Rummut: rumpukamat ›

Rumpujuttuja pitää treenata erilaisilla volyymeillä (kuten esim. rudimentit). Sama koskee myös tempoja.
 
Useinkin alkutaipaleella olevat orkesterit "piilottavat" epätarkkuudet volaan tai tempoon, usein molempiin.
 
Omallakin porukalla usein tämä meinaa unohtua, eli innostutaan soittamaan "liikaa", jolloin homma meinaa karata käsistä ... Pienen tuumaustauon jälkeen sitten kokeillaan hieman pienempää volaa, tempoa ja sovitustakin. Tällöin biisi selkiytyy ja palaset saadaan hiottua paremmin toisiinsa sopiviksi.
 
Orkesteri on aina dynaaminen kokonaisuus - siis kukaan soittaja ei saisi yksistään tuupata koko tilaa täyteen omaa juttuaan.
Sama ongelma on monissa nykybändeissä, tasapaksua jöötiä (liian lujaa). Taukokin on musiikkia - ja kontrastit antavat kummasti lisäpotkua biiseille sovituspuolella. Tätä dynamiikan liikkumatilaa ei tulisi käyttää loppuun heti alkutahdeista...

Se saattaisi valottaa näitä sun hieman epäselviä viittauksia ammattilaisuuteen/amatöööriyteen, keikkamestojen kokoon/laatuun sekä niiden vaikutuksesta ko. asiaan.
 
Tuskin

Eli kyllä nykyään voidaan olla sitä mieltä että jokainen eri nopeus opitaan soittamalla niitä nopeuksia. Jokainen voimakkuus opitaan treenaamalla niitä voimakkuuksia. Tärkeintä olis että koko ajan pystyy soittamaan rennosti ja hyvällä tatsilla. Jos tekniikka hajoaa niin taas hidastetaan että tekniikan saa kasaan.
 
Joistain asioista oon ollut Jamin kanssa joskus vähän eri mieltä, mutta tässä mennään täysin samalla linjalla.

hmm.. nyt tää on mennyt siihen että lujaa soittaminen on "täysiä" soittamista. Ei se lujaa soittaminen sitä tarkota että tarvii hampaat irvessä peltejä yms. hakata, vaan soittaa lujaa... Itse soitan aina (kun mahdollista) lujaa, mutta en koskaan täysiä. Siinähän menis kapulat kalvosta läpi ja pellit ois romurautaa tunnissa. Esim. noilla mun A-sarjan pelleillä ei tarvi lyödä lujaa, kun ne jo syttyy hyvin ja silti niistä lähtee perkeleen hyvä saundi. Mutta hissutteleen niiden kanssa en ala. Se ei vaan toimi niin. Ei rokki ja hevi ole kompromissejä.
Vähän tuntuu siltä että alkaa tässä keskustelussa karkaamaan mopo käsistä, koska nyt on parhaimmillaan "hevi bändi vetämässä täysiä pikku kuppilassa". Ärsyttää toi jos puhutaan lujaa soittamisesta, niin sit se on heti täysillä piiskaamista jne. Eikä se hiljaa soittaminen NIIIIIN vaikeaa ole. Olen sitäkin kokeillut ja mielestäni hallitsen sen hyvin. Ei vaan oteta niitä paksuimpia kapuloita mitä hyllyistä/ kasseista löytyy ja hissutellaan... big deal. Hissuttelussa tarvii olla hissutteluun sopivat vermeet, eli mielestäni näitä thin/ fast peltejä. Pellit siinä ratkaisee mielestäni. Kyllä tietenkin tomin koko,kalvo ja vire ratkaisee, mutta harvalla jää korvat soimaan tomi-fillin päätteksi.
onneksi PA-laitteetkin on keksitty. Mutta niitä nyt ei niissä pikku kuppiloissa juurikaan tarvitse.

No kyllä se asia vaan on niin, että rummut on vaikea soitin. Pitäis riittää ymmärrystä aloitteville rumpaleille, joilla totta kai lyöntien voimakkuus kasvaa kun yrittää vajavaisilla taidoillaan soittaa tarkasti ja napakasti. Kitaristeja ja basisteja ei voi tällaisesta syyttää, koska niiden pitää soittaa iisisti ja tarkasti, koska muuten soitto ei kauheasti toimi.

