Rummut: rumpukamat ›

Historian huonoin vertaus, olkaa hyvä.
 
Kiitän. Tämän jälkeen kaikki voivat huoletta tehdä mitä mielikuvituksellisempia analogioita, eikä kenenkään tarvitse miettiä vertauksiensa järkiperäisyyttä. Olet tehnyt pohjanoteerauksellasi elämästämme helpompaa -- tuskin kukaan jälkeesi tuleva voi teoksesi loistoa ylittää!

Kiitän. Tämän jälkeen kaikki voivat huoletta tehdä mitä mielikuvituksellisempia analogioita, eikä kenenkään tarvitse miettiä vertauksiensa järkiperäisyyttä. Olet tehnyt pohjanoteerauksellasi elämästämme helpompaa -- tuskin kukaan jälkeesi tuleva voi teoksesi loistoa ylittää!
 
relaa vähän...

OK: siis tekniikkaa pitää olla. Mutta teknisyyttä vierastan. Kapulaotteet, käsijärjestykset ja indepencence kuntoon, jotta voi sitten soittaa vaivattomasti ja tyylikkäästi, ehkä tarpeen mukaan soittaa muutaman fillinkin. mutta sitten on näitä paradiddlebasariostinato-jonglöörejä ja WFD-runkkurinkejä...
 
Ja: oliko se time osa tekniikkaa, vai ei? Jos sitä olisi treenannut sen ajan kun pelasi lukioaikana tietokoneella, niin ei tarvitsisi siitäkään aiheesta avautua täällä.

Jos sitä olisi treenannut sen ajan kun pelasi lukioaikana tietokoneella, niin ei tarvitsisi siitäkään aiheesta avautua täällä.
 
Toisaalta voi olla, että sitä olis siinä tapauksessa jollain toisella palstalla haikailemassa treenaamiselle menetetyn lapsuuden perään...
 
Njoo. Kaikkea sopivassa balanssissa - myös elämää, jotta olis jotain sanottavaakin.

Toisaalta voi olla, että sitä olis siinä tapauksessa jollain toisella palstalla haikailemassa treenaamiselle menetetyn lapsuuden perään..
 
Eräs luokkakaverini aloitti rumpaloinnin yläasteella. Itse "aloitin" jo ala-asteella.
Tämä samainen kaveri sai lukion loputtua sadan tuhannen markan (17 000 €) Toronton musiikkiyliopistoon, jossa on vieläkin. Itsehän menin amikseen lukion jälkeen.

Eräs luokkakaverini aloitti rumpaloinnin yläasteella. Itse "aloitin" jo ala-asteella.
Tämä samainen kaveri sai lukion loputtua sadan tuhannen markan (17 000 €) Toronton musiikkiyliopistoon, jossa on vieläkin. Itsehän menin amikseen lukion jälkeen.
 
Tuttu kuvio. Aina tulee joku joka on "muutan vuoden vähän treenaillut" ja tiputtaa tylysti penkiltä takaisin maan pinnalle. Nöyränä noi on vaan vastaan otettava ja uskottava omaan juttuun, joka kuitenkin kaikilta onneks löytyy, kunhan vaan malttaa etsiä ja tutkia (...ja treenata).

Tuttu kuvio. Aina tulee joku joka on "muutaman vuoden vähän treenaillut" ja tiputtaa tylysti penkiltä takaisin maan pinnalle.
Ainoa ero siinä että tuo jätkä muutaman vuoden vähän treenas ihan vitusti. Ja oman jutun hakeminen on peitenimi sille, ettei enää jaksa harjoitella mitään valmista/valmiiksi. Nimim. käytän sitä itsekin tekosyynä.

Ja oman jutun hakeminen on peitenimi sille, ettei enää jaksa harjoitella mitään valmista/valmiiksi. Nimim. käytän sitä itsekin tekosyynä.
 
No ei se aina ihan pelkästään sitä ole (vaikka välillä totta vie on). Toi on mun mielestä myös asennoitumiskysymys. Pitäis myös osata arvostaa ja kehittää sitä mikä itselle on luontevaa ja helpon tuntuista, eikä vaan dumata sitä heti ja ajatella laiskuutena tai helppona tienä. Tietty on hyvä myös rääkätä itseään sellaisella mikä on vaikeaa, mutta usein tuntuu etteivät soittajat osaa arvostaa sitä mikä itseltä taittuu helposti/luontevasti. Oma tyyli ja ilmaisu on kuitenkin todella tärkeä juttu - mun mielestä tärkeämpi kuin kaikenmaailman tekniikoiden ja lickien taitaminen. Yhtään teknistä osaamista väheksymättä.

