Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Aamupäivää
 
Juuh, hakusessa olisi otsikon mukainen basson talla. Ongelmallista on se, että E- ja G-kielten maksimietäisyys toisistaan on 50mm. Syy tähän kapoisuuteen on kaulassa, mikä on lyhytskaalainen (30"), ja todella kapea. Kyseessä on Eko-merkkinen 60-/70-lukujen taitteen halpisbasso, jossa runko tilpehööreineen on täysin rimpulaa, mutta kaula on ihan ehta peli. Runko on ohut ja mielenkiintoista, että melkein koko pleksin alainen alue on jyrsitty pois. Soundi on hyvin vanerimainen.
 
Eli projektia lykkää, ja uutta runkoa suunnitellaan, kunnon puista. Tallan voisi tietty rakentaa yksittäisistä paloista, ala' HipShot www.guitarpartsresource.com/bridge_hipshottld.htm. No tyyli rikkoontuisi ja hintaa kertyisi, mutta vastineeksi tulisi laatua. Paha pala purtavaksi. Perus Fendermäisessä tallassa ei kieliä saa tarpeeksi kapealle. Samoin mikrofonit aiheuttavat mietintää, mutta sehän on rakentelun suola vai kuinka?
 
ps. omassa kuvassa on suttuinen kuva ko. bassosta
 
Lökis

Kappas, Eko Manta. Taisi tulla markkinoille tosin vasta 1973 tai niillä main. (Ks. http://www.fetishguitars.com/html/eko/catalogues/73/17.html)
 
En tietäisi muuten, mutta kaveri toi laitettavaksi omansa, jonka alkuperäiset mikit (ja pleksi) ovat kadonneet historian hämäriin ja jälkiasennettu (ja pleksiin, uh, liimattu) P-mikkikin oli laukeamassa käsiin. Laitoin uuden P-mikin, kun sellainen nurkissa pyöri. (http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=550)
 
Basson kaula on tosiaan erinomainen, mutta tuo on kevyine lankkuineen ja isoine routtauksineen selvästi tarkoitettukin eräänlaiseksi "neljäsosa-akustiseksi", jolloin soundi on sellainen mainiosti tumppu ja lyhytsustaininen pompotipom. Vaikka omat bassoni ovat aivan toista koulukuntaa, tässäkin on viehätyksensä, enkä menisi vaihtamaan orkkisbasson osia elleivät ne ole rikki. Ainakin tuon minulla kyläilevän yksilön talla on ihan toimiva ratkaisu, sellainen kavennettu versio alkuperäisen 50-luvun Presarin "kaksi kieltä per tallapala" -rakenteesta.
 
Mutta jos talla on hajalla, en kyllä tosiaankaan tiedä mistä uuden saisi tuolle n. 14 millin kielivälille. Erillistallat ovat tietysti yksi ratkaisu, päälle voi laittaa orkkismallin mukaisen pellin - luulen että Presarin mikin päälle tarkoitettu pelti on jotakuinkin oikeaa kokoa/mallia.

jPekka: enkä menisi vaihtamaan orkkisbasson osia elleivät ne ole rikki. Ainakin tuon minulla kyläilevän yksilön talla on ihan toimiva ratkaisu, sellainen kavennettu versio alkuperäisen 50-luvun Presarin "kaksi kieltä per tallapala" -rakenteesta.
 
Mutta jos talla on hajalla, en kyllä tosiaankaan tiedä mistä uuden saisi tuolle n. 14 millin kielivälille. Erillistallat ovat tietysti yksi ratkaisu, päälle voi laittaa orkkismallin mukaisen pellin - luulen että Presarin mikin päälle tarkoitettu pelti on jotakuinkin oikeaa kokoa/mallia.
 
Samaa mieltä, vaikka EKO nyt ei juur ole mikään "huippuhintoja keräävä vintage", niin silti ihan kunnossapidettävä laitos. Jos se talla on rikki, niin mulla vois olla joku EKO-talla jossain, ellei ole vuosien saatossa tullu siitä osia rosvottua..

Heps
 
Tarkoitus on säästää kyseinen runko kaikkine osineen ja tehdä täysin uusi runko paremmista puista ja osista kauttaaltaan. Eli tehdä kunnon 30" basso.
 
Soundi on juuri ko. aikakauden tumppusoundi. Toimii tietyissä jutuissa kuin viina nykäsessä. Mutta se talla...on sellainen fyrrykyröläisen (vähäkyrö) läkkisepän tekemä peltiläpyskä. Asiasta seitsemänteen, vähässäkyrössä oli ennen vanhaan peltiseppiä paljon ja siten myös taitoa. Soundi on kieltä näpätessä jännä, tavallaan vire hiukan laskee näppäyshetkellä ja nousee oikeaan vireeseen nopeasti...siis sellainen bojoing. Heh, vaikea kuvata, mutta ehkä kuminauhamainen kuvaa sitä parhaiten.
 
Eli se mitä haen on jämäkkyyttä tallaan. Vintage-arvot menee tietty samalla, mutta soittopeli on tähtäimessä, toisin kuin mitä se nyt on seinällä roikkuessaan.
 
Kaula on sitten toista maata, suora, ei vääntyile, nauhat ja virityskoneisto kunnossa.
 
