Rummut: rumpukamat ›

Entäpä sitten se reikää varten tarkoitettu renkula, joka tuli kalvon mukana? Onko sillä merkittävää vaikutusta soundiin?

Entäpä sitten se reikää varten tarkoitettu renkula, joka tuli kalvon mukana? Onko sillä merkittävää vaikutusta soundiin?
 
Millainen rinkula? Niitä on monenlaisia. Kovaa muovia? Teipattava vahvike? Demppaava mallia Evans EMAD?

Kokeilin eilen reeniksellä ajankuluksi reiällistä etukalvoa pitkästä aikaa, joku aquarianin vähän mustan ps3:sen tuntuinen, mutta ilman demppirengasta. Soundi kuoli kyllä täysin, pelkkä *naps* ja ei tietoakaan botnesta. Basaria sai polkeakkin tuon jälkeen paljon kovempaa, että se kuulu ja polkeminen muuttui raskaammaksi, kun reboundista hävisi iso osa. Kyllä saavat äänimiehet luvan äänittää basarin ihan reiällisellä etukalvolla kiitos.

Joku tältä palstalta oli tehnyt itse basariinsa muistaakseni tuollaisen sisämikityssysteemin. Voin muistaa väärinkin. Olisikohan se ollut miänvain, en ole varma. Häneltä voisit kysäistä varulta.
 
Muistaakseni se oli Simbe.
 
Mikityskeikoille mieluiten reikäkalvo, helpottaa hommia kummasti. Reiättömällä mennään sitten kun ei mikitetä, että kuuluu. Se "ylimääräinen" sointi auttaa ääntä tulemaan läpi, mutta ei useinkaan kuulosta PA:n läpi kivalta.

Kyllä saavat äänimiehet luvan äänittää basarin ihan reiällisellä etukalvolla kiitos.
 
Livestä vai studiostako tässä nyt oli puhe?

Livestä vai studiostako tässä nyt oli puhe?
 
Vaikka molemmista. Parilta keikalta on ihan onnistuneita kokemuksia reittömästä resosta ja demppaamattomasta basarista.

Vaikka molemmista.
 
Niissä pätee aika eri lainalaisuudet.
 
Parilta keikalta on ihan onnistuneita kokemuksia reittömästä resosta ja demppaamattomasta basarista.
 
Varmasti, riippuu rummusta alkaen paikan akustiikkaan, musaan ja soittotatsiin asti. Pahimmissa tapauksissa on joutunut ruuvaamaan rumpalilta etukalvon veke. q:

Muistaakseni se oli Simbe.
 
Mikityskeikoille mieluiten reikäkalvo, helpottaa hommia kummasti. Reiättömällä mennään sitten kun ei mikitetä, että kuuluu. Se "ylimääräinen" sointi auttaa ääntä tulemaan läpi, mutta ei useinkaan kuulosta PA:n läpi kivalta.
Jep:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 0&t=90440&o=0&#p2621301
 
Pari keikkaa meni sen systeemin opetteluun, se resokalvo humisee mikkiin aika paljon ja gatea tarvittiin. Mekaaninen värähtely rummun rungosta kannattaa myös eristää mahdollisimman hyvin kiertojen ehkäisemiseksi. Mulla se eristys on just ja just riittävä.
 
Viimeksi sisämikillä mikittäessä Mulla oli peräti 2 Evansin eq-pad tyynyä ja EQ4 + EQ1 demppikalvot. Virekin oli basarissa normaalia löysempi, varmaan semmonen medium - kalvo antoi periksi siihen kädellä painaessa ja resokalvo sitten kireämmällä. Mikkinä D112, nuijana puunuija ja vielä lisukkeena oli falam slam lätkä.
 
Siinä oli kuitenkin sellainen yhdistelmä, että äänimies tykkäsi. Jopa niin paljon, että basarin eequusäätöihin ei tarvinnut koskea lain. Muistaakseni ne tyynyt oli aseteltu niin, että resokalvon tyyny oli korkeammalla ja lyöntikalvon tyyny oli aika löysästi kalvoa vasten. Minulla oli ennen keikkaa tilaisuus kuulla settiä toisen soittamana. "Lämppäribändin" rumpalin käyttämä kulahtanut huopanuija ei toiminut ihan niin jämerästi. Miksaaja tuli oikein ihmettelemään: "Miksi sen piti vaihtaa pedaalia? Se soi äsken täydellisesti."
Lämppärin rumpali myös hautasi beatterin tappaen samalla melkein kaiken lopunkin soinniin, ihan siedettävältä kokonaisuus kuulosti silti.
 
Oli tässä hiljan keikkaa, jonne roudattiin vain laulu-PA eikä rumpuja mikitetty. En laittanut basariin mitään demppiä ja viritin sen todella soivaksi. Kuuntelin sitä kaverin soittamana, niin botnen ja napsun suhde oli täydellinen, puunuijat käytössä. Vaikka se lähelle soi pitkään, niin se yleisöön musiikin läpi kuulunut sointi oli juuri niin lyhyt, kuin asiaan kuuluukin.
 
Jos kuitenkin satun vuokraamaan settiä johonkin tilaisuuteen, niin sitten pistän suosiolla perinteisen reikäkalvon.
 
E: Kuva vielä nykyisestä mikkisysteemistä.
 
http://www.students.tut.fi/~simola3/kuvat/DSC00476.JPG

Tuli vaan mieleen, että kuinka hiton pitkä saa olla pedaalissa nuijan varsi, että sen saa sihdattua rummun keskelle? Vai tyydytkö asettamaan sen vähän keskustan ohi? Syttyykö noin iso rumpu edes tarpeeksi keskelle soitettaessa?
 
Kai sen pitää olla polveen asti, mutta olen tyytynyt tuollaiseen normaaliin puunuijaan ääriasennossa:)
 
Jos tuo on settibasarina oon pitänyt lyöntikalvoa mahdollisimman löysällä ja sitten sitä poljetaan niin lujaa kuin jalasta lähtee jolloin soundi on oikein asiallinen, märkä ja iso läjähdys...
Kesällä äänitin tuota ihan marssirumpuna hieman tiukemmalla vireellä ja kevyesti nuijalla soitellen. Jumaleissön sieltä löytyy sellaista alakertaa ettei oo tosikaan!!

Millainen rinkula? Niitä on monenlaisia. Kovaa muovia? Teipattava vahvike? Demppaava mallia Evans EMAD?
 
Sellainen liimapintainen jäykähkö vahvikerengas se oli. Lieneekö huopaa vai mitä, en ole ihan varma. Kalvo on siis Remon PowerStroke 3.

Ite oon keikkaillut nyt hyvän tovin reijättömällä etukalvolla. Viimeksi viikonloppuna pääsin todistamaan kuinka upeasti bassari jytisi, kun mikki oli ihan vain suoraan siinä resokalvon edessä. Kyllä bassarista saa mikitettynä hyvän saundin ilman sitä reikääkin siinä etukalvossa.
 
Sen jytinänhän kyllä saa livenä aikaseksi ihan millä vaan basarilla, mutta omien kokemusten mukaan tahtoo nuo reijättömät kalvot olla huonosti eroittelevia. Nopeissa piiseissä kuuluu vaan semmonen "jymmjyjymmjymmjymmmjyjymjym" eikä oikein minkäänlaista tarttumapinta-alaa synny rumpalin basarityöskentelyyn. Hitaammissa jazz-/poppihommissa tuo ei nyt niin haittaa, mutta mikäli rumpu soi kovinkin pitkään, ei temmon tarvi olla kummoinenkaan, että atakki "häviää"
 
Livestä vai studiostako tässä nyt oli puhe?
 
Vaikka molemmista. Parilta keikalta on ihan onnistuneita kokemuksia reittömästä resosta ja demppaamattomasta basarista.
 
No sen vaan huomautan, että livenä aikaa ei ole yleensä, että jos on jokin vaikkapa liialliseen/huonosoundiseen resonointiin tai napsuun liittyvä ongelma, niin siinä sitä sitten ollaan. PA:sta kuuluu flop ja siihen on tyytyminen.
Studiossahan sitten on aikaa runkata pelkkää basarisoundia vaikka kuinka. Mikkejäkin on yleensä ihan erillainen valikoima, kun livepuolella.
 