Itselläni oli vasta-alkajana samanlaisia voimakkuusongelmia: soitin kaiken täysiä, aina. Rudimenttien, jazzin ja monien muiden asioiden harjoittelun jälkeen löysin dynamiikan ja hiljaa soittamisen riemun. Kyllä se volyymi siitä toivon mukaan hiljenee, jos rumpalinne tulee järkiinsä. :)

No niin viime reeneissä otin tulpat pois korvista kesken biisin ja huomasin että saatana nyt on volymi kohdallaan!! pystyin soittamaan siis ilman tulppia ilman että korviin kävi. Pitkän reenauksen tuloksena meidänkin bändin rumpalin soitto volyymit on kohdallaan. Niin siis soitan kitaraa KO. bändissä. Omakuvastani näkee ettei mekään millään mikki hiiri styrkkareillä vedetä....

No niin viime reeneissä otin tulpat pois korvista kesken biisin ja huomasin että saatana nyt on volymi kohdallaan!! pystyin soittamaan siis ilman tulppia ilman että korviin kävi. Pitkän reenauksen tuloksena meidänkin bändin rumpalin soitto volyymit on kohdallaan. Niin siis soitan kitaraa KO. bändissä. Omakuvastani näkee ettei mekään millään mikki hiiri styrkkareillä vedetä....
 
Ilman tulppiahan se kannattaakin soittaa ja siihen pyritään vain? Taitaa olla kuulo mennyt...

Kyllä tekniikka pitää treenata sopivalla ja rennolla tavalla. Irvishampain mättämällä ei tuu dynamiikan hallitsevaa rumpalia koskaan.
 
Aivan totta.
 
Tyvestä puuhun eli ensin hitaasti ja sitten nopeutetaan kun tekniikka pysyy kasassa. Oon minä näitä "nopeita soittajia" täs studiolla nähny aivan riittämiin. Vähänkin hitaampi beatti ei sitten vain yksinkertaisesti taitu klikin kanssa kuinkaan vaikka täpöllä mättäessä jotenkuten time toimiikin.
 
Joskus oltiin sitä mieltä että juoksemaan oppii kävelemällä riittävän paljon. Eli kyllä nykyään voidaan olla sitä mieltä että jokainen eri nopeus opitaan soittamalla niitä nopeuksia. Jokainen voimakkuus opitaan treenaamalla niitä voimakkuuksia. Tärkeintä olis että koko ajan pystyy soittamaan rennosti ja hyvällä tatsilla. Jos tekniikka hajoaa niin taas hidastetaan että tekniikan saa kasaan.
 
Ihan totta tämäkin. Mut tässä oli kyseessä täysin aloittelija ( 6 tai 8kk soittoa). Mitä olen näitä aloittelijoita nähnyt, niin voisin jakaa ne karkeasti kahteen ryhmään: liian lujaa soittaviin, joilla time ja bändin groovehakuisuus toimii jo jotenkuten ja sitten hipsuttelijoihin, joilla em. asiat on perseellään. Tiedä nyt sitten, kumpiko on parempi.
 
Harjoittelun tärkeyttä ei tietenkään voi kukaan kiistää.

No mutta eikös se ole niin että rumpujen soitto on voimalaji :)

yhtä paljon kuin kitara on lyömäsoitin... =)

Ilman tulppiahan se kannattaakin soittaa ja siihen pyritään vain? Taitaa olla kuulo mennyt...
 
Osaisitkohan joskus kirjoittaa jotain ilman pienintäkään häivähdystä vittuilusta tai provoamisesta? Taitaa olla aika tylsä elämä sulla ?
 
Lue tarkemmin ja mieti mitä sanot.

Yleisesti ottaen rumpujen vola vieressä seisojalle tulee pelleistä; pienemmässäkin paikassa, mm. reenikämpällä voi soittaa kannuja yllätävänkin napakalla tatsilla, kunhan malttaa sitten vetää pelteihin "puolivaloilla". Se diskantin kihinä ja suhina ne korvat tukkii...

Mä kyllä suosittelen korvatulppien käyttämistä, vaikka aikoisikin treenata soittamaan hiljaa.
 
Ei se hiljaa soittaminen vaikeaa ole, se on vaan tylsää :)
 
nim. 115db

Tulpat leikkaa eniten sitä pellien kihinää.
 
Rumpujen vienti lähemmäksi seinää auttaa myös kovakorvaisen rumpalin koulutuksessa; ittellä oli joskus setti nurkassa (näin meitä simputetaan) ja virvelin kantti rupesi aina reilummalla kädellä vedettäessä vihlomaan joka iskulla seinän puoleista korvaa.
 
