Rummut: rumpukamat ›

Sanoo SONOR-mies. Ainoa pro taitaa täällä palstalla olla Sonor...
 
Sanoo ODERY/PREMIER/MIKÄLIESEURAAVAKSI-mies. Kaikkia settejäsi olet kovasti kehunut, mutta jokainen on mennyt vaihtoon. Ei voi hirveästi pistää luottamusta sanoihin.
 
Nytkin seteistäni 50 % on ei-Sonoreita. Yamahan 9000-sarjalaiset ovat loistavat, muutenkin Yamahan laatu yllättää kerta toisensa jälkeen. Sama juttu Englannissa valmistettujen Premiereiden kanssa.
 
Rationaalisesti ajatellen kamarunkkaus on ihan turhaa puuhaa. Itse vain mieluummin ostan laatua, kuin astun paskaan. Varsinkin, kun todella hyvää laatua löytää erittäin kilpailukykyisillä hinnoilla, kun on tietämystä aiheesta ja tarttuu sopiviin tilaisuuksiin. Sen takia itse ostan melkein kaikki kamat käytettynä, symbaaleja lukuunottamatta.
 
EDIT:
 
Monesti näkee puhuttavan näistä idän "halpamaista" siihen tyyliin, kuin ne olisivat yhtä samaa könttiä, ja että sieltä tuleva kama on kaikki hirveää shittiä. Tietenkään kukaan normaalilla tai paremmalla järjellä varustettu ei usko moista sontaa, mutta silti...

Tapaus Pearl lienee paras esimerkki siitä, että sielläkin osataan tehdä ihan yhtä hyvää, kuin muuallakin. Eikö Yamahan 9000 -mallejakin ole tehty Taiwanissa joskus. On ne ainakin Simbelle kelvanneet. Ehkä jopa parille muullekin...

Turhaa ja itsestäänselvää jorinaa, mutta menköön.
 
Ei ollenkaan turhaa höpinää, vaan hyvä pointti. Omakin Yamahan 9000-setti on mielestäni Taiwanissa tehty, ja soundi on hunajaa. Rauta ei ole verrattavissa Sonoriin, tai Yamahan uudempiin, mutta toimii kuitenkin.
 
Vaikea sanoa ovatko tuontantolaitokset samat, kuin aikoinaan. Myöskin kustannuskysymys vaikuttaa asiaan. Kyllä halpatuotantomaissa saadaan laatua aikaiseksi, jos kaadetaan tarpeeksi rahaa tuotantoon. Silloin vain koko halpatuotannon idea kusee.

Sanoo ODERY/PREMIER/MIKÄLIESEURAAVAKSI-mies. Kaikkia settejäsi olet kovasti kehunut, mutta jokainen on mennyt vaihtoon. Ei voi hirveästi pistää luottamusta sanoihin.
 
Ja sekö tekee kuninkaan, että sulla on pysynyt pari settiä? Tällä logiikalla Hollmin sanoillekaan ei voi laittaa painoa, koska silläkin on ollut monta settiä. Aika outoa logiikkaa. Eikös tämä juuri tee ihmisestä aika paljon rummuista tietävän jos settejä on ollut monia? Mielestäni juuri näin. Kamarunkkaus on harrastus siinä missä soittokin.

Ja sekö tekee kuninkaan, että sulla on pysynyt pari settiä? Tällä logiikalla Hollmin sanoillekaan ei voi laittaa painoa, koska silläkin on ollut monta settiä. Aika outoa logiikkaa. Eikös tämä juuri tee ihmisestä aika paljon rummuista tietävän jos settejä on ollut monia? Mielestäni juuri näin. Kamarunkkaus on harrastus siinä missä soittokin.
 
Mulla on edelleenkin monta settiä ;-) Kierto on suurta, koska olen köyhä. Monta settiä olisin mielelläni pitänyt, mutta uusien hankintojen edessä on ollut pakko luopua. Kuitenkin Ludwig/Sonor-rintama on pitänyt hyvin: Entisen Sonorin tilalle toinen Sonori ja Ludwigien tilalle samoin. Merkkini olen löytänyt. Tama, Premier, Pearl, Rogers... ym. Pro-sarjat olen kolunnut myös, jotta olisi kokemusta muistakin hyvistä.
 
Hilitet, Vistalitet, Sonorlitet ja Phonickit... Ja Maple Classickit saavat jäädä. No ainakin siiheksi, kunnes löydän uutta (eli vanhaa) mielestäni mielenkiintoisempaa.
 
Sanos nyt Rockster sinäkin, mitä settiä ei olisi pitänyt myydä? Minulla ne olivat SonorLite Scandinavian Birch ja Ludwigin Superclassic. Molemmat menivät onneksi hyville soittajille ykkösseteiksi käyttöön, mikä on hyvä juttu.

