Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tuli tuolla toisessa ketjussa puheeksi ja ajattelin että aihe ehkä ansaitsee omankin ketjun. Tässä siis vastaukseni tuohon toiseen ketjuun: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=12823465#p12823465
 
Eli onko porukassa muita 3D-tulostuksen harrastajia ja millaisia kokemuksia ko. tekniikasta musavehkeiden yhteydessä? Itse olen tähän asti tehnyt lähinnä RC-multikopterin osia mutta uskoisin että tekniikan mahdollisuudet soitinrakennuksenkin parissa ovat mittavat, mahdollistaa monimuotoisten kappaleiden valmistuksen suhteellisen helposti ja nopeasti (verrattuna esim. käsin kaivertamiseen) ja kappaleiden lujuuskin on yllättävän hyvä, oletin etukäteen että olisivat lähinnä näkkileipää mutta parin millin PLA-seinämäähän saa jo pihdeilläkin vääntää tosissaan että murtuu. Pinnanlaatu kylläkin asettaa omat rajoituksensa, sileä pinta vaatii jälkityöstöä.
 
Tekniikka kehittyy kovaa vauhtia ja parin vuoden päästä saattavat mahdollisuudet olla ihan jotain muuta kuin tänään (esim. metallien ja komposiittien tulostus).

Moi.
 
Ehdottomasti tarpeellinen aihe.
 
Itse en juurikaan ole puuhaan tutustunut kuin teoriatasolla ja sivusta seuraamalla, laitteiden ja materiaalien ominaisuudet ovat vieläkin yksinkertaisesti niin kaukana omista tarpeista etten ole tuntenut tarvetta laitteita ostaa.
 
Asiaan toki vaikuttaa omalta osalta vahvasti se että klassisten kappaleiden ja muotojen saavuttamiseen kykeneviä työstökoneita on tullut haalittua useamman vuosikymmenen ajan.
 

 

 
Murgo: Tekniikka kehittyy kovaa vauhtia ja parin vuoden päästä saattavat mahdollisuudet olla ihan jotain muuta kuin tänään (esim. metallien ja komposiittien tulostus).
 
Valitettavasti en pysty optimistisuuteesi kehityksen nopeudesta yhtymään.
 

 
90-luvun alkupuolella tuli 3-D tulostukseen -tai pikamallinnukseen kuten termi ainakin koneenrakennuksen osa-alueella tuolloin kuului- tutustuttua kovastikin opiskeluaikana.
 
Homma oli hidasta ja kallista, mutta etenkin vahamallit saatiin käytännössä pelkin materiaalikustannuksin esim. tarkkuusvalettua mistä tahansa konstruktiomateriaalista.
Myös metalleista.
Joko käyttökappaleiksi tai muoteiksi.
Tuo taitaa olla yhä se eniten käytetty 3-D tulostusala.
 
Alalle povattiin miljardimarkkinoita, ja ennenäkemätöntä kasvuvauhtia jo 90-luvun alussa, mutta toisin kävi.
Ainoastaan keinotodellisuus (VR) taitaa olla pahemmin paikalleen polkemaan jäänyt tietotekniikan kehityshaara, täysin käsittämättömiä asioita kumpainenkin.
 
Enkä oikein sulata syyksi alalla kuin alalla tekniikan puolella viljeltyä ideologia jossa kehitystä pitää keinotekoisesti suitsia jotta saadaan maksimaalinen taloudellinen voitto = Mooren laki.
 

 
Toivottavasti olen väärässä ja sekä metallisten että komposiittikappaleiden 3-D massatulostus on ihan nurkan takana pienmittakaavassakin.
 

 
T:Samuli

Mitäs sitä sitten pitäis tulostaa? Ymmärrän muoviosat, mutta pitäiskö myös koko kitara tulostaa?
Muusikkopiirit ovat aika perinteeseen nojaavaa porukkaa ja tuntuu aikamoiselta ajatukselta, että ammattilaiset ostais tai jopa itse printtais 3D-soittimia. Itse en ostaisi, koska pidän puusta ja toisaalta teen itse soittimeni. 3D-tulostettua sotinta ei kai voi sanoa käsintehdyksi, vaikka viimesitely onkin käsin.
Prototyypit myös ymmärrän täysin, onhan tuo näppärää kun voi mallintamansa tulostaa konkreettiseksi käsin hypisteltäväksi kappaleeksi.

Tässähän näitä kokonaan 3d tulostettuja kitaroita
https://www.youtube.com/watch?v=MWa8sEgpOrM

Tulostusjälki on tällä hetkellä täysin kelvotonta mihinkään viimeisteltyyn esineeseen. Mikinkuoret tai kelarungot voisin kuvitella tulostavani, mutta jos yhtä useampi tarvitsee tehdä niin silikonimuotti ja valumuovi hakkaa tulostuksen mennen tullen niin ajassa, hinnassa kuin pinnan laadussakin. Ei jatkoon vielä.

Moi.
 
MPU: Tulostusjälki on tällä hetkellä täysin kelvotonta mihinkään viimeisteltyyn esineeseen.
 