Projekti on vielä lähtökuopissaan, mutta jälestä päin kuuluu...
 
Lökis

Lökis: Mutta se talla...on sellainen fyrrykyröläisen (vähäkyrö) läkkisepän tekemä peltiläpyskä. Asiasta seitsemänteen, vähässäkyrössä oli ennen vanhaan peltiseppiä paljon ja siten myös taitoa.
 
Tekivät siellä fyrryjä eli "räkämyllyjä".. 8)
Katon mä kummiskin, josko tuolt verstaalta moinen talla löytyis, ei siit vaivaa ole isompaa...

Joskus kauan kauan sitten väsäsin Hagströmin Kent-basson kaulalle uuden lankun ja tallaksi väsäsin fenderin presision tyyppsen viritelmän, ja varmaan samasta syystä kuin kysyjä, jouduin tekemään kavennetun mallin. Nurkissa sattui olemaan vahvasta messinkilevystä kulmaan taivutettu kappale, josta väsäsin uuden pohjalevyn, johon porasin reiät sopivalle kapeammalle jaolle . Tallapalat otin paikallisen musiikkikaupan tarvikevaraosasta. Vehkeessä oli neljä pyöreää tallapalaa joissa oli kussakin kaksi pientä korkeussäätöruuvia ja isompi eteen ja taakse säätävä juttu. Purin vehkeen atomeiksi ja laitoin tallapalat kiinni porakoneen istukkaan, ja sitten hioin paloja kapeammaksi niin paljon kuin pystyin, korkeussäätöruuvien reikiin jäi vielä riittävästi ainevahvuutta ympärille koska eivät ole vielä hajonneet. Reunimmaisista paloista ei tarvinnut ottaa kuin toisesta puolesta eli sisimmästä päästä jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mittasin juuri että etäisyys tallassa reunimmaisten kielten keskeltä keskelle on noin 51,5 milliä.

Btw. ko basso maksoi kokonaista 40€. Arvopeli:D. Kirpputorilöytö.
 
Yleensäkin nuo kirpputorit ovat aarreaittoja. Kolmisen vuotta sitten osui silmiin Harmonyn orkesterikeppi a' 35€. No kaularemppa edessä ja pari vuotta sitten Munkers akustinen, eli Landolan edeltäjä, alkuperäisen pussin kanssa 45€. Se oli ihan soitettavassa kunnossa. Aikoinaan broidi osti Höfner Senator orkesterikitaran 100mk ja Ala-Kuha-vainaan rempan jälkeen se on iskussa.
 
Muistui mieleen paikkakunnan paikallisradiossa pyörinyt myyntiruletti. Muori myi pojan rumpuja..."Joku Lukki siinä nimenä lukee" (Ludwig). Oli Ringo Star setti 1200mk.
 
Tälleen sitä törmää kaikenlaisiin, heh heh...

Entäpäs jos teet siihen bodyyn läpi reijjät ja takapuolelle läpivienti holkit. Sitten tekaset jostain puusta tai luusta tallan, siis samaan tyyliin kuin akustisissa kitaroissa. Kielten maadoituksen duunaat niihin metalliholkkeihin. Saa varmasti just sellaset kielivälit kuin haluaa, eikä ole kovin vaikeasti toteutettava.
 
Eikä tuu joka päivä vastaan toista samanlaista, toihan on jossain ameriikan hifibassoissakin käytetty ratkaisu, esim Carl Thompson suosii tota, jos ei asiakas välttis halua "normi"tallaa

Jep, bodyn läpi tulee joka tapauksessa reiät ja talla on jo piirustuspöydällä syntymässä. Koneenpiirustuksen harjoittamisesta on näemmä aikaa:D. Eli suunnittelen sen ja teetän, kun toi kaverin junnu tarvitsee harjoitustyöaiheen, niin saa sekin samalla oppia.
 
Tuo akustistyylinen talla kävi mielessä, mutta haluan säätövaraa ja se ei siten tule kysymykseen.
 
Mikrofonit, hmm, ottavat runkoäänet TODELLA tehokkaasti. Eli ne ovat seuraavat huomion kohteet. Kaksi mikkiä, onko ehdotuksia?

PJ-yhdistelmän puolesta on pakko liputtaa, oon siihen ollut tyytyväinen. Seuraavassa projektissa tulee olemaan vertailun vuoksi PMM-mikitys. Niin ja JMM-yhdistelmä on myös ollut mielessä.
 
Tietysti ihan perus JJ-settikin on hyväksi havaittu jos konservatiivista lähestymistapaa hakee....

Mikrofonit, hmm, ottavat runkoäänet TODELLA tehokkaasti. Eli ne ovat seuraavat huomion kohteet. Kaksi mikkiä, onko ehdotuksia?
 
Tuohon laittamaani Mantaan oli pistetty presarimikki joka kuulosti minusta vallan hyvältä. Kaksiosaisen mikin napamagneetit saa sovitettua aika hyvin kielivälille sopivaksi. Pleksi menee luultavasti joka tapauksessa uusiksi.
 
Tietysti voisi kokeilla vaikkapa jotakin Seymour Duncann SRB-1N:n tyylisiä, kapeammalle kielivälille tarkoitettuja humppareita.