Rummut: rumpukamat ›

Olen kitaristi, joka jumaloi bändiä nimeltä Led Zeppelin, joten haluaisin saada tästä rummuttajasta sellaisia yleisiä mielipiteitä jne.. Vähän kaikkea keskustelua. Sitten olen huomannut, että hänen rumpusettiinsä kuului tuollainen paisteen gongi. Eli missä kappaleissa hän tuota sitten käytti. En itse ole ainakaan sitä kuullut, vaikka olenkin koko heidän studio tuotantonsa kuunnellut. Live juttujakin on paljon tullut kuunneltua, mutta jostain syystä en tuota gongia löydä niistä soundeista.

Varmaan yksi ihailluimmista soittajista tämänkin palstan kirjoittajien keskuudessa. Yksi omia suosikeitani. Allaoleva linkki kertoo Dan Tigerstedtin sanoin aika hyvin, mikä Bonhamin soitossa kiehtoo
http://www.rytmi.com/rytmi403/403zeppo3.html
 
Tsekkaas vaikka sivu www.drummerworld.com ja sieltä Bonhamin kohdalta, niin löytyy kuvia ja videonpätkä.
Toinen hyvä kuvasivu: http://pyzeppelin.free.fr/photos_john_bonham.htm
 
"Pakko-ostoksena" voin suositella Led Zeppelinin II-levyä, jolla on biisi Moby Dick, joka on käytännössä 8 minuuttia Bonhamin sooloa, pl. lyhyet alku- ja loppulirutukset.

Pitää sanoa, että kyllähän minä noi zeppeliinien levyt omistan, ja paljon minä tuota bändiä tutkinutkin olen.

Pitää sanoa, että kyllähän minä noi zeppeliinien levyt omistan, ja paljon minä tuota bändiä tutkinutkin olen.
 
Aaaivan. Itsellä taitaa olla vain kolme Zeppelinin albumia, joskin veronpalautuksilla ajattelin hankkia tuon How the west was won-DVD-paketin, ja puhtaasti nähdäkseni Bonzon työskentelyä.
 
Jos ihan henk. koht. tasolla pohtii, mikä Bonhamin soitossa kiehtoo, niin ekana tulee mieleen tuo "groove", joka on todella jäljittelemätön. Aluksi kuulostaa, että perkele, rumpalihan on koko ajan hiukan jäljessä. Sitten jossain kohdassa huomaa, että ei se muuten olekaan sittenkään perässä.
Toinen mielenkiintoinen juttu on tapa, jolla Bonham käyttää voimaa. Usein kovaa soittaminen käsitetään sellaiseksi, että koko ukko heiluu ja meno on todella sitä "rumpujen hakkaamista". Bonhamin tyylissä taas lyönneissä on voimaa, mutta iskut lähtevät ihan eri tavalla ja yleisolemus nopeissakin filleissä on enempi rauhallinen.
Kolmannen ja neljännen kiintoisan piirteen sijoista kisaavat miehen bassarityöskentely ja kamat.
Bassarillahan Bonham soitti hyvin tarkkaan ja nopeaan.
Kamoista taas tulee mieleen hieno Vistalite-setti ja etenkin koot, jotka ovat lievästi sanoen "äijät", oliko parhaimmillaan mm. 26" bassari ja 24" ride. Näistä osaltaan muodostuu rumpalille ominainen soundi, ja varsinkin Bonhamin "läski" virvelisointi on aika tunnistettava. Ja kuuluuhan siinä se em. kovaa lyöminenkin.

Jep bonham käytti todellakin 26 basaria. Ja hepun soittotatsi oli ihan saa****n kova. Tuosta harmistuneen bändin kitaristi jimmy page kävi modauttamassa vahvistimensa 200w tehoiseksi, jotta saisi oman soittonsa kuulumaan rumpujen takaa. Jostain olen lukenut, että bonham ei tykännyt käyttää peltejä niin paljoa kuin rumpuja. Tai siis hän piti rumpujen soundista enemmän. Olikos ton bonhamin pääsetti tuo ludwigin läpinäkyvä (hitto kun en muista mallinimeä) väriltään se oli amber, eli meripihka.

