Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Kyllä, JU-LIS-TA-NUT.
 
Sinun kirjoituksiasi on hauska seurata.Mitään musiikillista tietoa en niistä löydä mutta usko itseen ja omaan näkemykseen on luja.Onhan se positiivista sekin - ainakin osaltaan.
 
Kannattaisiko kuitenkin miettiä omia näkemyksiään ja ehkä jopa kyseenalaistaa niitä? Kannattaisiko avartaa musiikillista maailmankuvaansa?

AlaE: Tää on kyllä sukupolvikysymyskin tai ainakin riippuu perspektiivistä. 70-luvulla, kun rokki (mm. Ganes ja Badding suomenkielisine teksteineen a'la JArkko Laine, Hector sekäLeskinen ym.) tuli kansan tietoisuuteen, Suomessa oli yhtenäiskulttuuri. Kaikki katsoi samoja tv-ohjelmia, kuunteli samoja radiokanavia jne. Isänikin tuli tietoiseksi Baddingistä, kun se vääntelehti Matti&Tepon (!) Rokki alkoi soida -biisiä play backatessään. Ei juuri ihastunut ;-)
 
Täytyy todellakin muistaa ,että tarjonta Suomessa oli kuitenkin aika suppeaa.
 
Nyt koko maa tai sen "kulttuuri" on pirstaloitunut kuten tuossa aiemmin jo kirjoitettiinkin. Nyt rock alagenreinee on vain yksi viipale muiden joukossa. Rokilla on vaikea kapinoiuda saati järkyttää. Just kuuntelin kaverin pojan bändin tappometallia. Rupes ensin naurattamaan ja sitten ärsyttämään. En voinut mitään sille.
 
Siis sehän on ok ettei pidä jostain.Voin sanoa rehellisesti etten jaksa innostua monestakaan uudesta artistista ,mutta naurettavaahan olis sen takia tulla julistamaan jotain "rockin kuolemaa" tänne vain siksi ettei itse satu diggaamaan.
 
Sillä siitähän tässä on kyse.Joillakin on vaan se käsitys ,että se oma mielipide on fakta ja oma musamaku riittää perusteeksi julistaa rock "kuolleeksi".Ja tätä "totuutta" pitää julistaa mahdollisimman monessa ketjussa aiheesta riippumatta.

PsychedelicWarlord: Sinun kirjoituksiasi on hauska seurata.Mitään musiikillista tietoa en niistä löydä mutta usko itseen ja omaan näkemykseen on luja.Onhan se positiivista sekin - ainakin osaltaan.
 
Kannattaisiko kuitenkin miettiä omia näkemyksiään ja ehkä jopa kyseenalaistaa niitä? Kannattaisiko avartaa musiikillista maailmankuvaansa?
 
Suo siellä vetelä täällä.

Onhan se kuitenkin vähän itsestäkin kiinni, että pystyykö säilyttämään uteliaisuutensa ja innostuksensa, hurmioitumiskykynsä, saavuttamaan samat tilat ja kokemaan musiikin, uudenkin, jossain määrin samoin kuin silloin kun kaikki oli itselle uutta.

Askr: Onhan se kuitenkin vähän itsestäkin kiinni, että pystyykö säilyttämään uteliaisuutensa ja innostuksensa, hurmioitumiskykynsä, saavuttamaan samat tilat ja kokemaan musiikin, uudenkin, jossain määrin samoin kuin silloin kun kaikki oli itselle uutta.
 
Eikö se ole täyttä itsepetosta?

velipesonen: Eikö se ole täyttä itsepetosta?
Ei ole. - Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

velipesonen: Eikö se ole täyttä itsepetosta?
 
Vaari on vaan tippunut kärryiltä. Kuka jaksaisi kakstuhattajakymmen-luvulla vielä kuunnella niitä samoja kolmen soinnun rokkikiertoja joihin 90% tuon livekeikan biiseistäkin perustui. Rock n'rolli ei oo mihinkään kuollut, svengi vaan on muuttunut.

