Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Spock's Beard
1
Rattata
04.07.2003 19:05:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitäs tykkäätte? Mun mielestä Snow on yks parhaista levyistä mitä omistan ja uusin Feel Euphoria on kans aivan loistava!
 
kede
04.07.2003 22:19:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onhan se loistava, tänään juuri kuuntelin Kindness Of Strangersia. Harmi että Neal Morse läks :(
 
kingdom
05.07.2003 04:25:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitäs tykkäätte? Mun mielestä Snow on yks parhaista levyistä mitä omistan ja uusin Feel Euphoria on kans aivan loistava!
 
Snow on tosiaan aika kova. Joko niiltä tuli uus levy?
 
See a gun is real easy, in this desperate part of town. Turns you from hunted into hunter, you go an' hunt somebody down. Wait a minute now! Somebody said "Fair Warning"?! Lord! Lord strike that poor boy DOWN!
Rattata
06.07.2003 16:32:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Snow on tosiaan aika kova. Joko niiltä tuli uus levy?
 
Kyllä. Suosittelen lämipimästi. Todella hyvä levy.
 
carnation
24.02.2006 13:14:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen kirjoittamassa yli 963 päivää vanhaan ketjuun!
 
Laittakaahan aikanne kuluksi omia kommentteja ja arvioita SB-levyistä. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä porukkaa tykkää mistäkin levystä, ja herätetäänpä tämän myötä muutenkin keskustelu henkiin.
 
The Light 7/10
Hyvä debyytti joka esittelee heti kättelyssä kypsän ja osaavan yhtyeen. Suosikkiviisut tältä levyltä ovat ehdottomasti ne Beard-klassikot The Light ja Go The Way You Go. 23-minuuttista The Wateria latistaa hieman muutama turha osuus, näin pitkästä kipaleesta kun olisi voitu karsia joitain minuutteja. Myöskään levyn päättävä On The Edge ei ole sävellyksellisesti kaikkein kirkkainta kärkeä yhtyeen tuotannossa. Eli levy sisältää 4 biisiä joista kaksi ensimmäistä ovat silkkaa parhautta, kun taas jälkimmäiset vähän tylsähköjä. Kokonaisuutena ei aivan paras SB-levytys, mutta huippuhetket kuuluvatkin sitten ehdottomasti yhtyeen parhaimmistoon.
 
Beware Of Darkness 7/10
Yhtyeen toinen lätty jatkaa aika lailla samoilla linjoilla, sisältäen myös muutaman klassikon ja vastapainoksi pari turhempaakin viisua. Levyn avaa hienosti Spock's-muottiin sovitettu George Harrison -laina Beware Of Darkness josta siirrytään sitten ainakin minun kirjoissani SB:n ehkäpä ärsyttävimpään biisiin. Thoughts on selkeä Gentle Giant -pastissi laulustemmoineen ja kaikkineen, ja jokin tässä pakottaa painamaan skip-nappia. Seuraavaksi esitelläänkin sitten silkkaa parhautta: Doorway, Walking On The Wind ja Waste Away ovat kaikki hienoja ja toimivia sävellyksiä ja tämän levyn parhaimmistoa. Levyn päättävä 16-minuuttinen Time Has Come on mennyt minulta täysin ohi, en vain saa oikein otetta tästä teoksesta. Kokonaisuutena siis hyvä levy, mutta sisältää edelleenkin heikohkoa materiaaliakin.
 
The Kindness of Strangers 8/10
Ja tässä ei sitten olekaan yhtään huonoa kappaletta. Ehkäpä oma suosikkini SB-levyistä Day For Nightin ohella. Levyn kymmenminuuttiset, upeita melodioita sisältävät kappaleet The Good Don't Last, Harm's Way ja Flow ovat silkkaa parhautta. Näiden lisäksi tarjoillaan mm. avoimen nostalginen ja yksinkertaisuudessaan kaunis June. Hienoja biisejä, hieno kokonaisuus.
 
Day For Night 8/10
Tässä Spocksit hieman yksinkertaistivat linjojaan, ainakin sen suhteen että enää ei tarjoilla niitä kymmenminuuttisia proge-eepoksia. Tällä levyllä Neal Morse osoittaa jälleen kerran osaavansa säveltää jumalaisen hienoja melodioita, esim. Skin, Lay It Down ja The Healing Sounds of Colors Pt. 2. Keskivaiheilla on pientä puutumista havaittavissa parin tylsän biisin (The Gypsy, Mommy Comes Back) muodossa.
 
V 7/10
Tätä vaivaa oikeastaan se sama asia kuin useimpia SB-levyjä aikaisemminkin: kokonaisuutta syö hieman ne muutamat huonot biisit. Aloitusraita At the End of the Day on yksi parhaista SB-veisuista. Voi luoja niitä huikeita melodioita. Perinteiset ja yksinkertaisen toimivat Morse-sävellykset All On A Sunday ja Goodbye To Yesterday kampeavat itsensä levyn parhaimmistoon, mutta Thoughts (part 2) ja tylsä Revelations taas eivät. Levyn päättää 27 minuuttia kestävä The Great Nothing joka tuttuun tapaan sisältää sekä hienoja että vähemmän hienoja osuuksia. Alkupuoli on varsinkin hieno, mutta kokonaisuus ei aivan kanna loppuun saakka.
 