Oli kyllä aika eri kokemus tuo Mody Dick dvd:ltä, aivan uskomattoman kova veto ja kuva/äänenlaatu on aika loistava tuossa paketissa.

Olikos ton bonhamin pääsetti tuo ludwigin läpinäkyvä (hitto kun en muista mallinimeä) väriltään se oli amber, eli meripihka.
 
Vistalite.

Olikos ton bonhamin pääsetti tuo ludwigin läpinäkyvä (hitto kun en muista mallinimeä) väriltään se oli amber, eli meripihka.
 
Vistalite. Niinkuin edelläkin jo mainittiin.

Oli kyllä aika eri kokemus tuo Mody Dick dvd:ltä, aivan uskomattoman kova veto ja kuva/äänenlaatu on aika loistava tuossa paketissa.
 
Mielestäni myös tuon DVD:n rumpusoolo on uskomaton. Tuollon Bonzo oli teknis-näppäryytensä huipulla ja mitä hän kertookaan meille rummuillaan: koko rytmimusiikin kirjo Max Roachin Drum also Waltzesista ja Buddy Rich-lickseistä eteenpäin. Tuohon aikaan "jokainen rumpali oli jazzrumpali", eli jazzrummutuksen sanavarasto oli kokenut evoluutionsa musiikin sähköistyessä.
 
Ja ei se Bonham niin lujaa soita, vaan hänen soitossaan on dynamiikkaa todella paljon. Välillä lyödään ja välillä nautiskellaan. Ja kyllä hän soittaa symbaalia ihan yhtä paljon kuin rumpujankin. Ei kannana uskoa kaikkea mitä lukee, vaan käyttää korvaparia toteamaan ja olemaan kriittinen toisen käden tiedolle.
 
Mielestäni Bonhamin keskeisiä tyylipiirteitä (joten olkaa kriittisiä):
1. Ajalleen erityisen edistyksellinen bassorummun artikulaatio ja bassorumpupainotteiset kompit
2. Ainainen lievä kolmimuunteisuus, joka tuo fraseeraukseen laid back -fiiliksen ja svengin
3. Erinomaisen rennot peruslyönnit, jotka saavat hänen valtavat rumpunsa kuulostavaan yhä valtavammilta
4. Dynamiikan haarukka pp-ff (ei fff - nu-metalin väärinymmärtymä rumpujen kovaa soittamisesta elikkä menee tukkoon ja kuulostaa mikkihiiren pierulta)
5. Fillien ja bassorummun triolit (sekstolit)
6. Virheetön settibalanssi
7. Alati improvisoiva soittotyyli
 
Jatkakaa olkaa hyvät...

Dynamiikan haarukka pp-ff (ei fff
 
Tuota... Mitäs nämä tarkottaa?

Pitääpä kysyä teiltä rumpaleilta, että kuinka vaikea se black dogin riffi on soittaa rummuilla. Itse kun olen kitaristi, mutta se rumpu soittaa niin omituista juttua siinä riffissä(hienolla tavalla omituista). Jotenkin tuntuu että tuo ei olisi helpoimmasta päästä opeteltava, koska muu bändi soittaa ihan toista juttua. En kylläkään tiedä.

Tuota... Mitäs nämä tarkottaa?
 
Sävelvoimakkuutta -
 
pp=pianissimo=hyvin hiljaa
ff=fortissimo=hyvin voimakkaasti jne..
 
edit:niin, eli fff on varmasi aika lujaa? ;)

Pitääpä kysyä teiltä rumpaleilta, että kuinka vaikea se black dogin riffi on soittaa rummuilla. Itse kun olen kitaristi, mutta se rumpu soittaa niin omituista juttua siinä riffissä(hienolla tavalla omituista). Jotenkin tuntuu että tuo ei olisi helpoimmasta päästä opeteltava, koska muu bändi soittaa ihan toista juttua. En kylläkään tiedä.
 
