Rummut: rumpukamat ›

Suomessa ei missään pääse testaamaan useampia laatumerkkejä yhtä aikaa. Yksi tapa on ostaa settejä käytettyinä, vaihtaa toiseen ja kolmanteen... Sitten ne omat mieltymykset alkaa muodostua ja itselleen sopiva setti löytyy.
 
Aika moni sen "elämänsä" setin kuitenkin laittaa kiertoon. Näin poikasena unta Sonorin Signaturesta. Sitten kun sellaisen setin hommasi, ei sitä paljoa tule soitettua (treeniksellä joskus ja yksi keikka). Onhan kuitenkin yksi unelma toteutunut.

janneto: DW:n jazz series kannattaa testata jos haluat vintagefiilistä nykyajan mukavuuksilla. Soi ihanasti eri vireissä.
 
Näinhän se on. Yhden parhaimman kuuloset rummut mitä olen itse testannut

hollmi-5: Suomessa ei missään pääse testaamaan useampia laatumerkkejä yhtä aikaa. Yksi tapa on ostaa settejä käytettyinä, vaihtaa toiseen ja kolmanteen... Sitten ne omat mieltymykset alkaa muodostua ja itselleen sopiva setti löytyy.
 
Aika moni sen "elämänsä" setin kuitenkin laittaa kiertoon. Näin poikasena unta Sonorin Signaturesta. Sitten kun sellaisen setin hommasi, ei sitä paljoa tule soitettua (treeniksellä joskus ja yksi keikka). Onhan kuitenkin yksi unelma toteutunut.
 
Näin se muuten menee..
On miullakin settejä ollut ja mennyt. Nyt hommasin peacet ihan vaihtelu mielessä ja treeniksen kosteuspulman vuoksi. Peacet oli enemmän kuin hyvät.
Unelma settejä tulee sitämukaa kun yhden tyhjiön saa täytettyä. Nyt elän unelmaa joss basarina on 18" basari. Yritän kuitenkin säilyttää jo kerran uutena ostamani yamaha rc.t, sitten ne myynéenä ja taas ne on miulla!
 
Kiina osastoa en kannata, mut hyviä rumpuja sieltäkin tulee.. mut jotenkin voiton maksimointi ajatuksena ällöttää sijoittajissa. Eikö vähempi riittäisi? No ei.

flirtti: Okei, ymmärrän. Jos sattuu olemaan se hiukan vanhempi koivusetti Sonorilta, niin eipä ihme.
 
Juu, Designer-sarjaa juurikin koivurungoilla. Se on meikäläiselle se kaikista rakkain setti, monia on ollut mutta tämä on jäänyt. Suomalaista koivua kaikkien puheiden mukaan nämäkin, joten jotain yhteistäkin löytyy Kumuihin. Vaikka Sonorit sellaista saksalaista Panzer-taidesuuntausta edustavatkin;)
 
Jos Kumut alkavat polttelemaan niin ole ihmeessä yhteyksissä. Vaihtoehtoja tosiaan on paljon ja iso osa hauskuutta on juurikin vertaileminen ja fiilisteleminen. Olen hollmin kanssa samoilla linjoilla siinä, että käytetyn kattauksen ehdoton vahvuus on jälleenmyyntiarvo; jos setti ei miellytäkään, hyvin todennäköisesti siitä saa omansa pois. Uusissa tällainen testaileminen tulee kalliin puoleiseksi.

Otsikko kuvaa oikein hyvin omat pohdinnat. Välillä kun sattuu huonon vireen päivä tekisi mieli päivittää pyöreäviisteistä koivusettiä moderniin teräväviisteiseen vaahterasettiin, joka olisi vimpan päälle hifi-soundinen.
 
Vaihtoehtoja vain ei uusissa oikein ole muita kuin Gretsch USA Custom ja ne on jo aikasta kalliit. Kun pahimmissa tuskissaan katsoo Yamaha pinoa ja miettii, että jos noi myisi, niin saisi Gretschin moposetin niin hoksaa ettei asiassa ole mitään mieltä. Etenkin kun ei sitä soittajana ole kovin kunnianhimoisesti jaksanut kehittää itseään, että voisi perustella uuden "työkalun".
 
Olenkin aina saanut kaasutuksen sammumaan kysymällä:
"Onko tämä "THE setti", että voisi luopua kaikista Yamahoista ja niiden viemästä varastotilasta?"
-ja vastaus on aina ollut: Ei.
 