Snow 6/10
Viimeiseksi jäänyt studiolevy Neal Morsen kanssa. En tiedä onko tässä haettu jonkinlaista "SB:n omaa The Lamb Lies Down On Broadwayta", kyseessä kun on teemallinen tupla-albumi. Kokonaisuus on kuitenkin mielestäni auttamattoman epätasainen ja sirpaleinen. Koska SB on pysynyt koko uransa ajan tyylilleen uskollisena, myös itseääntoistavat ja Morselle tyypilliset sävellykset tuntuvat tällä levyllä ainoastaan tylsiltä, valitettavasti. Long Time Suffering (tässähän on melkein maailman tarttuvin laulumelodia!), Wind At My Back, Carie, Love Beyond Words ja I Will Go ovat jääneet parhaiten mieleen levyn sävellyksistä, ja huippubiisejähän nämä ovat. "Pieni" tiivistäminen olisi ollut kuitenkin paikallaan.
 
Morsen lähdön jälkeisiä studiolevyjä en ole kuullut kuin parin biisin verran, eivätkä ne nyt niin radikaalisti näytä poikkeavan yhtyeen aikaisemmasta tuotannosta. Täytyy myöntää, että laulajana Neal Morse on kyllä korvattavissa, nimittäin rumpalin pallilta laulajaksi siirtynyt (eli niin sanotusti Genesikset tehnyt) Nick D'Virgilio omaa hienon äänen jolla kelpaa kyllä lauleskella. Morsen melodiantajun ja sävellyskynän korvaaminen voikin olla sitten vaikeampi tehtävä. En kuitenkaan sen tarkemmin osaa sanoa, kun en ole noita uudempia levytyksiä kuullut. Kuitenkin Morsen ääni on tullut jo niin tutuksi, että mieluummin kuuntelen sitä kuin D'Virgilion vastaavaa.
 
Eli yhteenvetona, hieno bändi, hienoa musaa, vaikkakin omasta mielestäni se täyden kympin mestariteos jäi tekemättä näin levykokonaisuuksia tarkkaillen. Yhtyeen musiikillinen linja pysyi aika lailla tasaisena läpi uran, kuten ylläolevista pisteytyksistäkin huomaa, tämä on kyllä yhtä lailla hyvä kuin huonokin asia. Viimeisimmillä levyillä itsensätoisto kun alkoi jo häiritsemään, eikä paukut aivan riittäneet Snowilla. Neal Morsen uskoontulo ja lähtö bändistä Snowin jälkeen ei ehkä loppujenlopuksi ollut musiikkimaailmalle tai Morse-diggareille niin suuri menetys, sillä kyllähän mies on lähdön jälkeen työskennellyt aktiivisesti musiikin parissa ja tehnyt itsensä näköisiä levyjä aktiivisesti. Ainoastaan teksteissä on tapahtunut muutoksia, sillä aika hengellisiä polkuja niissä tallataan. Paitsi kyllähän noissa loppuaikojen Spock's-levyissäkin oli jo havaittavissa jonkinlaista jeesustelua. Mutta jos henkinen tasapaino on löytynyt, niin eihän siitä voi olla kuin onnellinen Neal Morsen puolesta. Vaikkei kaikki miehen sävellykset mitään täysosumia olekaan, niin silti niistä kyllä kuulee sen tekemisen riemun. Morse on aina suhtautunut musiikkiin aidon rehellisellä rakkaudella.
 
A pharaoh played a merry tune and watched nine cats dance on the moon
OSTAKAA LEVYJÄ!
a-ksu
24.02.2006 19:37:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaako siis aloittaa Snow:lla, vai Kenties V:llä?
 
Soma city ward
24.02.2006 19:42:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Suosittelisitteko tähän orkesteriin tutustumista tyypille, joka diggaa muuan Dream Theateria ihan kybällä.
 
Ei tehdä elämässä eikä musiikissa lainkaan virheitä.
carnation
24.02.2006 20:21:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaako siis aloittaa Snow:lla, vai Kenties V:llä?
 
Jos noista kahdesta on pakko valita, niin sanoisin että V. Muuten ehkä The Kindness Of Strangers tai The Light ois aika hyvät. Snowissa voi olla aika paljon tavaraa, eikä se mulle itselleni edusta ihan yhtyeen kirkkainta kärkeä vaikka monet sitä ylistävätkin.
 
Suosittelisitteko tähän orkesteriin tutustumista tyypille, joka diggaa muuan Dream Theateria ihan kybällä.
 
Vaikkei tämä mitään DT-progemetallia olekaan, niin ehdottomasti suosittelen yhtyettä kaikille hyvästä musiikista diggaaville. Hyvää melodista progrockia. Kuuntele vaikka tosta parit biisit:
 
http://www.progarchives.com/Progres … ck_discography_BAND.asp?band_id=320
 
A pharaoh played a merry tune and watched nine cats dance on the moon
OSTAKAA LEVYJÄ!
Progressor
24.02.2006 21:44:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minulla on V ja Snow. Hyviä levyjä molemmat. V:n huippukohta on ehdottomasti The Great Nothing, todella hieno kappale. Snow'n tarina on minusta hyvä, ja kokonaisuus toimii, vaikka kakkoslevyllä onkin ehkä hieman tyhjäkäyntiä. Paljon hienoja ja tarttuvia melodioita, kuten edellä todettiinkin.
 
Muusta tuotannosta olen kuullut vain hajakappaleita, mutta niiden perusteella Nealin lähdön jälkeinen materiaali ei oikein sytytä. Voisi varmaan joskus hommata niitä alkupään levyjä. Nealin soolotkin kiinnostaisivat periaatteessa, mutta Portnoy on minulle vähän arveluttava tekijä.
 
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
S.M.A.K.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «