Muusikoiden.net
03.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: The Band - bändien bändi!
1 2
Marlowe
04.08.2003 21:52:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

The Byrdsin herättämän keskustelun ja tasokkaan "Northern Lights - Southern Cross"- albumin herättämän innostuksen inspiroimana tahtoisin nostaa esille toisen 1960-luvulla aloittaneen loistavan yhtyeen eli The Bandin, josta on pidetty täällä ja muuallakin kohtuuttoman vähän meteliä. Johtuneeko tuo sitten siitä, ettei "Bändi" koskaan saavuttanut sellaista kaupallista menestystä kuin monet muut, tasoltaan selvästi heikommat yhtyeet?
 
No, löytyykö foorumilta muita The Bandin ystäviä? Olen itse viime aikoina innostunut kuuntelemaan tuota edellämainittua "Northern Lights - Southern Cross"- albumia ja erityisesti siltä löytyvää katkeransuloista "It Makes No Difference"- balladia. Tekisi melkein mieli väittää, ettei kariutuneesta ihmissuhteesta ole tehty hienompaa laulua!
 
Livetaltioinnit ovat upeaa kuunneltavaa: tutustua kannattaa niin "Rock of Agesiin" kuin legendaariseen "The Last Waltziin". Martin Scorsesen ohjaama konsertti-DVD viimeksimainitusta on yhtä juhlaa kenelle tahansa populaarimusiikin ystävälle jo vierailijakaartinsa ansiosta: The Bandin kanssa lavalla ovat Bob Dylan, Van Morrison, Joni Mitchell, Ronnie Wood, Neil Young, Muddy Waters, Eric Clapton, Ringo Starr, The Staple Singers.. Ja mikä parasta, yhtyeen jäsenet eivät jää tippaakaan massiivisen vierailijakaartinsa varjoon. Loistavia muusikoita ja lauluntekijöitä kaikki viisi!
 
The Bandin kakkoslevy sisällissotaa käsittelevine "The Night They Drove Old Dixie Downeineen" ja "Up On Cripple Creekeineen" on myös laadukas, mutta sen sijaan "The Big Pink" on sen sijaan jäänyt muutamista kiistattoman hienoista hetkistään huolimatta vähemmälle kuuntelulle. "The Big Pinkinhan" sanotaan vaikuttaneen omalta osaltaan Creamin hajoamiseen: Eric Claptonin kerrotaan innostuneen maanläheisestä ja rauhallisesta levystä niin paljon, ettei oman superbändin ylitseampuva sooloilu tuntunut sen rinnalla enää miltään.
 
Jokerikorttina tahtoisin nostaa vielä esille yksinomaan covereista koostuvan, kriitikoiden usein teilaaman "The Moondog Matineen", jolla yhtye esittää etupäässä mustien artistien tutuksi tekemiä soulahtavia kappaleita ("Holy Cow", "The Great Pretender", "A Change Is Gonna Come"). Levyä pidetään usein puhtaana välityönä, mutta mielestäni Robertson ja kumppanit saavat nuo klassikon asemaan nousseet biisit elämään ja svengaamaan letkeästi lähes alkuperäisten veroisesti.
 
The Bandin muista levyistä sekä uran alkuvaiheista Ronnie Hawkinsin ja erityisesti maestro Bob Dylanin taustalla voisi tässä innostuksen puuskassa kirjoittaa toisen mokoman, mutta hillitsen innostukseni ja jätän sen myöhempään. Todettakoon kuitenkin vielä, että The Bandin värikkäästä ja osittain traagisesta (kaksi bändin jäsenistä päätti päivänsä oman käden kautta) tarinasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös rumpali Levon Helmin ja Stephen Daviesin kirjoittamaan teokseen "This Wheel's On Fire : Levon Helm and the story of the Band" (Plexus, 1994).
 
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby)
Isodee
04.08.2003 21:58:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Herra puhuu asiaa! Ja maailmasta löytyy aika monta bändia ja artistia jotka ovat tehneet oman mukaelmansa "The Weight"-biisistä.
 
