Rock, pop, alternative ›

AlaE: Tää on kyllä sukupolvikysymyskin tai ainakin riippuu perspektiivistä. 70-luvulla, kun rokki (mm. Ganes ja Badding suomenkielisine teksteineen a'la JArkko Laine, Hector sekäLeskinen ym.) tuli kansan tietoisuuteen, Suomessa oli yhtenäiskulttuuri. Kaikki katsoi samoja tv-ohjelmia, kuunteli samoja radiokanavia jne. Isänikin tuli tietoiseksi Baddingistä, kun se vääntelehti Matti&Tepon (!) Rokki alkoi soida -biisiä play backatessään. Ei juuri ihastunut ;-)
 
Nyt koko maa tai sen "kulttuuri" on pirstaloitunut kuten tuossa aiemmin jo kirjoitettiinkin. Nyt rock alagenreinee on vain yksi viipale muiden joukossa. Rokilla on vaikea kapinoiuda saati järkyttää.
 
Rock oli 70-luvulla tauti ja mikäli siihen sairastui niin paluuta normaaliin yhteiskuntaan ei ollut. Teineille sallittiin rockmusiikin kuuntelu pieninä annoksina tarkan valvonnan alla kunhan pysyttelivät purkassa eivätkä kuunnelleet vaarallista jytää koska siitä päätyi automaattisesti progeen ja sen jälkeen peli oli pelattu, teinistä kasvoi hamppua polttava hippi jonka kanssa yhteiskunta oli helisemässä. Tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä oli helppo olla kapinallinen ja sillä kapinalla oli myös painoarvoa. Jos joku nykyään kapinoi 70-luvun tyyliin niin se joutuu mielisairaalaan nopeammin kun ehtii kääntämään Roadrunnerin toisen puolen koska kukaan ei ymmärrä että mistä helvetistä se oikein puhuu.
 
Ajat ovat muuttuneet mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että rocktarjonta olisi ollut 60 tai 70-luvulla suppeampaa kun nykyään vaikka suomalainen rockmusiikki alkoi laajenemaan ihan kunnolla vasta 80-luvulla. Tämä harha syntyy siitä että genrejä oli tasan kolme eikä kenelläkään ollut aavistustakaan siitä mihin genreen mikäkin kuului. Lopulta nämä genret alkoivat selkiytymään ja niitä tuli lisää kunnes ne jakautuivat alalajeihin. Nykyään niitä on niin paljon että minä en tiedä niistä puoliakaan. Nyt näitä genrerajoja vastaan kapinoidaan ja niitä rikotaan koska ne ovat ahtaita ja niiden rikkomisesta saa uskottavuuspisteitä.
 
70-luvulla isät kävelivät syrjäisessä paikassa sijaitsevaan pornoliikkeeseen ja ostivat sieltä ruotsalaisen tai tanskalaisen pornolehden koska niissä näkyi tissit ja pillu. Liikkeeseen ei kuitenkaan kävelty suoraan vaan odotettiin sopivaa hetkeä ja kun se lopulta tuli niin piilotettiin pää takkiin ja juostiin kauppaan niin että kukaan ei ehtinyt näkemään. Niiden jälkikasvu odotteli omaa tilaisuuttaan seuraavassa kadunkulmassa ja samojen varotoimenpiteiden jälkeen juoksi levykauppaan ostamaan uusimman Hurriganes levyn.
 
Rockmusiikissa oli aikojen alussa synnin maku mutta nykyään se on yhtä arkista kun lihis kahdella nakilla.

PsychedelicWarlord: Kuka sen onnistumisen mittaa? Kirjoitat kuin "rockin kuolema" olisi jokin fakta jonka kaikki voivat todeta.
 
Muutama uskonto tässä maailmassa on perustunut sille että joku on alkanut väittää jonkun jo kuolleen olevankin elossa. Voisit perustaa uskonnon jonka ydinsanoma on että rock elää vaikka onkin kuollut.

velipesonen: Se kun puhuin suhtautumisesta uuteen ja vanhaan, ei ole verrattavissa suhtautumiseen johonkin mielivaltaiseen käsitepariin kuten rock - ei-rock. Musiikinlajimääreet ovat näkökulmasta riippuen ihmisten keksimiä karsioita tai kulttuurimuotoja tai kulttuurin osa-alueita. SEN SIJAAN se, mikä on uutta, ei ole. Se, mikä on uutta, on yksinkertaisesti jotain mitä yksilö ei ennalta tunne.
 
Tällä logiikalla ja sun tekemän lokeroinnin perusteella ("modernistit") on olemassa ryhmä ihmisiä joiden mielestä ainoastaan sellaiset biisit mitä eivät ole ennen kuulleet ovat hyviä ja esim. kaikki kertalleen jo kuultu on paskaa. Aika ontuvaa.

j0nas: Tällä logiikalla ja sun tekemän lokeroinnin perusteella ("modernistit") on olemassa ryhmä ihmisiä joiden mielestä ainoastaan sellaiset biisit mitä eivät ole ennen kuulleet ovat hyviä ja esim. kaikki kertalleen jo kuultu on paskaa. Aika ontuvaa.
 
Mutta johdonmukaista, ottaen huomioon väittämä että kaikki nykyisin tehty rock musiikki on paskaa. Tällä keskustelulla taas yhtä paljon meriittiä kun sillä yhdellä jazz hepulla zeppelin ketjussa.

j0nas: Tällä logiikalla ja sun tekemän lokeroinnin perusteella ("modernistit") on olemassa ryhmä ihmisiä joiden mielestä ainoastaan sellaiset biisit mitä eivät ole ennen kuulleet ovat hyviä ja esim. kaikki kertalleen jo kuultu on paskaa. Aika ontuvaa.
 
Ei ole. Sellaisia ihmisiä on. Tapa jolla käytän tässä yhteydessä termiä "modernisti" on omani ja pelkkä otsikko ryhmälle Yksi.

velipesonen:todellisuudesta sellaisena kuin se on aivan oikeasti. Se on sitä realismia.
Tästä kuulisin mielelläni lisää -mitä tarkoitat tällä musiikin kohdalla. Mistä tietää, että musiikkielämyksen tavoittaa realistisen todellisesti, sellaisena kuin se aivan oikeasti on?
 
velipesonen: Ei ole. Sellaisia ihmisiä on. Tapa jolla käytän tässä yhteydessä termiä "modernisti" on omani ja pelkkä otsikko ryhmälle Yksi.
Tunnut käyttävän aika montaa muutakin käsitettä aika lailla omien määritelmiesi mukaisesti.

Eissss.... Tästähän tulee uusi Junttimusiikkia - ketju :)

Askr: Tästä kuulisin mielelläni lisää -mitä tarkoitat tällä musiikin kohdalla. Mistä tietää, että musiikkielämyksen tavoittaa realistisen todellisesti, sellaisena kuin se aivan oikeasti on?
 
Tunnut käyttävän aika montaa muutakin käsitettä aika lailla omien määritelmiesi mukaisesti.
 
En puhu havaitsemisen mekanismista enkä tietoisuuden luonteesta, vaan henkilökohtaisesta valinnasta, joka voi loogisesti olla neljänlainen, ja vain yksi niistä on realistinen. Voisi puhua myös eräänlaisesta perusasenteesta, jossa "asenne"-sanalla tarkoitetaan hiukan eri asiaa kuin yleensä jokapäiväisessä arkipuheessa.
 
Realistinen asenne - kuten edellä mainittu - on yleensä psykologisesti raskain, eikä kulttuuri yleensä synny sellaisen pohjalle. Hyvin usein realistinen asenne on siis myös kulttuurinvastainen.
 
Modernisti-termiä lukuunottamatta en käytä käsitteitä mitenkään eksentrisesti. Modernisti-käsitteenkin käytön voi tässä yhteydessä halutessaan ymmärtää eräänlaisena sarkasmina, vaikkei se muuta asiaa.

velipesonen: En puhu havaitsemisen mekanismista enkä tietoisuuden luonteesta, vaan henkilökohtaisesta valinnasta, joka voi loogisesti olla neljänlainen, ja vain yksi niistä on realistinen.
Mutta etkö nyt todellakaan huomaa: jos ottaa lähtökohdaksi nelikenttäsi ja sieltä kolmannen lokeron, tuo lähtökohta karahtaa kiville siinä silmänräpäyksessä kun julistaa rockin kuolleeksi. Eihän siinä silloin tarkastella maailmaa sellaisena kuin se on, vaan premissin "rock on kuollut läpi". Kun julistat rockin kuolleeksi, tulet samalla hyväksyneeksi, että jotkut ulkoiset, kulttuurisesti määritellyt (eikä asiaa auta, että väität määrittelyä mielivaltaiseksi ja epämääräiseksi, päinvastoin) tuntomerkit luokittelevat ja siksi määrittävät musiikkia. Jos hyväksyt tämän, kuinka enää voit lähestyä musiikkia realistisesti, sellaisena kuin se on, ilman etukäteisleimoja?
 
Yksikertaisesti:logiikkasi ei omista lähtökohdistasi ja määritelmistäsi käsin pysy kasassa, niinkuin sinulle ovat muut jo todenneet.
 
:)

Hmmmm......Hurriganes?

Askr: Mutta etkö nyt todellakaan huomaa: jos ottaa lähtökohdaksi nelikenttäsi ja sieltä kolmannen lokeron, tuo lähtökohta karahtaa kiville siinä silmänräpäyksessä kun julistaa rockin kuolleeksi. Eihän siinä silloin tarkastella maailmaa sellaisena kuin se on, vaan premissin "rock on kuollut läpi". Kun julistat rockin kuolleeksi, tulet samalla hyväksyneeksi, että jotkut ulkoiset, kulttuurisesti määritellyt (eikä asiaa auta, että väität määrittelyä mielivaltaiseksi ja epämääräiseksi, päinvastoin) tuntomerkit luokittelevat ja siksi määrittävät musiikkia. Jos hyväksyt tämän, kuinka enää voit lähestyä musiikkia realistisesti, sellaisena kuin se on, ilman etukäteisleimoja?
 
Yksikertaisesti:logiikkasi ei omista lähtökohdistasi ja määritelmistäsi käsin pysy kasassa, niinkuin sinulle ovat muut jo todenneet.
 
:)
 
Höpskukkuu. Rockin kuolema on pelkkä asiantila, ei sinänsä hyvä eikä paha. Tämä minun nelikenttäni kuvaa ASENNETTA UUTEEN, siihen mikä on uutta, eikä siitä voi vetää esim. sellaista johtopäätöstä, että allekirjoittaneen realismi verifioituu sillä että rock on kuollut. Ajattelusi on tyystin päätöntä.

Miehet lyö lekkeriksi. Ei se oo vittu ku tsuku tsuku ja ponkko ponkko.

velipesonen: En puhu havaitsemisen mekanismista enkä tietoisuuden luonteesta, vaan henkilökohtaisesta valinnasta, joka voi loogisesti olla neljänlainen, ja vain yksi niistä on realistinen. Voisi puhua myös eräänlaisesta perusasenteesta, jossa "asenne"-sanalla tarkoitetaan hiukan eri asiaa kuin yleensä jokapäiväisessä arkipuheessa.
 
Realistinen asenne - kuten edellä mainittu - on yleensä psykologisesti raskain, eikä kulttuuri yleensä synny sellaisen pohjalle. Hyvin usein realistinen asenne on siis myös kulttuurinvastainen.
 
Modernisti-termiä lukuunottamatta en käytä käsitteitä mitenkään eksentrisesti. Modernisti-käsitteenkin käytön voi tässä yhteydessä halutessaan ymmärtää eräänlaisena sarkasmina, vaikkei se muuta asiaa.
 
No huh huh. Nyt ollaan ajauduttu aika kauas Hurriganes- tyyppisestä meiningistä. Mitähän Remu tuumaisi moisesta viisastelusta? Olisiko jo aika palata perusasiaan, eli Ganesiin ja niiden rock'n rolliin. Houlama!

Rämppy: No huh huh. Nyt ollaan ajauduttu aika kauas Hurriganes- tyyppisestä meiningistä. Mitähän Remu tuumaisi moisesta viisastelusta? Olisiko jo aika palata perusasiaan, eli Ganesiin ja niiden rock'n rolliin. Houlama!
 
Järvisen kitara Rock And Roll All Night Longin a-puolella on kyllä todella loistavaa. Makeita kikkoja sillä. Etenkin tykkään siitä Rock'n'Rollerista. Siinä oli jo tosi hyvä ajo, siinä oli jo muodostunut se kuinka Remu svengaa louskuttamalla ja Cisse pudottaa basson siihen keskelle.

Järvisen kitara on loistava KOKO Rock `n`Roll All Night Long levyllä. Ihan Indianiin asti siitä Rock`n`Rollerista lähtien. :-D

Gardiner: Järvisen kitara on loistava KOKO Rock `n`Roll All Night Long levyllä. Ihan Indianiin asti siitä Rock`n`Rollerista lähtien. :-D
 
Saundit ovat jotenkin mukavat siinä levyllä, aika persoonalliset (muutkin Aben saundit on hyviä). Varsinkin ne live-pätkät. Järvisen kitarointi on kyllä erittäin mainiota. Hideaway veto oli loistava. Parhaita suomalaisia kitaristeja ikinä.

Järvisestä puheen ollen, meniköhän tuo kaupaksi
 
http://www.iltalehti.fi/popstars/2010032811374791_ps.shtml
 
e: Jos meni niin toivottavasti jollekin soittajalle.

aivokuolio: Miehet lyö lekkeriksi. Ei se oo vittu ku tsuku tsuku ja ponkko ponkko.
 
Ei vaan tuossa oltiin remuuden ytimessä. "Rock on kuollut", ei tarkoita sen enempää rock on kuollut, kuin "I'm not homou" tarkoittaa että Remu on tai ei ole homo, tai että homous olisi hyvä/paha - se vaan kuulostaa hyvältä ja svengaa.
 
Rok o' koalu! ...et, två, tre!

Jengaa kaikuun ja höpinää tötteröön.

Atomic Cafe: Jengaa kaikuun ja höpinää tötteröön.
 
Ammetta eetteriin ja balanssit on pohjassa. Kajuutassa puhaltaa sellanen bofori että tarvitaankin kaksosanen purje!