Uusista kiinnostavimmat:
Siis se Gretsch USA Custom ja ehkä GMS. Kumu on tietysti vahva vaihtoehto, mutta ei välttämättä vaahterasettien takia.
 
Ayotte oli jossain vaiheessa korkealla mun listalla, mutta on pudonnut pois, koska en haluaisi ostaa settiä puuvanteilla ja se look on jotenkin ollut Ayottessa juuri se juttu. Kun ostaa top of the line settiä loppuelämäksi pitäisi hardwaren ja koko paketin olla juuri oikein. DW:n hardware on mulle rauhaton, enkä pidä wrapeista. Cherry tai maple mahogany rungot olisi kyllä mulle mielenkiintoisia, mutta liian lähellä koivun soundia. Vaihtoehtoja on rungoissa niin monia, että pitäisihän sieltä löytyä sopiva, mutta ainakin vielä on jättänyt kylmäksi. Sakaen vaahterasetti voisi olla kiinnostava, jos se olisi paksumpirunkoinen. On siinä sekin, että Sakaen ruma hardware jättää kylmäksi.
 
Mututuntumalta sanoisin, että Gretsch on nyt isossa nosteessa, kiitos Brooklyn seriesin ja uusien endorsereitten sekä perinteikkäänä säilyneen ulkonäön.
 
Kumu on tietysti vahva vaihtoehto, jota ei kokeilematta voi ohittaa kun hankintapäätöstä tekee. Vaikka vaahterasettiä haenkin, niin Kumu kävisi jopa koivuisena. Kumun Maplesta on harmittavan vähän tietoa ja ääninäytettä. Haluaisin lisäksi tietää tekeekö Pekka rungot itse vaikka materiaali kai tulee ulkomailta? Lisäksi vaahteramallien limited koot ja limited viimeistely ei oikein innosta. Eikä ne f-lugit. RC-tyylin valettu lugi oli paras Kumulugi mun mielestä.
 
Entäpä Japanilaiset PHX:t? No joo, EI, alle 13" tomit ei kuulosta miltään ja kaikki muu on hypetettyä, soundillisesti iso pettymys. Lisäksi on se perkeleellinen paino. Jatsimooposettinä ping pong -vireessä mielenkiintoinen, muuten ohitan.
 
Keller-runkoiset customit ei lainkaan jaksa innostaa, liian geneerisiä ja pintakäsittelyyn painottuvia ovat nykyajan custompajat. Poikkeuksena on joku Craviotto-customsetti (tekee kai rungot itse?), mutta eihän sellaista uskaltaisi roudata missään.
Tamat oli joskus hyviä, mutta niissä vaivaa nykyään sama himmelimeno, mikä vaivaa esim. Hondan ja Nissanin kanssa. Liikaa kikkailua muuten tavisten makuun tehdyssä tavarassa. Pearlkin oli joskus kova sana ja aloitti sen viisteillä kikkailemisen (eri viisteprofiilit pienissä ja isoissa rummuissa), mikä on olut kohta viimeiset 10 vuotta modernien settien the juttu. Silti kovin Pearl mulle on lapsena esitteistä kuolaamani Custom Z, soundista on puuttunut aina jotain ja yläpäässä on kova kopina.
 
Vanhoista: Näissä kaikissa on se ongelma, että en kyllä luopuisi ainakaan kaikista koivujammuista näitten alta.
-Yamaha Original Maple Custom, paksuilla rungoilla.
-Premier Signia Marquis, myös paksuilla vahvikkeettomilla rungoilla.
-Sonor Hi-Lite, jos tietäisin soittavani rokkia lopun elämääni niin tämä 13"+14" tai jopa 14"+15" etutomeilla.
 
Yamahan kultaluginen MC on aina ollut erityinen kokemus. Jossain vaiheessa tällaisen setin kyllä hommaan, jos ei Gretschit ehdi ensin.
 