Bonham
04.08.2003 22:37:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No perskeles, yksi ehdottomia suosikkejani!
 
The Band ei tosiaan ole tainnut koskaan olla oikein näillä leveysasteilla mitään. Surullista, sillä levyt ovat loistavia, vaikkakin nykyisen mittapuun mukaan aika tunkkaisia soundeiltaan (myös uudelleen masteroidut). Mutta se ei vähennä hienojen biisien merkitystä.
 
Levon Helm omistaa erittäin upean karhean lauluäänen, eikä tietysti ole valittamista Dankon tai Robertsonin äänissäkään.
 
Tuplalive Rock of Ages on soinut viimeaikoina tiuhaan.
 
Last Waltz on tietysti aivan oma lukunsa rock historiassa. Hiljattain julkaistu 4 cd:n versio tuli hankittua oitis.
 
Kerrassaan hieno pumppu. Monelle varmasti melko tuntematon, joten kannattaa tutustua.
 
PS. The Band on tehnyt originaalin hienosta Wheels of Fire biisistä, joka soi riemastuttavan Absolutely Fabulous TV-sarjan tunnarina.
 
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan)
Blue Moon
05.08.2003 14:16:41 (muokattu 05.08.2003 16:28:51)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

The Bandin muista levyistä sekä uran alkuvaiheista Ronnie Hawkinsin --- taustalla voisi tässä innostuksen puuskassa kirjoittaa toisen mokoman
 
Sitä odotellessa kehutaan nyt sentään kuitenkin maailman parasta kitararocklevytystä eli Ronnie Hawkins & the Hawksien "Who Do You Love":a (Roulette, v.-63). Hawkinsin ilkeä - mutta silti vakuuttava - laulutyyli sekä etenkin Robbie Robertsonin ennenkuulumaton soittotyyli (jonkinlainen yhdistelmä Chuck Berrya, Bo Diddleytä, James Burtonia ja vaikkapa Hubert Sumlinia?) rouheine saundeineen tekevät tästä hurjasta esityksestä jotain sellaista, mihin ei yltänyt yksikään myöhempi samanlaiseen vaikutelmaan pyrkinyt 60-luvun -saati sitten myöhempi - rockyhtye (tahi artisti) superkitaristeineen. Täydellinen rock'n'roll-levy.
 
Jos joku on tähän asti hehkutustani jaksanut lukea, niin todennäköisesti ymmärtää, että "Last Waltzilta" löytyvällä esityksellä ei ole käytännössä mitään tekemistä tämän vuoden -63 Roulette-rutistuksen kanssa. Ovat kuin eri planeetalta.
 
- It's been a long time coming -
jPekka
05.08.2003 16:26:14
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No perskeles, yksi ehdottomia suosikkejani!
 
Kuin myös!
 
Levon Helm omistaa erittäin upean karhean lauluäänen, eikä tietysti ole valittamista Dankon tai Robertsonin äänissäkään.
 
Jaime Robbie tosin ei tainnut hirveästi laulaa Bandin levyillä muuta kuin köörejä. Oliskos Acadian Driftwood ollut JRR:n laulama ja ehkä joku toinen kappale. Richard Manuel oli se kolmas "päävokalisti".
 
Kannattaa muuten tutustua Robertsonin soololevyihin, joilla mies luotaa omaa intiaanitaustaansa enemmän kuin oli mahdollista the Bandin kanssa. Etenkin Contact from the Underworld of the Redboy on tavattoman kiehtova yhdistelmä intiaanimusiikkia, modernia electronicaa ja The Band -perinnettä.
 
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!!
Le Haba
05.08.2003 21:34:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


 
Levon Helm omistaa erittäin upean karhean lauluäänen
 

 
Miekkonen on tehnyt myös soololevyjä, joista ainakin RCO All Starsin kanssa tehty levy on loistava
 
m6mm
07.08.2003 14:34:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kummaa...?Muut The Band-fanit on yli kolmekymppisiä:)
Ehdottomasti yksi parhaista.
 
