinaiseen hommaan. Tällä saa vähän tuntumaa ja tajuaa, miten aine käyttäytyy ja minkalainen lopputulos olisi tulossa ja voi testata sen loppuvaiheen kanssa sitä, millaisen kiillon tai satiinisuuden haluaa. Netistä löytyy hyviä ohjeita tuohon satiiniseen pintaan. Googleen vaikka: "Tru-Oil satin finish" tai jotain vastaavaa..
 
Omasta projektista ei ole nyt kuvia tarjolla, mutta visuaalisesti lopputulos itsellä on jotain lakatun ja kevyen öljyämisen välistä. Tämä oli itsellä ihan haussakin, koska halusin vähän vintagea, jossa puun syyt näkyy pinnan muodoissa ihan minimaalisesti, mutta kuitenkin pelimäinen kiiltävä. Kerroksia vedin noin 15.
 
Kolhuja ja naarmuja sitten tulee helposti, että siihen kannattaa varautua. Lakan kovuutta Tru-Oil ei vastaa, mutta on kuitenkin yllättävän kova. Soundin puolesta kaikki siis väittää, että on parempi kuin mikään lakkaus ja itse jopa voisin jollain tasolla tähän yhtyä. Tietysti täydellisesti voisin seisoa kommenttini takana vasta silloin, kun olisi toinen juuri samasta puusta tehty samanlainen kitara vieressä, jossa olis lakkaus. Eli en sano mitään. Kitara ainakin soi todella hyvin, sen voin sanoa. :)
 
Ai niin, se kannattaa muistaa, että öljy värjää puuta vähän tummempaan suuntaan. Hitunen hunajaista ruskeaa sävyä siis.

Toinen selitys on se, että joittenkin mielestä lakkaus vetää puun tukkoon ja ei vaan soi. Tästä voi sitten olla montaa mieltä :)
 
Samalla lailla se öljy/vaha sinne puuhun tunkeutuu, ellei jopa pidemmälle. Ja umpipuun sointi nyt siihen lopu jos pinnasssa on kerros lakkaa.. kai.. ;o)

Samalla lailla se öljy/vaha sinne puuhun tunkeutuu, ellei jopa pidemmälle. Ja umpipuun sointi nyt siihen lopu jos pinnasssa on kerros lakkaa.. kai.. ;o)
 
Kai siinä on kyse enemmänki siitä pintakerroksen kovuudesta. Lakka on kovempaa kuin öljyt/vahat ja tanaa sen pinnan varmasti tukkoon. Puu säilyy orgaanisempana öljyn kanssa ja soi paremmin, kai. (?) Näin ne kovasti väittää. Ai, no ketkä ne? Emminä vaan tiä. :D
 
Sen voin ainaki varmasti sanoa, että kun otin ja hioin yhestä paskasta (anteeksi, siis huonosta) Telestä pintakäsittelyn (lakka/maali) pois, niin _akustinen_ sointi parani huomattavasti, kun oli ilman mitään pinnoitetta.
 
Ja senkin sanon tässä välissä, että jos olisi ollut mahdollista tehdä oma kitara järkevän kaavan kautta nitroselluloosalakalla, niin olisin sillä tehnyt :)

Sen voin ainaki varmasti sanoa, että kun otin ja hioin yhestä paskasta (anteeksi, siis huonosta) Telestä pintakäsittelyn (lakka/maali) pois, niin _akustinen_ sointi parani huomattavasti, kun oli ilman mitään pinnoitetta.
 
Oliko paksukin kerros? DIY-vermeissä harvemmin olen nähnyt ihmisten tekevän niitä "lakkaan dipattu" -tyylisiä soittopelejä metrin paksulla lakkakerroksella joita jotkut kitaratehtaat tuntuu tekevän.

Oliko paksukin kerros? DIY-vermeissä harvemmin olen nähnyt ihmisten tekevän niitä "lakkaan dipattu" -tyylisiä soittopelejä metrin paksulla lakkakerroksella joita jotkut kitaratehtaat tuntuu tekevän.
Hmm, aikaa siitä on sen verran, että en tarkalleen muista muutakuin sen että ei ollut ihan älytön homma hiomalla poistaa. Leppäbody tais olla ja se soundi kyllä aukes, sen muistan ku sitä piti oikein ihmetellä. Kyseessä oli jotakuinkin vuoden -95 Squier, made in .. jokuitämaa, Taiwan? Korea? (ei niitä kai oo koreassa tehty). Ei kuitenkaan japsi. Kerros siis saatto olla kyllä ihan mitä "pleksiä" tahansa, metriä (heh) sitä ei ollu, mutta dippisessio on hyvin mahollista. Kitara oli kyllä yksiklönä tosi huono. Ei haittaa vieläkään vaikka se aikoinaan multa pöllittiin. off-topikkina sen verran, että vieressä oli gibsoneita ja fendereitä, niin vorolle kelpas vaan tuo. Vaikka tapahtuma ei sinänsä naurattanu, niin tuo homma meinas naurattaa. :)

off-topikkina sen verran, että vieressä oli gibsoneita ja fendereitä, niin vorolle kelpas vaan tuo. Vaikka tapahtuma ei sinänsä naurattanu, niin tuo homma meinas naurattaa. :)
 
Heheh.. Ehkä voro tartti soittimen nopeasti ja aatteli että vähemmällä vahingolla selviät sinäkin ku ei vie mitään arvokasta..
 
En se minä ollu kuitenkaan! Kunhaan vaan otin Caruso-ilmeen naamalle ja tein valtavat sykolokiset arviot rikollisen mielen saloista. On se kyllä jännä!

->Muutama hajanainen pointti. Nuo öljyt ja vahat eivät välttämättä ole yhtään sen myrkyttömämpiä kuin lakat. Tai no ehkä vähäisen, mutta luin tässä taannoin kirjan ns. ekotalon rakentamisesta. Talon puulattia käsiteltiin osmo-colorilla ja lattian päästömittauksessa jotkut rajat ylitettiin vuoden (tai jonkun vastaavan ajan) kuluttua vielä moninkertaisesti, olisikohan peräti ollut monikymmenkertaisesti, vaikka valmistajalta oli tullut lupauksia, että höyryjä ei lattiasta nouse. Ei hyvä.
 
Tuo pinnan ja saundin tukkeutuminen _sähköisessä lankkukitarassa_ on aihe, josta ei viitsi edes aloittaa. Paitsi tietysti aina sen verran, että pitää todeta sen olevan aihe, josta ei viitsi edes aloittaa...