Ostin tuossa paikallisesta liikkeestä vähä piuhaa ja liitintä, eli ihan perus monopiuha kitaraan olis rakenteilla. Olisko missään netissä tai jossain vinkkiä juotosten ja eristysten tekemiseen? Kiitossia! Eipä tohon mitään erikoista tartte. Piuhassa on sisemmän piuhan ympärillä vaippa. Kääri se yhteen ja kolvaa plugin maahan, eli siihen alas keskelle. Sisemmän piuhan sisällä on kanssa kuparia. Ne kolvaat plugin hottiin, eli keskelle. Ei ole kovin vaikeaa. Kato mallia vaikka toisesta piuhasta. Pitää syödä paljon että jaksaa kantaa vahvareita. |
Olisko missään netissä tai jossain vinkkiä juotosten ja eristysten tekemiseen? Askarrellaan piuha Juottamisessa käytetään suhteellisen matalatehoista kolvia, 25-wattinen on hyvä. Yli 60-wattiset sopivat paremmin vaikkapa kattiloiden tinaamiseen. Tinana on helpoin käyttää erityistä juotostinaa, jossa on valmiiksi hartsia (puhdistaa juotettavat pinnat palaessaan) sisällä. Pidä juotoskolvin kärjessä aina ohuelti tinaa, muuten terä hapettuu ja johtaa huonommin lämpöä. Pyyhkäise ylimääräinen tina vaikkapa kosteaan sieneen vasta juuri ennen kuin alat juottaa. Liitin ja johto kannattaa kiinnittää jonkinlaiselle alustalle juottamisen ajaksi, etteivät ne heilu. Elektroniikkaliikkeistä saa hauenleuoilla varustettuja juotostelineitä, mutta ruuvipuristin (älä kiristä liikaa, varsinkin plugit hajoavat äkkiä) tai vaikka teippi ajaa saman asian. Jos aiot tehdä suuren määrän piuhoja (patchbayjohdot, kaikki mikkipiuhat, kaukokaapeli...) kannattaa kokeilla laittaa ruuvipuristimeen liittimen vastakappale ja kytkeä liitin siihen juottamisen ajaksi. Lämmitä sekä juotoskorvake että johdon pää ensin, lisää tina vasta sitten. Tina hakee aina kuuminta kohtaa. Ole kärsivällinen ja anna tinan levitä tasaisesti, ettei tule kylmäjuotosta. Hartsin käry käy silmiin, ja sitä voi puhallella pois naamalta. Varo ettet liikuta liitintä tai johtoa kun vedät kolvin pois. Hyvä juotos on kiiltävä ja tasainen, huono juotos on mattapintainen, rosoinen ja todennäköisesti murtuu viimeistään käytössä. Lopuksi jäähtyneestä juotoksesta napsitaan sivuleikkurilla liiat pois. Jos komponentteja on niin lähellä, että lämpö vaikuttaa niihin (metalli lämpiää juotettaessa aika lailla), kannattaa käyttää hauenleukaa tai vaikka isoa paperiliitintä johtamaan lämpö kauemmas. Varsinkin transistorit, diodit ja aivan erityisesti mikropiirit kärventyvät herkästi. Instrumenttijohdossa kannattaa satsata laatuun. Itse tehty johto ei ole juurikaan kaupasta ostettua halvempi, mutta jos kolvi pysyy kädessä, tietää ainakin että johto on parhaista mahdollisista osista tehty (eikä työstäkään voi kiittää kuin itseä). Sitä paitsi kaupasta saatavat johdot ovat useimmiten pisimmillään noin 6 metrin mittaisia, mikä studiossa onkin hyvä enimmäispituus, mutta lavalle vähän lyhyt. Lavalla kun vahvistimen ja kitaran välinen lyhin matka harvoin on suora viiva. Erilaisissa johdoissa on myös soinnillisia