"Viisi yhdestä,yksi viidestä,kukaan ei pääse täältä elävänä"
Bonham
07.08.2003 14:36:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kummaa...?Muut The Band-fanit on yli kolmekymppisiä:)
Ehdottomasti yksi parhaista.

 
No, ei liene mitään kauhean hittikamaa tai helposti sulavaa, vaikka onkin aivan loistava bändi. Hienoa, että nuorempiakin kiinnostaa.
 
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan)
m6mm
07.08.2003 16:56:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No, ei liene mitään kauhean hittikamaa tai helposti sulavaa,vaikka onkin aivan loistava bändi.
 
On kyllä aika hittikamaa...mutta ehkei monet vain tiedä sitä.Harmi.Voisi tosin olla, etten minäkään tietäisi The Bandiä ilman isää...sehän on jo yli 30;)
 
Hienoa, että nuorempiakin kiinnostaa.
 
Olis kiva soitella tämäntyylistä,mutta harvat tässä ikäluokassa kuuntelee tai edes tietää tätä.PRKL!!!
 
"Viisi yhdestä,yksi viidestä,kukaan ei pääse täältä elävänä"
Mr. Mustard
19.08.2003 00:21:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Band kolisee täälläkin! Itellä on music from big pink ja band -levy. Jälkimmäinen levy on parempi mutta ekalta löytyy oma suosikkini: chest fever. Pitäisi kyllä saada hommatuksi tuo last walz. Tässä bandissa on vähän semmoista CCR meininkiä: mullan ja rukiin tuoksua. Äijät soittavat virtuoosimaisesti, pitävät soittimiaan suorastaan pilkkanaan, (jos tällainen kielikuvakukkanen sallitaan?)
 
"Life is what happens to you when you´re busy making other plans" - John Lennon.
Jabe
19.08.2003 11:47:25
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Äijät soittavat virtuoosimaisesti
 
Totta, mutta soittavat kuitenkin enemmän _biisejä_ kuin soittimia - jos tiedätte mitä tarkoitan.
Bonham
19.08.2003 11:48:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Totta, mutta soittavat kuitenkin enemmän _biisejä_ kuin soittimia - jos tiedätte mitä tarkoitan.
 
Tuo oli muuten hienosti laitettu, ymmärrän täysin mitä tarkoitat +.
 
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan)
Blue Moon
19.08.2003 12:24:30
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jabelle pojot täältäkin. Soittoa biisien ja niiden tunnelman ehdoilla, ilman tarpeetonta oman egon boostausta.
 
- It's been a long time coming -
Mr. Mustard
20.08.2003 23:27:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Totta, mutta soittavat kuitenkin enemmän _biisejä_ kuin soittimia - jos tiedätte mitä tarkoitan.
 
Juu, hyvä tarkennus. Kommenttini (jonka totesin olevan kielikuvakukkanen) voisi tulkita myös siten, että kun hallitsee soittimensa suvereenisti niin voi ottaa suurempia vapauksia soittamisen suhteen (ts. "unohtaa soittamisen ja keskittyä tulkitsemiseen), eli soittotaito toimii hyvänä välineenä biisien tulkintaan. Voisi rinnastaa maalariin, jolla ns. koko väripaletti millä maalata itse taideteosta.
 
"Life is what happens to you when you´re busy making other plans" - John Lennon.
Ossi
20.08.2003 23:58:57
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kommenttini (jonka totesin olevan kielikuvakukkanen) voisi tulkita myös siten, että kun hallitsee soittimensa suvereenisti niin voi ottaa suurempia vapauksia soittamisen suhteen (ts. "unohtaa soittamisen ja keskittyä tulkitsemiseen), eli soittotaito toimii hyvänä välineenä biisien tulkintaan. Voisi rinnastaa maalariin, jolla ns. koko väripaletti millä maalata itse taideteosta.
 
Tuohon voisi ehkä liittää sen, että Bandin ukkeleilla ei toiminta rajoittunut "siihen omaan" soittimeen. R.Manuel vaihtoi penkkiä vokalistin pallilta rumpujen taakse, toisinaan taas pianon ääreen ja Levon Helm jätti hetkittäin mälliposkessa laulamisen sekä luomurumpaloinnin ja nappasi käsiinsä maniskan.
 
Tuommoinen yleismusikaalinen meininki napsahtaa ainakin mulle aivan täysillä.
 
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?"
Marlowe
21.08.2003 00:45:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuohon voisi ehkä liittää sen, että Bandin ukkeleilla ei toiminta rajoittunut "siihen omaan" soittimeen. R.Manuel vaihtoi penkkiä vokalistin pallilta rumpujen taakse, toisinaan taas pianon ääreen ja Levon Helm jätti hetkittäin mälliposkessa laulamisen sekä luomurumpaloinnin ja nappasi käsiinsä maniskan.
 
Lisätään joukkoon vielä Garth Hudson, jolta luonnistui mukavasti myös saksofonin soitto, kuten The Last Waltzilta löytyvä versio upeasta "It Makes No Differencensesta" todistaa.
 
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby)
Cool-guitarist
22.05.2011 23:14:26
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nostetaas tämäkin ketju.
 
Yle teemalta tulleen The Band: Viimeisen valssin innoittamana kuuntelin tänään Spotifysta Music from Big Pink:in. Aivan mahtava levy ja hienoa kitaransoittoa. Huomenna pitää kuunnella seuraava albumi.
 
McNulty
23.05.2011 00:42:35
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Cool-guitarist: Nostetaas tämäkin ketju.
 
Yle teemalta tulleen The Band: Viimeisen valssin innoittamana kuuntelin tänään Spotifysta Music from Big Pink:in. Aivan mahtava levy ja hienoa kitaransoittoa. Huomenna pitää kuunnella seuraava albumi.

 
Robbie Robertson on pidemmän aikaa kuulunut innoittajiini. Viimeisen valssin aikana oli hauska huomata, kuinka Robbie soitti Slowhand Kläptonin suohon :)
 
Levon Helmin rumputyöskentely kaikessa yksinkertaisuudessaan oli mukavaa kuunneltavaa ja katseltavaa. The Band on kerrassaan mainio orkesteri... Big Pink ja Te Band -levyt vierailevat säännöllisin väliajoin meikäläisenkin levylautasella!
 
How you expect to run with the wolves come night when you spend all day sparring with the puppies?
jPekka
23.05.2011 10:07:52
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun kehuin tässä ketjussa monta vuotta aikaisemmin Robbie Robertsonin soolotuotantoa, niin kehuttakoon myös miehen aivan upouutta albumia "How to Become Clairvoyant". Selkeästi Band-maisempaa meininkiä kuin edelliset. Hienoja lauluja edelleen. Tekstit luotailevat miehen intiaanitaustan sijaan musiikkitaustaa:
 
"From the Chitlin' Circuit to the Peppermint Lounge
Been run off more than once for goin' underground
Where I met an old bluesman with a walking cane
He wore a stripe suit and used someone else's name..."
 
(Last Waltzin nähneet tunnistavat aivan varmasti, kenestä on kyse.)
 
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä."
StJerky
23.05.2011 10:10:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jPekka: Kun kehuin tässä ketjussa monta vuotta aikaisemmin Robbie Robertsonin soolotuotantoa, niin kehuttakoon myös miehen aivan upouutta albumia "How to Become Clairvoyant". Selkeästi Band-maisempaa meininkiä kuin edelliset. Hienoja lauluja edelleen. Tekstit luotailevat miehen intiaanitaustan sijaan musiikkitaustaa:
 
"From the Chitlin' Circuit to the Peppermint Lounge
Been run off more than once for goin' underground
Where I met an old bluesman with a walking cane
He wore a stripe suit and used someone else's name..."
 
(Last Waltzin nähneet tunnistavat aivan varmasti, kenestä on kyse.)

 
Ja tuo levy löytyy Spotifystakin. Erittäin hyvä.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti