Rock, pop, alternative ›

Juuri pari viikkoa sitten ostin Music For The Massesin, oli hienoa kuulla Never Let Me Down Again livenä.

http://www.depechemode.com/article/ … leased-on-blu-ray---dvd-on-march-27
 
Elikkä toi "SPIRITS IN THE FOREST" dokkari/elokuva ilmestyy levy muodossa. Ilmeisesti siis kakkos levyllä koko keikkalin, taitaa tämä setti lähteä tilauksee.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/ … n-ikuinen-ystava-paras-kirkko-jonka
 
Ylen sivuilla julkaistiin tänään hieno artikkeli Depeche Modesta. DM on myös ensi viikonlopun Teemalauantain valokeilassa, kun Spirits In The Forest saa ensiesityksensä telkkarissa. Toinen Teemalauantaissa nähtävä pätkä on vuonna 1993 ilmestynyt Devotional, joka niinikään saa ensiesityksensä telkussa.

Moni varmasti lukenut, että maestro andrew fletcher poistui keskuudestamme. Jännä nähdä oliko yhtyeen tarina tässä. Toivon hartaasti, ettei ollut ja vielä kerran pääsisi yhtyeen näkemään.

Don666: Moni varmasti lukenut, että maestro andrew fletcher poistui keskuudestamme. Jännä nähdä oliko yhtyeen tarina tässä. Toivon hartaasti, ettei ollut ja vielä kerran pääsisi yhtyeen näkemään.
 
Ei sen panos varmaan levyillä ja livenä ole ollut kummoinen, mutta toki bändin jäsenenä merkitystä voi olla monenlaista millä voi jatkoon olla vaikutusta.

Lnoer: Ei sen panos varmaan levyillä ja livenä ole ollut kummoinen, mutta toki bändin jäsenenä merkitystä voi olla monenlaista millä voi jatkoon olla vaikutusta.
 
Niinno. Fletcher vastasi lukemani ja kuulemani perusteella bändin soundista.
 
Voihan sitä varmaan jatkaa jo olemassaolevan materiaalinkin pohjalta. Ja jos uutta syntyy, niin uusin eväin. Mutta onhan toi ammottava aukko.
 
Btw itse olen nähnyt DM:n joitain kertoja vuosikymmenten varrella. Kovin veto on ollut ehdottomasti kesän oisko 2017 (ainakin Bowien kuoleman jälkeen) veto Rooman olympiastadionilla. Täys stadikka, hienot animaatiot, Goren hilseilleet mustaksi lakatut kynnet lähikuvassa, perkeleellinen meteli, joka nostettiin viimeisen biisin Personal Jesus aikana sietämättömäksi jne jne.
 
Nuorena Fletcher lähti. Hyvää matkaa.

Kyllähän Fletcher on bändissä jäänyt vähän Gahanin. Wilderin ja Goren varjoon. Eikä hän itsekään ikinä pitänyt itsestään kovin suurta numeroa. Tärkeä jäsen kuitenkin tosiaan soundin kannalta, eikä ihan helposti korvattavissa. Uskon kuitenkin, ettei bändin tarina lopu tähän. DM tuli nähtyä Hartwall Areenalla neljä vuotta sitten livenä ja olihan se hieno keikka. Ja kyllä mulle ainakin nimenomaan Fletcherin syntikkasoundit jäivät hyvin mieleen siltä keikalta, todella eläväistä soittoa.

Kevyet mullat tosiaan nuoruuden sankarille. Suht nuorena kyllä lähti...natural causes kertoi Rolling Stonen mukaan yhtyeen lähipiiriin kuuluva taho. Fletchin lähtö tosiaan tuntuu aika valtavalta lovelta DM:n mahdollisen tulevaisuuden kannalta. Sellainen heppu, jonka rooli oli varmasti odottamattoman tärkeä, vaikka ei musiikillisesti ollut esillä. Varmaan erittäin tärkeä heppu bändin sosiaalisessa kuviossa välittäjänä ja täydentäjänä. Saapa nähdä jatkuuko Martinin ja Daven urat lähinnä soolojuttujen puitteissa. Toisaalta, Fletch oli se, joka oli huonoimmissa väleissä Alan Wilderin kanssa, joten löytyisikö nyt vihdoin sopua lopun miehistön kanssa? Tiedä sitten Wilderinkään kunnosta tai haluista reunioniin nykypäivänä...raha varmasti kelpaisi, mutta Davella ja Martinilla tuskin on puutetta mammonasta.
 
