Rummut: rumpukamat ›

Minä osaan vieläkin iloita rumpujen soitosta ja kamojen kanssa touhuamisesta.

Opin soittamaan suunnilleen tuon Deliverancen, jonka mainitsin tuolla toisessa threadissakin jo. Itselleni ihan hyvä suoritus, onhan tuossa 13 minuuttia soitettavaa ja alussa aika nopeaa tuplanpolkemista :)

Aika harvoin luulen osaavani jotain, mikä pitää treeni-innon sopivasti yllä!

Soittoteknisillä ansioilla en voi pröystäillä. Olen varmasti tämän palstan laiskin treenaaja. En ole ollut tunneilla, enkä ole tehnyt yhtä ainutta tekniikkaharjoitusta, teoriasta nyt puhumattakaan. Ja rumpuja en osaa virittää kuin ihan ylimalkaisesti niin, että soundi on siedettävä.
 
Olen kuitenkin soittanut meidän coverbändin kanssa yli sata keikkaa, ja yleisön palaute on ollut positiivista. Esim. tämän vuoden saldoksi tuli 20 keikkaa, kahtena edellisenä 17 per vuosi. Eiväthän nuo lukemat mitään huimia ole. Mutta sen voin sanoa, että päivätyössä käyvälle, kolmen alle kouluikäisen lapsen isälle keikkailu ei todellakaan sovi. Olo on kieltämättä taas huojentunut, kun on vuosi ja tuo pikkujoulusesonki paketissa, seuraava keikka näillä näkymin maaliskuulla.
 
Täytyy kai kertoa se "uran" huippuhetkikin :) Säestimme nimittäin kahden kappaleen verran Frediä (Matti Siitonen) tuossa syksyllä, kun hän oli yllätysvieraana yksissä häissä. Jännitti se vähän kumminkin, ja hyvin meni, mies oli tyytyväinen, kuten morsian ja häävieraatkin.
 
Joten kyllä mä ihan vähän ylpeä voin rumpalina olla. Jos mulla tekniikka onkin kömpelö, luulen, että tyylitajun tynkää on levyiltä jonkin verran tarttunut. Mä siis treenaan kuuntelemalla monipuolisesti musaa ja tietenkin rumpaleita, heh.. tapansa kullakin.

Toisinaan haaveilen hienosta soitannasta... Aaah.. Harvemmin sitä itse harrastan, paitsi asioista tietämättömien näkökulmasta katsottuna.

Olen kuitenkin soittanut meidän coverbändin kanssa yli sata keikkaa, ja yleisön palaute on ollut positiivista. Esim. tämän vuoden saldoksi tuli 20 keikkaa, kahtena edellisenä 17 per vuosi. Eiväthän nuo lukemat mitään huimia ole. Mutta sen voin sanoa, että päivätyössä käyvälle, kolmen alle kouluikäisen lapsen isälle keikkailu ei todellakaan sovi. Kolme työtä ja neljä lasta on minulla. 60 keikkaa tänä vuonna. Aika puhki välillä meinaan olla. Kuitenkin positiivinen asenne ja omasta terveydestä huolehtiminen auttaa jaksamaan.

Kolme työtä ja neljä lasta on minulla. 60 keikkaa tänä vuonna. Aika puhki välillä meinaan olla. Kuitenkin positiivinen asenne ja omasta terveydestä huolehtiminen auttaa jaksamaan.
 
Onko muuten jälkikasvu innostunut musisoimisesta?

Tähän työn määrään pitää itsekkin olla tyytyväinen, 35 keikkaa tänä vuonna+ opetukset ja oma opiskelu. Päivätyön hoito sekä vuoden ikäiden pojan saama innostus musiikkiin. Se palkitsee kyllä roimasti.

Kolme työtä ja neljä lasta on minulla. 60 keikkaa tänä vuonna. Aika puhki välillä meinaan olla. Kuitenkin positiivinen asenne ja omasta terveydestä huolehtiminen auttaa jaksamaan.
 
Aika täynnä tuossa silti saa päivät olla.
Ei kyllä sopisi mulle, kyllä tärkeä osa elämää on että välillä saa ihan olla vaan.
 
No, meittiä on moneksi.

Onko muuten jälkikasvu innostunut musisoimisesta? Vanhempi tyttö on soittaja ja nuorimmasta todennäköisesti tulee soittaja. Pojat hengailee. Vanhin osaa soittaa peruskompin muutamalla bassorumpuvariaatiolla, mutta ei ole halunnut jatkaa. Outoa, vaikka kamat ovat "höhhöllään" ja neuvot metrin päässä.

Vanhempi tyttö on soittaja ja nuorimmasta todennäköisesti tulee soittaja. Pojat hengailee. Vanhin osaa soittaa peruskompin muutamalla bassorumpuvariaatiolla, mutta ei ole halunnut jatkaa. Outoa, vaikka kamat ovat "höhhöllään" ja neuvot metrin päässä.
 
Se ei oo cool, kun isä tekee sitä myös.

Se ei oo cool, kun isä tekee sitä myös. Jätkät luulee, että tää on vaikea laji. Siitä se johtuu. Vaikka yritän vihjailla, että jos minä opin ilman opettajaa, niin teille tämä on helppoa.

Se ei oo cool, kun isä tekee sitä myös.
 
Siksi minäkään en soita trumpettia. Muuten varmaan soittaisin.

Siksi minäkään en soita trumpettia. Muuten varmaan soittaisin.
 
Sama täällä:)

Siksi minäkään en soita trumpettia. Muuten varmaan soittaisin.
 
Mut mietippä tätä: Miles Davis soittaa trumpettia. Ja Miles Davis on Cool.

Mut mietippä tätä: Miles Davis soittaa trumpettia. Ja Miles Davis on cool.
 
Totta, mutta mun isä ei ole Miles Davis. Vaikka onkin melki yhtä cool ;)

Vanhin osaa soittaa peruskompin muutamalla bassorumpuvariaatiolla, mutta ei ole halunnut jatkaa. Outoa, vaikka kamat ovat "höhhöllään" ja neuvot metrin päässä.
 
Näinhän se tahtoo aina mennä. Minä taas olen aina toivonut että isäkin olisi ollut musiikki miehiä ja vielä rumpalismies. Olis ollu mukava touhuta yhdessä rumpujen parissa. Sitten joku isä soittaa ja muksuja ei sitten homma kiinnosta. :/ Hassu homma.

Noniin rumpalit. Ajatusten/kusen virrata ja vuodattakaa tänne kaikki omakehu jonka olette halunnut sanoa lähipäivinä. Eli toisin sanoen jakakaa ajatuksianne, miksi koette olevanne kehittyneitä.
 
Mä väitän, että mulla on pidempi ku kellään teistä. (kts. omakuva)

Olis ollu mukava touhuta yhdessä rumpujen parissa. Taitaa palstalla olla tuo ddrum54, joka on saanut pojankin innostumaan rumpujen soitosta. Laitoin pojalle setinkin omaan huoneeseen, mutta kavereilleen se sitä enemmän esitteli, kuin soitti :-)

Mä väitän, että mulla on pidempi ku kellään teistä. (kts. omakuva) Siinä kuvassa on joku cocktailsetti edessä estämässä näkyvyyttä ;-)