Rock, pop, alternative ›

Youngin veljekset ei ole antaneet mitään kommentteja koskien uutta levyä, tai ylipäätään koskien juuri mitään. Jos mä soittaisin maailman isoimmassa rockbändissä ja tilillä olis 16 miljoonaa taalaa, ni kyl mul olis sellanen fiilis et mä olen faneille sen velkaa et voin kertoa niille edes että missä mennään.
 
Totta puhut! Muut ns.stadionluokan bändit yleensä melko hyvin antavat tietoa faneillensa tulevaisuutta koskien, Bruce Springsteen, U2, Rolling Stones, Metallica, Iron Maiden ym. Onhan se kiva elää pienessä epävarmuudessa ja odotuksessa, mutta tässä aikataulussa ei ole enää mitään "hauskaa" minun mielestä...

Totta puhut! Muut ns.stadionluokan bändit yleensä melko hyvin antavat tietoa faneillensa tulevaisuutta koskien, Bruce Springsteen, U2, Rolling Stones, Metallica, Iron Maiden ym. Onhan se kiva elää pienessä epävarmuudessa ja odotuksessa, mutta tässä aikataulussa ei ole enää mitään "hauskaa" minun mielestä...
 
Kyllä ne kundit tiedottaa kun plänit on lyöty lukkoon. Jos lähdetään arvailemaan niinkuin mainittiin Johnsonin tehneen SUL:in ilmestymisen jälkeen, faneille tulee vain paha mieli kun arvailut menevät metsään.

Ponnaan keskustelua hiukan takaisinpäin AC/DC -coverbändeihin. Angnus vuosi sitten kyseli Backseat Rhythm -orkesterista. (Selailin aikani kuluksi _vanhoja_ streameja). Jos mahdollisuus suo, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Laulaja vetää raivolla ja tyylikkäästi, IMO en kerran nähtyä enää päästäisi ketään muuta Scottin tuotannon pariin. Bändi tarkka ja uskollinen, Semifinalin keikalla tosin Highway to Helliin oli ympätty rumpukoukku (pieni pettymys, mutta siedettävä).

Ponnaan keskustelua hiukan takaisinpäin AC/DC -coverbändeihin. Angnus vuosi sitten kyseli Backseat Rhythm -orkesterista. (Selailin aikani kuluksi _vanhoja_ streameja). Jos mahdollisuus suo, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Laulaja vetää raivolla ja tyylikkäästi, IMO en kerran nähtyä enää päästäisi ketään muuta Scottin tuotannon pariin. Bändi tarkka ja uskollinen, Semifinalin keikalla tosin Highway to Helliin oli ympätty rumpukoukku (pieni pettymys, mutta siedettävä).
 
Toi bändi olis kiva nähdä. On niilla näköjään joku keikkakin ollu helmikuussa:

http://meteli.net/event.php?id=65019
 
Sattuuko kenelläkään olemaan tietoa Backseat Rhythmin tulevista keikoista?

Mä taidan olla ainoa mielipiteeni kanssa siitä, että uusi levy voisi hyvinkin jatkaa Stiff Upper Lipin linjaa. Antaa setien vanheta tyylikkäästi. SUL svengaa hitosti ja saundit on kyllä ehdottomasti parhaat mitä AC/DC-levyiltä löytää.
 
Bluesia vaan kehiin, eiköhän ne For Those About Rockit ole jo tykitetty.

Mä taidan olla ainoa mielipiteeni kanssa siitä, että uusi levy voisi hyvinkin jatkaa Stiff Upper Lipin linjaa. Antaa setien vanheta tyylikkäästi. SUL svengaa hitosti ja saundit on kyllä ehdottomasti parhaat mitä AC/DC-levyiltä löytää.
 
Bluesia vaan kehiin, eiköhän ne For Those About Rockit ole jo tykitetty.
 
Melko todennäköisesti jatkaa SUL:in linjaa, ja hyvä niin. Saablarin hyvä albumihan se on.

SUL svengaa hitosti ja saundit on kyllä ehdottomasti parhaat mitä AC/DC-levyiltä löytää.
 
Bluesia vaan kehiin, eiköhän ne For Those About Rockit ole jo tykitetty.
 
Soitto kyllä toimii, mutta biisit ovat todella tylsiä. Ainut biisi minkä itse jaksan tuolta levyltä kuunnella on Satellite Blues.

Soitto kyllä toimii, mutta biisit ovat todella tylsiä. Ainut biisi minkä itse jaksan tuolta levyltä kuunnella on Satellite Blues.
 
Taidat olla riffimiehiä. Mutta albumin nimipiisihän on bändin parhaita vetoja sitten 80-luvun alun!

Mä taidan olla ainoa mielipiteeni kanssa siitä, että uusi levy voisi hyvinkin jatkaa Stiff Upper Lipin linjaa. Antaa setien vanheta tyylikkäästi. SUL svengaa hitosti ja saundit on kyllä ehdottomasti parhaat mitä AC/DC-levyiltä löytää.
 
SUL oli täysosuma. Kyllä sopisi että bändi tekisi vielä muutaman levyn ja kiertueen, kun se tuntuu tekevän parasta musiikkia sitten Scottin kuoleman.
 
Kyllähän hyvää sopii odottaa, mutta epätietoisuus on aika raastavaa. Mutta kyllä sitä jaksaa kun ajattelee sitä fiilistä mikä tulee kun se vihdoinkin ilmestyy, menee kauppaan, kantaa levyn himaan, pistää soimaan, ja BÄNG!
Keikallekin täytyisi päästä kyllä. Noita odotellessa on onneksi 30 vuoden AC/DC:t kuunneltavissa.

Sattuuko kenelläkään olemaan tietoa Backseat Rhythmin tulevista keikoista?
 
Mä voin postailla jos kuulen että ois keikkaa heittämässä.
 
Niillä on kyllä nyt melkein samalla kokoonpanolla ihan omaa musiikkia tekevä bändi, että taitaa jäädä noi ac/dc vedot vähän vähemmälle.
Kannatta tsekata toi toinen bändi eli "Presence" jos keikoille lähtevät. Yhen keikan vetäny Gloriassa, toimi pirun hyvin.

E: pitetään toi laina siniseks

Ymmärsin tuossa hiljattain että tämä bändihän rokkaa, kertokaas joku levy mistä ois hyvä lähteä tutustumaan bändiin? Mitään hittikokoelmaa en ole nähnyt, liekö moista ilmestynytkään. Onko 1992 Live hyvä levy?

Ymmärsin tuossa hiljattain että tämä bändihän rokkaa, kertokaas joku levy mistä ois hyvä lähteä tutustumaan bändiin? Mitään hittikokoelmaa en ole nähnyt, liekö moista ilmestynytkään. Onko 1992 Live hyvä levy?
 
On hyvä, varsinkin tuo 2cd:n livepainos on kattava paketti. Back In Black on albumina omaa luokkaa, Highway to hell ja Razor`s edge tulevat seuraavina. Who made who on eräänlainen minikokoelma bändin biiseistä, tehty muistaakseni siihen S.Kingin "kauhu"leffaan Maximum overdrive..itselläni on kaikki muut levyt paitsi SUL, joka ei ole juuri iskenyt minuun albumina, livenä voisi toimiakin. DVD:nä löytyy Donington, No Bull ja Stiff Upper Lip-live 2001.

Ymmärsin tuossa hiljattain että tämä bändihän rokkaa, kertokaas joku levy mistä ois hyvä lähteä tutustumaan bändiin? Mitään hittikokoelmaa en ole nähnyt, liekö moista ilmestynytkään. Onko 1992 Live hyvä levy?
 
Niinkun olet ehkä jo tässäkin ketjussa huomannut, niin bändin ura on aika selkeästi kaksivaiheinen johtuen tuosta valitettavasta pakollisesta laulajanvaihdoksesta. Toiset vannoo pyhästi vain Bon Scott:in aikaisesten tuotosten nimeen Loput pitää Back in Blackiä parhaana levynä, näin lievästi karrikoiden.
Itse suosittelisin tutustumaan niihin vanhoihin ensin, tuo '92 LIVE sitten summaa aika hyvin nuo myöhempien aikojen parhaimmiston.
 
Toisaalta, aika sama mistä alat tutustumisesi, tuppaa käymään aika monella niin että kun pääsee hommaan sisälle, niin tulee ne kaikki platat kuitenkin hommattua.
Ainakin ne Bon:in aikaset...
 
Itse innostuin Bändidtä totaalisesti silloin kun Razors Edge ilmestyi, mutta en koskaan ole omistanut sitä muuta kuin kopioidulla c- kasetilla. Vieläkään ei noista BJ:n aikasista ole cd-formaatilla kuin For Those About to Rock ja Juurikin tuo LIVE, ai niin ja Ballbreaker, jota ei kyllä ole tullu kuunneltua juuri koskaan. Niin ja löytyy kanssa Big Guns sinkku, mutta ei sekään vuosiin ole soitinta nähny.
Kyllä se vaan sinne vanhemman kaman puolelle on kallistunut toi diggailu ajan myötä.
 
Edit: Jaa'a, lkekö tossa tekstissä nyt mitään järkeä tai hyötyä kellekkään, kai se pointti oli että hoida nyt joku levy aluks ja loput sitten.

