Rummut: rumpukamat ›

Pari vuotta sitten oli sellainen PITKÄ kausi, että mikään ei bänditilanteessa onnistunut.
 
Sama. Mutta taisi olla enemmän minusta itsestä kiinni. Nyt ollaan käyty pari kertaa aika mielenkiintoisella porukalla soittelemassa ja basistin kanssa tuntu klikkaavan aika hyvin. Huomenna olisi taas jamit, vähän jännittää mitä tuleman pitää mutta uskoisin että hommat toimii.
 
Ainoa ongelma että jokaisella tyypilla on kalenterit liian täynnä muita proggiksia eli kaikkien saaminen samaan aikaan paikalle on aivan helvetin rasittavaa puuhaa.

Helvetin hyvä aihe ja keskustelu! Niin paljon on tullut jo asiaa & neuvoja, etten käy niitä toistelemaan.
 
Omalta osalta sanon vielä, että ne harvat hetket, kun hyvä biisi vaan menee niin kuin itsestään, palkitsee sen 90%, mikä keikasta on pakkopullaa :-)

Helvetin hyvä aihe ja keskustelu! Niin paljon on tullut jo asiaa & neuvoja, etten käy niitä toistelemaan.
 
Olin juuri itse samaa sanomassa.

Olen soittanut jo pitkään. Aina olen ollut useammassakin bändissä yhtäaikaa. Koska en ole bändin leaderi, enkä tee biisejä, soitan sitä mitä tarjotaan. Humpat ja heavyt on painettu välillä vähemmän innokkaasti. Vanhemman tanssimusan hylkäsin, kun kahden viikon tuurauskiinnitys tuli lusittua. Se ei työnä käynyt minulle. Tai oikeastaan kävi liikaa työstä. En nauttinut siitä.
 
Yritän parhaalla tavalla palvella sitä musaa, mitä tehdään. Vanha sananlasku: "when drummer shines, the band shines" pitää paikkaansa. Taitava rumpali kuitenkin kuuntelee myös bändiä ja antaa muille paljon tilaa.
 
Juuri näin! Kun on sitten aikanaan paljon kokemusta ja itseluottamusta taskussa, sekä ennen kaikkea hommansa osaavat soittokaverit, niin rumpalikin pääsee relaamaan.

Juu. En mä nyt sanonu että 16-osat olis paha juttu. Lähinnä se mielikuvituksettomin versio eli sd-sd-sd-sd-tt1-tt1-tt1-tt1-tt2-tt2-tt2-tt2-tt3-tt3-tt3-tt3. Kyä sä tiät ;)
 
Mielikuvitukseton kyllä, mutta uppoaa aina kansaan kuin metrin halko. Kysy vaikka dave grohlilta.

Juu. En mä nyt sanonu että 16-osat olis paha juttu. Lähinnä se mielikuvituksettomin versio eli sd-sd-sd-sd-tt1-tt1-tt1-tt1-tt2-tt2-tt2-tt2-tt3-tt3-tt3-tt3. Kyä sä tiät ;)
 
Tuonkin fillin voi sössiä niiiin monella tavalla. Aika harva rumpali osaa tuota oikeasti hyvin soittaa. Luulisin että uskon puutekin vaikuttaa tuossa fillissä.

Tuonkin fillin voi sössiä niiiin monella tavalla. Aika harva rumpali osaa tuota oikeasti hyvin soittaa.
 
Mä en osaa soittaa tota filliä oikein mitenkään. Tiiä sitten mistä johtuu, kun mun mielestä paljon monimutkaisemmatkin menee helposti. :)

Aika harva rumpali osaa tuota oikeasti hyvin soittaa. Totta. Niin, että kaikki lyönnit tulevat hyvässä timessa ja filli rulla kuin itsestään, kuulee harvoin.
 
Leevi Leppäsen Rokkaavissa rummuissa on hyviä perusfillejä. Kerran yksi kaveri valitti, kun on setissä vain etutomi ja lattiatomi. Ei kuulema saa hyviä fillejä noin pienellä kattauksella. Tökkäsin pojalle Mel Baysin Killer Fillersin kouraan. Olikohan siinä 800 filliä tällaiselle setille :-)

Kyllä sen on huomannut, että mikä tänään sujuu yksin soittaessa, menee bändisoitossa ehkä puolen vuoden päästä. Pätee mun kohdalla varsinkin nopeihin triolifilleihin ja sellasiin kikkelinkasvatusindependencekomppeihin. Kaikki pitää vaan saada niin automaattiseksi että voi rentoutua, kuunnella biisiä ja luoda siihen oman rumpuraidan sen sijaan että "vain" säestää muita, jonka voi tehdä miljoonalla eri tavalla huonosti ja hyvin.

mikä tänään sujuu yksin soittaessa, menee bändisoitossa ehkä puolen vuoden päästä.
 
Aamen. Ehkä ei ihan puolta vuotta mene, mutta kuukausi tai parikin. Riippuu toki treenimäärästä..

Bändisoittoni kusee pahasti. Treenikopissa yksin soittelussa on vapautunutta meininkiä, intensiteettiä ja tunteen paloa, mutta bändin kanssa homma käy jotenkin hirmuisen laskelmoiduksi. Kompit karsiutuvat pelkiksi rangoiksi, ja filleistä ei voi juuri puhua. Dynaaminen taso on yleensä mezzofortesta alaspäin. Vaikka tiedän, että pystyisin parempaankin, en vain osaa antaa mennä. Missä vika ja mikä avuksi?
 
Minkälainen sävellys ja sovitus biiseissä on?
Miksi täyttää joka rakoa killeri fillillä tai muulla tekniiikka kikkailulla?
Meidän "kasari hevi" =) bändin biisit on sovitettu niin täyteen ettei tilaa ole juuri edes puolen tahdin filleille. Eikä ne niitä tarvitsekaan. Biisit ovat suoraviivaisia ja kulkevat kuin pikajuna. Tsodella vähällä fillailulla.
Pystyy keskittymään niin hyvään timeen ja grooveen kuin mahdollista.
 
Äläkä missään tapauksessa mieti fillailuja biiseihin sillä mentaliteetilla että nyt häikäisen kolleegani ultra teknisellä pyrähdyksellä tai sinnepäin.
 
Rok on...

Äläkä missään tapauksessa mieti fillailuja biiseihin sillä mentaliteetilla että nyt häikäisen kolleegani ultra teknisellä pyrähdyksellä tai sinnepäin.
 
Häh? Onko muitakin syitä soittaa fillejä? ;)

Häh? Onko muitakin syitä soittaa fillejä? ;)
 
Öh-hö-höh=)

Häh? Onko muitakin syitä soittaa fillejä? ;)
 
Ei

Takavuosina kun itsellä tuli tunne, että soitto ei kulje niin otin setistä
kaikki (molemmat) tomit pois.
 
Virveli, basari, haitsu, komppipelti ja crash asettelu teki hyvää omalle
soitolle. Soitosta jäi paljon turhia, biiseihin sopimattomia, juttuja pois.
 
Tekisi varmaan hyvää monen muunkin soitolle moinen kokeilu. Suosittelen.
 
Liikaa fillaileva rumpali on monen biisin tuho (paitsi itse rumpalin mielestä).

Osasyynä vaisuun soittoon voi olla myös toisten soittajien tonttien liiallinen kunnioittaminen, suorastaan varominen. Alisoittaminen kuvaa hyvin tämänhetkistä tyyliäni. Ehkäpä tuo karisee vielä pois.
 
Tässä saattaisi auttaa meneminen sinne basistin tontin rajoille. Siihen sitten joku biisi, missä on selkeä bassolinja ja siihen kiinni tiukasti. Jos basson ja rummut saa kulkemaan "käymme yhdessä ain" meiningillä, on biisin peruskivet tukevasti muurattu. Saattaisi olla hyödyllistä pitää muutama treeni ihan kahdestaan.

-- Saattaisi olla hyödyllistä pitää muutama treeni ihan kahdestaan.
 
Täytyypä kokeilla bassojamittelusessiota joskus. Billy Wardin DVD:n matsku ainakin näytti ja kuulosti muikealta.

Billy Wardin DVD:n matsku ainakin näytti ja kuulosti muikealta.
 
Allekirjoitan.

Virveli, basari, haitsu, komppipelti ja crash asettelu teki hyvää omalle
soitolle. Soitosta jäi paljon turhia, biiseihin sopimattomia, juttuja pois.
 
Tekisi varmaan hyvää monen muunkin soitolle moinen kokeilu. Suosittelen.
 
Siinä on juuri meikäläiselle sopiva setti. Aikoinaan vähensin tietoisesti tomien kanssa kohkaamista. Ne kyllä oli setissä, mutta en edes hipaissut niitä pitkiin aikoihin. Bändisoittoon sillä oli valtava vaikutus. Se muutti koko ajatusmallin rumpalin roolista. Se auttoi löytämään rumpalin parhaan kaverin, joka on basisti. Nyt kun mennään basistin kanssa kimpassa biisin kivijalkaa pitkin, on muiden helppo hoitaa oma osuutensa tai jättää se jopa hoitamatta. Vähäiset, harkitut fillit on helppo hoitaa pelkällä virvelillä. ( Siinäkin on valtavasti sävyjä.) Oikeastaan ainoa lisuke, mikä tuohon "tarvitaan" on lattiatomi, tomikomppeja varten. Lämpimät suosittelut täältäkin.

Virveli, basari, haitsu, komppipelti ja crash asettelu teki hyvää omalle
soitolle. Soitosta jäi paljon turhia, biiseihin sopimattomia, juttuja pois.
 
Monesti olen lukenut, kun tällä palstalla kysytään, että minkälaisen setin sais sillä ja sillä rahalla. Siinä vain on tullut joskus mieleen se, että itse hankkisin juurikin ihan vain tuollaisen setin käytettyinä irtotavaroina. Kunnon basari ja virveli(haitsu/ride). Kattelis sitten ne tomit jälkikäteen ja onko niiden pakko olla samaa merkkiäkään(tai väriä), jos kahdenkin tomin setti riittää. (tämä on siis mielipide)
 
Nykyään on sen verran paljon kelluvia tomeja liikenteessä, että kiinnityksetkään ei tuota ongelmia. Tuolla minikokoonpanolla riittää jo niin paljon reenattavaa alkuun, että siitä on hyvä lisäillä niitä pönttöjä sitten jälkikäteen. Useammilla tomeilla on tietysti kivempi, jos lattialla olevat ja edessä olevat saundaavat samalta.
 
Onhan se toki niinkin, että kyllä sitä 16-osa filliä niihin tomeihin on hulppeata käydä ekoja kertoja jauhamaan ja siksi koko settiä aina halutaan. Ja onhan se hulppeata edelleen ;)