Kamarunkkaus on harrastus siinä missä soittokin.
 
Näin on, vertailemallahan sitä oppia parhaiten saa eri tuotteista. Onko toi sun uusi setti tätä Yamahan uutta Tour Custom - sarjaa?

Kamarunkkaus on harrastus siinä missä soittokin.
 
Näin on ilman muuta. Aluksi hieman vierastin sitä, kun ilmiöön törmäsin täällä, mutta sittemmin olen tajunnut, että se on ehdottoman mukava puoli tätä harrastusta. Ja alkutaipaleella myös jopa hyödyllinenkin, kun oppii ymmärtämään erilaisten kamojen päälle.
 
Hollmi tuossa kyseli, harmittaako joku myyty setti? Kolmesta myydystä on hieman harmittanut isojen Genistojen myyminen. Yamaha RC:eiden päälle en ymmärtänyt, joten niiden myynti ei harmita - Swingstareista puhumattakaan.

Ja sekö tekee kuninkaan, että sulla on pysynyt pari settiä? Tällä logiikalla Hollmin sanoillekaan ei voi laittaa painoa, koska silläkin on ollut monta settiä. Aika outoa logiikkaa. Eikös tämä juuri tee ihmisestä aika paljon rummuista tietävän jos settejä on ollut monia? Mielestäni juuri näin. Kamarunkkaus on harrastus siinä missä soittokin.
 
Kuninkaista ei tässä ole kyse, ihan vain rumpujensoitonharrastajista. Kysehän ei ollut siitä, montako settiä kenelläkin pysyy, tai kenellä on suurin rumpumuna. Itse olen pitänyt parhaimmat settini, ja jos jotain kehun, niin pysyn myös sanojeni takana. Omasta mielestäni on vain huvittavaa, että monia kattauksia täällä hehkutetaan aluksi hirveällä tohinalla, ja muutaman kuukauden päästä setit ovat kierrossa.
 
Hollmilla pysyy hänen rakkaimmat, ja eniten kehumansa setit sekä virvelit. Ei hän niitä laita eteenpäin. On niitä settejä itsellänikin ollut aika liuta, mutta tietyt pysyvät. Sillehän ei tietenkään mitään voi, jos tulee sellainen taloudellinen tilanne, että yksinkertaisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa kokoelma rahaksi.

Hollmilla pysyy hänen rakkaimmat, ja eniten kehumansa setit sekä virvelit. Näin on. Hilite on ja pysyy. Sitä settiä on useampi rumpali kysynyt itsellensä, vaikka koskaan se ei ole ollut myynnissä.
 
602 Paistet ovat myös tulleet jäädäkseen.
 
Virveleistä moni Ludwig ja Sonorin Hilite saa jäädä.
 
Nyt on tulossa kauan kuolaamani Ludwigin -79 6,5"x14" Black Beauty. Näitä ei ole montaa minun tiedossa. Kesällä näin veljen bändi rumpalilla sellaisen. Ihan hiukan vihjaisin ostohalukkuudesta. Kaveri sanoi: "Kyllä ei ikinä!" 20 vuotta samalla virpalla oli saanut kundin vakuuttuneeksi.

Sanos nyt Rockster sinäkin, mitä settiä ei olisi pitänyt myydä? Minulla ne olivat SonorLite Scandinavian Birch ja Ludwigin Superclassic.
 
Vain kaksi settiä, jotka laitoin eteenpäin kaduttavat. Ludwig 75th anniversary ja Odery. Ensimmäinen siksi, koska vastaavaa settiä ei tuskin koskaan enää tule vastaan. Jälkimmäinen siksi, että se oli niin vitun hyvä. Muut myymäni setit eivät kaduta lainkaan...

Vain kaksi settiä, jotka laitoin eteenpäin kaduttavat. Ludwig 75th anniversary ja Odery. Ensimmäinen siksi, koska vastaavaa settiä ei tuskin koskaan enää tule vastaan. Jälkimmäinen siksi, että se oli niin vitun hyvä. Muut myymäni setit eivät kaduta lainkaan...
Minä taisin jotakin mainita tuosta Ludwigin setistä... No harrastuksen hyviä puolia on myös kaiholla muistella noita hyviä settejä :-)

Minä taisin jotakin mainita tuosta Ludwigin setistä...
 
Muista kyllä sen mitä sanoit. Mora on erittäin syvällä selkärangassani :) Siinä vaiheessa ei vaan tajunnut asian lopullisuutta. Tosin kaveri jolle ne myin, lupasi tarjota niitä ensin mulle jos niistä luopuu. Toivon, että se kyllästyy settiin...

Tosin kaveri jolle ne myin, lupasi tarjota niitä ensin mulle jos niistä luopuu. Toivon, että se kyllästyy settiin...
 
