Rock, pop, alternative ›

Sergei Fallinen: Joo ja Blackmorekaan ei ole mikään ikivanha vielä. Ehtii ja osaa hyvin elämässä vielä kaikennäköistä tehdä vaikkei hevikitarointi kuuluisikaan siihen. Parempi että saa palautetta ennen kuin on liian seniili tehdäkseen muutoksia. On sekin aika surullinen päätös hienolle uralle jos päätyy Chuck Berry -tyyliin vuosikymmeniksi kiertämään rollaattorin kanssa puolityhjiä pizzerioita.
 
Mielellään toki on hyvä tehdä päätös lopettamisesta ennen kuin on tykkänään dementoitunut ja toisten vietävissä. Mutta voin kuvitella, että vaikea sitä lopettamispäätöstä on tehdä, jos välillä sujuu paremmin, tykkää esiintymisestä, ja yleisöäkin keikoille tulee.

Eihän noiden Rainbow keikkojen motivaatio ole mikään muu kuin raha. Halpa bändi, halpa show, rahat pois. Blackmore's Night keikat ovat tehneet niin paljon persnettoa, että pakko on varmaan eläkekassaa jotenkin paikkailla. Eikä siinä mitään, jos omistamansa brändi kerran myy noin hyvin lippuja. Veikkaanpa vain yleisömäärien jäävän aika paljon vaisummiksi, jos toisen kerran erehtyy samoihin paikkoihin. Tuskinpa siihen on edes tarvetta, koska eiköhän kassavaje ole kohta hoidettu kuntoon.
 
Plussaa heitän kyllä yllätyksellisyydestä. Rikun meininkihän on aina vaihdellut illasta toiseen ja vaihtuva settilistakin on vain positiivinen asia nykypäivänä. Minun makuuni tosin ihan liikaa Deep Purple kappaleita seassa.

Flash: Eihän noiden Rainbow keikkojen motivaatio ole mikään muu kuin raha. Halpa bändi, halpa show, rahat pois. Blackmore's Night keikat ovat tehneet niin paljon persnettoa, että pakko on varmaan eläkekassaa jotenkin paikkailla. Eikä siinä mitään, jos omistamansa brändi kerran myy noin hyvin lippuja. Veikkaanpa vain yleisömäärien jäävän aika paljon vaisummiksi, jos toisen kerran erehtyy samoihin paikkoihin. Tuskinpa siihen on edes tarvetta, koska eiköhän kassavaje ole kohta hoidettu kuntoon.
 
Plussaa heitän kyllä yllätyksellisyydestä. Rikun meininkihän on aina vaihdellut illasta toiseen ja vaihtuva settilistakin on vain positiivinen asia nykypäivänä. Minun makuuni tosin ihan liikaa Deep Purple kappaleita seassa.
 
Rahastusta kyllä, varmaan ihan kohtuuhintasia noi keikkaliksatkin Ritchielle ja taustabändi vetää parin tonnin kk liksalla.

Jos yleisö haluaa antaa rahansa Rikulle niin sehän on kaikkien etu että keikkaa tehdään :)

Nää jutut menee tosi usein analyysiksi siitä,kenen tulisi lopettaa uransa ja kenen ei, ikäänkuin ihmisellä ei olisi oikeutta tehdä rakastamaansa asiaa vain siksi että on tullut ikää eikä oikein lähde. Tai sitten vedetään "tee ite perässä" kortti esiin.
 
Blackmoren kohdalla ei kuitenkaan välity kuva siitä että hn tekee rakastamaansa asiaa, toisin kuin vaikkapa Coverdalen kohdalla. Tuo välinpitämättömyys muista ihmisistä on aina ollut Blackmoren "juttu" mutta se on ollut pistämätön yhdistelmä silloin kun soitto on ollut briljanttia ja puhunut puolestaan. Nyt sama yrmyily ei oikein enää kanna, kun ei lähde soittohommat kunnolla. Silloin yleensä astuu esiin joku muu ominaisuus, jolla yleisölle esiintyminen perustellaan.
 
Blackmoren ei tarvitse perustella, eikä yleisön ymmärtää tai hyväksyä.
 
