Rock, pop, alternative ›

Gritsen: Ja gunnarit eros tästä miten? Ehkä salaa imagotietoisimpia hardrockbändejä. Jäi kyllä se soitto/laulutaito taka-alalle hattujen ja bandanoiden alta. Asennettahan tavallaan näillä oli mutta en suin surminkaan kehtais väittää Axl:n paikoin jopa epäinhimillisen hirveää nasaalinarinaa tai Slashin tönkköä pentatoonista räpläämistä soittotaidoksi.
 
Eihän se rockissa ole koskaan ollut pääasia että soittaa teknisesti taitavasti tai että laulaa puhtaalla äänellä nuotilleen.
 
Slashin vahvuus on mun mielestä juuri siinä, että tyyppi osaa tehdä tylsästä pentatoonisesta erityisen ja hienon kuuloista. Kehut Slash saa multa myös siinä että osaa soittaa hitaita sooloja, eikä vedä vaan jotain hirveää tilutuspaskaa. Tarpeeksi hitaasti soittaminen vaikuttaa olevan joskus vaikeampaa kuin se hillitön tilutuskin.
 
Axl taas on juuri rocklaulajan kliseisin ilmentymä niin imagoltaan kuin ääneltään.

Samaa mieltä Slashista, erittäin tyylitietoinen kitaristi ja aivan helvetin hyvä soundi, just tässä herran elämänkertaakin lukenut ja hyvin kertoo ettei halunnut lähteä sille 80 luvun shreddauslinjalle lainkaan vaikka soittotaitoa oliis kai riittänyt siihenkin :)

Gritsen: Ja gunnarit eros tästä miten? Ehkä salaa imagotietoisimpia hardrockbändejä. Jäi kyllä se soitto/laulutaito taka-alalle hattujen ja bandanoiden alta. Asennettahan tavallaan näillä oli mutta en suin surminkaan kehtais väittää Axl:n paikoin jopa epäinhimillisen hirveää nasaalinarinaa tai Slashin tönkköä pentatoonista räpläämistä soittotaidoksi.
 
Nämä nyt ovat lähinnä makuasioita ja tällaisista kiistelemiseen kyllästyin joskus kymmenisen vuotta sitten jo. Mun mielestä on kuitenkin aika hölmöä lähteä arvostelemaan punkvaikutteista rokkibändiä samoin perustein kuin jotain klasarimuusikoita.
 
Erosivat siinä mielessä, etteivät sopineet siihen sen hetken muottiin. Vissiin vähän sitä jo perustelinkin tuossa aiemmin. Tämä on toki vain oma käsitykseni asiasta ja ihan mielenkiintoista olisikin kuulla jonkun jo niihin aikoihin rockmusiikista jotain ymmärtäneen näkemys.

Kyllä munkin mielestä Gunnarit ainakin vielä Appetiten aikaan erosivat aikansa suuruuksista kuten Motley Crue,Van Halen ja Bon Jovi. Jos BJ oli Beatles, MC oli Rollarit niin GNR oli tietyllä tavalla The Who. Toki meininki vesittyi ajan myötä ja raha ja huumeet sekoittivat yhden jos toisenkin päät. Mutta biisit ovat kovia ja tietyllä edesauttoivat tukkahevin kuolemaa, joka sinetöityi tietty Nirvanan ym. myötä. Mä en jaksa uskoa, että tämän bändin kohdalla pelkät ulkomusiikilliset seikat olisivat olleet niin suuri juttu. Appetite on omasta mielestäni biiseiltään ja soundeiltaan suht. ajaton, jos vaikka kuuntelee jotain Bon Jovia tms. joka on niin kasaria kuin olla ja voi. Ja jos Hanoi Rocks kopion haluaa niin yksi sana: Poison. Hyisssss...
 
EDIT: ja tämä kaikki tuli sitten einiin Gunnarit fanilta, joka sattuu kuitenkin pitämään Appetitea kelpo rocklevynä ja haluaisi pitää bändin erillään muusta kasarishaissesta :)...nykytouhuista sen verran, että voisivat lopettaa ja antaa maailman kovimmalle basistille muuta tekemistä esim. The Replacements reunion ;)...

Edellisellä sivulla oli hirveästi vääriä mielipiteitä. Sanonpahan vaan.

