Rummut: rumpukamat ›

Joo itse kyllä olen vain kitaristi, joten ei vielä löydy niin paljoa rahaa että voisin muuten vain koristeeksi rumpusettejä ostella :D

Mielestäni Bonhamin keskeisiä tyylipiirteitä (joten olkaa kriittisiä):
1. Ajalleen erityisen edistyksellinen bassorummun artikulaatio ja bassorumpupainotteiset kompit
2. Ainainen lievä kolmimuunteisuus, joka tuo fraseeraukseen laid back -fiiliksen ja svengin
3. Erinomaisen rennot peruslyönnit, jotka saavat hänen valtavat rumpunsa kuulostavaan yhä valtavammilta
4. Dynamiikan haarukka pp-ff (ei fff - nu-metalin väärinymmärtymä rumpujen kovaa soittamisesta elikkä menee tukkoon ja kuulostaa mikkihiiren pierulta)
5. Fillien ja bassorummun triolit (sekstolit)
6. Virheetön settibalanssi
7. Alati improvisoiva soittotyyli
 
Jatkakaa olkaa hyvät...
 
Kyllä suurin osa noista jutuista löytyi jo aikaisemmin esmes Mitch Mitchellin soitosta.
Mun mielestä Bonhamin makeus oli se, että hän saattoi soittaa vaikka minkälaista kikkelijazzikuviota, mutta kuulosti aina rokilta.

Oli kyllä aika eri kokemus tuo Mody Dick dvd:ltä, aivan uskomattoman kova veto ja kuva/äänenlaatu on aika loistava tuossa paketissa.
 
Paketista puheenollen, se voisi palautua seuraavissa treeneissä kera Opethin DVD:n ;)

Tukholman södermalmissa götgatanilla on hellstone-niminen musaliike, vintagekamaa, valtavasti rumputavaraa, loistava paikka. Ostimme sieltä rhodesin, tutustuimme toiseen myyjistä joka puhuu hyvin suomea, hän oli ostanut viime vuonna chigagosta song remains the same-leffassa nähtävät bonhamit rummut, ei kehdannut kertoa hintaa..! Kannattaa käydä kyseisessä puljussa, oispa suomessa tollasia. :)

Aivan makea kauppa, kävin siellä pari vkoa sitten. Se toinen myyjä on suomalainen, siksi puhuu hyvin suomea:)
 
Jäi himottamaan siellä oleva Pearlin MLX-setti huokeaan hintaan, damn. Muutenkin siellä oli helkkarin hyvin tuota rumpukamaa, niin uutta kuin vintageakin. Kannattaa käydä, on 30 metriä Slussenin metro-pysäkiltä katua alaspäin.

Jäi himottamaan siellä oleva Pearlin MLX-setti huokeaan hintaan, damn....
 
Pakko kysyä, paljon makso?=)

2. Ainainen lievä kolmimuunteisuus, joka tuo fraseeraukseen laid back -fiiliksen ja svengin
 
Tätä ei amatööri ymmärrä. Miten niin lievä kolmimuunteisuus, eikö se joko ole tai sitten ei ole?
 
Edit: 3. Erinomaisen rennot peruslyönnit, jotka saavat hänen valtavat rumpunsa kuulostavaan yhä valtavammilta
 
Ei kylä tämäkään sano yhtään mitään. Rennot lyönnit?

Ja vielä kun joku selittais tän fraseerauksen...

Tukholman södermalmissa götgatanilla on hellstone-niminen musaliike,
 
Oih, tämä on kyllä loistava paikka. Sinne vaan pakettiauton ja lottovoiton kanssa...
 
Ei näemmä ole vieläkään webbisivuja puljulla?

Pitäisköhän lähteä Tukholmaan? Rahaa ei kyllä ole yhtään.
 
Bonhamin gongi on ainakin kakkoslevyllä, kakkosbiisissä, ajassa 3:37. En nyt jaksa etsiä muita, mutta niitä on, tiedän sen.