Sanotaanko näin, että jos kävelee kuin ankka, ääntelee kuin ankka ja näyttää ankalta, niin silloin on ankka. Sama pätee musaan. Jos se kuulostaa huonolta, se on huonoa. Syistä viis. Maailma on kuitenkin täynnä myös tyylikkäästi vanhenevia muusikoita. Remu ja Blackmore eivät kuulu heihin.Eri syistä, mutta molemmista välittyy ulospäin lavalla vittumaisuus, ja kummaltakaan ei oma osuus hoidu siten, että käytös olisi oikeutettua.

Mainittakoon, että allekirjoittaneelle Blackmore on kitaristina huomattavan paljon merkittävämpi kuin Jimmy Page, Clapton tai Jeff Beck. Eikä se johdu e.m. kolmikon huonoudesta.

Ei kenenkään tartte uraansa lopettaa jos ei tahdo. Mutta jos kritisoi keikkaa, josta ei itse pitänyt, niin ei siitä suuttua tarvi.

Welho-77: Ei kenenkään tartte uraansa lopettaa jos ei tahdo. Mutta jos kritisoi keikkaa, josta ei itse pitänyt, niin ei siitä suuttua tarvi.
 
Näinhän se on. Ja jos lähtee liian vanhana köpsehtimään estradille, niin tuleehan siitä sanomista. Puolustelen sympaattisia hahmoja kuten Rikua ja Remua, mutta ymmärrän, että kriittisimmät voivat löytää heidän nykysuorituksistaan jotain huomautettavaa :D

Näähän on näkökulmakysymyksiä. Mulle merkkaa eniten hyvät biisit,tyylitaju,omintakeinen soundi,improvisointi,oma materiaali ja hyvä soitto. Jos bändillä ei ole kuin hyvä soitto niin se on nollakerholainen mun silmissä. Sillä ei siis oikeasti ole mitään. Jos taas bändi improvisoi ja sillä on oma soundi tai ainakin pyrkimys siihen ja omat sävellykset niin virheet ei mua haittaa.
 
Rainbown tapauksessa virheet -lähinnä siis Ritchien- ei haittaa koska biisimateriaali on timangia,bändi improvisoi ja Ritchien soundi on hieno.
 
Jos taas puhutaan nostalgiasta ja veteraaneista jotka minusta epäonnistuu niin Whitesnaken nykymeno on oiva esimerkki. Bändin versiot Purple-biiseistä ovat kammottavia ja kaksi kasvotonta ja geneeristä tilupelleä pilaa pilaa loput täysin tyylitajuttomalla soitolla. Ollaan lähellä pistettä jossa loistava biisimateriaali -siis Purplen osalta- ei auta pelastamaan palettia. Whitesnaken oma materiaalihan on nykyisin koukutonta geneeristä roskaa.

PsychedelicWarlord: Näähän on näkökulmakysymyksiä. Mulle merkkaa eniten hyvät biisit,tyylitaju,omintakeinen soundi,improvisointi,oma materiaali ja hyvä soitto. Jos bändillä ei ole kuin hyvä soitto niin se on nollakerholainen mun silmissä. Sillä ei siis oikeasti ole mitään. Jos taas bändi improvisoi ja sillä on oma soundi tai ainakin pyrkimys siihen ja omat sävellykset niin virheet ei mua haittaa.
 
Rainbown tapauksessa virheet -lähinnä siis Ritchien- ei haittaa koska biisimateriaali on timangia,bändi improvisoi ja Ritchien soundi on hieno.
 
Jos taas puhutaan nostalgiasta ja veteraaneista jotka minusta epäonnistuu niin Whitesnaken nykymeno on oiva esimerkki. Bändin versiot Purple-biiseistä ovat kammottavia ja kaksi kasvotonta ja geneeristä tilupelleä pilaa pilaa loput täysin tyylitajuttomalla soitolla. Ollaan lähellä pistettä jossa loistava biisimateriaali -siis Purplen osalta- ei auta pelastamaan palettia. Whitesnaken oma materiaalihan on nykyisin koukutonta geneeristä roskaa.
 
