Rummut: rumpukamat ›

Jep, saattaa olla aika naivi kysymys mutta kysyn kuitenkin. Eli olen 21 vuotias, olen soitellut jostain 18 vuotiaasta lähtien hiukan ja nyt sitten olen aloittanut totisemmin soittamaan. Tasostani sen verran että perus Nickelbackit, Creedit alkaa pikkuhiljaa jo mennä. Mites on, kuinka nopeaksi/hyväksi voin tulla tiivillä treenaamisella? Onko ikä mikään rajoite rumpujen soitossa tai nopeuden kehittymisessä? Haluaisin myös tietää minkä ikäisenä ihmiset on rumpuja alotellu soittaan.
 
Kuinka tärkeänä näette sen että kävisi ihan rumputunneilla jonkun ammattilaisen pakeilla?
 
Kiitoksia!

Mites on, kuinka nopeaksi/hyväksi voin tulla tiivillä treenaamisella?
 
Onko tämä lauseke sinun mielestäsi totta: nopeus=hyvä ?
 
Et ole liian vanha aloittaaksesi. Riippuen treenimäärästä voit saavuttaa melkeinpä minkälaisen tason haluat. Huomioi kuitenkin se tosiasia, että useimmat ammattisoittajat ovat treenanneet teini-ikäisistä asti 5-8 tuntia päivässä (siihen tasoon ei siis ole mitään sanomista enää, paitsi jos olet superlahjakkuus). Toisaalta se, että soittelee hyvällä viikolla kahtena päivänä ei paljoa auta. Jonkunnäköinen keskitie näistä tuo tuloksia. Avain onkin säännöllinen treenaus, ei se kuinka paljon sitä tekee kerralla.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa treenauksen ohella se, ettei tee koko harrastuksesta liian vakavaa. Tärkeämpää on pitää hauskaa ja haastaa itseään. Mutta ei mitään syytä huoleen, kyllä se siitä lähtee. Ja onnea vaan päätöksestä liittyä rumpuharrastajien joukkoon.
 
EDIT: Juu, Groovilla tulikin tuossa alla hyviä pointteja myös.
 
Kun halusit tietää, niin itse aloitin soittelemaan siinä n. 10 vuoden ikäisenä, suhteellisen myöhään kuitenkin.
 
Ja niin, hommaa ihmeessä hyvä opettaja itsellesi. Jos ei muuta niin vaikka vaan sen takia, että opit alusta alkaen oikeat kapulaotteet ja lyöntitekniikat ettei tarvi sitten niitä jälkikäteen korjailla. Se nimittäin on kamalaa puuhaa.

Jep, saattaa olla aika naivi kysymys mutta kysyn kuitenkin. Eli olen 21 vuotias, olen soitellut jostain 18 vuotiaasta lähtien hiukan ja nyt sitten olen aloittanut totisemmin soittamaan. Tasostani sen verran että perus Nickelbackit, Creedit alkaa pikkuhiljaa jo mennä. Mites on, kuinka nopeaksi/hyväksi voin tulla tiivillä treenaamisella? Onko ikä mikään rajoite rumpujen soitossa tai nopeuden kehittymisessä? Haluaisin myös tietää minkä ikäisenä ihmiset on rumpuja alotellu soittaan.
 
Kuinka tärkeänä näette sen että kävisi ihan rumputunneilla jonkun ammattilaisen pakeilla?
 
Kiitoksia!
 
Ikä ei aseta sulle mitään rajoituksia. Ja kyllä, on erittäin tärkeää että hakeudut "hoitoon", eli jonkun osaavan ihmisen oppiin. Senverran korjaisin tuota sun kysymystä "kuinka nopeaksi/hyväksi voin oppia", että tuo nopeus ei ole mikään rumpalin kriteeri. Turha lähteä 13-16 vuotiaan tasolta ja ihannoida "nopeutta", koska sen merkitys muihin ominaisuuksiin nähden on täysin olematon.
 
Rumpali palvelee biisiä kuten kaikki muutkin bändin jäsenet. Rumpalin tehtävä on pitää paketti kasassa mahdollisimman tiiviisti, joten klikin kanssa perusasioiden tinkimätön treenaaminen on hyve. Lähde vaikka siitä liikkeelle.