Fraseeraus tarkoittaa periaatteessa tulkintaa. Päänsisäisen "nuottikuvan" voi toteuttaa soittimella miljoonin eri tavoin, esimerkiksi dynamiikkaa tai rytmin tarkkuutta vaihtelemalla. Hyvällä maulla tehty fraseeraus saa kappaleet ja kappaleen osat elämään. Rytmiseen fraseeraukseen liittyvät mm. suora ja shuffle-tulkinnat.
 
Lievä kolmimuunteisuus on varsinaisen kolmimuunteisuuden ja suoran fraseerauksen välimaasto. Toisin sanoen iskun jälkimmäinen kahdeksasosa ei ole täysin kahden viereisen kahdeksasosan keskellä, eikä myöskään aivan kahdeksasosatriolin kolmannen nuotin kohdalla, vaan jossain siinä välissä.

Toisin sanoen iskun jälkimmäinen kahdeksasosa ei ole täysin kahden viereisen kahdeksasosan keskellä, eikä myöskään aivan kahdeksasosatriolin kolmannen nuotin kohdalla, vaan jossain siinä välissä.
 
Hoh. Eikö tuommoinen nyt kuulosta enempi virheeltä?

Hoh. Eikö tuommoinen nyt kuulosta enempi virheeltä?
 
Kuuntele Bonhamia. Ei kuulosta virheeltä vaan....öööö.....Bonhamilta.

Bonhamilla on niin hyvä time, että se osaa sleepata just sopivasti. :)

Hoh. Eikö tuommoinen nyt kuulosta enempi virheeltä?
 
Ei.
Kuuntele esim. mitä tahansa New Orleansista tulevaa musaa esim. The Meters:iä. Tai vaikka James Brownia. Yleisesti voisi sanoa että mitä nopeampi tempo, sitä enemmän kolmimuunteista komppia voi/täytyy muuttaa kohti suorempia 8- tai 16-osia päin. Muuten lopputulos kuullostaa helposti kulmikkaalta. Esimerkkinä lähes kaikki 80/90-luvulla ohjelmoidut new jack swing-kompit (Bobby Brown, boyz 2 men jne.)
Jos tuo "väliin" soittaminen tehdään hyvin (eli timefiilis pysyy samana, eikä heilu edestakas siinä suoran ja 3-muunteisen välissä), niin ei sitä asiaan vihkiytymätön edes välttämättä huomaa. Sitä huomaa vaan että "kylläpäs svengaa".'
Mulla oli aikoinaan Alesis-16 (muistaakseni) merkkinen rumpukone jossa oli suorien ja 3-muunteisten nuottien välillä muistaakseni 2 tai 3 fraseeraus vaihtoehtoa. Ihan hauska yksityiskohta, jolla sai esim. joihinkin shaker-loopeihin kummasti lisää eloa.

Bonham on ehdottomasti yksi lempi rock rumpaleistani. Erona niin moneen muuhun rokkaajaan on juuri se groove ja sitä kautta hän kuullostaa "heavyltä" ja voisi jopa sanoa, että hän on myös yksi "heavymmistä" rumpaleista.
 
Kuunnelkaa vaikka Levee Breaksin komppia.... siinä ei vedetä haikka auki ja hakata perkeleen kovaa... vaan soitetaan uskomattomalla groovella ja siksi... juuri siksi se kuulostaa raskaalta(kirjaimellisesti raskaalta... vähän jopa laiskalta... mutta silti ei. Pikkasen beatin takana..).
 
Sana "heavy" musiikissa on sittemmin vääristynyt erittäin pahasti mielestäni. Miljoonaa tuplabasarin iskua ja mieletön kohina eivät mielestäni liityy suoraan sanaan "heavy".

Se Tukholman firma on Hellsten Musik. Toiminut jo jonkin aikaa, koska Slingerlandin Radio King-setti vuodelta 1947 oli alunperin ostettu samasta kaupasta. Rumpaleiden taivashan se on. Tosin keskustelussa oleva Vistalite-setti ei ole Bonhamin alkuperäinen. Saman oloinen kyllä. Lattiatomit ovat 18 ja 20". Bonhamilla 16 ja 18"...
 
Bonahm itse oli kyllä ykkönen noissa hommissa...