Yllättävä raajan tahi kahden menetys saattaisi vähentää soittoinnostusta, vink vink.

Sillehän ei tietenkään mitään voi, jos tulee sellainen taloudellinen tilanne, että yksinkertaisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa kokoelma rahaksi.
 
Sitten on vielä tämä todella riipivä hellasärö. Sohvatyynyjä ( en tajua ) pitää olla jos jonkinmoisia, mutta rummut on liikaa.
 
Arvosoitinten kokoelma on sijoitus. Joskus se sijoitus pitää lihoiksi pistää, ellei sitten valitse arkuksi rahtikonttia.

Yllättävä raajan tahi kahden menetys saattaisi vähentää soittoinnostusta, vink vink.
 
Tämä on muuten totta. Nehän on kuitenkin mun rummut. Sillä vaan lainassa korvausta vastaan...

Ei ollenkaan turhaa höpinää, vaan hyvä pointti.
 
Joo, tottahan toki se oli hyvä pointti, olihan se omani. ;) Joo, tarkoitin siinä mielessä turhaa ja itsestäänselvää jorinaa, että eihän tuollaista pitäisi kenenkään tarvita edes sanoa ääneen.

Minkä p**keleen takia akoille pitää puolustella kamojen ostamista, jos sellaiset kokee tarvitsevansa, mutta samalla meidän pitäisi muka hyväksyä, että joka vuodenajalle pitäisi olla ikkunoihin erilaiset verhot?
 
Kapinaan, veljet! Ja härkäpariskuntia muodostamaan!

Minkä p**keleen takia akoille pitää puolustella kamojen ostamista, jos sellaiset kokee tarvitsevansa, mutta samalla meidän pitäisi muka hyväksyä, että joka vuodenajalle pitäisi olla ikkunoihin erilaiset verhot?
 
Kapinaan, veljet! Ja härkäpariskuntia muodostamaan! Minun on melko vaikeaa perustella tarpeella. Siksi yritän diplomatiaa: ....kato näitä ei usein ole tarjolla... myyn jotain rahoittaakseni tämän... tämä on vain kokeilussa... ai tää? no tää on ollu mulla jo kymmnen vuotta... nyt huollossa...

En oikein jaksa uskoa, että´härkäpariskunta´ -menettelykään tuo tähän ratkaisua.
Se toinen ´härkä´ kun todennäköisesti on juurikin innostunut verhojen ja muiden kodintekstiilien vaihtelusta.
 
Rumpuharrastuksessa on kyllä se hyvä puoli, että kun molempien bändieni treenikämpät sijaitsevat ihan muualla, on sinne kätevää roudata salaa sitä (semi)pro-kamaa.
Kotona kellarissa voi sitten esitellä vaimolle niitä rupusimpia vehkeitä. (Ymmärrä nyt tämäkin, niin kuin haluat;)
 
Toista se on tämän toisen rakkaan harrastukseni, pyöräilyn kanssa: kaikki kamat on aina säätämössä framilla. Hommaa siinä sitten salaa titaanipulttia ja kuiturunkoa...

Minun on melko vaikeaa perustella tarpeella. Siksi yritän diplomatiaa: ....kato näitä ei usein ole tarjolla... myyn jotain rahoittaakseni tämän... tämä on vain kokeilussa... ai tää? no tää on ollu mulla jo kymmnen vuotta... nyt huollossa...
 
Sama tyyli täällä. "Tämän nyt on iän vanha roju, jota nyt tässä putsailen ja vaihdan kalvoja."
 
- Ja taasko siellä kauppaa tehdään? "Yksi ylimääräinen tellinki vain lähtee kiertoon". Totuus oli se, että vanha setti piti uuden tieltä kaupata.
 
Rouvaa ei kannata ihan jokaisella pienellä yksityiskohdalla vaivata.

"Tieto lisää tuskaa..." heh heh

Sama tyyli täällä. "Tämän nyt on iän vanha roju, jota nyt tässä putsailen ja vaihdan kalvoja."
 
- Ja taasko siellä kauppaa tehdään? "Yksi ylimääräinen tellinki vain lähtee kiertoon". Totuus oli se, että vanha setti piti uuden tieltä kaupata.
 
Rouvaa ei kannata ihan jokaisella pienellä yksityiskohdalla vaivata.
 
Teidän pitäisi tulla Hemmon Ritsa & Pitsa Oy:n hellasärönhuijaamiskurssille. Tosin rummut on fyysisesti niin isot, että hieman hankalaa se on, mutta kerran esim. ostin basson F-musasta, niin otin kaulan irti jo kaupassa ja kannoin muovikassissa kotiin. "Mitäs ostit?" En mitään, roskia täs kannan.