Musta taas tuntuu että sä yrität väkisin kääntää tämän joksikin tunne vs tekniikka -väännöksi. Tuskin kovin moni täällä oli paikalla minään rokkipoliisina laskemassa missattuja nuotteja, ei Rainbow mikään Rush ole. Tyylitaju, saundi jne kuuluu aika olennaisena osana siihen soittotaidon arvosteluun eikä Ritchiellä ole nekään osa-alueet mitenkään varsinaisesti kunnossa enää. Se taas, kuka minkäkin biisin on joskus sata vuotta sitten kirjoittanut, ei tarvi vaikuttaa konserttiarvioon millään tavoin. Mikäli oma idoli ei soita niitä paremmin kuin sattumanvarainen tribuuttiakti, ainut mitä jää jäljelle on se mahdollisuus päästä kumartamaan idoliaan paikan päälle. Se voi olla itsessään iso juttu kenelle tahansa eikä sitä tarvi vähätellä, mutta ei se siitä musiikkiesityksestä tee mitenkään päin kääntelemällä yhtään parempaa niille, jotka ovat paikan päällä ensisijaisesti musiikkia kuuntelemassa.

Kaikella kunnioituksella, tuo Whitesnaken vetäminen tähän Rainbow-topikkiin hieman ontuu. Jos otetaan huomioon että Rainbow ei tietääkseni (joku korjatkoon jos muistan väärin) ole tehnyt pahemmin coverversioita (jos jätetään ne tämän kiertueen pari Blackmore's Night-vetoa pois laskuista) puhumattakaan coverlevystä. Coverdalen idea siitä Purple-coverlevystä ei kyllä minuakaan innostanut myönnettäköön. Toteutus tökki vähän joka tasolla. Whitesnaken omasta tuotannosta jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä...

Sergei Fallinen: Mikäli oma idoli ei soita niitä paremmin kuin sattumanvarainen tribuuttiakti, ainut mitä jää jäljelle on se mahdollisuus päästä kumartamaan idoliaan paikan päälle. Se voi olla itsessään iso juttu kenelle tahansa eikä sitä tarvi vähätellä, mutta ei se siitä musiikkiesityksestä tee mitenkään päin kääntelemällä yhtään parempaa niille, jotka ovat paikan päällä ensisijaisesti musiikkia kuuntelemassa.
 
En jaksa alkaa isompaa vääntöä, mutta "paremmin soittaminen" ei ole ihan yksioikoisesti määriteltävä juttu.

Sergei Fallinen:Mikäli oma idoli ei soita niitä paremmin kuin sattumanvarainen tribuuttiakti, ainut mitä jää jäljelle on se mahdollisuus päästä kumartamaan idoliaan paikan päälle. Se voi olla itsessään iso juttu kenelle tahansa eikä sitä tarvi vähätellä, mutta ei se siitä musiikkiesityksestä tee mitenkään päin kääntelemällä yhtään parempaa niille, jotka ovat paikan päällä ensisijaisesti musiikkia kuuntelemassa.
 
Oikein hyvin sanottu.
 
Tuossa aiemmin kiisteltiin siitä tekeekö Riku kiertueen rahasta vai mistä sitten. Sen verran kommentoisin, että tuskin nyt ainakaan palosta soittaa rokkia, sillä näkeehän sen jo miehen esiintymisestäkin. Suurta nautintoa tai sitä rokkiasennetta ei kyllä miehen kasvoilla ole, vaikka kuinka fanboy-lasien läpi koittaisi katsoa. Blackmore on ollut ehkä aikanaan mystinen ja vaarallinen rock-hahmo, mutta tuo Helsingin keikan päätöksen käytös alkaa tuon ikäiseltä mieheltä olla jo jotenkin noloa.
 
Väkiselläkin tulee epäiltyä juuri tätä Blackmore's Night kassavajetta. ---> Halpa kiertuebändi vetämään coverkeikka, jolla nostalgiannälkäisille Blackmore-faneille tarjoillaan suosikkibiisit ja Rikulle massit taskuun. Teoriassa olisi ollut mahdollista saada "oikeakin" Rainbow kiertämään tällaisen tributeaktin sijaan. Eikös Difficult to cure, Straight between the eyes sekä Bent out of shape-kokoonpanoista ole kuitenkin kaikki hengissä ja soittokunnossa? Turnerkin ihan tyydyttävästi olisi pystynyt tulkitsemaan Rainbow-setin ja loput mitä ei, laulattamaan yleisöllä. Nythän tämä keikkabändi ei soittanut lainkaan Rainbow-settiä, vaan Best of Richie Blackmore-shown, jossa minunkin makuuni oli aivan liikaa Purplea. Rainbow-nimisestä orkesteristahan ihmiset maksoivat.