Ajatellaan asiaa näin: On olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä mikä tahansa uusi asia on aina parempi kuin vanha. He ovat politisoineet itsensä sitoutumalla tällaiseen asenteeseen, kutsuttakoon modernisteiksi. Se on heidän uskontonsa ja minä kutsun sitä pahasti epärealistiseksi.
 
Sitten on toinen joukko ihmisiä, joiden mielestä uusi on yhtä hyvää kuin vanha. Kutsuttakoon helppoheikeiksi. He joutuvat todennäköisesti askartelemaan aika paljon päänsä kanssa saadakseen jumpattua sen aina uudelleen asentoon, josta asia todella näyttää siltä että uusi on yhtä hyvää kuin vanha. Itse he eivät kutsu itseään helppoheikeiksi vaan ennakkoluulottomiksi etsijöiksi.
 
Kolmas joukko ihmisiä on realisteja, jotka näkevät asioiden keskinäiset yhteydet ja kieltäytyvät omaksumasta modernistista uskontoa tai helppoheikkien aivojumppaa. He ovat modernistien ja helppoheikkien jatkuvan pilkan kohteena.
 
Neljäs joukko ovat he joiden uskonto on modernisteille käänteinen, että kaikki vanha on automaattisesti parempaa kuin kaikki uusi. Heidän uskonsa on kuitenkin täsmälleen sama kuin modernistien, koska vanhakin on joskus ollut uutta.
 
Näistä neljästä, tai oikeastaan kolmesta ryhmästä järkevänä pidän ainoastaan numeroa kolme eli realisteja. Realistinen asennoituminen on näistä psykologisesti ehdottomasti raskain, joten se lienee vähiten suosiossa.

velipesonen: Ajatellaan asiaa näin: On olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä mikä tahansa uusi asia on aina parempi kuin vanha. He ovat politisoineet itsensä sitoutumalla tällaiseen asenteeseen, kutsuttakoon modernisteiksi. Se on heidän uskontonsa ja minä kutsun sitä pahasti epärealistiseksi.
 
Sitten on toinen joukko ihmisiä, joiden mielestä uusi on yhtä hyvää kuin vanha. Kutsuttakoon helppoheikeiksi. He joutuvat todennäköisesti askartelemaan aika paljon päänsä kanssa saadakseen jumpattua sen aina uudelleen asentoon, josta asia todella näyttää siltä että uusi on yhtä hyvää kuin vanha. Itse he eivät kutsu itseään helppoheikeiksi vaan ennakkoluulottomiksi etsijöiksi.
 
Kolmas joukko ihmisiä on realisteja, jotka näkevät asioiden keskinäiset yhteydet ja kieltäytyvät omaksumasta modernistista uskontoa tai helppoheikkien aivojumppaa. He ovat modernistien ja helppoheikkien jatkuvan pilkan kohteena.
 
Neljäs joukko ovat he joiden uskonto on modernisteille käänteinen, että kaikki vanha on automaattisesti parempaa kuin kaikki uusi. Heidän uskonsa on kuitenkin täsmälleen sama kuin modernistien, koska vanhakin on joskus ollut uutta.
 
Näistä neljästä, tai oikeastaan kolmesta ryhmästä järkevänä pidän ainoastaan numeroa kolme eli realisteja. Realistinen asennoituminen on näistä psykologisesti ehdottomasti raskain, joten se lienee vähiten suosiossa.
 
eissss....mitä shaibaa :D

velipesonen:Näistä neljästä, tai oikeastaan kolmesta ryhmästä järkevänä pidän ainoastaan numeroa kolme eli realisteja. Realistinen asennoituminen on näistä psykologisesti ehdottomasti raskain, joten se lienee vähiten suosiossa.
 
Paitsi ,että musiikin kohdalla ei tuota realismia ole olemassakaan joten siihen ei kukaan voi kuuluakaan.
 
Mitä tämä realismi edes olisi? Onko esimerkiksi sinun väittämäsi "rockin kuolemasta" jotain realismia? Höpö höpö.Sehän perustuu täysin omaan näkemykseesi lahjakkuudesta yms. Eihän tuolla ole mitään tekemistä realismin kanssa.
 
Ei se ,että ei pidä uusista bändeistä ole mitään realismia.