Kävinpä soittelemassa, ja tulin siihen tulokseen, että paradiddle ei turhaan ole rudimenttien kunkku. Harjoitellessani Steve Smithin soolon double paradiddle -hässäköitä aloin saada pieniä ideoita tämän rudimentin levittämisestä ympäri settiä. Sain jo puolessa tunnissa kehiteltyä mitä hienompia juttuja pelkillä paradiddleilla, double paradiddleilla ja paradiddlediddleilla. Tähän asiaan pitääkin perehtyä mitä suurimmassa määrin!
 
Syncopation-harjoitus aiheeseen liittyen:
 
Soitetaan kuudestoistaosia paradiddlekuviolla. Melodian nuotit soitetaan aksenttina ja ghostina vuorokäsin, ja tauot tuplaiskuina. Ensimmäiset pari tahtia menevät siis näin (pätkä eroteltu kahdeksasosan palikoihin):

Ov Ov oo Vo Vo vv Ov oo | Vo vv Ov oo vv Vo vv Ov | Jii än ee.

 
Kun perusidea on hanskassa, nakellaan joka paradiddlen ensimmäiset lyönnit vuorokäsin eri tomeihin, tai soitetaan aksentit flameina eri rumpujen välillä, tai ujutetaan bassaria sopiviin paikkoihin. Näistä saa irti vaikka mitä!

Sama Ovvo Voov- ja oovo vvov- pohjalta
 
-------------------------

Syncopation-harjoitus aiheeseen liittyen:
 
Soitetaan kuudestoistaosia paradiddlekuviolla. Melodian nuotit soitetaan aksenttina ja ghostina vuorokäsin, ja tauot tuplaiskuina. Ensimmäiset pari tahtia menevät siis näin (pätkä eroteltu kahdeksasosan palikoihin):

Ov Ov oo Vo Vo vv Ov oo | Vo vv Ov oo vv Vo vv Ov | Jii än ee.

 
Tarkoitikohan toisen tahdin näin

| Vo vv Ov ov oo Vo vv Ov | ?

Tarkoitikohan toisen tahdin näin

| Vo vv Ov ov oo Vo vv Ov | ?

 
Voi kai ne välit noinkin täyttää. Kuka kieltää?

Voi kai ne välit noinkin täyttää. Kuka kieltää?
 
No toi Wavelenghtin toisessa tahdissa olevat kolme peräkkäistä vasenta ja aksentti viimeselle vaikutti kirjoitusvirheeltä. Jos se oli tarkoituksella noin, niin ei tuo logiikka vielä kahden tahdin esimerkissä auennut. Muuten se nimittäin vaikutti just eikä melkeen siltä perus paradiddletäyttö-tsydeemiltä.
Kukaan ei todellakaan kiellä. Voihan noi välit täyttää vaikka fetajuustolla. Kunhan kysyin että oliko tarkoitus olla noin.

np. John Coltrane - Black Pearls
 
Minä se aloin taas tykkäämään jatsista.

np. John Coltrane - Black Pearls
 
Minä se aloin taas tykkäämään jatsista.
 
Hengittelet ihan rauhassa vaan. Kyllä se ohi menee kohta.

NP: Faith Hill
 
Minä en.

Perse, aina ei voi onnistua. Siis näin:
 
Vo vv Ov oo vv Ov oo Vo
 
Siis paradiddlea ja -diddlea peliin. Tai vaihtoehtoisesti tuolla sun mainitsemalla tavalla, double tai triple paradiddlena.

Tulin just Flamenco-keikalta... ei nyt saatana: vitun kova meno. Tanssija Katja Lunden - järjetön meininki koputuksissa. Tossa olis vähän funtisimista.

Flamenco on kova laji. Oulussa järjestettiin ekat flamencofestivaalit. sinne vaan ihmettelemään, että miten ne palmasit menee ja miten tanssijan liikkeitä voi kompata kitaralla.

Flamenco on kova laji. Oulussa järjestettiin ekat flamencofestivaalit. sinne vaan ihmettelemään, että miten ne palmasit menee ja miten tanssijan liikkeitä voi kompata kitaralla.

Näin on. Tuolla olikin muuten justkin Oulusta tyyppejä keikalla.
Tällanen bändi: http://www.lapandilla.org/ Todella kova. Toi perkku-tyttö oli ilmiömäinen - tosin koko bändi oli kyl ihan huippua. Nöyrät oli tunnelmat.

Mun tyttöystävä on flamenco-tanssija ja -opettaja ja pakko myöntää, että oma ymmärrys koko lajista tai edes siitä rytmipuolesta on aika hatara ja välillä tulee oltua aika suu auki kun kuuntelee millaista tarinaa sieltä jaloista lähtee. Vaatii kyllä paneutumista että ton maailman rytmiseen ajatteluun pääsee yhtään sisään.