eroja - toiset vannovat kangaspunoksen, toiset koaksiaalikaapelin nimeen. Liittiminä Neutrikit kestävät aika rankkaa käsittelyä ja niiden vedonpoisto on omaa luokkaansa, vaikka juottamisen mukavuus ei varsinkaan 6,3mm liittimillä ole mitään herkkua. Nykyisissä Neutrikin plugeissa ei maalle ole juotoskorvaketta, vaan johdon vaippa vedetään muoviholkissa olevasta raosta ulos. Sitä ei siis ole tarkoitus juottaa, vaan se puristuu kiinni kun liitin suljetaan. Yleisin ongelma on, että instrumenttipiuha rätisee ja paukkuu. Huonolaatuisen vaippajohdon tunnistaakin helpoimmin siitä, että se on mikrofoninen - kun johtoa koputtaa, se kuuluu. Tämä johtuu piezosähköstä, johdon eriste on joko sulanut ohueksi tai ollut alun perinkin riittämätön erottamaan kuumaa karvaa vaipasta. Helpoin tapa sulattaa eristeet instrumenttijohdosta on käyttää sitä kaappijohtona - ja saa olla aika hyvä johto, että kestää mokoman väärinkäytön. Johto ei siis ole suorastaan oikosulussa, mutta kun yleismittarilla mitataan kuuman ja kylmän välistä impedanssia, on vastus jotain aivan muuta kuin ääretön. (Ote Kivi Larmolan teoksen "Rokkibändin ABC" (Idemco/Riffi 2004) raakaversiosta. Kirja ilmestyy lähiaikoina.) |
Jos aiot tehdä suuren määrän piuhoja (patchbayjohdot, kaikki mikkipiuhat, kaukokaapeli...) kannattaa kokeilla laittaa ruuvipuristimeen liittimen vastakappale ja kytkeä liitin siihen juottamisen ajaksi. Mä olen askarrellut aikanaan erillisen juotostelineen kiinnittämällä kaikki tarvitsemani vastakappaleet (6,3 mm jakki, uros- ja naaras-XLR, 5-naap. DIN, RCA) metalliseen kirjatukeen. Kaksi oktaavia vaakaan ja pystyyn. |
Tietääkö kukaan, löytyykö niitä "Silent Switch (tms)" plugeja suomesta? Eli sellaisia, mikä ei pauku kitaraa vaihtaessa... Kopioi tämä teksti itsellesi allekirjoitukseksi. Tarkoitus on koota eksponentaalisesti lisääntyvä, mitäänmerkitsemätön allekirjoitus mahdollisimman monelle m-nettiläiselle. |
Tietääkö kukaan, löytyykö niitä "Silent Switch (tms)" plugeja suomesta? Eli sellaisia, mikä ei pauku kitaraa vaihtaessa... Taitaapi olla Planet Wawesin pat. ,voi olla ettei niitä löydy vielä. |
Taitaapi olla Planet Wawesin pat. ,voi olla ettei niitä löydy vielä. En nyt ole ihan varma mistä puhutte, mutta kaverilla on sellanen Silent Knight merkkinen piuha, jossa maa liukuu taakse, kun piuha kytketään. Muutoin se koskee kärkeä, joten se ei pauku, eikä hurise. Sitten on myös mute-napilla varustettuja plugeja. Onko muunkin laisia? "En ainakaan kokeilematta testaisi." ..."Tarkoitin tietysti että en ostamatta testaisi." -Niskamies |
En nyt ole ihan varma mistä puhutte, mutta kaverilla on sellanen Silent Knight merkkinen piuha, jossa maa liukuu taakse, kun piuha kytketään. Muutoin se koskee kärkeä, joten se ei pauku, eikä hurise. Sitten on myös mute-napilla varustettuja plugeja. Onko muunkinlaisia? Tätä samaahan tässä haettiinkin. Onko tietoa, mistä noita "maattavia" plugeja voisi kysellä? |