Eikä mittatarkkuudessa ja materiaalin kestävyydessäkään ole leikkikalutason laitteilla juuri hurraamista.
 
Tilanne toki muuttuu täysin kun mennään teollisuustason laitteisiin tai SLA menetelmiin.
Hintakin toki himpun pompsahtaa.
Samoin kuin tulostuslankojen/-nesteiden.
 
Tuolloin 90-luvulla käpistelemäni messu-tulosteet ainakin olivat pinnanlaadultaan huippuluokkaa, mutta kukapa messuille skeidaa toisi ;).
 

 
Joihinkin lankakoneisiin olen myös nähnyt kaupattavan kuituvahvisteista lankaa, mutta tuolloinkin kerrosten välisten vahvistesidosten puuttuminen rajoittaa käyttökohteita rankalla kädellä.
 
MUTTA...
 
Johonkin potikannuppeihin, virityskoneistonnuppeihin, koristeisiin, erikoisplekseihin, satuloihin yms. voisin hyvinkin kuvitella ihmisten 3D tulostustakin käyttävän, jopa nykylaittein.
Vaikka sitten käsin viimeisteltävien aihioiden tekemiseen jos ei ihan valmiiksi asti.
 

 
Tekniset rajoitteet poissulkien, omasta mielestä soitinrakentelussa 3D tulostus ei ole yhtään sen tuomittavampaa kuin automaattikoneiden käyttökään, lopputulos ratkaisee, ei se millä työmenetelmällä lopputulokseen päästään.
 
T:Samuli

Ei missään nimessä tuomittavaa. Käyttöä noille karkeajälkisille plastiikkiheebeleille en oikein kilelisoittimessa näe. Kunhan jälki paranee ja tulostus nopeutuu niin ehkä sitten.

3D-tulostettu kaula kyllä kiinnostaisi, runkojahan 3D-tulostamalla tehdään joka puolella ja se nyt on soinnin ja toiminnallisuuden kannalta se ja sama mistä se body tehdään ;)
 
Toki tuossakin otelauta pitäisi liimata erikseen että saisi fiksusti kaularaudan väliin, mutta otelaudan pohjaan ja kaulaan voisi tulostaa jo valmiit ohjuritapit niin helpottuisi kohdistuskin sitten kosolti.
 
3D-konepiirustusta pitäisi varmaan vähän opiskella niin voisi tehdä parit protot.

Metalliosia tekevä 3D-tulostin olisi monessakin suhteessa hyödyllinen: siitä olisi iloa esimerkiksi niille jotka restauroivat vanhoja kitaroita ja kaipailevat kauan sitten valmistuksesta kadonneita osia tai sitten kehittelevät ideoita joihin tarvitaan muutakin kuin hyllytavarakomponentteja.
 
Itse olen toisinaan leikitellyt ajatuksella 15-kielisestä bassosta (siis sellaisesta, jossa on Hamer-tyyliin viisi kolmen kielen settiä, joissa yksi bassokieli ja kaksi oktaavikieltä) eikä kovin monessa nettikaupassa ole sattunut silmään moiseen sopivaa tallaratkaisua.
 
Metalli-3d-tulostus lienee vielä kohtuullisen hintavaa, tosin.
 
Muovitulostuksesta on tietysti hyötyä, vastaavasti, esimerkiksi silloin jos mieluisiä potikannuppeja ei mistään löydy.

Metalli-3d-tulostus lienee vielä kohtuullisen hintavaa, tosin.

 
Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna mitään metalli-3D-tulostusta tuskin on olemassakaan. Tai jos on niin tuskin on mielekästä puhua mistään tulostuksesta.

tender.insanity: Tässähän näitä kokonaan 3d tulostettuja kitaroita
https://www.youtube.com/watch?v=MWa8sEgpOrM
 
Ja tässä miten nuo tehdään https://www.youtube.com/watch?v=1_pfL8ryWnU
 
Video katkesi mulla kesken mutta ilmeisesti kaula on ihan normaali tarvikekaula ja kitaran keskelle on pistetty joku puukappale. Toi 3D tulostinkaan tuskin on ihan halvin malli, mutta ei myöskään vastaa teollisuusvehkeitä. Noin kyllä voisi tehdä hienosti kokeita mikä rungon muoto olisi itselle mieluisin.
 
Tuon kaulan osalta kitara taitaa olla huono kohde tuolle 3D printtaukselle. Sopii ehkä paremmin huonekalujen käsinojien ja auton muoviosien tulostamiseen.

jPekka: Itse olen toisinaan leikitellyt ajatuksella 15-kielisestä bassosta (siis sellaisesta, jossa on Hamer-tyyliin viisi kolmen kielen settiä, joissa yksi bassokieli ja kaksi oktaavikieltä) eikä kovin monessa nettikaupassa ole sattunut silmään moiseen sopivaa tallaratkaisua.
 
Tuollainen talla lienee kustannustehokkainta ährätä käsin rautasahalla ja viilalla :)

tumppusormi: Tuon kaulan osalta kitara taitaa olla huono kohde tuolle 3D printtaukselle.
 