Gritsen: Mutta. En koskaan ymmärrä väitteitä "Axlilla on hyvä ääni" ja "Axl käyttää hyvin ääntään". Miten kukaan voi ajatella niin? Ymmärrän enemmän kuin hyvin keskiverron soittajan menestymisen bändissä, mutta luulisi sentään tavallisen levynostajapulliaisenkin tietävän laulamisesta jotain. Ainakin sen verran, että Axlin äänenmuodostuksen perusteet täysin ohittavat kuolinkoraukset eivät ole missään mielessä hyvää laulamista tai hyvää ääntä. Ja näin herra laulaa miltei jokaisessa hitissään, ei nyt puhuta niistä joistakin siedettävistä albumiraidoista.
 
Pitää sen verran tarttua, että Axlhan nimenomaan omasi juurikin todella hiotun tekniikan. Melko matalaäänisen Rosen rekisterinvaihdoksia ei huomaa laisinkaan, joka on rokkilaulajilta aika harvinaista. On toki mielipideasia pitääkö saundista, mutta mä ainakin ihailen puhdasta äänenkäyttöä itse saundin lisäksi.
 
EDIT: Livenä oli tietenkin joskus eri juttu, liittyen esimerkiksi elämäntapoihin, lavaesiintymiseen (juoksemiseen) ja muuhun mikä voi livenä mennä pieleen. Äijän vähän vanhetessa tekniikka oli kadoksissa jonkin aikaa, mutta toisaalta nyt viime vuosina on toisinaan ollut todella hienoakin laulamista.
 
EDIT2: Ja mielestäni myös Slash on erittäin tyylitajuinen eli hyvä kitaristi. Tai ainakin ollut Gunnareiden studiolevyillä.

Enpä oo aikasemmin törmänny tämmösiin illusion outtakes pätkiin.
mm.
http://www.youtube.com/watch?v=051EAR5aNhw&feature=related

Jussiman:
 
Mutta onneksi tuli 90-luku ja Nirvana, jotka toivat sentään jotain muuta kuin ärsyttävää rock-kliseilyä. Ja onneksi meillä on Bruce Springsteen.
 
Tähän asti sun viestissä oli joku järki. Mutta siis, mitäettätuotaHÄH?? Eikö Bruce Springsteen ole nimenomaan niitä pahimpia ja paatuneimpia rock-kliseilijöitä? Enkä edes alota Nirvanasta...

Sergei Fallinen: Tähän asti sun viestissä oli joku järki. Mutta siis, mitäettätuotaHÄH?? Eikö Bruce Springsteen ole nimenomaan niitä pahimpia ja paatuneimpia rock-kliseilijöitä? Enkä edes alota Nirvanasta...
 
No riippuu ihan siitä mitä rock-kliseillä tarkoitetaan. Minulle rock-kliseitä ovat androgyyni olemus, pitkät tukat ja "sex, drugs and rock and roll"-jutut. Nämä ovat juuri Guns N Rosesin piirteitä. Tai oikeastaanhan Gunnarit matki noissa jutuissa paljon New York Dollsia ja Rolling Stonesia sekä aiempia glamrock-bändejä.
 
Springsteen on sen sijaan melko lailla päinvastainen kuin ne rock-kliseet. Mun mielestä Springsteen muistuttaa ehkä enemmänkin Woody Guthrieta, Dylania, John Fogertya, Eddie Cochrania, Johnny Cashia ja nuorta Elvistä. Springsteen myös pysytteli erossa huumehuuruisesta ja sekopäisestä rock-elämästä.
 
Toisaalta mun mielestä on myös harmi, että rock-kliseitä ovat juuri huumeet, yhden illan jutut ja hotellihuoneiden tuhoaminen. Nyt on maailma sitten täynnä erilaisia musiikkitaidottomia kusipäisiä "rokkitähtiä" jotka retostelee sillä kuinka vetävät kamaa ja ovat niin pahiksia! Se on mun mielestä vaan turhanaikaista urpoilua. Sen sijaan springsteeniläinen, työväenluokkainen rock-kulttuuri on terveempi asia, millä on jotain muutakin merkitystä kuin vaan teinimäinen kapinointi sääntöjä vastaan. Samoin kuin Guthrie, Cash ja Dylan, on Springsteen osoittanut että rockin avulla voi todella sanoa jotain olennaista eikä vaan puhua paskaa.
 