*köh* parin viikon päästä napsahtaa 35 lasiin ... ja soittamisen aloitin 20 vuoden paussin jälkeen (eli aloitin täysin alusta...) tuossa pari vuotta sitten ... että jos sinä olet liian vanha niin minä voin mennä samantien saunan taakse ja ... :-p
 
Enkä varmaan koskaan opi "sika nopeaksi" ainakaan käsistäni, eikä haittaa pätkääkään, mielummin jään historiaan hyvänä rumpalina bändin jäsenenä kuin hyvänä soolon naputtajana :-)

*köh* parin viikon päästä napsahtaa 35 lasiin ... ja soittamisen aloitin 20 vuoden paussin jälkeen (eli aloitin täysin alusta...) tuossa pari vuotta sitten ... että jos sinä olet liian vanha niin minä voin mennä samantien saunan taakse ja ... :-p
 
Enkä varmaan koskaan opi "sika nopeaksi" ainakaan käsistäni, eikä haittaa pätkääkään, mielummin jään historiaan hyvänä rumpalina bändin jäsenenä kuin hyvänä soolon naputtajana :-)
 
Mutta sä ootkin ihan oikeassa. Tosin tuo itsekeskeinen ajattelutapa on yleensä pahimmillaan kitaristeilla. Nekun eivät monesti osaa olla hiljaa, eivätkä näe biisin kokonaisuutta. Myös rumpalin tulee olla hiljaa, jos biisi niin vaatii.
 
Oma ego alas, ja biisin palveleminen ylös. Se toimii maailman loppuun asti.

Aloitin rummunsoiton 19-vuotiaana, mutta varusmiespalvelus aiheutti välittömän välivuoden soitteluuni. Olen siis soittanut rumpuja käytännössä vasta pari vuotta, missä ajassa olen kehittynyt ihan kelvollisella nopeudella. Vuoden soittokokemuksella pääsin Oriveden Opiston musiikkilinjalle, ja tänä syksynä aloitin musiikkiopinnot Jyväskylän konservatoriossa. Säännöllisellä treenillä ne taidot kehittyvät, ja jo tunti-pari päivässä tekee ihmeitä.
 
Nopeus ei todellakaan ole rumpalin -- tai ylipäätään minkään muusikon -- tärkein ominaisuus. Itse en ole juuri lainkaan panostanut nopeuden tavoitteluun, sillä koen soitossani olevan paljon tärkeämpiäkin kehitystä kaipaavia alueita: time, groove, tarkkuus, dynamiikka, kontrolli, tyylitaju, monipuolisuus... Toki joissakin tilanteissa nopeutta tarvitaan, mutta niistäkin yleensä voi jotenkin rääppiä itsensä kuiville. :)
 
Rumputunneista minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Opettajan johdolla taitosi karttuvat taatusti nopeammin (ja monipuolisemmin!) kuin ilman opettajaa.

Ite alotin 21 vuotiaana treenaamaan kunnolla. Sitä ennen oli tullut kolisteltua todella satunnaisesti ja päämäärättömästi sillointällöin. Kehitystä on nyt parin vuoden aikana tapahtunut jonkin verran, ja uskon vakaasti että vielä jonain päivänä hoidan tonttini bändissä mallikkaasti.. Eli en halua uskoa, että ikä on mikään este jos innokkuutta ja määrätietoisuutta löytyy.
 
Nopeus kyllä kehittyy, jos sitä kehittää. Voi olla, että tulet huomaamaan että nopeus ei olekaan se suurin ongelmakohta rumpujensoitossa. ;)
 
EDIT: Suosittelen myös, että hankit itsellesi mahdollisimman pikaisesti hyvän opettajan ja metronomin.

mä aloitin soiton siinä noin 12 vuotiaana. Sitä tärkeämpää minusta on ollu näiden 16 vuoden aikana kuitenkin se, että oon halunnu aina ja kokoajan soittaa rumpuja. Eihän kenelläkään ole mikään harrastus sellainen että se on ainoa asia maailmassa, siis kokoajan. Välillä on hieman löysempää fiilistä, ja välillä taas ei kertakaikkiaan voi olla erossa rummuista hetkeäkään.
 
