Rummut: rumpukamat ›

En oikein vieläkään tiedä kumpi sopii paremmin itselleni, kantapää maassa vai kantapää ylhäällä. Sinkulla soittaessa soitto on paljon tarkempaa ja nopeampaa kantapää maassa, mutta ne tulee heikommin kuin kantapää ylhäällä. Tuplilla taas tuntuisi kantapäät ylhäällä menevän huomattavasti paremmin.
 
Suosittelen vetämään kantapää alhaalla paristakin syystä. Ensimmäiseksi, siinä kuluu vähemmän energiaa kuin kantapää ylhäällä soittaessa. Toiseksi, se että se voima on vähän pienempi, on vain hyvä juttu. Muokkaa muukin settibalanssi, niin että setin eri osien keskinäiden äänenvoimakkuus on kondiksessa. Äänenvoimakkuus laskee jonkinverran, ja se ei ainakaan huono asia ole. Se tuplavarmuus tulee sitten ihan vaan soittamalla.
 
Just my two cents.

Joo, shuffle-komppeja treenailen. Ei ole mailman helpointa sekään, ainakaan ittelle. Jotekin vaan tuntuu että ei tahdo oikein lähteä semmonen hyvä groovi. Lähinnä haikkakäsi ei tunnu toimivan silleen luonnikkaasti.
 
Myös vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan. Varmaankin vain lisää treeniä, mutta jos jotain variaatiota olisi jollakulla heittää.
 
Ei muuta kuin Elvistä ja muuta 50-luvun rockia kuuntelemaan. DJ Fontana ja kumppanit olivat varsinaisia shuffle-miehiä. Ei silloin beatia vielä juurikaan soiteltu.

Mitenkäs nuo 70-luvun shufflepohjaiset jutut, esim. Uriah Heep, Purple tulisi oikein vetää, eli lähinnä se virveliin vedetty shuffle, jossa haitsu heittää vaan neljäsosia ja iskut aksentoituna virvelillä. Olen tätä komppia hakenut käännetyllä käsijärjestyksellä, kun ei vasurista löydy riittävää puhtia 7 minuutin rypistykseen. Silti se ei kuulosta lainkaan rennolta ja kulkevalta...
Ilmeisesti noiden juttujen vetäminen vaatii jonkinlaista "jazz-taustaa" soittajalta?
 
Nimestä huolimatta tuo vispilöinti jäänyt täysin unholaan, ehkä teininä jossain musaluokassa kokeillut.
Pitäisi varmaan yrittää nyt kypsemmällä iällä uudelleen.
Viikon treenivinkki: sutihommat onnistuvat kerrostalossakin paremmin kuin sähkölätkytys. Pienen volan rumputreeniä.

Suosittelen opettelemaan molemmat tyylit. Ei mene hukkaan. Musatyyli sitten sanelee, kummalla vedetään.

opettelemaan molemmat tyylit. Ei mene hukkaan. Musatyyli sitten sanelee, kummalla vedetään.
 
Joo. Ehkä se näin on. Vedän hieman omaa tossa takasin.
Kannattaahan se tietenkin opetella kun sitten ruokkii muita tyylejä ja fillejä. Ja sen verran kettumainen ainakin hidas suffle on että tarkkuus ja dynamiikka siirtyy varmasti aivan uudelle aaltopituudelle.

Mitenkäs nuo 70-luvun shufflepohjaiset jutut, esim. Uriah Heep, Purple tulisi oikein vetää, eli lähinnä se virveliin vedetty shuffle, jossa haitsu heittää vaan neljäsosia ja iskut aksentoituna virvelillä. Olen tätä komppia hakenut käännetyllä käsijärjestyksellä, kun ei vasurista löydy riittävää puhtia 7 minuutin rypistykseen.
 
Tästä shufflesta minäkin kirjoittelin, en siitä hitaammasta. En minä tiedä miten tuota pystyy vetelemään 5 min hymyssä suin ;). Itsellä se on lähinnä Valentin Kononen maalissa ilme...

Tästä shufflesta minäkin kirjoittelin, en siitä hitaammasta. En minä tiedä miten tuota pystyy vetelemään 5 min hymyssä suin ;). Itsellä se on lähinnä Valentin Kononen maalissa ilme...
 
Steve Gadd -feikki: Soittaa 4.-osat rideen ja ne -ffle iskut virveliin, molemmat oikealla kädellä. Tällä tavalla löytää heti oikean tempon ja feelin neljäsosa painotteiseen shuffleen, jos ei muuten oikein ota lähteäkseen. Itse suosin Easy livingiin ja muihin sitä molemmat kädet yhtäaikaa versiota. Jos siinä alkaa jännittämään, menee kyllä hapoille.

Shuffle on kuin pontikka. Sitä on vain huonoa tai hyvää. Ja hyvää on harvassa. Vaikea laji tuo shuffle saada uimaan. ZZ Top ja Frank Beard = toimiva shuffle.
 
Remusta ollaan monta mieltä,mutta shuffle komppi sillä laukkaa.True fine mama,Bourbon street ym.