Ja Nirvana on ihan selvä punkbändi. Siinä mielessä erityinen, että saavutti niin suuren suosion muidenkin kuin punkkarien keskuudessa. Tiedä mitä Nirvanastakin olisi tullut jos Cobain olisi yhä elossa.

Jussiman: No riippuu ihan siitä mitä rock-kliseillä tarkoitetaan. Minulle rock-kliseitä ovat androgyyni olemus, pitkät tukat ja "sex, drugs and rock and roll"-jutut.
 
Tiedä mitä Nirvanastakin olisi tullut jos Cobain olisi yhä elossa.
 
Mutta huumeet (ja pitkä tukka).

WarMachine: Mutta huumeet (ja pitkä tukka).
 
Kyllä oli välillä lyhyt tukkakin...

Jussiman: Gunnarit ei ole koskaan herättänyt mussa mitään erityisiä tunteita. Tai mun mielestä bändi on vaan rockin kliseiden toistamista ja vetää sen oikeastaan överiksi. Ja puhun nyt siis siitä alkuperäisestä Guns N Rosesista (Axl Rose, Slash, Izzy Stradlin, Steven Adler ja Duff McKagan). Kun ei Guns N Roses tehnyt oikeastaan mitään uutta, vaan toisti sitä mitä Rolling Stones, Led Zeppelin, New York Dolls ja Hanoi Rocks olivat tehneet jo aikaisemmin.
 
Kun Rollareiden ja muiden vanhojen herrojen tahti alkoi 80-luvulla hidastua, niin Guns N Roses hyppäsi paikalle ja oli olevinaan niin rajua ja rock and rollia. Mutta oikeastaan he eivät edes olleet mitenkään rajuja tai kapinallisia; kaikki jutut mitä bändi teki, oli jo nähty tuossa vaiheessa. Lisäksi mun mielestä yksi huono vaikutus mikä Gunnareilla ja muilla 70- ja 80-luvun rock/hard rock-bändeillä oli se, että he tekivät rockista kaavaimaista suorittamista. Rockbändin tuli toistaa tietyt jutut; piti olla pitkät hiukset, tuli vetää viinaa ja vaikka teeskennellä olevansa olevansa kova rokkikukko ja "sex, drugs and Rock And Roll". Koko homma taisi mennä viimeistään Guns N Rosesin kohdalla pelkäksi turhanaikaiseksi pelleilyksi ja kaavojen toistamiseksi.
 
Mutta onneksi tuli 90-luku ja Nirvana, jotka toivat sentään jotain muuta kuin ärsyttävää rock-kliseilyä. Ja onneksi meillä on Bruce Springsteen.
 
Eikö musiikin pääpointti ole kuitenkin itse biisit, eikä tukan pituus? Puhut pitkän viestin aikana pelkästään bändin habituksesta ja ulkoisesta imagosta, etkä itse musiikista lainkaan. Kun kuulin Welcome to the Junglen 1987 tai 1988 radiosta, minulla ei ollut mitään käsitystä miltä soittajat näyttävät tai mitä kamaa ne vetävät, mutta biisi oli niin kova että olin samantien bändin fani.
 
Öykkäröinnillä ja kohkaamisella oli toki osansa bändin suosioon mutta jumalaiset biisit tekivät Appetitesta klassikon ja bändistä suuren.

bedlam: Kun kuulin Welcome to the Junglen 1987 tai 1988 radiosta, minulla ei ollut mitään käsitystä miltä soittajat näyttävät tai mitä kamaa ne vetävät, mutta biisi oli niin kova että olin samantien bändin fani.
 
Minä kuulin Paradise Cityn baarissa. Sen ajan tukkahevirokkiin verrattuna se oli ihan eri luokkaa. Täytyy sitten myöntää että myöhemmin tulin allergiseksi Axlin naukumiselle.

bedlam: Eikö musiikin pääpointti ole kuitenkin itse biisit, eikä tukan pituus? Puhut pitkän viestin aikana pelkästään bändin habituksesta ja ulkoisesta imagosta, etkä itse musiikista lainkaan. Kun kuulin Welcome to the Junglen 1987 tai 1988 radiosta, minulla ei ollut mitään käsitystä miltä soittajat näyttävät tai mitä kamaa ne vetävät, mutta biisi oli niin kova että olin samantien bändin fani.
 