Ymmärsin tuossa hiljattain että tämä bändihän rokkaa, kertokaas joku levy mistä ois hyvä lähteä tutustumaan bändiin? Mitään hittikokoelmaa en ole nähnyt, liekö moista ilmestynytkään. Onko 1992 Live hyvä levy?
 
Suurin osa levyistä ovat hyviä, ja se on ihan makuasia mistä pitää. Ihan mistä tahansa voi siis tutustua alkaa bändiin tutustua, mutta uskon että useimmat suosittelisivat alkuun välttämään Fly On The Wallia ja Blow Up Your Videota. Back In Black olisi varmaan aloittelijalle sopiva hittikimara.
Itse ostin ensimmäisenä highway To Hellin, ja sittemmin ovat pikkuhiljaa kaikki LP:t hyllyyn ilmestyneet. Suosikkejani ovat Stiff Upper Lip, Back In Black sekä kaikki Bon Scottin aikaiset.
Live on mun mielestäni aika vaisu paketti. If you Want Blood vuodelta '78 on miljoona kertaa energisempää menoa.

Jos ACDCiin musiikkia vois nauttia suonensisäisesti meikä piikittäs samantien! menis varmaan sen jälkeen aika tasasta tahtia. no joopa joo

Ymmärsin tuossa hiljattain että tämä bändihän rokkaa, kertokaas joku levy mistä ois hyvä lähteä tutustumaan bändiin? Mitään hittikokoelmaa en ole nähnyt, liekö moista ilmestynytkään. Onko 1992 Live hyvä levy?
 
Kannattaa myös yrittää löytää Let There Be Rock -livevideo, joka on melkoinen hittikimara Bon Scottin ajan biiseistä ja jolla kyseinen heppu vielä vetää voimissaan. Samoin kuin muu bändi.

Ymmärsin tuossa hiljattain että tämä bändihän rokkaa, kertokaas joku levy mistä ois hyvä lähteä tutustumaan bändiin? Mitään hittikokoelmaa en ole nähnyt, liekö moista ilmestynytkään. Onko 1992 Live hyvä levy?
 
Ei mitään kokoelmia. Powerage, Highway to Hell ja Back in Black vaikka alkuun. Kyllä lähtee.

Ei mitään kokoelmia. Powerage, Highway to Hell ja Back in Black vaikka alkuun. Kyllä lähtee.
 
Malcolm-komppia tähän ihan täysillä (huom: Malcolm-komppiahan ei voi vetää muuten kuin täysillä)!

Tosiaan ihan mikä vaan Bonin aikainen levyn hankinta ekana on kannattavaa, et varmasti tule pettymään. Let There Be Rock, Powerage ja Highway To Hell olis ehkä semmosia joita suosittelisin... niin ja High Voltage. Ja kyllähän oikeastaan Dirty Deeds Done Dirt Cheap myöskin... ähhh tosiaan, ei sillä paljoa ole väliä :). Back In Blackin kanssa myöskään tulet tuskin pettymään.
 
Jos kuitenkin yhtä levyä vain pitää suositella, niin ehdottomasti Makkarin kanssa samoilla linjoille mennään, eli vuoden '78 livelevy If You Want Blood!

Taidat olla riffimiehiä. Mutta albumin nimipiisihän on bändin parhaita vetoja sitten 80-luvun alun!
 
Juu, hard rockissa sytyttävät nimen omaan hyvät riffit. Nimibiisi on ihan ok, mutta jotenkin se ei vaan ole koskaan iskenyt kuin tuhat volttia. Muistan vielä silloin kun 90-luvun puolessa välissä MTV:ltä kuulin ensimmäisen kerran Hard As A Rockin ja se sai kädet hikoamaan ja mielen levottomaksi jo ensimmäisellä kuuntelulla. Se oli NIIN hyvä! SUL:iä odotin kuin kuuta nousevaa, sillä ajattelin että sillä tulee olemaan jälleen yksi tappobiisi kuten parilla aiemmallakin levyllä, mutta ei. Yksikään biisi ei saanut aikaan kylmänväreitä.
 
Kyllä biisit voivat olla tunnelmallisiakin ja silti sytyttää. Hyvinä esimerkkeinä mm. Night Prowler ja etenkin Gone ShootinŽ. SUL:stä ei jäänyt käteen yhtään mitään. En koskaan kuuntele sitä vaikka se löytyy vinyylinä ja tupla cd-versiona. Nyt odotan ja toivon jälleen että uudelle levylle tulisi yksi todella kova veisu. Sitten antaisin hyvillä mielin bändin vetäytyä ansaitulle eläkkeelle.