Nyt en kyllä täysin ymmärtänyt mikä todella erottaa ryhmän kaksi ryhmästä kolme?- sekö että kolmosille sekä vanha että uusi on lähtökohtaisesti paskaa?
 
Epäilemättä psykologisesti raskas asenne - eiks silloin realistisinta olisi olla olematta missään tekemisissä musiikin kanssa?

Askr:Epäilemättä psykologisesti raskas asenne - eiks silloin realistisinta olisi olla olematta missään tekemisissä musiikin kanssa?
 
Jos tosiaan uskoo ,että oma mielipide on jonkinlainen absoluuttisen totuuden mittari niin musiikista kannattaa pysyäkin kaukana.
 
Toisaalta velipesosella on pointti siinä mielessä ,että kaiken uuden/vanhan leimaaminen automaattisesti "paskaksi" ,koska se on uutta/vanhaa ei ole kovin hedelmällinen lähestymistapa.
 
Toisaalta ko.nimimerkki itse pitää kirteerinä musiikin tyyliä (rock) mikä on vastaava asia kuin kriteerinä uusi/vanha akselia.Selventäen: Kaikki rock/uusi/vanha on automaattisesti "paskaa" tai uusi rock/vanha rock on "paskaa"/"kuollut".
 
Kuten em. huomaamme voimme asettaa uusi,vanha,rock -sanojen paikalle eri kategorisointeja ,mutta itse idea ei sinänsä muutu.

PsychedelicWarlord:
 
Toisaalta velipesosella on pointti siinä mielessä ,että kaiken uuden/vanhan leimaaminen automaattisesti "paskaksi" , se on uutta/vanhaa ei ole kovin hedelmällinen lähestymistapa.
 
Niin, sama mies sanoi pari sivua sitten että rock kuoli vuonna 86.

Se on pakko ääneen sanoa, että tuon keikan jälkeen näytetty haastattelu oli aivan hulvaton! Haastattelija selostaa innoissaan ja vaivautunut bändi vastaa yhdellä sanalla kysymyksiin...

Silloin kun rock oli vielä elossa, tehtiin myös huonoa rockia, hyväähän on todella vähän. Olla tai ei-olla rock ei siis ole laatumääre.

velipesonen: Silloin kun rock oli vielä elossa, tehtiin myös huonoa rockia, hyväähän on todella vähän. Olla tai ei-olla rock ei siis ole laatumääre.
Joo, mutta nyt hämmennät lisää ja sotket peliin uusia jaotteluita (- ja kovin ristiriitaisesti tämänkin: jos rock ei ole, kuten ei olekaan, laatumääre, miten se voi kuolla?)
 
Tätä ennen: etkö nyt huomaa minkä ristiriidan väitteissäsi nimimerkki PsychedelicWarlord selvensi? Jos lähtökohtaisesti sanot, että rock on kuollut, ja perustelet sitä kuten edellä olet perustellut, että lahjakkuuta ei ole, mistä seuraa että nykyrock on kuolleen huonoa, niin tämä ei mitenkään poikkea "helppoheikkeilyksi" leimaamastasi asenteesta, jossa kaikki on hyvää. Tai modernistisesta/konservatiivisesta uskosta että vain uusi/vanha on hyvää.
 
Etukäteisleimoja joko käyttää tai sitten ei.

Askr: Joo, mutta nyt hämmennät lisää ja sotket peliin uusia jaotteluita (- ja kovin ristiriitaisesti tämänkin: jos rock ei ole, kuten ei olekaan, laatumääre, miten se voi kuolla?)
 
Enpäs.
 
Tätä ennen: etkö nyt huomaa minkä ristiriidan väitteissäsi nimimerkki PsychedelicWarlord selvensi? Jos lähtökohtaisesti sanot, että rock on kuollut, ja perustelet sitä kuten edellä olet perustellut, että lahjakkuuta ei ole, mistä seuraa että nykyrock on kuolleen huonoa, niin tämä ei mitenkään poikkea "helppoheikkeilyksi" leimaamastasi asenteesta, jossa kaikki on hyvää. Tai modernistisesta/konservatiivisesta uskosta että vain uusi/vanha on hyvää.
 