Kaikenkaikkiaan se tärkein ominaisuus on se pitkän aikavälin kiinnostus asiaan. Se tuo lopulta niitä tuloksia enemmän kuin muutaman kuukauden kliimaksi.
 
Se kiinnostus ei todellakaan ole kiinni kamoista tai muista ulkomusikaalisista asioista, vaan aikaan saa myös halpis kamoilla. Sen ei kannata KOSKAAN antaa olla este soitolle. Ensin "mies ja biitti", sitten vasta hamassa tulevaisuudessa "kamat ja merkkiuskollisuus", jos edes silloinkaan.
 
Edit: Nyt vasta oikeastaan näin pitkän soittamisen jälkeen uskallan vasta itsekkin sanoa, että minä en lopeta rumpujen soittamista koskaan.

Jep, saattaa olla aika naivi kysymys mutta kysyn kuitenkin. Eli olen 21 vuotias, olen soitellut jostain 18 vuotiaasta lähtien hiukan ja nyt sitten olen aloittanut totisemmin soittamaan.
 
Oot liian vanha, älä edes haaveile!

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … =30&t=105513&o=0&co=120
 
tuolta voit tsekata tuota ikäpuolta mikäli itsetunto vaatii vertailua muihin.
 
Kuitenkin totuus on ,että "sisäinen" ikä ratkaisee, ei pelkät numerot. Esim. nykyteinit ovat usein asenteeltaan kuuskymppisen tasolla...
 
Älä huoli, kyllä ne sitten siellä hoitokodissa tulee papalle sanomaan, että voiskohan tän harrastuksen jo lopettaa, koska hoitsut ei ehdi jatkuvasti tulla nostamaan papparaista takaisin kaatuneelle rumpujakkaralle. Meluhan ei sinällään ongelma ole, puolet kun on umpikuuroja tai sitten naapurin äijän Hendrix-tyylinen kitararevittely peittää rymistelyt...
 
Rumpuopea kannattaa aina käyttää, jos mahdollisuus löytyy. Nopeuttaa varmasti oppimista ja estää ajautumasta väärille raiteille tekniikassa.

Kuitenkin totuus on ,että "sisäinen" ikä ratkaisee, ei pelkät numerot. Esim. nykyteinit ovat usein asenteeltaan kuuskymppisen tasolla...
 
Joo, tuo mun aamuinen vastauskin hakee kyllä asiallisuudessa vertaansa. Jotenkin vain joskus ottaa turhaan kierrosta näistä "olenko liian vanha" kysymyksistä.
 
Ihan niinkun iällä nyt olisi suurtakaan merkitystä. Tietenkin lapsi oppii nopeammin, mutta sen minkä vanhempi tässä suhteessa häviää voi hyvin voittaa pitkäjäntisyydessä ja tavoitteellisuudessa. Tai sitten jos on lapsenmielinen, niin ei voita. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä miten ja millä opeilla treenaa.

Itse olen tällä hetkellä 23-vuotias ja aloittelen rumpujen soittamista. Viimeksi kun rumpuja kunnolla soittelin niin taisin olla about 15-17. Nyt olis tarkoituksena ottaa oppia perille.

Et ole ollenkaan liian vanha mutta on erittäin tärkeää, että hakeudut nyt hyvälle opettajalle, jotta tekisit kaiken teknisesti heti oikein. Ei kannata tuhlata nyt vuosia asian väärin opetteluun ja sitten sen korjaamiseen. Nuo väärät tottumukset ovat erittäin vaikeita korjata. Onnea ja menestystä !!
 
Kuinka tärkeänä näette sen että kävisi ihan rumputunneilla jonkun ammattilaisen pakeilla?
 
Kiitoksia!

time, groove, tarkkuus, dynamiikka, kontrolli, tyylitaju, monipuolisuus...
 
Sisäinen virvelimattoni alkoi rahisemaan näiden sanojen toimesta. Kauniita sanoja ystävä...
 
Onko ikä mikään rajoite rumpujen soitossa tai nopeuden kehittymisessä?
 
Mielestäni ikä on yhtä olelllinen asia rumpujen soitossa kun etäisyys navasta vasempaan polveen makuulla pohdittaessa luomutuotteiden kysynnän kasvua. Tietysti ikä asettaa rajoituksensa (lähinnä fysiologian saralla), mutta loppujen lopuksi kaikki on itsestä ja asenteesta kiinni. Saattaapi vaikka olla, että vanhemmiten tietää tarkemmin mitä omalta soitoltansa haluaa ja etenee tehokkaammin kohti tavoitteitaan.
 
