Rock, pop, alternative ›

Terry Pantheras: Onhan tää nyt vitun siistiä, että joku tekee (edes) tämmöistä musiikkiohjelmaa telsuun. Kauheeta rutinaa täällä.
 
Just näin. Oli edelleen mielenkiintoista katteltavaa ja biisikin oli Foon mittapuulla hyvä. Jos taso säilyy samana niin dokkarisarja on loistava ja Foon levy parasta sitten Colour and the shapen. Toivottavasti ei notkahda, kuten Foon levyillä on tapana. Tuntuu että onneksi levyllä on "vain" 8 biisiä, jos vaikka hudit puuttuisivat nyt kokonaan. Ehkä liikaa toivottu...

Nyt kun nuo molemmat jaksot on tullu katottua niin onhan toi loistava konsepti. Oli itse kappaleista mitä mieltä tahansa, loistavaa historiakamaahan tuo on, eikä noita juttuja oikein muista medioista löydä.
 
IMO olis hienoa jos ottaisivat kiippareita mukaan biiseille enemmän jotta tulisi vähän uusia juttuja. Särökitarathan on aina parasta mitä olla voi mutta mulle tuo sarka on ehkä jo pikkasen työstetty. Vaihtelu virkistäis mutta se mitä tulee kelpaa kyllä.

Heart coveroi No Way Backin. Taisi olla eräänlainen kiitos siitä että saivat esiintyä yhdessä FF:n kanssa Letterman Showssa.
 
http://www.rollingstone.com/music/v … f-foo-fighters-no-way-back-20141028
 
Tarkoitan nyt tätä esitystä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=3qgdVZq1Pfk

Minusta erinomainen ajatus tehdä tuo dokkari noin kuin se on tehty. Uskoisin että kaikki meistä tietävät miten soittimia soitetaan ja soundeja haetaan sekä biisejä hinkataan kuntoon. Valittu lähestymistapa on kerrassaan oiva. Edelleenkään en FF:ää laske millään tavalla suosikkibändieni joukkoon ja totean sen olevan mulle ikuisesti sellaista "kolmen tähden musaa", mutta Davea kyllä arvostan muusikkona.

Morri: Minusta erinomainen ajatus tehdä tuo dokkari noin kuin se on tehty. Uskoisin että kaikki meistä tietävät miten soittimia soitetaan ja soundeja haetaan sekä biisejä hinkataan kuntoon. Valittu lähestymistapa on kerrassaan oiva. Edelleenkään en FF:ää laske millään tavalla suosikkibändieni joukkoon ja totean sen olevan mulle ikuisesti sellaista "kolmen tähden musaa", mutta Davea kyllä arvostan muusikkona.
 
Aika paljon riippuu siitä mitä sarjalta odotti. Mulle ainakin kova pettymys.

Kahden jakson perusteella on kyllä diggailtava. Tavallaan ainoa miinus on, että sarjan epämielenkiintoisimmat hahmo ja bändi ovat olleet Grohl ja Foo Fighters. Tai no, sittenhän se vasta olisikin ollut hirveää jos mukaan olis löytynyt vain jotain päästarboja keskinkertaisempaa. Tää toka biisi oli kyllä parasta FF:ia vuosiin, mutta ei sillä vieläkään kuuhun menty.

Olipas khyl aika kova biisi toi Congregation. Ehottomasti paras noista ekasta kolmesta ja nyt näky että hommaa lähestytty vähän eri tavalla.

Biisi oli kyllä kova. Kantri ja jeesustelu eivät kiinnosta, joten siinä mielessä ei paljoakaan napannut muuten. Willie Nelson ja Zac Brown vaikuttivat kyllä "äijiltä". Musabisneksestä tuli myös tiukkaa tekstiä.
 
Foo Fighters tekee mielestäni helvetin inspiroivaa musaa ja hienoa nähdä edes pienissä pätkssä heidän työskentelyään. Vittu kun olisikin tommonen jengi kasassa ja pääsisi kunnon studiolle tekemään kunnolla musiikkia. Täysin eri meininkiä kuin vaikkapa oma touhuskeluni peräkammaristudiossani. Toisaalta yhden miehen peräkammarinauhoituksista koko bändi on alunpitäen lähtenyt liikenteeseen..

Congregation kuulosti heti ekalla kuuntelulla jotenkin oudon kotoisalta. Pari minuuttia ankaraa pohdintaa ja löytyihän se sieltä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=xeEJk2wvGzw

Dave aikoi äänittää debyyttilevyn uusiksi, mutta Taylor Hawkins puhui hänet ympäri.
 
http://www.rollingstone.com/music/n … lay-one-classic-album-live-20141105

Hieno jakso oli, varsinkin se alku "Mä olen työstänyt tämmöistä ballaadia" :D

Helvetin hyvä lätty kyllä jälleen tulossa FF:ltä. Hattua joutu nostaa

Toissapäivänä vasta kattelin kantrijakson ja eilen perinteisesti unohdin, että se prkl alkaa jo yhdeksältä. Nashvillessä syntyi vähän parempi biisi mutta muuten historiikkiosuus ei ollut ihan niin mielenkiintoista. Tuttuja biisejä siellä kyllä kuului, kun perheessä on tota kantritanssiharrastusta ollunna.
 