Steve Gadd -feikki: Soittaa 4.-osat rideen ja ne -ffle iskut virveliin
Katos vaan, meni vähän aikaa kun mielessäni hahmottelin. Tuo oli hyvä vinkki(eikä mitään mutua ;). Pitää kokeilla, kun seuraavan kerran menee ähräämään setin ääreen. +

Tässä vekkuli tekniikka treeni mitä olen itse pyöritellyt. Kohtalaisen kinkkinen mutta vaikuttaa kontrolliin _positiivisesti_.
 
Rytmipyramidi:
4-osat, 4-osa triolit, 8-osat, 8-osa triolit, 16-osat, kvintolit, sekstolit, septolit sekä 32-osat.
 
Stick Control, käsijärjestykset 1-13 ensimmäiseltä sivulta. Pyramidia läpi HITAALLA TEMPOLLA, 40-50 on kohtalaisen passeli.
 
Kun alkaa sujua niin lisätään aksenit. 1,2,3 ja lopulta 4 aksenttia. Saa myöskin vikkelästi polyrytmejä samalla.
 
Vaikuttaa kontrolliin todella positiivisesti ja myöskin tuohon pulssiin.
 
Jos haluaa oikein hurjaksi ryhtyä niin samaa voi hoidella jaloillakin.
 
Niin ja muistakaa laulaa sitä 4-osaa päälle :D

En oikein vieläkään tiedä kumpi sopii paremmin itselleni, kantapää maassa vai kantapää ylhäällä. Sinkulla soittaessa soitto on paljon tarkempaa ja nopeampaa kantapää maassa, mutta ne tulee heikommin kuin kantapää ylhäällä. Tuplilla taas tuntuisi kantapäät ylhäällä menevän huomattavasti paremmin.
 
Kummallikin tyylillä kannattaa treenata. Bassorumpu ansaitsee sen että sitä opetellaa soittamaan dynaamisesti.
 
Ja sutisoitosta sen verran, että tuleehan tuota treenaattua, liian vähän tosin. Sudit on veikeät, niillä kun saa kaikkea jännää aikaiseksi.

Niin ja muistakaa laulaa sitä 4-osaa päälle :D
 
Treenisi vaikutti hienolta. Lupaan yrittää kerätä tarmoa jaksaa kokeilla sitä.
 
Niin ja tuo neljäsosien laulaminen on yllättävän vaikeaa. Koen, että sen opettelusta on ollut itselle hyötyä.

Sitten yksi klassikkojen klassikko on tietenkin Ted Reedin Syncopation-kirja.
 
Se on kyllä opus jota on paras käydä opettajan kanssa läpi, koska usein hajoituksia ei soiteta semmosenaan, vaan varioidaan eri raajoille tai yhdistellään komppeihin esimerkiksi niin, että jalat soittaa joitain komppia ja käsillä (tai vain kädellä) soitetaan melodia.
 
Esimerkiksi sivun 9 16-Bar Exerciseä voi soitella kolmessa ei variaatiossa (vain vasen käsi soittaa virvelin):
 
1) Ihan nuottien mukaan
2) Hi-hat mukaan kakkoselle ja neloselle
3) Oikea käsi soittaa edellisten lisäksi neljäsosat raidiin
 
Jos jotakuta kiinnostaa, niin voin kyllä skannata tuon treenin, mutta kirjan hankkiminen kannattaa ehdottomasti - onhan se yksi rumpalien raamattu.

Sitten yksi klassikkojen klassikko on tietenkin Ted Reedin Syncopation-kirja.
Sääh

Sääh
 
------------

Soittelin tänään ihan ihmeellisiä asioita. Usean päivän soittotauko jotenkin laajensi tajuntaani, ja lähdin spontaanisti tutkimaan rudimenttien ja sekvenssien orkestraatiota eri tyyleissä. Oli jännää se!

Soittelin tänään ihan ihmeellisiä asioita. Usean päivän soittotauko jotenkin laajensi tajuntaani, ja lähdin spontaanisti tutkimaan rudimenttien ja sekvenssien orkestraatiota eri tyyleissä. Oli jännää se!
 
On tässä parin kuukauden soittotauko meneillään :)
 
Siis, alle 2 tuntia yksintreeniä ei ole soittopäivä. Muutamat hassut bänditreenit viikossa ja ehkä vähän polviin naputtelua. Siinä viimeiset pari kuukautta pähkinänkuoressa.

On tässä parin kuukauden soittotauko meneillään :)
 
Siis, alle 2 tuntia yksintreeniä ei ole soittopäivä. Muutamat hassut bänditreenit viikossa ja ehkä vähän polviin naputtelua. Siinä viimeiset pari kuukautta pähkinänkuoressa.
 
Mun asteikolla jäbä T O D E L L A treenaa.
 
Suffle on paha homma. Tai siis hyvä mut vaikea... useimmat (mukaanlukien omani) sufflet kuulostaa silleen köpösiltä ja katkonaisilta. Dr Johnin Gumbo-levyllä on parit hyvät sufflet.

Vaikka olen shufflen osalta n00b, niin joskus sitä on hauskaa fraseerata T O D E L L A vinksahtaneesti. Toisaalta, jos siihen sulavuuteen pääsisi. Markkuliini voisi kommentoida shufflen soittotyyleistä, kun kerran olet kentälläkin pyörinyt aiheen tiimoilta.

Mä tykkään ikäänkuin vaellella suoran ja kolmimuunteisen välimaastossa.