Kuinka tärkeänä näette sen että kävisi ihan rumputunneilla jonkun ammattilaisen pakeilla?
 
Itse en ole käynyt koskaan (rumpu)tunneilla ja jos saisin mennä ajassa taaksepäin, niin menisin. Perusasioiden ja tekniikan suhteen on hyvä, että joku hieman tasoittaa tietä.
 
Ei kannata tuhlata nyt vuosia asian väärin opetteluun ja sitten sen korjaamiseen.
 
Itseoppineena olen tehnyt hommat niin kuin ne ovat selkärangasta yli kymmenen vuoden ajan lähteneet. Lapaluun vierestä pistää jo parin tunnin soittamisen jälkeen vietävästi, mutta omapahan on tyylini... ja toisaalta selkäni :) Tekniikastani en sano muuta, mutta se on todo-listan ykkösenä.
 
Rumpujen soiton ja sen opettelemisen tärkein komponentti on soittaja itse. Jokainen meistä oppii omassa tahdissaan (bändin kanssa toivottavasti samassa), painottaa eri asioita ja eri tavalla. Sama asia saattaa olla toiselle vettä lasissa ja toiselle räntää vastatuulessa. Juuri tämä tekee tästä(kin) taiteen lajista niin hienon: ei ole olemassa kahta samanlaista soittajaa, vaan jokaisessa on se jokin oma juttunsa. Oma tehtävänä on löytää se juttu, luottaa siihen ja työstää sitä. Jollekin se on sokaiseva nopeus, toiselle virtuoosimainen tekniikka, kolmannelle kyky soittaa millä tyylillä tahansa, neljännelle pokaamisen helpottaminen (rummut ovat kyllä väärä instrumentti siihen). Pointti on, että motiivit ovat rajattomia. Olennaista ei ole verrata ominaisuuksiaan muihin, vaan verrata tekemistään siihen, mikä oma juttu on.
 
Kiitos.

*köh* parin viikon päästä napsahtaa 35 lasiin ... ja soittamisen aloitin 20 vuoden paussin jälkeen (eli aloitin täysin alusta...) tuossa pari vuotta sitten ... että jos sinä olet liian vanha niin minä voin mennä samantien saunan taakse ja ... :-p
 
Enkä varmaan koskaan opi "sika nopeaksi" ainakaan käsistäni, eikä haittaa pätkääkään, mielummin jään historiaan hyvänä rumpalina bändin jäsenenä kuin hyvänä soolon naputtajana :-)
 
Höh! Juniori! Mulla muuten sama tilanne, mutta kohta 43 vuotta, ja taukoa 25. Ja silti oon parempi kuin moni kaksikymppinen joka ei koskaan ole rumpuja nähnytkään! Ja vielä opiskelua vailla valmis lääkäri! Eli, mikä meitä vanhoja estää pitämästä hauskaa setin takana, Hurriganes rokkiin liika nopeus ja tekniset kikat on vaan pahasta.

Eli, mikä meitä vanhoja estää pitämästä hauskaa setin takana, Hurriganes rokkiin liika nopeus ja tekniset kikat on vaan pahasta.
 
Nyt pamautan tiskiin mnetin historian ensimmäisen plussan omalta osaltani. *plop*

Oma ego alas, ja biisin palveleminen ylös. Se toimii maailman loppuun asti.
 
Tää on hemmetin hyvä ohjenuora. Plus.
 
Itse aloitin 13 - vuotiaana vuonna - 67. Ammattimies kävi neuvomassa soittoasennon, kapulatekniikan ja setin asettelun. Vähintään nämä perusasiat kannattaa ehdottomasti opettajalta ostaa.
 
Mulla ei nopeus ole koskaan ollut mikään tavoite. Toimiminen bändin yhtenä osana, nöyrällä mielellä, on ollut, ja on edelleen mun tavoitteeni.
 
Tässä iässä ei enää ole suurta hinkua kiertueille, mutta hauskaa hommaa soittaminen on edelleen. Hauskaa voi pitää hautaan asti. Kasva isoksi, älä aikuiseksi, on hyvä ohje. Nimittäin, aikuisilla on tylsää ( vrt. naiset ).