Berliinin keikalla 18.4 Ritchie oli häipynyt kesken Smoke on the Waterin mutta palannut kuitenkin soittamaan encorea. (Ritchie leaves without notice but is told to return for Burn!)
 
https://www.setlist.fm/setlist/rain … lodrom-berlin-germany-33ecd461.html

Sen verran Blackmoresta vielä, että eihän Rikun keikkakunnon ole kellekään, joka on yhtään Blackmores Nightia seurannut tullut yllätyksenä. Tarttuihan se välillä stratoon niilläkin keikoilla ja soitti "folkkibändinsä" kanssa Purplea, kun liput ei muuten myyneet. Ja paskaltahan se kuulosti silloinkin. Covereita Blackmore's Nightkin veivasi paljon, kun sävellyskynä parin hyvän folkkilevyn jälkeen tylsyi ideanpuutteisiin. Paljon Blackmore on musiikkia tehnyt Rainbown hajoamisen jälkeenkin ja paljon tasapaksua materiaalia luonut. Hyvät biisit ollut harvemmassa, mutta ei se Purplen ja Rainbown rokkijärkäleitä silti yhtään vähempi legendaariseksi tai huonommaksi muuta.

PsychedelicWarlord: Näähän on näkökulmakysymyksiä. Mulle merkkaa eniten hyvät biisit,tyylitaju,omintakeinen soundi,improvisointi,oma materiaali ja hyvä soitto. Jos bändillä ei ole kuin hyvä soitto niin se on nollakerholainen mun silmissä. Sillä ei siis oikeasti ole mitään. Jos taas bändi improvisoi ja sillä on oma soundi tai ainakin pyrkimys siihen ja omat sävellykset niin virheet ei mua haittaa.
 
Rainbown tapauksessa virheet -lähinnä siis Ritchien- ei haittaa koska biisimateriaali on timangia,bändi improvisoi ja Ritchien soundi on hieno.
 
Jos taas puhutaan nostalgiasta ja veteraaneista jotka minusta epäonnistuu niin Whitesnaken nykymeno on oiva esimerkki. Bändin versiot Purple-biiseistä ovat kammottavia ja kaksi kasvotonta ja geneeristä tilupelleä pilaa pilaa loput täysin tyylitajuttomalla soitolla. Ollaan lähellä pistettä jossa loistava biisimateriaali -siis Purplen osalta- ei auta pelastamaan palettia. Whitesnaken oma materiaalihan on nykyisin koukutonta geneeristä roskaa.
 
Mutta juuri tuota omaa soundiahan ei tällä nyky-Rainbowlla ole?
 
Whitesnakella on. Bändinähän nykyinen Snake on lähestulkoon parhaimmillaan, se v.2005 versko oli niin hyvä ku nyt rockbändi ylipäänsä voi olla. Siinä oli bändillä oma soundi, ja soiton riemua. Ja nimenomaan improvisointia. Se, että kitaristit osaa soittaa ja improvisoivat asioita, joita ei itse ymmärrä, ei tarkoita että improvisaatio puuttuisi hommasta.
 
Reb Beach ei ole geneerinen tusinakitaristi millään osa-alueella saati kasvoton. Kaikki asiat vaan eivät ole niin alleviivaavia että ne olisi tehnty helpoksi jokaisen turakaisen ymmärtää.

mlehtinen: Berliinin keikalla 18.4 Ritchie oli häipynyt kesken Smoke on the Waterin mutta palannut kuitenkin soittamaan encorea. (Ritchie leaves without notice but is told to return for Burn!)
 
https://www.setlist.fm/setlist/rain … lodrom-berlin-germany-33ecd461.html
 
Ja oli myös kesken Black Nightin kävellyt pois lavalta vähäksi aikaa. (Ritchie leaves the stage during crowd chanting and comes back, playing the last section again)

Katselin noita 2018 keikkatallenteita ja Ritchien soittoa niissä. Omaan silmään ja korvaan osuu selkeitä vivahteita Blackmore's Nightista mukaan tuotuna. Noh, keskiaika-paita päällä ja sooloissa sellaista hakua alkuperäistä biisiä melodisempiin kulkuihin. Tässähän ei sinänsä mitään tuomittavaa ole mutta sen soittoilmeen eron vaan huomaa.
 