Onneksi on kuulo suurinpiirtein säästynyt, kai se vahamälli korvissa on idiootin kuulon suuremmilta vaurioilta pelastanut.

kyllä mä senkin haluaisin nähdä ketä soittelee esim. paisteen rude sarjalla tai z-customilla hiljaa kuullostaen hyvältä!! Jazzin paska on erikseen hissuttelijoille... niillä on sit juurikin näitä a-custom fast- sarjoja... Ei rokista/ hevistä/ metallista saa mitään irti jos niitä soitetaan hivelemällä. Onneks porukat joiden kanssa mä hengailen on ymmärtänyt tämän. Kaikilla on jonkin sortien "earit" korvissa ja jos rummut soi liian lujaa, käännetään "marsusta" nuppia lisää myötäpäivään...
...toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä...

 
kyllä mä voin näillä a-custom fast crasheilla käydä tekee hevikeikkaa. itseasiassa oon tehnyki. Ongelmahan on vain siinä, kuinka soittaa hiljaa. kyl PA:sta lähtee tarpeeksi. Yleensä pellit on ne jotka tulee liian lujaa jokatapauksessa. Ja saahan sitä olla eri pellit eri musatyyleihin jos tykkää. ite tykkään enemmän all-aroundeista. paisteen pelteihin en koskis vaikka tarjoisivat endorsementtiä. tuo sun namikankääntös toimii ehkä reenikämpällä, mut onnee vaan matkaan tuolla logiikalla jos bändilläs on keikkoja. itekin tykitän mieluiten aika raskaalla ja rennolla kädellä aina kun on mahdollisuus, mut aina ei ole jäähalliveto ja imo ne jotka maksaa mut paikalle, ansaitsee saada rahoilleen vastineeksi muutaki ku tinnituksen.
 
mä tykkään tyttärestä.

Jep, mutta en vaihda sohvaa jakkaraan sen takia, vaan hommaan isomman auton.
 
Nimen omaan juuri näin! Eli kova volyyminen bändi sopii soittamaan isompiin paikkoihin; ei kannata mennä olohuonebileisiin tuuttaamaan ihmisiltä korvia karrelle, jos ei osata tai bändin soundillisesti pystytä soittamaan hiljaa.
 
Totta on myös, että tässä ketjussa on nyt varmaan ihmisillä vähän eri käsitys, mitä terminologisesti tarkoitetaan hiljaa ja toisaalta kovaa soittamisella. Itse osaan soittaa myös hiljaa, mutta ymmärrän täysin mistä puhutaan, kun sanotaan hiljaa soittamisen olevan tylsää, tai että rummut ei soundaa hiljaa soitettaessa. Mun mielestä alaraja volyymissa rummuilla rock-musiikkia soitettaessa kulkee ääritilanteessa siinä, että crash-pellit vielä syttyy lyödessä ja samaan aikaan vallitsee balanssi rumpusetin eri äänilähteiden välillä. Nautinnollisintahan toki on soittaa niin, ettei tarvitse yhtään pidätellä voimakkuuden suhteen, eikä toisaalta hakata töin ja tuskin. Tällainen itselle luonnollisin soittotatsi vaan monissa paikoissa ja liian paksuin pellein on jo liian kovaa. Silloin eduksi on osata soittaa kevyemmin, säilyttäen samalla svengaava tatsi ja napakkuus, joka on mahdollista, vaikkei sitä moni usko.

J.Cool
Oon itekkin vetäny a-customeilla heviä, hyviä ne siihen on, mutta vedäppä hissuttelua "hevi pelleillä"... niinkun se oli vähän se pointti mitä mä ajoin takaa...

Osaisitkohan joskus kirjoittaa jotain ilman pienintäkään häivähdystä vittuilusta tai provoamisesta? Taitaa olla aika tylsä elämä sulla ?
 
Lue tarkemmin ja mieti mitä sanot.
 
Tarpeeksi kun kovassa metelissä soittaa, niin mikään ei tunnu kovalta. Sulla on varmaa tulpat falskannu. Vai kuuletko minä sulle sanon?

Mutta sanotaan, että huonosti soittavat ja huonoissa keikkapaikoissa soittavat bändit opetelkoot soittamaan myös hiljaa.
 
Mulla on kyllä semmoisia kokemuksia, että huonosti soittavat bändit korvaa puuttuvan soittotaidon kovalla metelillä.
 
Ja kääntäen: hyvin soittavat bändit osaavat soittaa huonoissa keikkapaikoissa hiljaa.