Etukäteisleimoja joko käyttää tai sitten ei.
 
En ymmärrä tätä argumenttia lainkaan. Jos ja kun rock nyt vain sattuu olemaan kuollut, niin se on kuollutta musaa. Joku voi sen herättää eloon mutta epäilen. Jos hyvää musiikkia on rock-kontekstin ulkopuolella, vaikkapa. Toisin sanoen pitää joko koettaa herättää rock eloon, missä onnistuminen on epätodennäköistä, tai tehdä jotain muuta.

Askr: Jos lähtökohtaisesti sanot, että rock on kuollut, ja perustelet sitä kuten edellä olet perustellut, että lahjakkuuta ei ole, mistä seuraa että nykyrock on kuolleen huonoa, niin tämä ei mitenkään poikkea "helppoheikkeilyksi" leimaamastasi asenteesta, jossa kaikki on hyvää. Tai modernistisesta/konservatiivisesta uskosta että vain uusi/vanha on hyvää.
 
Etukäteisleimoja joko käyttää tai sitten ei.
 
Minua vaan ihmetyttää mikä tuossa on vaikea tajuta? Aivan selkeä looginen päättelyketju.
 
Näyttää siltä ,että joku on puhunut itsensä pussiin eikä pääse sieltä pois - tai ei haluakaan päästä :-)

velipesonen:En ymmärrä tätä argumenttia lainkaan. Jos ja kun rock nyt vain sattuu olemaan kuollut, niin se on kuollutta musaa.
 
Tämä on se sinun ennakoasenteesi josta arvostelet muita.Uuden/vanhan sijaan puhut rockista.Muuta eroa ei ole.
 
Juuri sitä samaa "helppoheikkeilyä"/modernismia jne.Päättelyketjusi logiikka ontuu pahasti ja tunnut olevan ainoa joka ei sitä huomaa.
 
Joku voi sen herättää eloon mutta epäilen. Jos hyvää musiikkia on rock-kontekstin ulkopuolella, vaikkapa. Toisin sanoen pitää joko koettaa herättää rock eloon, missä onnistuminen on epätodennäköistä, tai tehdä jotain muuta.
 
Kuka sen onnistumisen mittaa? Kirjoitat kuin "rockin kuolema" olisi jokin fakta jonka kaikki voivat todeta.Näinhän ei ole vaan kyse on omasta mielipiteestäsi ja näkökulmastasi jossa on uusi/vanha-ennakkoasenteen sijasta rock-ennakkoasenne.
 
On vaikea ymmärtää jos et tätä tajua ,koska kyse on hyvin simppelistä asiasta.

Se kun puhuin suhtautumisesta uuteen ja vanhaan, ei ole verrattavissa suhtautumiseen johonkin mielivaltaiseen käsitepariin kuten rock - ei-rock. Musiikinlajimääreet ovat näkökulmasta riippuen ihmisten keksimiä karsinoita tai kulttuurimuotoja tai kulttuurin osa-alueita. SEN SIJAAN se, mikä on uutta, ei ole. Se, mikä on uutta, on yksinkertaisesti jotain mitä yksilö ei ennalta tunne.
 
Jos yksilö varustaa itsensä jollain ideologisella arvottavalla suhteella uuteen, hän ei voi verrata sitä kuin siihen minkä hän jo tuntee. Se, minkä hän jo tuntee, on yhtä kuin vanha. Arvottava suhtautuminen voi olla vain ja ainoastaan kolmenlaista: Uusi on vanhaa parempaa tai huonompaa tai yhtä hyvää. Muita vaihtoehtoja ei ole. Kaikki näistä kolmesta ovat illuusiossa elämistä.
 
Jos yksilö päättää olla omaksumatta mitään em. kolmesta perusasenteesta siihen mikä on uutta eli hänelle itselleen ennalta tuntematonta, hän joutuu väistämättä ottamaan selkoa asioiden suhteista aivan oikeasti. Hän joutuu ottamaan selvää todellisuudesta sellaisena kuin se on aivan oikeasti. Se on sitä realismia.