Öykkäröinnillä ja kohkaamisella oli toki osansa bändin suosioon mutta jumalaiset biisit tekivät Appetitesta klassikon ja bändistä suuren.
 
No mun mielestä Guns N Roses kuulostaa aika samalta miltä näyttääkin. Axl Rosen rääkyminen on myös aika kliseistä rokkikukkoilua, samoin kuin Slashin soolot ja biisien riffit. Ja puhumattakaan sanoituksista, melko tyhjänpäiväisiä rock-kapinan ja sekoilun ylistämistä.

Jussiman: No mun mielestä Guns N Roses kuulostaa aika samalta miltä näyttääkin. Axl Rosen rääkyminen on myös aika kliseistä rokkikukkoilua, samoin kuin Slashin soolot ja biisien riffit. Ja puhumattakaan sanoituksista, melko tyhjänpäiväisiä rock-kapinan ja sekoilun ylistämistä.
 
No jaa, vaikea kuunnella levyä uusin korvin, mutta ilmestyessään se oli "jotain aivan muuta" niinkuin StJerky tuossa totesi. Se että GNR kopioi mitä Hanoi ym. oli aiemmin jo tehnyt, ei ihan täysin pidä paikkaansa. Look oli kyllä sieltä kopsattu, mutta musiikkihan oli paljon raskaampaa. Itse asiassa Guns N Roses luokiteltiin tuohon aikaan monessa paikassa hevibändiksi, vaikka sitä nyt onkin ehkä vaikea kuvitella.
 
Muistan ihmetelleeni nuorna kovasti, että kuinka erilaisia Izzyn ja Slashin pohjakitararaidat ovat. Hämmästyin suuresti kun levysoittimesta irtosi toisen kaiuttimen johto ja Izzyn kitara hävisi kokonaan. Slashin "rytmiraita" kun kuulosti täysin improvisoidulle jammailulle. Kuulostaa siltä kuin kumpikin olisi soittanut kitararaitansa kuulematta toista lainkaan ja silti ne maagisesti mätsää yhteen. Tuo oli siis sitä aikaa kun oli tottunut Metallica-tyyliin, jossa Hetukka soittaa millilleen identtiset pohjaraidat molempiin korviin.
 
Slashin sooloilusta olen aina digannut. Sanoitukset ovat välillä just sitä itseään (Paradise City), mutta tuolloin olin juuri herkässä teini-iässä ottamaan tuollaisen rokkikukkoilun vastaan. Ja toisaalta onhan lyriikoissa sitä kukkoilun varjopuoltakin, eiks Mr Brownstone ole ennemminkin huumeidenvastainen biisi.

Gritsen: Ja gunnarit eros tästä miten? Ehkä salaa imagotietoisimpia hardrockbändejä. Jäi kyllä se soitto/laulutaito taka-alalle hattujen ja bandanoiden alta. Asennettahan tavallaan näillä oli mutta en suin surminkaan kehtais väittää Axl:n paikoin jopa epäinhimillisen hirveää nasaalinarinaa tai Slashin tönkköä pentatoonista räpläämistä soittotaidoksi.
 
Yhteissoitto ja biisit kuitenki skulas, sehän nyt on se mikä esim. Metallicankin ja Motleyt tavallaan pelastaa. Kitaristin ei varmasti tarvi laittaa muuta kun Les Paul kaulaan ja hassu hattu päähän, ei asioihin syventymätön ostava kansa huomaa asiaa. Ja hyvä niin. Vetäähän släs oikeasti _huomattavasti_ paremmin nykyään, et ei siinä mitään.
 
Mutta. En koskaan ymmärrä väitteitä "Axlilla on hyvä ääni" ja "Axl käyttää hyvin ääntään". Miten kukaan voi ajatella niin? Ymmärrän enemmän kuin hyvin keskiverron soittajan menestymisen bändissä, mutta luulisi sentään tavallisen levynostajapulliaisenkin tietävän laulamisesta jotain. Ainakin sen verran, että Axlin äänenmuodostuksen perusteet täysin ohittavat kuolinkoraukset eivät ole missään mielessä hyvää laulamista tai hyvää ääntä. Ja näin herra laulaa miltei jokaisessa hitissään, ei nyt puhuta niistä joistakin siedettävistä albumiraidoista.
 