Erityismaininnan ansaitsee Sonor S Classix basari, jonka olisin voinut vielä yksinään ostaa, mutta muu setti ei ollut basarin luokkaa. Sonorin huippumallien soundimaailma on jotenkin liian erilainen, jotta oikeasti innostuisin. Hintakin on kova, kyllä.
Toisalta taas Premierin paremman luokan Englannissa valmistetuissa on aina ollut se jokin korvaani miellyttävä juttu, esim. Gilmourin Abbey Road vedossa rumpalilla lie käytössä Premier series, missä on sellainen sopivan tuhnu brittisoundi joka onnistuu silti olemaan "hifi". Tempoilu valmistusmaan kanssa on vienyt mielenkiinnon Premieriinkin. Hifiä vaahterasettiä etsiessä Premier kuten myös uudemmat Ludarit jää sivuun, koska niissä on todellakin se pieni vintagetuhnuus.
 
Sitten ne uudet Yamahat. MCA uusilla koukkulugeilla oli ulkonäöltään lähes unelmien täyttymys, jos vielä runko olisi ollut vähän paksumpi. Sitten sarja lopetettiin ja tuli hybrid maple kiinasta. Voe perseensuti. Ulkonäössä sinänsä ei ole valitettavaa, hardware on hienoa.
Ääninäytteiden perusteella Maple Hybrid satsissa on kovin paljon samaa kuin 70-luvun koivuysitonnisissa. Kannattaisiko siis vaihtaa? No ei. Pitäisihän noi kyllä käydä testaamassa joka tapauksessa.
Paljon MCA-settien viehätyksestä jäi maauudistuksessa pois. Viimeistelyjä hävisi ja kokoja ei ilmeisesti saa enää niin vapaasti valittua. Ainoa nätti viimeistely on puunvärinen, sparkletkaan ei näytä hyvältä. Mulla on henk koht kokemus Yamahan kiinantehtaan laadusta SC Birch setistä ja se sisälsi kyllä sellaisen lapsuksen, mitä ei saisi tuon tason tehdas päästää ulos. Viisteen ajo oli jäänyt kesken, terä oli pompannut ja jättänyt ison kyhmyn viisteen kylkeen. Lisäksi sparkle siinäkin oli jotenkin tylsä ja eloton, toki hintaluokassaan varsin hienon näköinen.
 
Otsikkoon palatakseni...
Valmistusmaan vaihtaminen kustannusten perässä tai mistään muustakaan syystä on niinkin konservatiivisella ja perinteitä kunnioittavalla alalla kuin rummuttelu kovin lyhytnäköistä. Yamaha repsikat facebookissa on vielä näemmä ottanu kunnolla kuumaa ihmisten epäilystä uuden tehtaan laadusta. Tuollainen saa mulla karvat pystyyn.

Pitäisi olla sellainen iso tila joksikin päiväksi mihin rumpalit voisi kaikki tuoda omia settejään ja pääsisi kokeilemaan eri merkkejä. Gretschejä en ole itse päässyt testaamaan, paitsi halpiksia jotka nekin olivat yllättävän hyviä

Kimd: Pitäisi olla sellainen iso tila joksikin päiväksi mihin rumpalit voisi kaikki tuoda omia settejään ja pääsisi kokeilemaan eri merkkejä. Gretschejä en ole itse päässyt testaamaan, paitsi halpiksia jotka nekin olivat yllättävän hyviä
 
Tuo olisi kyllä kiehtova idea. Ihan liian harvoin pääsee mitään rumpuja testaamaan ja vaikka unohtaisi vireiden, kalvojen ja kapuloiden tuomat erot, hankaloittaa viimeistään jokaisen rumputilan erilainen akustiikka kovin objektiivista vertailua omalla kohdallani. Tuollainen yhtenäinen iso tila, jossa olisi läjittäin rumpuja poistaisi ainakin yhden muuttujan kuviosta. Toki meteli voisi olla sitä luokkaa jos lauma kannuttajia kopistelee yhtäaikaa samassa tilassa, että voisi taas arviointi vaikeutua :D.

Bullitt: Tuo olisi kyllä kiehtova idea. Ihan liian harvoin pääsee mitään rumpuja testaamaan ja vaikka unohtaisi vireiden, kalvojen ja kapuloiden tuomat erot, hankaloittaa viimeistään jokaisen rumputilan erilainen akustiikka kovin objektiivista vertailua omalla kohdallani. Tuollainen yhtenäinen iso tila, jossa olisi läjittäin rumpuja poistaisi ainakin yhden muuttujan kuviosta. Toki meteli voisi olla sitä luokkaa jos lauma kannuttajia kopistelee yhtäaikaa samassa tilassa, että voisi taas arviointi vaikeutua :D.
 
