Rummut: rumpukamat ›

Opeth - My Arms, Your Hearse ja sen jälkeiset levyt
Rummuissa Martin Lopez
 
Hän on muuten myös Amon Amarthin levyllä Once Sent From The Golden Hall, jos muistikuvani ei pahasti petä. Silläkin albumilla muistaakseni ihan pätevää, tosin vähän "yksinkertaisempaa" kamaa kuin Opethissa.

Ja kyllä se Simonkin hommansa hoitaa :)
 
Tiedetään, mutta ei puhuta kuitenkaan Porcarosta ja Phillipsistä samassa lauseessa, eihän;)

Tiedetään, mutta ei puhuta kuitenkaan Porcarosta ja Phillipsistä samassa lauseessa, eihän;)
 
Ähä! Jäit kiinni itse teossa!

-Levyjä joilla ei ole rumpalia. Ei sekään hukkaan mene.
-Sanat
-Soinnut
 
Abba - koko tuotanto

Ei hajua kuka rummuissa on, mutta jumalaisen hienoa työskentelyä basistin kanssa, ja helvetin hyvä komppiryhmä. Siellä on kyllä käynyt vaikka ketä. Mm. Pekka Pohjola, Ulf Wakenius, Per Lindvall... Just itsekin luukutan :)

Led Zeppelin I,II,III ja IV!!! Kuunnelkaa levyllä II kappaletta nimeltään Moby Dick! Mutta kukapa sitä ei olisi vielä kuullutkaan ;)
 
Tähän voisi lisätä vielä albumi Houses of the holy. Mun mielestä parasta Bonzoa.
Ja Deep Purplen Burn! Todella vahvaa soittoa Paicelta.

The Roots -?uestlove, baby! , Dave Matthews Band - The one and only, Carter Beauford!

-Yellowjackets ja William Kennedyn soitto muutenkin, Baylorkin on ookoo..
-Michel Camilon nimikkoalbumi ja Thru My Eyes..Horacio temppuilee
-BILL BRUFORD EHDOTTOMASTI
-Dennis Chambers ja CAB- tuotanto, vaikka musiikillisesti niissä ei ole mitään, mutta soittoa...
-Harvey Mason Lee Ritenourin levyillä...hyvää musaakin
-Oregon: Live At YoshiŽs- Lähes tuntematon rumpali Mark Walker rykäsee heti ekassa biisissä upean rumpusoolon...ja myöhemmin paljon perkussioilla
-Graham Haynes, Roy Haynesin poika
-Paul Simonin 50 ways to leave yor lover
-Keith Carlock- systeemit vaikka Drummerworldista
-John Scofieldin groovet
-Brian Blade Joshua Redmanin kaa
 
En nyt just keksi muuta

En nyt just keksi muuta
 
Kyllä noilla alkuun pääsee...

Emmää mennykkään nukkumaan.
 
Mutta asiaan:
 
- Wigwam - kaikki ennen vuotta 1980.

Pakko laittaa tähän vaikkei pelkkä cd olekaan kyseessä. Eli viime aikoina olen "löytänyt" taas uudestaan Dennis Chambersin Serious Moves dvd:n. Sitä kun katsoo ja kuuntelee niin heti tekee mieli lähteä treenikselle ja nimenomaan treenaan. On kyllä niin hienoja juttuja että sukat pyörii jalassa kun katselee :)

Jos tykkääpi ns. etelä-rokista, niin Matt Abts Gov't Mule:n Deepest End live-DVD:llä on tsekkaamisen arvoinen(näkee mitä se teettää, kun soittaa kymmeniä vuosia rumpuja. Ja tulee välillä niin rentoa "avointa kättä", että harvoin näkee).
 
Keith Carlock näyttää miten mopolla keulitaan kaatumatta Oz Noy:n Ha! levyllä ;), ja juuri nyt soi taustalla ruotsalainen Dream Theater tyyppinen Andromeda II=I, missä on ihan asialliset rumpuraidat(on on, ylisoittoa ja kaikkea, mutta välillä pulpahtaa aivan mallikkaita ideoita).
 
Spock's Beard:n Nick D'Virgilio ei oo turha jätkä(vanha progebändi). Rami Eskelinen, Trio Töykeiden levyillä(jazzia ja minulle Iiro Rantalan pianon soitto on jotain aivan käsittämätöntä).
 
Testament The Gathering levyllä Dave Lombardo(tuplabasari metallia ja jos tuon agression saa levylle joku muu, niin onnea). Siinäpä sitä, ääripäätä.
(Ihan hyvä aihe muuten. Pitänee tsekkailla joitain suosituksia läpi, että mitä pitävät sisällään...)
 
Muotoilin listaustani uudelleen.

The Roots -?uestlove, baby!
 
Jes!
Myös The Philadelphia Experimentin levy kannattaa kuunnella.

No mutta, eikös täällä ole mainittu Billy Cobham:a ja Mahavishnu Orchestra: the inner mounting flame (luokitellaan fuusiojazziksi).

Steely Dan: Kaikki mainioita, mutta jos joku ylitse muiden niin ehkäpä Aja.

Onko tässä ketjussa nyt mitään järkeä kun ei oikein tule perusteluja?

Onko tässä ketjussa nyt mitään järkeä kun ei oikein tule perusteluja?
 
Perusteluja ja analysointia minäkin kaipaisin. Saattaisi itsellekin löytyä jotain uutta kuunneltavaa.

Onko tässäkään ketjussa nyt mitään järkeä kun ei oikein tule perusteluja?

kään
 
Good point=)

Steely Danin koko tuotanto. Hauskana anekdoottina esimerkiksi Caucho, jonka sessioiden aikaan Marotta oli kaupungilla kehunut soittaneensa uuden Steely Danin rumpuraidat. Taisi sinne lopulta yksi jäädä. Ilmeisesti Becker ja Fagen eivät sen kummemmin rumpaleita ohjanneet, vaan kokeilivat eri ukkoja ja valitsivat itseään eniten miellyttäneen rumpuraidan. Loputtoman hieromisen tuloksena oli sitten juuri Ajan ja Cauchon päätyminen monien rumpaleiden levylautaselle.
 
Kaikki musa, joka kestää aikaa, on kuuntelemisen arvoista. Jos siellä vielä on hyvä rumpali, niin lisäbonuksena se on kiva juttu.

Kaikki musa, joka kestää aikaa, on kuuntelemisen arvoista. Jos siellä vielä on hyvä rumpali, niin lisäbonuksena se on kiva juttu.
 
Näin on. Ei ne rummut pitäis koko ajan olla ykkösprioriteetti musan kuuntelemisessa. Sama, kuin arkkitehti lähtisi maailmanympärysmatkalle vaimonsa kanssa ja kiertäisi kaikki sairaalat tjsp. mitä matkalla eteen tulee.
 
Ihan vain tuota Sunisen listaa kauhistelin :)