Itse jotenkin lopetin Ritchien rock-seuraamisen Rainbowhun ja ne vanhat tallenteet sekä Purplen aikainen sellaisenaan on riittänyt. Blackmores Nightia olen kuunnellut huomattavasti enemmän ja keikoillakin käynyt (eräästä tietystä syystä jopa kutsuvieraana..heh ), siinä kokonaisuudessa Ritchien soitto on erittäin miellyttävää ja tyylikästä edelleen tänään.
 
Iän mukanaan tuomat fyysiset haasteet ovat täysin hyväksyttäviä ja ilmeisesti sekin että iän myötä soittajan oma keskittyminen melodiaan korostuu ja sitä kautta välittyy soittoonkin. Ritchie oli aikanaan rockkitaristi, mutta jo pidemmän aikaa on ne odotuksen kannattanut asettaa sen keskiaikamusiikin alueelle. Entiseen ei ole paluuta.

sirdickyj: Reb Beach ei ole geneerinen tusinakitaristi millään osa-alueella saati kasvoton. Kaikki asiat vaan eivät ole niin alleviivaavia että ne olisi tehnty helpoksi jokaisen turakaisen ymmärtää.
 
Joo, mutta ottaen huomioon Whitesnaken musiikillisen historian niin Beach ei todellakaan ole tappingeineen hyvä Whitesnake-kitaristi. Vaikka sinä et siitä pidä ja väheksyt sitä aikaa, oli Whitesnake alunperin bluesiin pohjaava hard rock -bändi. Ja monet ovat sitä mieltä että juuri tuo aikakausi on "oikeaa" Whitesnakea. Aika harva pitää yhtyeen 2000-luvun alkupuolella alkanutta kautta muuna kuin vanhan lämmittelynä, joskin Doug Aldrich parhaimmillaan on ollut hyvä jatkumo Whitesnake-kitarointiin.
 
En myöskään lähtisi hehkuttamaan nyky-Coverdalea suhteessa Blackmoreen. Sävellajien laskeminen, stunt-laulajan käyttö ynnä muut temput ovat täysin samaa kamaa kuin Blackmoren asioiden oikominen.
 
On myös huvittavaa, että koet oikeudeksesi ottaa viimeisen lauseesi ilmaiseman "Von oben" -aseman.

sirdickyj: Mutta juuri tuota omaa soundiahan ei tällä nyky-Rainbowlla ole?
 
No tokihan on koska Rainbow=Ritchie Blackmore. Sehän on Ritchien bändi totaalisesti.
 
Whitesnakella on.
 
On joo, Geneerinen bulkkisoundi esmes kitaroissa joita kuulee nykyään jokapaikassa. Ja samanlaisia tilupellesooloja vetää jo kahdeksanvuotiaat nykyään YouTube-videoissa. Hyvää tekniikkaa? Varmaan. Mua nyt ei vaan kiinnosta.
 
Bändinähän nykyinen Snake on lähestulkoon parhaimmillaan, se v.2005 versko oli niin hyvä ku nyt rockbändi ylipäänsä voi olla. Siinä oli bändillä oma soundi, ja soiton riemua. Ja nimenomaan improvisointia. Se, että kitaristit osaa soittaa ja improvisoivat asioita, joita ei itse ymmärrä, ei tarkoita että improvisaatio puuttuisi hommasta.
 
Missä sä kuulet noiden kitaristien "oman soundin"? Se pitää mun mielestä olla selkeästi erottuva jota se esmes Hendrixillä,Iommilla,Pagella,Claptonilla tai Blackmorella onkin. Ja Whitesnaken improvisointi? Naurattaa lähinnä :-)
 
Reb Beach ei ole geneerinen tusinakitaristi millään osa-alueella saati kasvoton. Kaikki asiat vaan eivät ole niin alleviivaavia että ne olisi tehnty helpoksi jokaisen turakaisen ymmärtää.
 
On se. Ei sen soundia erota selkeästi. Jos mä kuuntelen vaikka Hank Marvinia niin kopiot erottaa helposti. Tusinatiluttaja toi Beach on. Puhumattakaan siitä ettei miehen tyylitaju riitä -eikä Aldrichinkaan- Whitesnaken vanhempiin biiseihin ollenkaan. Marsden/Moody-kaksikolla oli esmes loistavia harmoniajuttuja jotka uupuu tästä nyky-Snakesta lähes kokonaan.