Rock, pop, alternative ›

Kaikella on myös juurensa ja sillee ja hommahan vaan kehittyy mut ei kuole:
 
Ei Rock
 
http://www.youtube.com/watch?v=IfniG-AdSC4
 
Ei Blues
 
http://www.youtube.com/watch?v=kDmoW-WmcfI

Mäkrö: Mulle nykyajan rockia edustaa Motörhead ja uskon sen kestävän aika hyvin vertailua Interpoliin.
 
Öh, Motörhead? Uusin Interpol joka just tuli pihalle on kyllä ihan paska, mutta muuten mä kuuntelen selkeesti mielummin sitä Interpolia tai vaikka Melvinsiä - se klassinen Motörhead toimii kyllä kuin häkä, ei siinä mitään.
 
En vaan oikein tajua miten tuo Lemmyn bändi on minkään muun kuin äärivahvan nostalgiahuurun takia 2000-luvulla kurantti.

Atomic Cafe: Minä linkitin tuon tänne jo kerran.
 
Sori, en oo jokaikistä linkkiä tullut klikanneeksi.

sellisti: Sori, en oo jokaikistä linkkiä tullut klikanneeksi.
 
Ymmärrän :)
 
Eat the Rich
http://www.youtube.com/watch?v=h45WnW0ASFY

Olkoot tässä hautajaiskappale
http://www.youtube.com/watch?v=ZHpAEMTtzqM

jazzmies: Ja jos totta puhutaan, eipä tule yhtään hyvää rock-kappaletta mieleen sitten Soundgardenin 'Black Hole Sunin'.
 
Hauska mielipide. Mutta vain ja ainoastaan mielipide, joskin outo sellainen.
 
Mutta mikäli sanoit tuon tosissasi niin et ole tainnut hirveästi musiikkia kuunnella lähes kahteenkymmeneen vuoteen?
 
Eli esimerkiksi sellaiset artistit kuten vaikkapa Velvet Revolver, Airbourne, Danko Jones, Metallica, AC/DC, Iron Maiden, Mötley Crüe, Alice Cooper, Motörhead, Slash, Rolling Stones, Stone Temple Pilots, Eppu Normaali, Ratt, Snakepit, Children Of Bodom, Guns N' Roses, The Cult, Green Day, Popeda, Rage Against The Machine, Faith No More, Red Hot Chili Peppers, Oasis, KoRn, The Offspring, HIM, Klamydia, Von Hertzen Brothers, REM, Bruce Springsteen, Def Leppard, Muse, U2, The White Stripes, Hanoi Rocks, Bon Jovi ja lukuisat muut (lue = kaikki rockartistit) artistit eivät ole tehneet yhtään, siis yhtään, hyvää rockkappaletta vuoden 1994 jälkeen? Mielenkiintoista.
 
Tuohon listaanhan voisi lisätä mitä tahansa musiikkialan harraste- ja huippunimiä, mutta tuossa ovat ne jotka tulivat ensimmäisenä mieleen.
 
Ja tokihan mielipiteeseen on mahdollisuus, oikeus ja jopa velvollisuus, en ole sitä kiistämässä/toteamassa mielipidettäsi vääräksi, mutta tuollainen mielipide on kyllä mielenkiintoinen. Voiko joku ihminen olla niin ehdoton että sulkee korvansa ja aivonsa rockilta 16 vuodeksi? Arvostan erilaisia mielipiteitä mutta tämä menee jo yli...
 
Oma mielipiteeni asiaan on sun mielipiteesi vastakohta; Black Hole Sunin jälkeen on julkaistu satoja, ellei tuhansia hyviä rockbiisejä.

sikki-six: Oletpa syvältä kaivanut hyviä rock-kappaleita. Musta tolla Superunknown -lätylläkin on useampi parempi biisi kuin tuo mainittu, vaikkei se kehno toki ole sekään.
 
Mites olisi tuon jälkeen tehdyistä rock-biiseistä vastaava klassikkokama kuten Radioheadin Paranoid Android, System Of A Downin Toxicity tai White Stripesin Black Math? Entäs vaikkapa Tool ja levynsä Lateralus?
 
Kukin valitkoon omat suosikkinsa, mutta musta Black Hole Sunin näkeminen viimeisenä hyvänä rock-kappaleena on absurdia.
 