Vaatii se vähän harkintaa, jos ihan 1:1 bonhamit meinaa vetää. Kyllä sen kohdan klaaraa, kun vaan kerran oivaltaa mistä on kyse. Kieltämättä ihan ekaa kertaa ko. biisiä kuullessa tuli oltua että "mitähän helvettiä nyt tapahtuu..."

Jep bonham käytti todellakin 26 basaria --
 
Hoho, siinähän jo jää Portnoynkin setti kauas taakse. Vai että 26 bassaria... ;>

Pitääpä kysyä teiltä rumpaleilta, että kuinka vaikea se black dogin riffi on soittaa rummuilla.
 
Riffi? Teema? No ei ole vaikea. Koha groovaa. Joskus lapsena ei kyllä olisi tajunnut ollenkaan mitä tapahtuu mutta onneksi on Hitlermäisiä rumpuopettajia jotka pakottaa treenaamaan polyrytmejä ja muita oddityja silleen että aivot savuaa.

http://www.led-zeppelin.org/multimedia/photos/group6.jpg
 
Kyllähän ton bonhamin basarilla kokoa oli :D

http://www.led-zeppelin.org/multimedia/photos/group6.jpg
 
Kyllähän ton bonhamin basarilla kokoa oli :D
 
Haa. Kunnon ÄIJÄ setti.

Olen kitaristi, joka jumaloi bändiä nimeltä Led Zeppelin, joten haluaisin saada tästä rummuttajasta sellaisia yleisiä mielipiteitä jne.. Vähän kaikkea keskustelua. Sitten olen huomannut, että hänen rumpusettiinsä kuului tuollainen paisteen gongi. Eli missä kappaleissa hän tuota sitten käytti. En itse ole ainakaan sitä kuullut, vaikka olenkin koko heidän studio tuotantonsa kuunnellut. Live juttujakin on paljon tullut kuunneltua, mutta jostain syystä en tuota gongia löydä niistä soundeista.
 
Kyllä gongi löytyy livenä ainakin Dazed and Confusedin alusta ja Kashmirin lopusta (BBC-sessions ja DVD), levylläkin mm. Whole Lotta Loven vapaammassa välikkeessä on pari kohtaa, mitkä kuulostavat kapuloilla soitetulta gongilta. Bonham käytti Premierin rumpuja ennen kuin tutustui Vanilla Fudgen Carmine Appiceen, joka sai hänet Ludvigin käyttäjäksi. Bonham oli ensimmmäisiä, joka vuorasi bassorumpunsa alumiinilla kovan kanuunasoundin aikaansaamiseksi. Turhautuneena bassarin ylivaltaan bändin jätkät joskus piilottivat Bonhamin bassorummun. Seuraaviin harjoituksiin John toi vieläkin suuremman rummun... DVD:llä näkyy hänen kehityksensä ja kulloinenkin setti kronologisessa järjestyksessä. Taisi Knebworthissa käyttää ruostumattomasta teräksestä valmistettua settiä?
Bonhamilla oli tarkka käsitys siitä miltä setin piti kuulostaa. Hän viritti rumpunsa itse ja oli erittäin tarkka niiden mikittämistavasta. 6,5"x14" Supraphonic -virveleistä eivät kelvanneet messinkiversiot, koska ne eivät olleet tarpeeksi kirkkaan kuuloisia.

Bonham oli ensimmmäisiä, joka vuorasi bassorumpunsa alumiinilla kovan kanuunasoundin aikaansaamiseksi.
 
Teki siitä Resonatorin ;-)

Olikos ton bonhamin pääsetti tuo ludwigin läpinäkyvä (hitto kun en muista mallinimeä) väriltään se oli amber, eli meripihka.
 
Ja sitähän saa vieläkin, ostoksille vain: http://www.kellyindustries.com/drums/john_bonham2.html
 
Tosin muistan joskus lukeneeni tarinan siitä miten Bonham meni jossain paikassa soittelemaan jollakin rupuisella minijazz-setillä ja kuullosti silti täysin... John Bonhamilta. Tarinassa on tietty opetus. :-)