Rummut: rumpukamat ›

Alkajaisiksi, en tiedä onko tälläinen aihe jossain ollut joten en pahastu jos tämä löytää tiensä bittiavaruutenn.
 
Otsikko kertoo kaiken, eli mistä sait inspiksen soittaa juuri rumpuja? Eli oliko rummut SE soitin aina, vai pitikö joku valita ja se osui rumpuihin?
 
Aloitanpa itse: Minun piti silloin pienenä olla kitaristi, koska kaikki rokkarit olivat kitaristeja. Sairauteni vuoksi en voinut soittaa kitaraa, joten rummut olivat ainoa vaihtoehto. Ja onhan rumpalitkin rokkareita. Laulaminen oli silloin akoille.
 
Pitkiä stooreja mielellään!
 
ps. Tiedän, ei tuo munkaan pitkä ole. Mutta siinä on se idea ja tarina kerrottu.

Kun kuulin ekan kerran 5-6-vuotiaana Jimmy Chamberlinin soittoa Smashing Pumpkinsissa, tiesin että rumpalihan musta tulee.
 
Siitä lähti, eikä loppua näy.

Alunperin mut kiinnitettiin nykyiseen bändiin vain siksi koska tuppasin vain pöytärummuttamaan varsin usein. Loppujen lopuksi rummut ovat tuntuneet juuri oikealta instrumentilta. Kaikenlainen naputtaminen, hakkaaminen ja muutkin rytmiset käsi- ja jalka-aktiviteetit ovat vain tuntuneet luonnolliselta. Ja nyt kun vielä menneisyyttä ajattelee, rummuthan ne ovat aina olleet se soitin mihin kiinnitän huomiota biisissä tai vaikka keikalla. Tosin instrumenttivalintani osuminen rumpuihin voi johtua myös siitä, että muita bändisoittimia en osaa soittaa. :-)

Kaikenlainen naputtaminen, hakkaaminen ja muutkin rytmiset käsi- ja jalka-aktiviteetit ovat vain tuntuneet luonnolliselta. Ja nyt kun vielä menneisyyttä ajattelee, rummuthan ne ovat aina olleet se soitin mihin kiinnitän huomiota biisissä tai vaikka keikalla. Tosin instrumenttivalintani osuminen rumpuihin voi johtua myös siitä, että muita bändisoittimia en osaa soittaa. :-)
 
Tässähän tämä...

Kaikenlainen naputtaminen, hakkaaminen ja muutkin rytmiset käsi- ja jalka-aktiviteetit ovat vain tuntuneet luonnolliselta. Ja nyt kun vielä menneisyyttä ajattelee, rummuthan ne ovat aina olleet se soitin mihin kiinnitän huomiota biisissä tai vaikka keikalla. Tosin instrumenttivalintani osuminen rumpuihin voi johtua myös siitä, että muita bändisoittimia en osaa soittaa. :-)
 
Nappaan osan kirjoituksesta ja olen samaa mieltä.

Vuonna 1988 Eero ja Jussi & The Boysien konsertti. Tämän jälkeen homma jatkui tusseilla ja sinappipurkeilla, kunnes porukoilta meni hermot. :) Kohta sit kannettiinki jo ekaa settiä tupiin.

varmaan siitä, kun sellaisen vaahtosammuttimen kokoisen ihailin enoni soittotaitoja ja kannuja (sellaset komeet kromiset slingerlandit+2002+Z-custom.... aaaaahhh... taivaallista:). sitten olikin paaaljon taukoa, kunnes kävi soittaminen tosissaan kiinnostamaan. aikani slingerlandeja paukuteltuani päätin hommata omat kannut ja siitä se sitten lähti......

Olin ehkä 6, kun sain syystä tai toisesta ensimmäiset rumpuni. Syytä en vieläkään tiedä. Eihän niiden soittamisesta mitään tullut, joten ne sitten jäi nurkkaan käyttämättöminä. Ala-asteen viimeisinä vuosina joku kaveri keksi perustaa bändin ja koska olin ainoa, jolla oli rummut, paikka oli sitten minun :) Tuolloin kiinnostuin sitten rummuista, kun opin ensimmäisen "oikean" kompin. Olisikohan ollut 7. luokka tai jotain, kun alkoi soitto todella kiinnostaa. Sitten on tullut soiteltua enemmän tai vähemmän säännöllisesti rumpuja, sekä lisäksi vähän muutakin.

Joskus pienenä(nyt oon siis jo iso poika:D) kattelin siskon kanssa sen Dingo VHS.ssää.
Sitte kiinnitin huomioni heti siihen mahtavaan settiin ja sitte kuolailin (ne jokka on nähny niin tietää) sitä ekaa keikka pätkää ja aattelin että "onpas siinä kova äijä" no sitten tuli se toinen pätkä mis oli sitte settis kahet basarit ja parit tomit sitte kuolaaminen jatku ja jatku, aina sitte siskolta "salaa" kattelin ja pompein samaan tahtii ja yritin kauheesti läpsytellä käsiä reisii samaan tahtii.. kunnes sitte mainittin asiasta porukoille että "tahtoo kans tollasen setin" sitte alotin armottoman säästämisen ja noin vuosi(yllättävän pitkään jaskoin odottaa) sen jälkeen niin ostin sitte Maxtonet (mis vietiin mua ihan täysillä, ainoo mitä kunnollista siinä oli niin oli ruden 1000:nen c/r)
ja noin vuos site ostin ton pearlin setin ja täsä sitä hiihdetää ilman loppua...
 
loppuun offia sen verra että aloin miettii nytte että mikähän se toisen keikka pätkän setti on tosa dingon VHS:llä? se tupla bazari setti siis...? jokku Ludarit kenties?

Joskus pienenä(nyt oon siis jo iso poika:D) kattelin siskon kanssa sen Dingo VHS.ssää.
Sitte kiinnitin huomioni heti siihen mahtavaan settiin ja sitte kuolailin (ne jokka on nähny niin tietää) sitä ekaa keikka pätkää ja aattelin että "onpas siinä kova äijä" no sitten tuli se toinen pätkä mis oli sitte settis kahet basarit ja parit tomit sitte kuolaaminen jatku ja jatku, aina sitte siskolta "salaa" kattelin ja pompein samaan tahtii ja yritin kauheesti läpsytellä käsiä reisii samaan tahtii.. kunnes sitte mainittin asiasta porukoille että "tahtoo kans tollasen setin" sitte alotin armottoman säästämisen ja noin vuosi(yllättävän pitkään jaskoin odottaa) sen jälkeen niin ostin sitte Maxtonet (mis vietiin mua ihan täysillä, ainoo mitä kunnollista siinä oli niin oli ruden 1000:nen c/r)
ja noin vuos site ostin ton pearlin setin ja täsä sitä hiihdetää ilman loppua...
 
loppuun offia sen verra että aloin miettii nytte että mikähän se toisen keikka pätkän setti on tosa dingon VHS:llä? se tupla bazari setti siis...? jokku Ludarit kenties?
 
Jossain vaiheessa Quupalla???? oli ainakin Yamahan Rock Tour Customin koivu/mahonki/"phenolic resin" tuplasetti ja komeet sähkörummutkin.
 
Itselläkin varmaan myös lähti sieltä Dingosta asti liikkeelle, nopeasti mukaan tuli Europe (silloin halusin laulajaksi/kitaristiksi - - riviin moshaamaan...), Bon Jovi, Queen, Mötley Crüe, Whitesnake, Helloween ja Metallicakin myöhemmin. Muistan lätkytelleeni kädet rakoille jollain neliskanttisilla rimoilla tyynyihin sängyllä Bon Jovin "Lay Your Hands On Me":n tahtiin. Siinä oli NIIN siisti video... Torresin lisäksi Queenin Roger Taylor oli coolin näköinen paiskoessaan menemään tajunnan rajamailla hiki valuen jossan videopätkässä. Unohtaa ei sovi Tommy Aldridgen tuplasettiä Whitesnaken videoissa In The Still Of The night (Dunbar soittaa levyllä) ja Crying In The Rain. Aika lailla laitteista ja siitä fyysisyydestä johtuvaa oli innostus.
 
Piano vaihtui lopulta 5 vuoden tahkoamisen jälkeen 11-12 vuotiaana klasarilyömiin, vaikka jopa basso-opinnot olivat vaihtoehto! Kitaristitaitoihini en enää uskonut siinä vaiheessa.... Rummut oli selkeesti enemmän tukevan pojan soitin. Joskus ihan pienenä sain pienen kellopelin ja marakassit, ehjiä ovat vieläkin.
 
Ala-asteen musiikkitunnit olivat hirvittäviä, mutta yläasteen musamaikkaa pidän suuressa arvossa. Hän sai innostumaan bändisoitosta ja sitä kautta pystyin profiloitumaan rumpalina ja paskat nakkaaman jostain koulukiusaajista. Bonuksena sai hyviä ystäviä soittoporukasta. Siinä käytiin bändikerhoa ja vietettiin välituntia musaluokassa muiden värjötellessä pihalla pakkasessa.

No tarinahan on suorastaan uskomaton. Pienenä jääkiekkoilijapoikana kun ei päähän mahtunu paljo muuta kuin lätkän peluu tapahtui seuraavaa: Rakas äitini sattui lätkähöperöltä pojanjolpilta kysymään että "Tahtoisitkos mennä musiikkiopistoon lyömäsoitinlinjalle?" Sehän veti nuoren miehen hiljaseksi "No tootttaaah... Kai mää voisin kokkeilla semmosta." Siitä se lähti. Pikkuhiljaa jääkiekko jäi kokonaan. Ei varmaan ketään muuta äiti oo tupannut soittahan rumpuja? x) Mutta onpahan joku jota syyttää ku menee paljo rahaa harrastuksiin.

itellä kans kun olin pieni... tai ainakin nuori... Olin 2-4 vuotias, kun Dingon autiotalon alku kolahti pieneen rumpalin alkuun... siitä sitä jatkettiin aina ala-asteella rumpujen kolkuttamista jne...
Kyllähän tossa tuli kitaraakin koitettua, mutta ei se ole se mun juttu...Rummuista olen aina ollut kiinnostunut eikä loppua näy...

åå å

Olin 2-4 vuotias, kun Dingon autiotalon alku kolahti pieneen rumpalin alkuun
 
Samoin, tosin sitten vasta myöhemmällä iällä aloitin tosimielellä soittoharrastuksen kitaroinnilla Apulanta-orkesterista innostuneena ja sittemmin ostin myös rummut ja nyt soitan molempia sitten vuorotellen. :)

Ala-asteen musiikkitunnilla kun sain rumpuja koittaa, oli kivaa. Vaikkakin harrastus kunnolla alkoi vasta 5-6 vuotta myöhemmin. Metallica ja Lars Ulrich olivat myös iso syy varmasti miksi alun alkujaan kiinnostuin mokomasta soittimesta.

Jossain vaiheessa Quupalla???? oli ainakin Yamahan Rock Tour Customin koivu/mahonki/"phenolic resin" tuplasetti ja komeet sähkörummutkin.
 
Mä luulen että se tuplasetti oli Taman Artstar. Quupalla oli vissiin nimittäin sopimus Taman kanssa melkeinpä koko Dingon menestysajan. Korjatkoon joku, jos ihan metsässä olen?

Bändissä oli rumpalin mentävä aukko, ja kyseinen instrumentti kuulosti siistiltä vaikkei osannutkaan soittaa.

Viiden vuoden kitaransoiton jälkeen innostuin rumpujen soitosta pääasiassa Dream Theaterin ynnä muun progemetelin (aargh! =) ) ansiosta. Onneksi, sillä jostain syystä rumpujen klääppiminen alkoi laventaa musiikkimakuani ihan omituisiin suuntiin. Aloitin hiljattain kitaransoiton harjoittelun uudestaan, sekä rupesin opettelemaan pianonsoiton alkeita. Joka laitteella voi tehdä eri asioita, ja eri päivinä joku instrumentti kolahtaa muita paremmin. Kuitenkin rummuissa on sitä jotain... maagista alkuvoimaa. Minulle rummut avasivat oven suurempaan musiikin maailmaan.

No kun pianon soitto on eukkojen hommaa.

Mä luulen että se tuplasetti oli Taman Artstar. Quupalla oli vissiin nimittäin sopimus Taman kanssa melkeinpä koko Dingon menestysajan. Korjatkoon joku, jos ihan metsässä olen?
 
Tuplasetti oli ainakin Taman, Artstar tai Granstar. Samoin DIngon alkuaikoina oli Superstar-setti. Siinä välissä oli sitten 4 etutomin Pearl-setti, samaten puunvärisenä kuten nuo muutkin satsit.
 
***
 
Mutta tuohon asiaan.
Meille tuli ala-asteelle ekat rummut (Maxtonet muuten nekin) kun olin jossain neljännellä luokalla.
Vuotta, paria vanhempi kaveri osasi soittaa peruskomppia ja musta siinä rumpusetissä ja kaverin kompin soitossa oli vaan jotain niin älyttömän hienoa, että sieltä jäi pakkomielle a) saada omat rummut ja b) ehkä opetella soittamaankin.
Ensimmäinen tavoite tuli täyteen vielä ala-asteen aikana kun Pearlin Export-setti löysi meille tiensä.
 
Tavoitteen b kanssa ei sitten juuri olekaan edistytty...