Näin rumpalin näkökulmasta ymmärrän tietyin varauksin sen umpikalvon, mutta itse kyllä tykkään soitella reikäisellä kalvolla. Tosin isoreikäiset kalvot on tuskaisia.
Äänimiehen näkökulmasta taas ymmärrän, jos umpikalvoa haluaa välttämättä käyttää, mutta sitten kyllä odotan tälle hyvää perustelua. Se perinteinen "no se nyt vaan on parempi" ei minulle ole hirveästi vielä kelvannut (mikäli on ollut aikaa tehdä asialle jotain). Monesti sitä soundia ei pohdita koko pändin kokonaissoundin osana, vaan pelkästään oman mielen mukaan mennään.

Monesti sitä soundia ei pohdita koko pändin kokonaissoundin osana, vaan pelkästään oman mielen mukaan mennään.
 
Erittäin hyvin sanottu! +

Monesti sitä soundia ei pohdita koko pändin kokonaissoundin osana, vaan pelkästään oman mielen mukaan mennään.
 
Tämä yleistys pätee niin moniin soittajiin kuin miksaaja-hessuihinkin (eikä vähiten kitaristeihin) - tosin molemmat asiansaosaavat tulevat toimeen sekä reiällä että ilmankin.

Välttämättä ei helposti. Sitä mikrofonin paikkaa joutuu hakemaan, mutta kyllä se hyväsoundi löytyy. Jos ei muuten, niin siirtämällä mikrofoni lyöntipuolelle ja nuijan viereen kohti lyöntipaikkaa osoittamaan.
 
Olimme samalla keikalla Agents- orkesterin kanssa. Soitin Herra Sandrenin setillä ja hänellä oli juuri näin mikitetty basari. Mikrofoni molemmin puolin. Saundi aivan ok. Lätinäähän tällä kalvovalinnalla ei niinkään saa.

Sellainen liimapintainen jäykähkö vahvikerengas se oli. Lieneekö huopaa vai mitä, en ole ihan varma. Kalvo on siis Remon PowerStroke 3.
 
Luulisi sen sitten hieman demppaavan, jos huopaa on.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 130 päivää vanhaan ketjuun!
 
Tässä muistin tämän ketjun ja kiinnostus heräsi, että mitenkäs näillä reijättömillä kalvoilla keikkailleilla on mennyt? Onko kalvo, vai äänimies saanut puukosta? ;)

Tässä muistin tämän ketjun ja kiinnostus heräsi, että mitenkäs näillä reijättömillä kalvoilla keikkailleilla on mennyt? Onko kalvo, vai äänimies saanut puukosta? ;)
 
Heitin tuossa viisi teatterikeikkaa eheäkalvoisella bassorummulla (ynnä muulla setillä). Pasuuna oli 18"x15", kalvoina PS3 molemmin puolin, eikä fylliä ollut lainkaan. Vire oli matala ja soiva. Rumpu mikitettiin viiskakkosella kalvon keskeltä, eikä äänimiehen mukaan soundissa ollut mitään ärsyttävää... Puukkoa ei siinä proggiksessa tarvittu. :)

Kokemuksesta voi sanoa että se ei ole helppoa. Yhdellä keikalla kun umpinaisen kalvon kanssa olin liikkeellä niin miksaaja sanoi että " kuule mika, jos haluat että basarista kuuluu muutaki ku WHOOM niin teet reijän tuohon kalvoon " ja niinhän sitä haettiin sakset ja askarreltiin reikä.

Ihan ok on ainakin meikäläisellä toiminut. Isoin ongelma ollut tuo ylempänäkin mainittu, että soundista tulee hiukka epäselvä, vaikka jytkyä piisaakin. Viimeksi ratkaisin sen ihan niin simppelisti, että lämäsin jonkun perhanan kahden euron kolikon teipillä basarin lyöntikalvoon...soundi kirkastui ihan kivasti, vaikka ei ollutkaan kovin "lämmin" tämän jälkeen, vaan melko kova ja napakka, ei niinkään sellainen mukava lämähdys, josta yleensä tykkään.
 
Mutta ihan hyvin on mennyt reiättömän kanssa. Mikin paikkaa on vain vähän saanut etsiskellä.