Rummut: rumpukamat ›

Rumpujen soitto on aina mukavaa. Mikään ei nyrpi.

Rumpujen soitto on aina mukavaa. Mikään ei nyrpi.
 
sie oot jo siinä vaiheessa, että sulta sujuu jo muukin kuin peruskomppi. mua henk. koht. vituttaa kun ei osaa soittaa yhtään mitään, niin keskityn sitten keräämään vain soittokamaa itselleni:)...

Se, kun "ei ole aikaa" treenata metronomin kanssa. Just, kun olin pääsemässä johonkin, piti sekin lopettaa. Äh.
 
Toinen juttu on liian lennokas mielikuvitus, ei niitä ihmeviritelmiä oikein rokkibiiseihin saa menemään.
 
Jos menen yksinäni jamittelemaan, puskee aina jotain modernimpaa jazzia. Mikähän siinäkin on. Pitäis kai mennä sellaiseenkin bändiin.

Päiväkohtaiset heilahtelut soiton laadussa nyrppii ihan selkeästi eniten. Miksi se ei mene niin, että kun kerran ottaa jonkun asian haltuun, niin sen jälkeen se myös pysyy hallussa aina? :) Myös oma käyttäytyminen esiintymistilanteessa on toisinaan jotain ihan kamalaa. Välillä jännitys tuntuu syövän kaiken dynamiikan, eli tulee vedettyä vaan täysillä kokoajan ja vieläpä ärsyttävästi kiilaten.. muuten on ihan mukavaa! :)

Haitsun polkeminen ei suju. Ja ei varmaan koskaan tuu sujumaankaan.
Toisinaan tuku tuku menee tukku tukku tuku tukku. Vitt...
 
Se nyppii kun olen jättänyt aikoinani opiskelematta noita tärkeitä(haitsun polenta) juttuja. Ja se vituttaa joka päivä kun aamulla silmäni aukasen...

Mukavaahan se aina on, silloin harvoin kun ehtii edes pari tahtia kolistella.
 
Jos ihan konkreettisesti jotain hakee, niin vasemman käden kanssa pitäisi tehdä töitä; ghostit sun muut - sikäli kun niitä esiintyy- ovat umpisurkeita. Balanssi ei myöskään ole kohdillaan; bassarin lyönnissä ei ole useinkaan kovin miehekkäästi voimaa. Jos erikseen muistan keskittyä, pystyn kyllä kenkimään jalalla lujaa, mutta se ei tule ihan "selkäydinohjauksella".

Minua nyrppii treenatessa se, että joskus kapulaotteeni on niin rento, että kapulat viettävät enemmän aikaa lattialla ja ilmassa enemmän kuin kätösissäni. :)

Tunnen olevani haparoiva ja epävarma rumpali joka ei osaa improvisoida. Kaikki biisit pitää aina opetella ulkoa, joka ei ole hieno homma. Toivottavasti jonain päivänä treenaus tuottaa tulosta ja minustakin tulee muusikko.

Time.
 
Hep.

rumpujen soitto kyllä on mukavaa mutta kun ne rummut sijaitsee tuolla n. 371km pohjoiseen päin niin pääsee aika harvoin reenaan oikeilla kannuilla.. onneksi on edes paskat sähöt kotona.

Vasemman puolen sleebaus nyrppii. Lisäksi vituttaa se, että olen järjettömän laiska treenaamaan. Mitään kun ei saavuta treenaamatta.

Mikään ei varsinaisesti nyrpi, mutta settibalanssia voisi hioa. Oikealla kädellä voisi yrittää soittaa hiljempaa tai sitten vastaavasti jaloilla ja vasemmalla kädellä lujempaa. Olisihan soitossani toki kaikilla muillakin osa-alueilla parantamisen varaa, mutta en viitsi stressata sillä itseäni.
 
Joskus aikoinaan murehdin kovasti sitä, kun olen niin kehno rumpali mutta tajusin sitten, että hauska harrastushan tämän pitäisi vain olla. En minä miksikään ammattilaisrumpaliksi ole tähtäämässä. Olisi ihan sama lopettaa soittaminen kokonaan, jos siitä ei saa mitään iloa irti. Aloin sitten ottaa rennommin ja huomasin taas, että soittaminen on yksinkertaisesti kivaa, vaikkei mikään virtuoosi olisikaan. Oikeastaan kehityskin tuntuu olevan nyt nopeampaa, kun asennoituu soittamiseen rennosti eikä murehdi liikaa sitä, mitä ei vielä osaa.

Mullakaan ei mitään niin yhtä asiaa ole, mikä pistäisi vituttamaan. Mutta joskus kun menee soittelemaan, bänditreeneissä tai itsekseen, niin ei vaan onnistu. Joskus se vaan on niin, että mikään ei vain yksinkertaisesti onnistu. En tiedä mikä siinä on, mutta näin on. Monesti on kirosanoja lennellyt erittäin kiivaasti kun edes kapulat ei pysy kädessä, saatikään mikään normaali filli. Ihan kuin tulisi hetkellinen takauma. En tiedä, onko tuo sitten ihan tavallista, mutta monasti on ärräpäitä lentänyt ja vitutus ollut koko loppupäivän päällä, kun ei ole soitto mennyt putkeen. Onko kenelläkään muilla vastaavia kokemuksia?

se että en osaa soittaaa.....

No ensinnäkin jurppii se ettei pääse soittamaan ku setti on n. 350km päässä, eikä nykyisestä asuinpaikasta ole löytynyt vielä sille tilaa.
 
Mutta itse soitossa nyrppii aika monikin asia. Lähinnä kai se ettei enää keksi omatoimisesti uusia juttuja, vaan tarvisi jonkun ulkopuolisen pistämään tekniikan yms. uuteen uskoon ja sitä kautta toivottavasti aukeaisi sitten niitä tuoreemman kuuloisia kuvioita. Mutta tänään sen näkee miten rumputunnit lähtee käyntiin. Omalla ajalla treenaaminen pitää sitten suorittaa pädillä, eikä se oikein ole mun juttu.

Periaatteessa kaikki. Olen tosin hyväksynyt tosiasian, että tällä harjoittelulla ei kuuhun mennä, ja sen myötä oppinut nauttimaan soittamisesta omalla tasollani sopivia haasteita ajoittain vastaanottaen.

Jos soittaa tarpeeksi nopeessa temmossa sitä "slayer komppia". Sis että haikka tulee 8 osia, basari 4 osia ja snare 4 osia niin se komppi rupeaa silleen ärsyttävästi pomppimaan eikä kuulosta oikealta. Jos soittaa haikan 4 osia, basarin 4 osia ja snaren 4 osia sitä ei tapahdu. Pitää vissiin vaan treenata.
 
Niin siis 4 jakosessa tahdissa.
 
E: Siis näin
 
H:x-x-x-x-x-x-x-x-
S:--x---x---x---x-
B:x---x---x---x---
 
Ja näin menee oikealla tyylillä
 
H:x---x---x---x---
S:--x---x---x---x-
B:x---x---x---x---

H:--x---x---x---x-
S:--x---x---x---x-
B:x---x---x---x---
 
Todella nopeaa trash komppia minä vedän näin. Sitten hitaamissa temmoissa sitä oikeaa.

H:--x---x---x---x-
S:--x---x---x---x-
B:x---x---x---x---
 
Todella nopeaa trash komppia minä vedän näin. Sitten hitaamissa temmoissa sitä oikeaa.
 
Toi on kyllä vaan tosi nopeeta humppaa :)