Ei muuta kuin lentolippu NAMM 2016 messuille , vielä kerkee , siellä sitä tavaraa riittää , mutta voipa tulla valinnan vaikeus..:D

Simbe: Otsikko kuvaa oikein hyvin omat pohdinnat. Välillä kun sattuu huonon vireen päivä tekisi mieli päivittää pyöreäviisteistä koivusettiä moderniin teräväviisteiseen vaahterasettiin, joka olisi vimpan päälle hifi-soundinen.
...
Olenkin aina saanut kaasutuksen sammumaan kysymällä:
"Onko tämä "THE setti", että voisi luopua kaikista Yamahoista ja niiden viemästä varastotilasta?"
-ja vastaus on aina ollut: Ei.
...
Otsikkoon palatakseni...
Valmistusmaan vaihtaminen kustannusten perässä tai mistään muustakaan syystä on niinkin konservatiivisella ja perinteitä kunnioittavalla alalla kuin rummuttelu kovin lyhytnäköistä. Yamaha repsikat facebookissa on vielä näemmä ottanu kunnolla kuumaa ihmisten epäilystä uuden tehtaan laadusta. Tuollainen saa mulla karvat pystyyn.
 
Entäpä jos ostat toisen setillisen ysitonnisia, esimerkiksi huonokuntoisia irtorumpuina? Ajatat Kumulla vaan uudet 45 asteen viisteet ja saat saundiltaan hifimmät pöntöt varustettuna jammun omalla eli parhaalla hw:llä ja tarvittaessa omalla viimeistelyillä? Itse tein juurikin näin.

flirtti: Ajattelin että Yamaha olisi varma nimi, laatua Japanista. Toisin ilmeni; tuotanto kiinassa ja sehän ei käy, no f.. way. Näinkö on päässyt jammulle käymään?!
 
Sekä Absolute Hybrid Maplet että Live Customit ovat loistavaäänisiä rumpuja. PHX:iä ei varsinaisesti ole hypetetty, mutta ne ovat ihan järkyttävän hyvä-ääniset rummut. Taas tuli eilen studiolla koettua.

Aekuinen Naenen: Entäpä jos ostat toisen setillisen ysitonnisia, esimerkiksi huonokuntoisia irtorumpuina? Ajatat Kumulla vaan uudet 45 asteen viisteet ja saat saundiltaan hifimmät pöntöt varustettuna jammun omalla eli parhaalla hw:llä ja tarvittaessa omalla viimeistelyillä? Itse tein juurikin näin.
 
Onhan se käynyt mielessä viisteitä käydä vähän teroituttamassa, ainakin siitä asti kun luin Mike Bordinin customoineen vanhaa 9000 settiään uusilla viisteillä "saadakseen soundin ulos isokokoisista etutomeistaan nopeammin" ts. syttymään herkemmin. Toisaalta näissä on oma viehätyksensä juuri nuo pienet erot viisteissä ja runkojen kerroslukumäärässä verrattuna modernimpiin ysitonnisiin. Pitäisi varmaan hankkia se ruoskakuntoinen setti, mihin kokeilla.
 
Sen uutena ostettavan pro-setin tomikoon valinta olis myös vähintään puolen vuoden pohdinnan paikka, nyt on ollut helppoa vaihtaa tomisatsia fiiliksen mukaan. Pääasiassa olen vaihtanut 8+10+14 single ply kirkaskalvosetin ja coated 12+14 mopoilun välillä sekä dempatun 20" ja avoimen 18" basarin välillä. Välillä tekee mieli kunnon liharuokaa 14" etutomin ja 26" basarin kanssa.
 
Basarina 22" olisi varmaan sopiva lähtökohta moneen menoon, vaan mikä syvyys? 14" all-arounderi vai vähän tykimpi viemäriputki? Entäpä sitten tomivalikoima? kauhean tylsä olisi sellainen tasavälinen 10+12+14+16 setti, mikä kaikilla on. Jopa 12+13+16" olisi parempi yhdistelmä, koska silloin saisi sen 12" viritettyä vähän kimakampaan vireeseen kuin muut, mikä on mun korvaan monesti se oikea vire.