Mun maailmankirjoissa ei todellakaan ois mahista että GRN ois iskeny pinnalle pelkällä musiikilla. Tuskin kyllä mikään muukaan supermenestysbändi, mutta älkää olko harhaluuloisia. Maailmanluokan Dingo.
 
Axllin Pelkkä lauluääni nostaa miehen kovaan sarjaan siihen " laulaja jonka äänen tunnistaa alkutahdeista"( myös Neumanin). Tunnistettava soundi on valtava voima tällä alalla (biisitkin tietty) varsinkin tuolla rokkikentällä. Onhan noi gunnareitten jotkut biisit aivan huikeita että niitä ei joka jamppa väsäile ja sama Dingonkin kohdalla ( Autiotalo , levoton tuhkimo, kirjoitan , sinä ja minä ja nahkatakkinen tyttö.
 
Edit. Toi "tavallinen levynostajapulliainen" juttu on jauhettu tuhat kertaa näillä palstoilla!. Ei tavista kiinnostaa paskaakaan että miten joku soundi on tuotettu tai soitettu!. Tavikselle on vain väliä että se musiikillinen juttu kuulostaa hyvältä IMHO.
 
off topic. Toi dingo juttu;)

bedlam: Muistan ihmetelleeni nuorna kovasti, että kuinka erilaisia Izzyn ja Slashin pohjakitararaidat ovat. Hämmästyin suuresti kun levysoittimesta irtosi toisen kaiuttimen johto ja Izzyn kitara hävisi kokonaan. Slashin "rytmiraita" kun kuulosti täysin improvisoidulle jammailulle. Kuulostaa siltä kuin kumpikin olisi soittanut kitararaitansa kuulematta toista lainkaan ja silti ne maagisesti mätsää yhteen.
 
No ne on varmaan soitettu silleen, että eka Izzy on vetänyt kompit sisään ja Slash on soittanut sitten niiden päälle. Eli kyllä Slash on tiennyt (ja kuullut), mitä toinen soittaa, mutta Izzy ei välttämättä (jos on poikettu treenatuista kuvioista). Ja eiköhän ne treenauksen jne. pohjalta ole tienneet aika hyvin mitä toinen tulee soittamaan.
 
Mutta tiedän, mitä ajat takaa. Rollareilla jne. menee samalla tavalla. Äijät saattavat soittaa näennäisesti aika eri juttuja, mutta yhdessä kuulostaa tosi makealta.

Flash: No ne on varmaan soitettu silleen, että eka Izzy on vetänyt kompit sisään ja Slash on soittanut sitten niiden päälle. Eli kyllä Slash on tiennyt (ja kuullut), mitä toinen soittaa, mutta Izzy ei välttämättä (jos on poikettu treenatuista kuvioista). Ja eiköhän ne treenauksen jne. pohjalta ole tienneet aika hyvin mitä toinen tulee soittamaan.
 
Mutta tiedän, mitä ajat takaa. Rollareilla jne. menee samalla tavalla. Äijät saattavat soittaa näennäisesti aika eri juttuja, mutta yhdessä kuulostaa tosi makealta.
 
Izzyn osuudet on soitettu ilmeisesti studiossa bändin kesken "livenä", kuin myös basso ja rummut. Slash soitti sitten jälkeenpäin omat osuutensa uusiksi, koska ei omistanut nuiden sessioiden aikaan itsellensä soundillisesti kelpaavaa kitaraa ja vahvistinta. Eli joo, Slashin osuudet on äänitetty Izzyn osuuksien päälle. Yksi hienoimmista jutuista tässä bändissä on/oli kieltämättä se, että molemmat kitarat soittivat käytännössä koko ajan omaa juttuaan, eivätkä vain toistaneet identtisiä riffejä. Izzyn soittotapahan on muutenkin ollut aika suurpiirteinen, antaa hyvän pohjan sooloille, riffeille ja melodioille.
 
Kirjoitin puhelimella, antakaa lauserakenteet anteeksi.

Karusti pantu kokoon mutta muutama kohta oli hieno