Hyvä näkökanta. Ihminen loi musiikin, ei toisinpäin, joten musiikki siis palvelee meitä. Tästä lähtien kannattaisi varmaan minun ajatella ennen kuin teen...
Entä, jos käännetään kysymys toisinpäin: Miten musiikki palvelee sinua? Musiikkia tehdessäsi tai soittaessasi, kuinka koet musiikin olevan läsnä? Millä tavoin musiikki palvelee sinua? Kuinka näet/koet/huomaat sen?
kyllä se näkyvin palvelupuoli taitaa olla muiden muusikoiden tuoton kuuntelu. ja rumpujen ääressä sitten, no se on ainakin mukava stressinpurkukeino, ainakin itse olen huomannut että soittaessa ei ala miettimään arjen huolia vaan sitä keskittyy täysillä siihen mitä tekee. mainstream=painstream |
Entä, jos käännetään kysymys toisinpäin: Miten musiikki palvelee sinua? Musiikkia tehdessäsi tai soittaessasi, kuinka koet musiikin olevan läsnä? Millä tavoin musiikki palvelee sinua? Kuinka näet/koet/huomaat sen?
Minän, tai kysymyksessäsi sinän, ympärillä pyöriminen on yksilökeskeistä ja egoistista. Musiikki ei palvele lähellekään yhtä paljon minua, kuin suurempia massoja - keikkayleisöjä ja levyjenostajia. Jos kohdalleni joskus sattuu hyvä bändikeikka, ei se ole minun tai sinun ansioita. Hyvä keikka vaatii onnistukaseen hyvät me ja te: bändi vetää hyvin ja yleisö on mukana tavalla, joka sopii keikan kontekstiin.
Kohdallani jazzkeikalla onnistuminen vaatii keskittymistä, työrauhaa, toisten tarkkaavaista kuuntelua ja ns. flow-tilaa, jolloin asiat alkavat vain tapahtua. Bilekeikalla onnistuminen vaatii yleisöltä enemmän, bändiltä kaistapäistä heittäytymistä ja "perunat laariin" -asennetta. Suuremmassa rockkonsertissa täydellistä settilistaa, hyvää kuuntelua (monitorit) ja huolellista sound-checkia. Kaikissa on mukana monta osapuolta, enemmän kuin minä ja sinä - me ja te ja joskus jopa he!
Olen siis pyrkinyt unohtamaan itseni ainoana luovana lähteenä. Tietysti panostani tarvitaan, joka pitää sisällään hyvän soundin, kelpo timen, tarvittavan teknisen tason ja sen ylläpidon, tarpeeksi tyylitajua ja rohkeuden astua tuntemattomaan. Kun oma panokseni sekoittuu muiden vastaaviin ominaisuuksiin, sopivalla hetkellä yhteistoiminnasta tulee ryhmä-flow-tila ja parhaimmillaan joukkoekstaasi bändin ja yleisön välillä. Ugh! |
Minä palvelen musiikkia parhaiten siten, että soitan mahdollisimman harvoin. Ja jos käy niin huono tuuri, että pääsen soittamaan, yritän soittaa mahdollisimman vähäeleisesti.
No tietysti tämä vähäeleinen soittotapa sopiikin hyvin 50- ja 60-luvun rockiin, jonka tyylistä lähinnä soittelemme.
Sovituksissa käytän linjaa: Mieluummin tauko kuin sarja. Tauko onkin pätevä tehokeino, kuulostaa hyvältä ja saa hiukan aikaa levätä. Sekä raajat että korvat. Yksinkertainen on kaunista ja tehokasta |
moderndrummer88
jazzmies
Stereophile
Kesukka