Monta amerikkalaisen dokumentarismin perisyntiä siellä edelleen on havaittavissa - varsinkin kuvallisen kerronnan käyttö kerrottujen asioiden alleviivaamiseen. Tekee samalla rytmistä levottoman. Kyllä ton silti mieluusti kattelee.

Olipas kyllä omaan makuun kehno tämä austinin biisi. Pahasti pelottaa että tulee vanha kunnon mitäänsanomaton FF levy pienine valonpilkahduksineen. Waisting light kun oli kokonaisuudessaan erittäin tasalaatuinen ja hyvänkuulonen lätty. Pakko toi uus ny kai on silti ostaa...

McLeach: Olipas kyllä omaan makuun kehno tämä austinin biisi. Pahasti pelottaa että tulee vanha kunnon mitäänsanomaton FF levy pienine valonpilkahduksineen. Waisting light kun oli kokonaisuudessaan erittäin tasalaatuinen ja hyvänkuulonen lätty. Pakko toi uus ny kai on silti ostaa...
 
Ei oo mikään pakko ostaa.
 
Vartaloiminen?

Tykkään dokkarista, albumi tosin vaikuttaa tylsältä. Toisaalta, enpä koskaan ole Foosta ihan kauheasti perustanut, mitä nyt Wasting Light osoittautui omistamisen arvoiseksi rokkilevyksi. Foo Fightersista ajattelen yleensäkin niin, että se on jotenkin ilmiönä paljon isompi kuin miten hyvä bändi se nyt edes on, mutta tämä on tietysti kovasti subjektiivista. Dokkari tosin vaan komppaa tätä ajatusta. Sonic Highwaysin jaksot on ollu tosi jees, tosin välillä ehkä se Grohlin sentimentaalisuus menee jo pikkusen liian yli. Country-jakso oli tylsin, kun en kyseinen musiikinlaji on aika vieras mutta muuten sarja on ollut mukavaa sunnuntai-illan vietettä.

Congregation kuulostaa kyllä hyvältä. Yllättäen se Nashville - jakso kaikkiaan on ollut näistä neljästä kiinnostavin, vaikken siitä countrysta erityisemmin piittaakkaan.
 
Toimii tämä formaatti siinä mielessä, ainakin mulla, että löytää uusia kiinnostavia artisteja tai sitten muistaa kuunnelta vanhoja tuttuja uudelleen. Kiitos eilisen, olen soitellut tänään pääasiassa Fabulous Thunderbirdia ja Stevie Ray Vaughania.

Muovinen:
Monta amerikkalaisen dokumentarismin perisyntiä siellä edelleen on havaittavissa - varsinkin kuvallisen kerronnan käyttö kerrottujen asioiden alleviivaamiseen. Tekee samalla rytmistä levottoman.
 
Mielestäni tuo on vain hyvä homma. Mukavaa bongailla että mistä pätkiä on otettu. Kantrijaksossa oli kohta jossa kerrottiin että jossain kapakassa oli pakko soittaa kantria, muuten alkoi oluttuopit lennellä. Kuvallinen kerronta oli legendaarisesta Road House leffasta http://www.imdb.com/title/tt0098206/?ref_=nv_sr_1 Jeff Healey esiintyjänä. Yhtä hyvin kohtaus olisi voitu ottaa tietty Blues Brothersistakin..

barclay: Kantrijaksossa oli kohta jossa kerrottiin että jossain kapakassa oli pakko soittaa kantria, muuten alkoi oluttuopit lennellä. Kuvallinen kerronta oli legendaarisesta Road House leffasta http://www.imdb.com/title/tt0098206/?ref_=nv_sr_1 Jeff Healey esiintyjänä. Yhtä hyvin kohtaus olisi voitu ottaa tietty Blues Brothersistakin..
 
Just tuo kohta oli erityisen halpamainen temppu :) Ja kun kantrimies kertoo, että nauhoitti biisinsä mankalle, niin kuvataan pientä nauhamankkaa, daah.

Ei kyllä lähtenyt tämä What did I do / .. Kitarasoolotkin olivat aika geneeristä puurtamista, se Clark:inkin.. "heal my soul" oli hieno ison kuulonen kaksääninen juttu, muuten ihme palapeli ja klisee-blues-likkejä taustoihin mihin ois voinut koittaa tehdä jotain raikkaampaakin. Clarkin soolo kuulosti tosiaan jo melkein väärästä sävellajista nyhdetyltä, tai tällä yritän lähinnä sanoa sitä, miten huonosti se omaan korvaani istui lopulta, hyvän alun jälkeen.
 
Sarja on aika asiallinen, mutta alkaa tosiaan tuntua että ehkä itse biisimatsku ei vain ole ihan samalla tasolla. Toki onhan näistä nyt omaan makuun kuitenkin 2 ollut "hyvää perus-foota", joten ei nyt vielä..