Rummut: rumpukamat ›

Tuli tuosta vireenpitämis -topikista tällainen mieleen, että kuinka paljon juuri sinulle on väliä, ovatko rakkaat rumpusi vireessä ?
 
Tuolla em. topikissa pari henkilöä mainitsi, ettei heille ole vireellä niinkään väliä, kunhan paukuttelevat. Tunnen myös pari tällaista kaveria. Minä taasen en soita, elleivät rumpuni ole vireessä, sillä soitan mielelläni sellaisella pelillä, joka myös kuulostaa soittimelta. Jos olisin kitaristi, en minä soittaisi epävireisellä kitaralla. Sama se mikä soitin, särähtää se sen verran pahasti korvaan. että ei tule hommasta mitään, jos se ei kuulosta siltä, kuin pitäisi.
 
Sama asia koskee peltejä. Siinä vaiheessa, kun peltikattaus alkaa kuulostaa paskalta tai menee rikki ja soundi häviää, hankin uudet symbaalit. Tiedän henkilöitä, joille tälläkään ei niinkään ole väliä.
 
Mutta entäs te ? Haluatteko te, että rumpunne ovat vireessä aina ja mikään muu ei kelpaa, vai suoritetaanko viritys vain juhlan kunniaksi, kuten keikan sattuessa. Kysyn siis ihan vakavissani näinkin hölmöä kysymystä, joten toivottavasti muutama fiksukin vastaus saataisiin, jotta ei täysin rölöömiseksi menisi koko aihe.

No soitan siis kuulosuojaimet päässä, en edes huomaa niiden kanssa vireen tippumista. Olen siksi todennut, että en pidä settiä himassa missään huippuvireessä. Jos treenaisin niillä bändin kanssa, niin toki olisivat vireessä. Ja keikalle viritän myös.

sen verran häiritsee, että jos huomaan rummun kuulostavav vähänkin huonolta niin se pitää virittää. Exporttien kanssa tämä oli varsin rasittavaa ja sitten kun sai yhen tomin vireeseen huomaa että muut kusee, Genistojen kanssa tätä ongelmaa ei paljoa ole

sen verran häiritsee, että jos huomaan rummun kuulostavav vähänkin huonolta niin se pitää virittää.
Sama tauti minulla...
Siksipä suosin äänityksissä (studiossa) vanhaa tuumakierteisillä viritysruuveilla (kuivat/ei öljyä tms) varustettua 5x14 Slingerlandin lättyä. Eipä tarvitse säätää jokaisen oton välissä.

Minua ei oikein innosta soittaa huonossa vireessä olevilla rummuilla. Nytkin on tomit ihan päin aanusta, ja en vain ole jaksanut virittää niitä. Ei epävireisyys haittaa silloin kun hevimättöä paukutan, mutta kun tekee mieli jammailla niin sillon pitää olla tomit, virveli ja basari ihan tiptop vireessä. Ei kuulosta muuten hyvälle ja ei ole fiilistä ja se fiilis löytyy juuri hyvänkuulosesta setistä.

Mä en oo vielä löytänyt sitä säännöllisyyttä rumpujen viritykseen... Mä viritän rummut, kunhan jaksan:) Ei mua niin häiritse jos ne ei oo tasan siellä missä pitäis... Kyllä ne nyt on aika hyvässä vireessä kun huolsin ne vähän aikaa sitten. Mutta kyllä se muakin rupee häiritseen, jos ne aivan epävireessä. Pieni epävireys ei haittaa:)
 
E:Tästä puutui aa....

Minä virittelen melko epäsäännöllisesti, paitsi virvelin yritän aina pitää kunnolla vireessä. Tomien epävireisyyden kyllä kuulen ja se jopa häiritsee, mutta ne kyllä saavat olla melko pahasti epävireessä, että vaivaudun niitä virittämään. Tämä johtuu kyllä siitä aika pitkälti, että olen laiska ja hemmetin huono virittämään rumpuja. Kyllähän minä ne aina lopulta vireeseen saan kun siihen hommaan ryhdyn, mutta aikaa saattaa mennä vaikka miten paljon.
 
Sitten kun on vielä semmonen juttu, että ne rummut majailevat kitaristin luona treenikämpällä, eli siinä on aina vähintään se kitaristi vieressä kitisemässä että "joo joo on ne jo ihan hyvät, käydään nyt soittamaan." Kyllähän ne voi sieltä toki kotiinkin roudata viritettäviksi, ja olen joskus niin tehnytkin, mutta sitäkään ei tule kovin usein harrastettua sen laiskuuden takia. Pitäisi vaan opetella kunnolla virittämään, niin ei tarvitsisi enää selitellä...

Mä tarkistan vireen joka kerta, kun rumpujen taakse istun. Kun sen tekee usein, ei tarvitse paljon säädellä. Pieni hienosäätö riittää.

Viritän n. kerran kuussa kunnolla, samalla yleensä vaihdan huonoksi menneitä kalvoja uusiin sitä mukaa kun ne on vaihtoiässä (ja on rahaa ostaa uusia :)). Tämä viritys on siis sellainen että otan rummut yksitellen syliin, löysään ruuvit sormilöysyyteen ja viritän alusta asti kohdilleen. Tämä siksi, että olen huomannut, että jos lähtee suoraan virittämään kohdilleen, ei saa niin helposti viritettyä tomeja sopiviin intervalleihin. Basareita en ole viitsinyt niin usein virittää alusta asti, niistä vaan katson että soivat hyvin ja se piisaa.
 
Muuten tarkistan vireen aina pienen lämmittelysoittelun yhteydessä treenien alussa. Eli ennenkuin lähdetään biisejä soittamaan, soittelen tuplaiskuja sinne tänne nopealla temmolla niin, että rumpujen ja symbaalien paikat verestyy lihasmuistissa ja samalla lihakset lämpiää. Tuossa yleensä huomaan, jos joku rumpu ei ole vireessä tai kuuluu ikäviä sivuääniä, jolloin sitten säädän vireen kohdilleen ja jatkan lämmittelyä. Biisien välilläkin tulee väännettyä varsinkin noita 8" ja 10" tomien alimpia ruuveja kireämmälle, kun ne löystyy kanttilyöntien seurauksena.
 
Tarkka sävelkorva on harjaantunut kahdeksan kitaransoittovuoden aikana, jolloin en ole omistanut ainuttakaan viritysmittaria, joten rummuistakin kuulen heti, jos ollaan epiksessä, varsinkin intervallien osalta.

Hyväkin setti kuulostaa epävireessä newsoundeilta. Sellaisilla olen soittanut jo ihan tarpeeksi. Eli viritän usein, heti kun alkaa kuulostaa pahalta.
 
Vireellä on suuri vaikutus soittofiilikseen. Funk-pläts -vireisellä setillä (head huntersia tarkoitan) jos soittaa finnhittsejä, tulos on kiintoisa.

Vähän riippuu. Yksin treenatessani ja soitellessani vireellä ei ole hirveästi väliä, kunhan nyt joka rummusta kuuluu erilainen ääni. Harjoittelusetissäni on muutenkin yli viisi vuotta vanhat kalvot, joten niistä ei kovin hyvää soundia saisikaan, vaikka kuinka ruuvaisi. :-)
 
Bändin kanssa soittaessa meininki on toinen. Hyvää fiilistä on vaikea saada huonossa vireessä; eihän niitä kannuja kehtaa edes soittaa, jos vire on epätasainen tai musatyyliin sopimaton.

Ainahan noita tulee ruuvattua kun ne rupeavat kuulostamaan siltä miltä ei pitäisi... Eli saahan niitä näprätä melko usein. Ennen tuli näverrettyä vielä useammin kuin nykyään. Se oli melkein pakkomielle aikaisemmin.:)

Tomeja tulee viritettyä ehkä kerran kolmessa kuukaudessa jos rupeaa kuulumaan ikäviä sivuääniä. Virveliä kiristän kerran kahdessa viikossa, koska se paska löystyy itsestään. Basarin kun virittää kerran hyvin niin ei sitä uudestaan tarvitse vähään aikaan enää virittää.

Tomeja tulee viritettyä ehkä kerran kolmessa kuukaudessa jos rupeaa kuulumaan ikäviä sivuääniä. Virveliä kiristän kerran kahdessa viikossa, koska se paska löystyy itsestään. Basarin kun virittää kerran hyvin niin ei sitä uudestaan tarvitse vähään aikaan enää virittää.
 
Jumaliste mitä sakkia.... voi olli näitä poikia....
 
Meikäläinen virittää joka reenejä ennen ja useasti 14" lattiatomia saa virittää reenien aikanakin. Virppa ei tarvii jostain syystä se pitää hyvin vireen....

Pyrin mahdollisuuksien mukaan virittämään. Siinä kuitenkin menee jokunen tovi, koska se ei vielä ihan hyvin ole hanskassa, mutta juuri sen takia niin usein kuin mahdollista.

Pyrin mahdollisuuksien mukaan virittämään. Siinä kuitenkin menee jokunen tovi, koska se ei vielä ihan hyvin ole hanskassa, mutta juuri sen takia niin usein kuin mahdollista.
 
Näppärä on jos sulla on kiipparit käytössä: Silloin kun sulla on tomi sopivassa vireessä se "värähtelee" sen kiipparista tulevan sävelkorkeuden mukaan....

Virvelin vireen tarkistan aina kun istun setin taakse, tomit tulee yleensä kelattua läpi mutta niiden epävireisyyteen en ihan yhtä helposti jaksa lähteä puutumaan. Snaren ei tarvitse kuin vähän olla pielessä niin alkaa vituttaa soitto nin paljon että viritysavain käteen vaan.

Näppärä on jos sulla on kiipparit käytössä: Silloin kun sulla on tomi sopivassa vireessä se "värähtelee" sen kiipparista tulevan sävelkorkeuden mukaan....
 
Mammalla ja papalla on jotkut vanhat jammut. Hei muutes mikäs noissa DW:n tomi pidikkeessä on halkaisija? Onko se 12mm?

Joka kerta ku astun oman setin taakse tarkistan vireen suunnilleen, ei niitä kovin usein tarvitse viritellä kauankaan jos joka kerta vilkasee niin ei tarvitse tehdä suuria viritysrumbia. Hyvä vire on kunnia-asia!!

Art Blakey oli muistaakseni kaveri, joka soitti keikalla settiä kun settiä, oli virettä tai ei...