Vetästääs tähän väliin ässä hihasta:
http://www.youtube.com/watch?v=jkBAUqp6NKg
 
Radioheadin 'Paranoid Androidista' puuttuu snobbailukikkailun takaa juuri olellinen - musiikillinen statement, ydin. Pelkkä taito orkestroida ei riitä, jos mukaanliittyvä melodia ja sen tulkinta on tuon tasoista melodianhapuilua. Bändistä olisi voinut tulla jotakin, jos heistä yksi olisi ollut hyvä melodian kirjoittaja. Mutta tällä konseptilla jää odottamaan sitä jotakin, jota koskaan ei tule.
 
System of a Downin 'Toxicity' on kömpelöä sävellystyötä, mitä tulee harmoniaan. Korneja sointukulkuja ja jo-kuultuja-drop-C kitaraörvellyksiä tulee toisensa jälkeen, mitä ei edes kovasti yrittävä lauluhuutaja pysty pelastamaan. Huonoja riffejä ei tällainen musiikki anna anteeksi.
 
White Stripesin 'Black Math' on taas tapaus, jonka pitääkin kuulostaa alkeelliselta. Mutta alkeellisessakin voi olla näkemystä, mitä tästä ei löydä. Pelkkä alottelijamaisuus ei tee rockia, koska se jää elämään vain hassuna kuriositeettina.
 
Soundgardenin 'Black Hole Sunissa' taas toimii ihan kaikki. Jos lähdetään esittämisestä ja tuotannosta, niin siinä laulajan äänen väri ja rekisteri ovat menneet nappiin, mistä muodostuu yksi kaikkien aikojen lauluraidoista, mitä tukee Leslien läpi ohjattu, napakasti soitettu sähkökitara-arpeggio sekä todella takana laahustava, epäilyttävän avoin rumpuraita. Kappaleen osat ovat täydellisiä, joista jokainen voisi toimia kappaleen kertosäkeenä mieleenpainuvuudeltaan, mukaan lukien orgaanisen haastava kitarasoolon poikkeustahtilajitausta. Osien pituudet ovat keskenään erinomaisessa suhteessa toisiinsa, ilman ennaltaluettavuutta. Loppukliimaksi ja soolon taustariffin katkelma loppuun, niin Soundgarden on puhunut. Ja lopuksi vielä melodiasta ja harmoniasta: sointukulut ovat yllättäviä ja erityisesti se, miten melodia "uskaltaa" kulkea ajoittain omia polkujaan. Melodisharmonisesti yksi rockhistorian merkittävimpiä teoksia, mikä ei toteuta mitään rakenteellista teoriaa, vaan tuota olisi mukava teoretisoida. Tämä kappale ei ole rakenteellista tekemistä, vaan ydinkylläistä intuitiivista taidetta, jota voisi nimittää rockiksi tai grungeksi, itse nimitän sitä musiikiksi.
 
Ugh!

jazzmies: Radioheadin 'Paranoid Androidista' puuttuu snobbailukikkailun takaa juuri olellinen - musiikillinen statement, ydin. Pelkkä taito orkestroida ei riitä, jos mukaanliittyvä melodia ja sen tulkinta on tuon tasoista melodianhapuilua. Bändistä olisi voinut tulla jotakin, jos heistä yksi olisi ollut hyvä melodian kirjoittaja. Mutta tällä konseptilla jää odottamaan sitä jotakin, jota koskaan ei tule.
 
Ohhoh. Ootkos kuunnellut liveversioita tosta biisistä? Jättimäisille festariyleisöille tuo "C-osan" himmailulaulatus ainakin tippuu paremmin kuin just mikään. Miljoona kärpästä taitaa tässä kohtaa ratkaista melodian toimivuuden aika passelisti :) Mikä tuolla OK Computer -levyllä muuten suurta yleisöä ja joka ikistä kriitikkoa puhuttee jos eivät melodiat?
 
System of a Downin 'Toxicity' on kömpelöä sävellystyötä, mitä tulee harmoniaan. Korneja sointukulkuja ja jo-kuultuja-drop-C kitaraörvellyksiä tulee toisensa jälkeen, mitä ei edes kovasti yrittävä lauluhuutaja pysty pelastamaan. Huonoja riffejä ei tällainen musiikki anna anteeksi.
 
Harmonia? Tossa biisissä juuri se tökkivä ja kömpelön oloinen rytmiikka on homman nimi. Jos tuota ei hoksaa, niin en ihmettele jos ei musiikki puhuttele.
 
White Stripesin 'Black Math' on taas tapaus, jonka pitääkin kuulostaa alkeelliselta. Mutta alkeellisessakin voi olla näkemystä, mitä tästä ei löydä. Pelkkä alottelijamaisuus ei tee rockia, koska se jää elämään vain hassuna kuriositeettina.
 
Kyllä tuossa suoraviivaiseen rock & rolliin on ihan riittävästi
soittotaitoa ja näkemystä, jossa Megin lapsenomainen rumpalointi on jättimäinen osa viehätystä. Arvostelet tätäkin biisiä mun mielestä vääristä lähtökohdista.
 
Mielenkiintoinen kuvaus Black Hole Sunista (vaikka ugh oli lopussa liiottelua, ei se niin vahva ollut). Tossa biisissä on tosiaan kiehtovia koukeroisia sävelkulkuja ja rytmejä, mutta biisin hiukan laiska perusvire ei missään vaiheessa hellitä...
 
Kuten sanoin, samalla levyllä on parempiakin biisejä, kuten Like Suicide. Tuossa biisissä jaksetaan kasvatella ideoita sen perus rock-radion radiolistoja pidemmälle. Pidemmät kaaret muutoksissa ja M. Cameronin yksi hienoimmista rumpuraidoista potkivat aina.

sikki-six: Pidemmät kaaret muutoksissa
 
Jason Pierce orkestereineen on tämän vienyt mestarillisuuteen asti
http://www.youtube.com/watch?v=iHUwj1xQEwY&ob=av2n

Tuossa sitä Toolia ja Lateralusta, josta Jazzmies ei vielä mitään sanonut. Joskus rock-musiikki vaatii myös malttia ja ilmavuutta:
http://www.youtube.com/watch?v=CvFN1p6dzNk

velipesonen: Spengler
Jotenkin minusta tuntuu että itselle tarkemmin tuntematon Spengler on mahdollisesti jostain ihan sen teorioiden monoliittisuudesta johtuvista syistä hankalasti käytettävä - kaipa sillä muuten akateemisiakin seuraajia olisi. Natsismiyhteydet, ihan oikeatkin, on sivuutettu monien muidenkin, kuten erittäin käytetyn Heideggerin kohdalla. Länsimaiden hellimässä pessimismissä ja erilaisissa maailmanloppujulistuksissa Spengler lienee kuitenkin taajaan käytettyä materiaalia?
 
Miksei muuten spengleriläinen ajattalu sovi Marxin käsityksiin? Eikö tuo historismi, siis tuollainen determistinen ajattelu ole jossain määrin samankaltaista molemmilla, vaikka Marx nojaakin materialismiinsa? Eivätkö molemmat ole velkaa Hegelin idealismille ja historiakäsityselle, jossa absoluutti ilmentää itseään? Tekeekö Spenglerin syklisyys niin ratkaisevan eron?

sikki-six: Ohhoh. Ootkos kuunnellut liveversioita tosta biisistä?
 
En, ei erityisesti haluta studioversion kuultuani.
 
Harmonia? Tossa biisissä juuri se tökkivä ja kömpelön oloinen rytmiikka on homman nimi. Jos tuota ei hoksaa, niin en ihmettele jos ei musiikki puhuttele.
 
Ihmiset arvioivat musiikkia aina koko oman musiikillisen sivistyksensä valossa. Minunkaltaistani ammattilaista ei vedetä höplästä, jos kömpelyyden takaa ei löydy kestävyyttä tai substanssia. Olen hittovie rumpali ja opetan rytmiikkaa, niin ei rytmi minulta ohi mene. Harmonisen näkemyksen puute iskee korvaan diletanttimaisuutena, joten peli on jo menetetty, eikä pintapuoliset ratkaisut laivan suuntaa muuta.
 
Kyllä tuossa suoraviivaiseen rock & rolliin on ihan riittävästi
soittotaitoa ja näkemystä, jossa Megin lapsenomainen rumpalointi on jättimäinen osa viehätystä. Arvostelet tätäkin biisiä mun mielestä vääristä lähtökohdista.
 
Alotin suomipunkin aikana nämä hommat ja sitten vuodet kuuntelin Motörheadia, progea ja speed metallia. Minua niissäkin viehätti se musiikki kokonaisuutena, osin lyriikoiden, osin energian, osin taitotason ja osin ennalta-arvaamattomuuden takia. Tässä White Stripesin tapauksessa halutaan olla alkuperäisiä, luovia, aloittelijamaisia ja radikaaleja, mutta viesti ei ole sitä jääkiekkotaukoriffiä lukuunottamatta mennyt läpi tästä suodattimesta.
 
Kuten sanoin, samalla levyllä on parempiakin biisejä, kuten Like Suicide.
 
Heikko kappale, yksi levyn vaisuimmista. Älä nyt loukkaannu: jos sitä ei erota, niin en yhtään ihmettele miksi minä teen näitä hommia ja sinä et :D

jazzmies: Ja jos totta puhutaan, eipä tule yhtään hyvää rock-kappaletta mieleen sitten Soundgardenin 'Black Hole Sunin'
 
Kyllä mäkin nyt uskaltautuisin sanomaan, että tappio on näissä tapauksissa vastaanoton puolella :) - ja kun tilanne on tällainen, paljon ei ole tehtävissä. Kuunneltavaksi voi marssittaa leegion toinen toistaan kolinapotentiaalisempia biisejä, kyllä niistä virheitä löytyy kuitenkin. Mikään kun ei ole täydellistä. Patsi tietenkin ne vanhat klassikot.

jazzmies: En, ei erityisesti haluta studioversion kuultuani.
 
Ei tuo minunkaan mielestä ole levyn vahvin veto, mutta tyylikkäästi kasattuna ja sopivasti ryöpsähtelevänä esityksenä sopii nykyaikaista rockia edustamaan aika hyvin. Thom Yorken melodiantajun tai tulkinnan tölvimistä en itse ymmärrä, sen verran vahvasti mies onnistuu monessa kohtaa viestinsä RH-musiikin kautta nauhalle & yleisölle toimittamaan. Aikamme vaikutusvaltaisin tekijä ns. haastavamman kevyen musiikin saralla on hän, sano sinä mitä sanot.
 
Ihmiset arvioivat musiikkia aina koko oman musiikillisen sivistyksensä valossa. Minunkaltaistani ammattilaista ei vedetä höplästä, jos kömpelyyden takaa ei löydy kestävyyttä tai substanssia. Olen hittovie rumpali ja opetan rytmiikkaa, niin ei rytmi minulta ohi mene. Harmonisen näkemyksen puute iskee korvaan diletanttimaisuutena, joten peli on jo menetetty, eikä pintapuoliset ratkaisut laivan suuntaa muuta.
 
Hyvä perustelu, mutta mun juttujen dumaaminen "musiikillisen sivistyksen valossa" on halpamaista. Väitän tuntevani tuon SOADin edustaman genren helvetin paljon paremmin kuin sinä, varsinkin jos Black Hole Sun on sun mielestä viimeinen hyvä rock-kappale. Tuota en haluaisi käyttää argumenttina, mutta paskaako tässä - sä alotit.
 
Heikko kappale, yksi levyn vaisuimmista. Älä nyt loukkaannu: jos sitä ei erota, niin en yhtään ihmettele miksi minä teen näitä hommia ja sinä et :D
 
Ohhoh, kyllä se kusi nousee päähän isosti näköjään, kun parit kurssit käy ;) Toisen keskustelijan dumaaminen (varsinkaan musiikkiaiheisissa turinoissa) on perkeleen huonoa keskustelua. Argumentit juttelee, tuo on vain halpamaista. Puhu asioista tai ole hiljaa.

jazzmies: Heikko kappale, yksi levyn vaisuimmista. Älä nyt loukkaannu: jos sitä ei erota, niin en yhtään ihmettele miksi minä teen näitä hommia ja sinä et :D
 
2-0! Anna palaa!

jazzmies: Minunkaltaistani ammattilaista ei vedetä höplästä
 
Olen hittovie rumpali
 
en yhtään ihmettele miksi minä teen näitä hommia ja sinä et :D
 
Ammattilaiseltakin voisi odottaa tietynlaista nöyryyttä. Tai sitten on ainakin ihan turha saarnata klasarimuusikoiden "pussipäisyydestä".

aivokuolio: 2-0! Anna palaa!
 
:D now we're talking 'bout!!!
lisempää!

sellisti: Ammattilaiseltakin voisi odottaa tietynlaista nöyryyttä.
 
Totesin vain yhden faktan, tai mielipideasia sekin sitten vissiin on. Joo, me kaikki olemme samalla viivalla, koska koulutus tappaa rocki ja outlawe. Paskanvitut, sanon minä! Täällä nöyristelemään aleta, vaikka nöyränä kolleegoitteni seurassa olen. Täällä pidetään hauskaa!

aivokuolio: 2-0! Anna palaa!
 
Tais olla vierasmatsi?
 
E: Ja mikä ihme on "outlawe"?

jazzmies: Täällä pidetään hauskaa!
 
Hell yeah! Mulla on ainaki hauskaa!