Simbe: Onhan se käynyt mielessä viisteitä käydä vähän teroituttamassa, ainakin siitä asti kun luin Mike Bordinin customoineen vanhaa 9000 settiään uusilla viisteillä "saadakseen soundin ulos isokokoisista etutomeistaan nopeammin" ts. syttymään herkemmin. Toisaalta näissä on oma viehätyksensä juuri nuo pienet erot viisteissä ja runkojen kerroslukumäärässä verrattuna modernimpiin ysitonnisiin. Pitäisi varmaan hankkia se ruoskakuntoinen setti, mihin kokeilla.
 
Sen uutena ostettavan pro-setin tomikoon valinta olis myös vähintään puolen vuoden pohdinnan paikka, nyt on ollut helppoa vaihtaa tomisatsia fiiliksen mukaan. Pääasiassa olen vaihtanut 8+10+14 single ply kirkaskalvosetin ja coated 12+14 mopoilun välillä sekä dempatun 20" ja avoimen 18" basarin välillä. Välillä tekee mieli kunnon liharuokaa 14" etutomin ja 26" basarin kanssa.
 
Basarina 22" olisi varmaan sopiva lähtökohta moneen menoon, vaan mikä syvyys? 14" all-arounderi vai vähän tykimpi viemäriputki? Entäpä sitten tomivalikoima? kauhean tylsä olisi sellainen tasavälinen 10+12+14+16 setti, mikä kaikilla on. Jopa 12+13+16" olisi parempi yhdistelmä, koska silloin saisi sen 12" viritettyä vähän kimakampaan vireeseen kuin muut, mikä on mun korvaan monesti se oikea vire.
 
e: täytyy vähän korjata kommentteja noista Absolute Hybrid Maplen väreistä, onhan toi Gold Sparkle ihan hieno. Ku olis vielä joku broken glass väri tai WMP saatavilla lakkapintaisena. Soundi tuntuis tonkin videon perusteella olevan vähintäänkin ok.
https://www.youtube.com/watch?v=PhKcgAIKAPc
 
e2: katopa, poista kirjoitus -nappi on poistettu käytöstä. No löytyi tää edit-nappula sentään vielä.

Simbe:
e2: katopa, poista kirjoitus -nappi on poistettu käytöstä.
 
Ei kai tuollaista ole koskaan ollutkaan? Ettet vain sekoita facebookiin?

jazzmies: Sekä Absolute Hybrid Maplet että Live Customit ovat loistavaäänisiä rumpuja. PHX:iä ei varsinaisesti ole hypetetty, mutta ne ovat ihan järkyttävän hyvä-ääniset rummut. Taas tuli eilen studiolla koettua.
 
Allekirjoitan. Taattua Yamaha laatua!

En tiiä mikä on nykyinen konsensuksen tila Ludareiden suheteen, kun niitä ei oo täällä mainittu. Mutta nyt kun oon vähän aikaa totutellut ja löytänyt sopivat kalvot, niin uudet Classic Maplet tuntuu kyllä erittäin kivoilta.

Mikael: En tiiä mikä on nykyinen konsensuksen tila Ludareiden suheteen, kun niitä ei oo täällä mainittu. Mutta nyt kun oon vähän aikaa totutellut ja löytänyt sopivat kalvot, niin uudet Classic Maplet tuntuu kyllä erittäin kivoilta.
 
Itse olen pitkään liehuttanut Ludwigin puolesta. On uutta ja on vanhaa, mutta aina toimii. Ludwigilla on monta sarjaa, mutta onneksi myös vanhaa kunnon muotokieltä ja soundit toimii.

Velli: Ei kai tuollaista ole koskaan ollutkaan? Ettet vain sekoita facebookiin?
 
Muistaakseni oli sellainen täällä.

markkuliini: Muistaakseni oli sellainen täällä.
 
Ok, tämä on mennyt itseltäni kokonaan ohi. Harmi, olisin voinut pari nerokasta kommenttia itseltäni aikoinaan poistaa ;).

Velli: Ok, tämä on mennyt itseltäni kokonaan ohi. Harmi, olisin voinut pari nerokasta kommenttia itseltäni aikoinaan poistaa ;).
 
En muista koskaan nähneeni moista nappia. Ehkä 2004 oli, kun tulin tänne, mutta silloin(kaan) en ole noteerannut moista.

Kymmeneen vuoteen ei ainakaan ole ollut moista nappia, käyttöä olisi hyvinkin ollut.