Meillä on samalaista taustaa wavelenghtin kanssa. Itselläkin rumpujen soitto alkoi 18-vuotiaana (olen nyt 22-vuotias). Tätä edelsi kitaran kanssa hamuilu 13-vuotiaasta asti. Vuoden päivät reenailin ja pääsin tornioon opiskelemaan pop/tsääz-hommia.
 
Alunperin kun rupesin soittamaan mulle oli selvää että musta tulee "rumpali". Ikä ei ole este, tsekkaa vaikka Japanin ihmelapsi Akira Jimbo joka aloitti soittamisen 20 kieppeillä. Toisaalta olen iloinen, että aloitin suht myöhään soittamisen. Tuolloin soittaminen on tietoisempaan niin soittamisen kuin treenaamisenkin suhteen. Aina kun treenaan, treenaan sellaisia asiota mitä en osaa. Pyrin jättämään sen turhan fiilistelyn treeniksen ulkopuolelle.
 
Nopeus ei ole tärkeää. Hyvä tekniikka on kylläkin tärkeää. Tekniikkaa ei ole se kuin nopeasti pystyt vetämään ympäri settiä triple ratamacueta vaan se miltä se saundaa ja miten asiat ovat kontrollissa. Lisäksi hyvä tekniikkaa on se ettet vahingoita sitä kroppaasi soittaessa. Ja se paljon puhuttu nopeus tulee kontrollista.
 
Tärkeitä asioita mulle on ollut perusasiat, taimi, groove etc. Lisäksi paljon tulee harjoiteltua erilaista matskua, esim. funkhommaa, jazzia ja lattarimaininkia. Treenaan sellaisia asioita mitä selkeästi tarvitsen tämän hetkisissä bändi kuvioissa. Transkriptiointia teen jonkin verran ja apinoin tietenkin muita soittajia. "Esikuvat" on todella tärkeitä, ne ajaa sitä soittamista eteenpäin. Lisäksi bändi kuvioihin, mikäli mahdollista, kannattaa hommata itseään parempia soittajia, näiltä heeboilta oppii yhtälailla kuin muita rumpaleita katsoessa.
 
Avoin mieli ja palo tehdä musiikkia ajaa ajan myötä päämääränsä. Treenaa ja kuuntele musaa. Sillä se tulloo.
 
-Hannu.

Hieno huomata että iän puolesta (27)ei omallakaan kohdalla ole liian myöhäistä aloittaa rumpujen soittamista. Oon välillä treenikämpällä yksinään käyny hakkaamassa rumpuja ja innostus sekä kiinnostus senkun vaan lisääntyy. Nyt oon suunnitellu ostavani kotisoittelua varten sähkörummut. Kapulat on jo etukäteen ehtiny hankkia ja niillä netistä etittyjen ohjeiden mukaan naputellu tyynyjä, pöytää tms, tarkoituksena jo näin etukäteen ennen rumpuhankintaa harjoittaa vähän eri raajojen koordinaatiota. Kitarataustaa on n. vajaa kymmenen vuotta ja muutama vuosi sitten kitarakamat vaihtui bassovehkeisiin ja sen pari vuotta oon nyt bändissä paukutelle bassoa. Nyt vaan tuntuu polte sisuskaluissa kun se pieni rumpalipoika on sieltä pyrkimässä ulos.
 
edit
lisätään nyt vielä sen verran että pan-huiluakin on joskus tullut harjoiteltua. Jokin vimma mulla on vaihtaa soitinta välillä enkä osaa sanoa mistä se johtuu. hmmm, näen selkeän kuvion tässä:
Kitarasta bassoon, bassosta rumpuihin, ja ehkä muutaman vuoden päästä rummuista triangelia soittamaan ja sen jälkeen voikin sitten soittamisen lopettaa kokonaan ja ryhtyä manageriksi :D

et ole liian vanha, tosin et välttämättä kehity yhtä hyväksi kuin erittäin nuorena aloittaneet, ja joudut ehkä todistamaan sinua nuorempien henkilöiden soittavan sinua paremmin(ei siinä muuta ku voi alkaa vituttaa)