Miksi näin meinaat?

Töissä on (huono) 3D-printteri, jota olen kokeillut sen verran, että printtasin sillä PLA:sta radiusblokin otelaudan hiontaan, muutaman templaten upotuksien tekemistä varten sekä pattereilla toimivaan minikomboon muutaman sisuskalun (mm paristokotelon osia). Työkalujen ja apuvälineiden tekoon voin ajatella sitä käyttäväni, mutta vaikea keksiä mitään varsinaista soittimen osaa, joka tuolla tekniikalla kannattaisi tehdä

kojones: Miksi näin meinaat?
 
No ne nauhat täytyy kuitenkin asentaa itse eikä voi vain "tulostaa". Tietysti voi käyttää otelautaa jossa ne on jo valmiiksi laitettu. Sitten on vielä että tuon tolustusmateriaalin jäykkyys/kovuus arveluttaa.

discominister: Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna mitään metalli-3D-tulostusta tuskin on olemassakaan. Tai jos on niin tuskin on mielekästä puhua mistään tulostuksesta.
 
Tuos kun äkkiä googlasin niin on useampaakin eri tekniikkaa, mutta voipi olla, että ei ole kovin mielekästä puhua mistään tulostuksesta siinä mielessä, että kovin vaikuttaa työläältä vielä nykyään. Tiedä sitten kuinka nopeasti tuo kehittyy.

tumppusormi: No ne nauhat täytyy kuitenkin asentaa itse eikä voi vain "tulostaa". Tietysti voi käyttää otelautaa jossa ne on jo valmiiksi laitettu. Sitten on vielä että tuon tolustusmateriaalin jäykkyys/kovuus arveluttaa.
 
No täytyy ne siihen puiseenkin otelautaan asentaa. Jälkimmäisen osalta sama, mutta tuo ei selviä kuin testaamalla.

kojones: No täytyy ne siihen puiseenkin otelautaan asentaa. Jälkimmäisen osalta sama, mutta tuo ei selviä kuin testaamalla.
 
No se just on se asia että kaulan tulostamisella ei voita yhtään mitään verrattuna puiseen kaulaan. Työmäärä aikalailla sama. Lakkaa ei tosin tartte tuon matskun suojaamiseksi niin kuin puu vaatii.
 
En nyt itse oikein keksi mitään syytä miksi rupeaisi noita kauloja tulostamaan.

tumppusormi: No se just on se asia että kaulan tulostamisella ei voita yhtään mitään verrattuna puiseen kaulaan. Työmäärä aikalailla sama. Lakkaa ei tosin tartte tuon matskun suojaamiseksi niin kuin puu vaatii.
 
Minusta taas voittaa ihan kosolti, piirtämisen jälkeen laittaa tulostimen laulamaan, sen valmistuttua asettaa aihioon kaularaudan koloonsa, epoksia otelaudan pohjaan ja otelauta tulostettujen kohdistustappien avulla puristuksiin, antaa kovettua yön yli, nauhat paikalleen ja avot, valmis ja varmasti mittatarkka kaula.
 
En nyt itse oikein keksi mitään syytä miksi rupeaisi noita kauloja tulostamaan.
 
Minäkään en just nyt keksi muita syitä kuin mielenkiinnon aihetta kohtaan.

Kuten sanottu, tekniikka kehittyy. Vaikka perusjuttu on tosiaan vanha (Turun tekulla oli jo opiskeluaikoinani 90- luvun alussa "pikamallintaja") niin kuluttajamarkkinoilla tämä on vielä uutta. Yleensä kuluttajamarkkinoiden avautuminen nopeuttaa kehitystä, mietitään vaikka tietokoneita. Ja nykyään myös harrastajayhteisöjen kehitystyö on merkittäväå, suuri osa halvemmista kaupallisistakin tulostimista pohjautuu open source-projekteihin.
 
Metallitulostus on tulossa mutta kallista ja hankalaa vielä, tuskin tulee kotikäyttöön lähiaikoina mutta uskoisin tai ainakin toivoisin että lähitulevaisuudessa ilmestyy yrityksiä jotka tarjoavat kohtuuhintaan tulostusta asiakkaan tiedostoista.
 
Komposiiteissa lupaavalta vaikuttaa tekniikka josa tulostin upottaa rullalta lasi/hiilikuitu/aramidilankaa tulostuskerrosten väliin. Nykyiset kuituseosteiset filamentit eivät juuri lujuutta lisää, jäykkyyttä lähinnä, johtuen tarpeesta silputa lanka lyhyiksi pätkiksi jotta se ei tukkisi tulostussuutinta.
 
Kaulan tulostuksessa näkisin ongelmana ainakin kotitulostimien pöydän koon, pitäisi tehdä paloista.
 
Yksi mieleentuleva sovellutus tosiaan olisi vanhojen laitteiden kunnostus, esim. johonkin vintage-kosketinsoittimeen tms. voisi ehkä tulostaa muoviosia joita ei enää saa muuten. Kitaranrakennus on tosiaan niin konservatiivinen ala että siinä käyttö varmaan jää vähäiseksi.