Fletchin musiikillinen panos pn tosiaan mielenkiintoinen kysymys. Katsoin tuota mainittua Hartwall-keikkaa piippuhyllyltä lavan aika lailla sivusta ja sieltä näki tarkkaan, mitä äijät hommasi. Gordeno näytti soittavan suurimman osan livekiippareista, aika usein splitatuilla soundeilla kaksin käsin, Martin soitti tietyissä piiseissä kiippareitaan selvästi ihan aikuisten oikeasti, Fletchin näin soittavan Its no Goodin melodian joikkaribendauksia myöten. Muuten näytti pääosin aika rauhalliselta, kyllä se jotain mattosoundeja taisi laittaa sekaan, erityisesti introissa ja outroissa. Ja nyt kun muistelen, sillä taisi tosiaan olla jonkinlainen pieni soolohetki jossain encorepiisissä, hetken soitteli jotain pikkukiipparia ja väänteli cutoffia eli kyllä siellä oli ihan kanavat auki kuitenkin.
 
Yhtä kaikki, kiitos kaikesta Fletch, hyvää matkaa...

Lnoer: Ei sen panos varmaan levyillä ja livenä ole ollut kummoinen, mutta toki bändin jäsenenä merkitystä voi olla monenlaista millä voi jatkoon olla vaikutusta.
 
Ainakin hoiteli talous- ja lakipuolen hommia, kun bändillä ei ikinä vakituista manageria ole ollut. Fletcher sitten huolehti niistä jutuista. Siinä tehtävässä varmasti aika lailla korvaamaton. Ja olihan hän Goren paras kaveri. Tavallaan hänen voidaan katsoa olleen se liima mikä piti bändin kasassa ja pyörät pyörimässä.

Depeche Mode julkaisee uuden levyn ja saapuu ensi syksynä Suomeen. Bändi esiintyy Kaisaniemen puistossa 8.8.2023
 
https://www.soundi.fi/uutiset/depec … a-yhtye-saapuu-ensi-vuonna-suomeen/

Uudelta levyltä on nyt julkaistu ensimmäinen single Ghosts Again. Hyvä biisi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=iIyrLRixMs8

Huominen Kaisaniemen keikka peruttu turvallisuussyistä.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/depec … ikka-on-peruttu-turvallisuussyista/

Eilinen Tallinnan keikka oli kyllä 10+

HaloOfFlies: Huominen Kaisaniemen keikka peruttu turvallisuussyistä.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/depec … ikka-on-peruttu-turvallisuussyista/
 
Olin tässä ketjussa ollut hivenen skeptinen bändin jatkon suhteen Fletcherin kuoltua. Mutta tässähän kävi niin onnellisesti, että Gore ja Gahan muistivatkin olevansa frendejä, jotka soittavat samassa bändissä. Vuosikymmenien riitelyn jälkeen varmaan aika hieno fiilis.
 
Kyllä bändi selvisi tuosta kriisistä. Uusin levy on todella hyvä: siinä Violatorin kanssa samalla viivalla, ei kumminkan ihan yllä Music for Massesin tasolle, mutta pesee Faith & Devotionin. Ja saattaa nousta vielä: ostin levyn vasta nähtyäni keikan.
 
Keikan näin heinäkuun puolivälissä Bolognassa. Oli jumalauta paras näkemäni depparikeikka ja ehdottomasti kovin ja intensiivisin näkemäni stadionkeikka. Memento morin matsku ei hävinnyt mitenkään tutuille klassikoille, joita siis on hämmentävän paljon, kun ajattelee, että depparit eivät ole koskaan olleet varsinainen singlebändi.
 
Soundimaailma oli yksinkertainen. Raakaa rokkenrollia ja teollisuusmeteliä samassa sointuvassa paketissa. Bändi soitti asiaankuuluvasti todella lujaa, ja sitä mä ennakkoon funtsailinkin Kaisaniemen kipupisteeksi, mutta nythän ei nähdä, miten bändi olisi ratkaissut mikkihiirivolan ja rokkenrollin sovittamattoman ristiriidan.
 
Visuaalit ovat bändilla aina olleet kuosissa ja nyt puikoissa oli taas Anton van Corbijn. Ne ja valot noudattivat soundien logiikkaa. Ei mitään, toistan, ei mitään koristeluefektejä, vaan kaikki suoraa asiaa. Vuoden -17 animaatiot oli jätetty veks ja nyt pääosissa olivat bändin kaksi jäsentä, joita ei kaunisteltu, vaan päinvastoin, he näyttäytyivät jyrkässä ambersävytteisessä alavalossa todella rumina tai ehkä oikeammin, kuluneina ja vanhoina.
 
Kaiken yllä leijui fiilis siitä, että bändi on taas löytänyt voimansa. Ehkä sittenkin sieltä vielä pukkaa yhtä levyä ja yhtä rundia?